Perjantaina Dreamerin ratsasti meidän vanha valmentaja ja lauantaina mulla oli Sarin tunti. Dreamer lähti ekasta askeleesta lähtien reippaasti ja tyytyväisenä liikkeelle, oli oikein hyvällä fiiliksellä menossa. Tehtiin nopea alkuverkka, jonka jälkeen saatiin hetki kävellä ja sitten lopputunti olikin kovaa työtä ilman taukoja. Ravissa tehtiin aluksi pohkeenväistöjä, sitten siirryttiin avotaivutuksiin sekä muutamia lisäyksiä myös. Ravityöskentelyn jälkeen siirryimme laukkaan, ja siinä myös avoja. Dreamer oli todell hyväntuntuinen ratsastaa, oli sopivan reipas niin oli helppo suorittaa annettuja tehtäviä. Dreamerin kanssa ratsastaessa tärkeintä on saada se liikkumaan itse eteenpäin, sen jälkeen sen kanssa voi tehdä melkeinpä mitä vain. Jossain vaiheessa tuntia se vähän alkoi niskuroimaan ravatessamme ympyrällä, eli toisinsanoen jumittamaan: siinä D alkaa hidastelemaan ja poikittamaan, tuntui mahdottomalta saada sitä lähtemään suoraan eteenpäin. Ongelma ratkesi myötäämällä ulko-ohjalla, asettamalla hieman liioitellusti sisälle ja käyttämällä sisäpohkeen kunnolla läpi. Tämän jälkeen herra meni lopputunnin kiltisti. Huomasin kyllä että kun aurinko sulatti maneesin katolla olevaa lunta, niin toisella pitkälläsivulla "satoi" sisään ja tämä aavistuksen ahdisti Dreameriä. Eihän se nyt ihme kun toinen on sisällä maneesissa ja silti tulee vettä niskaan, vähemmästäkin ärsyttää. Lopputunnista alkoi ratsastajalla tehdä jo vähän tiukkaa kunnon kanssa, ja kun vihdoin saatiin lopettaa niin huimasi jo päätä. En ollut nyt Dreamerillä ollut varmaan 4 viikkoon tunnilla, niin otti koville kunnon ratsastus. Mutta super hyvä fiilis jäi!
Tunnin jälkeen kaverini kiipesi D:n selkään ja minä kävin varustamassa Viggon, niin lähdimme vielä maastoon kävelemään metsään. Laitoin Viggolle kokeiluksi pelham-kuolaimet, sillä se on ollut hieman "ryöstävä" maastossa viime aikoina. Käveltyämme metsässä Dreamer alkoi vähän kyllästyi ja keksi että kaatuneen puun juurakko oli muka pelottava. Siinä piti vähän säätää, huomasi ettei se oikeasti sitä pelännyt, vaan kuhan piti jotain "ohjelmaa" keksiä. Lopussa menimme viimeisen mäen niin että D ravasi ja V laukkasi perässä. Meidän kyllä piti ravata mutta Viggo on sitä mieltä että maastossa mennään vain käyntiä tai laukkaa. Mutta pysyi nyt pitkästä aikaa rauhallisena laukassa, jes!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti