Koulutreenit kangilla

Lauantaina laitoin meille valmennukseen pitkästä aikaa kankisuiset. Viimeksi olin ehkä kaksi vuotta sitten niillä ratsastanut. Nyt kun Dreamer on kisakunnossa, niin oli aika ottaa kanget esiin, ja testata miten heppa (=minä) toimii niiden kanssa. Nyt varovaisesti kun miettii meidän tavoitteita, niin aloitetaan helpon a:n radoista ja sitä päästäisiin menemään tasaisesti vaikeammilla tasoilla, ja sitten ehkä syksyllä voitaisiin startata meidän ensimmäinen vaativa b- luokka.

Kanget olin Dreamerin loukkaannuttua heittänyt vanhempieni ulkovaraston perimmäiseen nurkkaan, kun ajattelin että enpä tule niitä enää ikinä käyttämään. Nyt kävin ne sieltä etsimässä, ja ilokseni löysin puretut koppuraiset suitset. Tallissa mulla oli tapani mukaan (aina lauantaisin kuvittelen meneväni kerrankin ajoissa tallille ennen tuntia, mutta aina toisin käy) myöhässä, ja kiireellä aloin kokoota suitsia, ja sovittamaan niitä Dn päälle. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi todella koppuraisiin ohjiin, mutten ehtinyt niitä alkaa rasvailemaan. Ei kun maneesiin!

Huomaa kovat vääntyneet ohjat.

Tunti sujui oikein hyvin. Alkuun kun valmentaja käski lyhentää ohjia ravissa, niin pudotin siinä sitten koko kankiohjat kädestä irti. Ohjat olivat super liukkaat ja koppurat, niin niitä oli todella hankala pitää kädessä, liukuivat koko ajan pidemmiksi. Mutta jos ei lasketa säätämistä ohjien kanssa, niin valmennus meni kivasti ja saatiin hyvin treenattua herkkyyttä plus ratajuttuja. Tunnin lopuksi valmentaja suositteli liottamaan suitset öljyssä sekä nyt ylipäätänsä ratsastamaan kahdella ohjalla..heh kiitti, näin teen!

Veikkaan että hankin näihin paremmat ohjat, säästytään nololta tilanteelta kisoissa.

Koppuraohjat

Tyytyväinen heppa

Seuraavalta päivältä, ohjat jo vähän paremmat.

7.4 meillä starttaa kisakausi Nurmijärvellä, luokkana he a:1. Ei nyt ehkä ihan yksinkertaisin rata aloittaa, mutta aika kiva rata silti. Meidän yksi ihana tallilainen lähtee kuskaamaan meidät sinne. Kilon kisat olikin siirretty 15.4, ja sinne en saa kyytiä, mutta ehkä pääsen 14.4 Espooseen toisiin kisoihin toisen hepan kyydissä. Jännää nähdä miten selvitään kouluaitojen sisäpuolella, että onko yhteistyö tässä kahdessa vuodessa parantunut. Se jää nähtäväksi!

Dreamer nautti sunnuntaina auringosta ja lämmöstä.

Istuntavalmennus Dreamerin kanssa

Dreameristä on mukava nojata mun päähän

Lauantaina valmentajani oli matkoilla, mutta onneksemme saimme hänen "vara-valmentajan" paikalle tuuraamaan! Vara-valmentaja on ennenkin paikkaillut tuntien pitämistä, viime kerrasta tosin oli aikaa useampi vuosi. Juteltiin vähän kuulumisia ja valkku kysyi, että onko ok jos pidetään istuntapainotteinen tunti kun ei olla vähään aikaan nähty. Tämä sopi tietty erinomaisesti, kivaa saada taas vähän "uutta" näkemystä menoon.

Viimeksi kerroin, että Dreamer on keksinyt taas aloittaa peruuttamisen. Nyt se ensin lähti kiltisti liikkeelle, mutta raviin siirtyessä teki virheen ja pysähtyi suoraan valmentajan kohdalle. Sieltä tuli saman tien ohje "pohje kiinni, äläkä päästä irti, käsi ylös, nojaa taakse!" ja niin kahden askeleen peruutuksen jälkeen D lähti eteenpäin, eikä enää kyseenalaistanut mitään. Tunnin lopuksi valmentaja totesi Dreamerin peruuttelun olevan selvästi vaan sen "keskisormen näyttämistä" mulle, ja että haluaa vain kokeilla, että tarviiko mua kuunnella. Tässä kohtaa pitää olla omalla reaktiolla nopea, eikä sietää yhtään tuollaista käytöstä. Pohje pidetään kyljissä kiinni, kunnes hevonen lähtee menemään eteen, silloin välittömästi pohje irti kiitokseksi. Mutta ei siitä sen enempää.

Lahjonta aina tallissa ennen ratsastusta

Valmiina tositoimiin

Valmennuksessa keskityimme hengitykseen ja istuntaan. Molemmat opettajan kanssa joogaamme, ja sain ohjeeksi tehdä ratsastuksen aikana paljon joogahengitystä: Ensin nenän kautta syvä hengitys sisään, keuhkot ihan täyteen. Ja sen jälkeen suun kautta hengitys pitkään ulos. Tällä saadaan ratsastajan yläkroppa oikeasti rentoutumaan, joka vaikutti nopeasti myös hevonen rentouteen: Dreamer selvästi lähti liikkumaan paremmin joka hengityskerralla! Välillä pyöräytin kerran hartiat edestä taakse, jolloin hartiat ja kädet jäivät rennosti oikeaan asentoon. Ja lisää joogahengitystä.

Dreamer oli oikein energinen ja hyvä ratsastaa, joten päätimme nyt käyttää sitä hyödyksi kokoamis- ja lisäystehtäviin. Treenasimme sekä ravissa että laukassa askelten kokoamista. Tässä myös keskityttiin siihen, että käsi on ihan hiljaa, ja kokoaminen tehdään omalla istunnalla keskivartaloa käyttäen. Samalla pohje pitää huolen siitä, että takajalat tekevät töitä, ja etuosa pysyy kevyenä.

Lopputunnista teimme vielä avotaivutuksia ravissa, jotka sujuivat Dreameriltä tosi helposti. Vielä loppuun otettiin muutamat lisätytravit: toka vikan lisäyksen jälkeen valkku totesi sen olleen 7.5, että pystymme kyllä parempaan. Käskettiin tehdä heti uudestaan, ja että nyt ota hevosesta irti kaikki voima. Ja kyllä muuten tuli hieno lisäys! Oikein tunsi, kuinka Dreamer pisti kaikkensa peliin. Siihen olikin hyvä lopettaa, ja tehdä loppuravit.

Taas sai olla super tyytyväinen valmennuksen jälkeen. Nyt jos meidän treenit jatkuvat näin hyvin, niin ehkä viimeinkin päästään näyttämään taitomme myös kisaradoilla! Katsotaan miten käy :)

 Tässä kokoamisharjoituksia ensin ravissa ja sitten laukassa

Tässä kolmikaarinen kiemuraura, keskiravi + avotaivutus

Kahdet vikat keskiravit

Ja rennot loppuravit!

Miltäs näytti meidän meno teidän mielestä? :)

Kyllä siitä ehkä kisahevonen saadaan

Dreamerin kanssa ollaan jatkettu treenejä, ja se on liikkunut oikein mukavasti! Viime lauantaina käytiin taas kouluvalmennuksessa, ja D oli ihan huippukiva! Saatiin paljon kehuja valmentajalta, joka tunnin lopuksi totesi, että eikun kisoihin vain! Dreamer liikkuu nyt todella mielellään, on alusta asti energinen ja letkeä. Kaikki väistöt, avot yms. sujuvat yhtä helposti molempiin suuntiin. Ihan uskomatonta. Pohdittiin, että se melkein liikkuu paremmin kuin ennen loukkaantumista, että onkohan sillä ollut jotain muuta pienempää vaivaa, joka olisi parantunut samalla pitkällä saikulla. Ei sitä ikinä tiedä.

Dreamer on ollut alusta alkaen tosi haastava hevonen, eikä sen kanssa ole ollut todellakaan helppoa. Tässä kuuden vuoden aikana olen useaan otteeseen (melkein joka vuosi) miettinyt sen myymistä, mutta yleensä juuri silloin on hommat taas lähteneet sujumaan, ja olen ollut onnellinen hevosenomistaja. Monet varmaan olisivat minun tilanteessa hevosen vaihtanut vähän helpompaan, mutta itse olen ollut aina sitä tyyppiä, että kun kerran eläin ostetaan, niin siitä pidetään loppuun asti huolta. Niinpä nyt 6 vuotta myöhemmin D on edelleen meillä, ja nyt voin sanoa oikeasti olevani tyytyväinen siihen :)

Viime lauantaina valmennuksen jälkeen väsyneet tuntilaiset.

Mutta nyt tosiaan Dreamerin "temppuilut" ovat helpottuneet ja se on kuin eri hevonen. Kyllä se edelleen osaa haastaa minut (kuten viime tiistaina ruuhkaisessa maneesissa päätti, että hän vain peruuttaa + tekee laukkalähtöjä lumien pudotessa), mutta olen myös oppinut ratsastamaan sitä ihan eri tavalla haastavammissa tilanteissa. En tiedä onko se tosiaan tullut kiltimmäksi, vai olenko oppinut vain paremmin ratsastamaan, kun rinnalla päässyt menemään eri tavalla vaikeaa Viggoa. Oli miten oli, on ihanaa mennä tallille, kun ei tarvitse miettiä tuleeko siitä ratsastamisesta mitään ja millaisellakohan päällä Dreamer on.

Nyt kun saimme valmentajalta "luvan" mennä kisoihin, niin tulee vastaan seuraava ongelma, nimittäin kyyti. Minun kisakuski lähtee reiluksi pariksi kuukaudeksi ulkomaille, enkä itse aja traileria. Nyt tallillemme on tullut (vihdoin) enemmän koulua kisaavia ratsukoita, täytyy yrittää päästä niiden kyydissä joihinkin kisoihin tässä välissä. Kilossa olisi taas ensi kuussa kisat joihin haluaisin mennä, katsotaan järjestyykö kyyti.

Kelpaa hymyillä

Dreamerkin tyytyväinen suoritukseensa

Vähän väsyttää. Ei ole todellakaan näin pullea, mitä kuva antaa käsittää.

Tässä vielä kuva viime tiistailta, joka oli nyt ainoa päivä, kun D oli ihan idiootti käytökseltään

Ja tässä myös video tiistailta matkalla maneesiin. Kyllä oli jännää.

 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Vaativampaa ratsastusta

Hieronnan jälkeen molemmat hevoset ovat nyt liikkuneet hyvin, eli kannatti pyytää hieroja paikalle.

Viime viikolla olin taas menossa Dreamerin kanssa koulutunnille. Opettaja käväsi alkuun sen selässä. Tykkään aina välillä pyytää valmentajan tunnin alkuun käymään itse hevosen selässä, sitten opettajakin tuntee, millainen hevonen sinä päivänä on, ja mitä sen kanssa kannattaisi tehdä. Dreamer oli alkuun ihmeen hidas, eikä meinannut käynnistyä millään. Sitten se muuttui ihan kivaksi, ja tehtiin vaihto. Välissä tein pitkät kävelyt pitkin ohjin. Kun keräsin ohjat, D oli vielä ihan ok käynnissä, mutta kun siirryin raviin, se muuttui "räjähtäväksi pommiksi". En todellakaan tiedä mitä tapahtui, mutta Dreameristä tuli ihan super reaktiivinen, ja se meinasi koko ajan lähteä lentoon. Kun koskin normaalisti sitä pohkeella, se viskoi päätä ja etujalkoja, ja lähti loikkien eteen. Tähän reagoin vaistomaisesti pidätteellä, johon taas D reagoi pysähtymällä ja peruuttamalla.

Minulle tuli todella epävarma olo selässä, ja sanoin sen suoraan myös valmentajalle. Dreamer on aina ollut enemmän pohkeella ratsastettava hevonen, vaikka ihan herkkäkin on. Se myös saattaa kuumua ratsastuksen aikana, mutta sitä ei voinut verrata tähän ollenkaan. Se oli mielentilaltaan "hurjistunut". Siirryimme pääty-ympyrälle, jossa aloimme ratsastaa ravissa siirtymisiä käyntiin. Kevyellä pohkeella ja kädellä raviin, puolikierrosta rennolla kädellä ravia, ja sitten istunnalla käyntiin, ja käynnissä ratsastettiin kunnolla eteen. Tätä tehtävää kun jankutettiin pidemmän aikaa, alkoi sekä hevonen että ratsastaja vähän rentoutua ja tasoittua. Mikäli tulee joku tilanne ratsastaessa, joka aiheuttaa itselleni pahan ahdistumisen selässä, minun on todella hankala enää päästä sen ratsastuksen aikana rentoutumaan. Vaikka ratsastus alkaisikin sujumaan ja tilanteet yms. olisivat ohi, niin minulle yksinkertaisesti jää vaan "päälle" se stressaantunut olo, sille ei vaan voi mitään. Tällä kertaa rauhallinen valmentaja sai minut ihmeen hyvin rentoutumaan, ja ratsastuksesta jäi ihan ok fiilis. Olin saanut suoritettua ratsastuksen, vaikka se oli ollut itselle todella vaikeaa. Jos olisin ollut yksin maneesissa ilman valmentajaa, niin olisin varmaan tullut alas selästä, ja juoksuttanut Dreameriltä pöllöenergiat pois, ja sitten kokeillut mennä uudestaan selkään. Joten tämä, että itse sain ratsastettua hevosen pois vaikeasta tilanteesta, oli suuri voitto.

Tämä otos on otettu juuri ennen kyseistä tuntia.

Lauantain ohjasajo

Lauantaina Dreamer oli taas ohjasajossa, jossa se oli varsin mallikelpoinen. Sunnuntaina kun aamulla menin ratsastamaan, niin sain vetää Dn maneesiin, se oli selvästi edellispäivän ohjasajosta väsynyt. Väsymys näkyikin ratsastaessa, Dreamer vänkäsi pitkään kaikessa vastaan, eli jumitti, pysähteli ja peruutti. Tässä oli erona valmennuskertaan se, ettei hevosella oikeasti ollut energiaa, vaan se pani hanttiin, kun oli väsynyt. Tämmöistä temppuilua on helpompi ratsastaa, ja sainkin käskettyä sen eteenpäin, ja pyysin kunnollista ravia. Vaikka hevonen olikin väsy, niin oli sen silti toteltava ratsastajaa. Kun temppuilut loppui, menin ihan kevyesti eteenalas pitkällä kaulalla rentoa ravia, vähän tein loivia kiemurauria ja avoja, ja se sai olla sitten siinä.

"Olen jo kiltti poika"

Lauantaina minulla oli taas Viggon kanssa kouluvalmennus. Siinäkin tämä opettaja kävi ensin sen selässä. Keskusteltuamme siitä millainen Viggo on viime aikoina ollut, ja kuinka se tuli jumiin lavoistaan, totesi valmentaja, että nyt sillä on alettava ratsastamaan reippaammin. Pieneksi hevoseksi sillä on isot liikkeet, ja se on reipas, niin sillä tulisi ratsastaa oikeasti kunnolla eteen, eikä jäädä pienempään raviin "nypertelemään". Nyt sillä on ehkä menty vähän liian varovaisesti (osasyynä meidän maneesitilanne, ollut nyt melkein aina 8 ratsastajaa samaan aikaan pienessä maneesissa, niin vähän ollut hankala ratsastaa kunnolla) ja tämä "hidastelu" on sitten ärsyttänyt reippaan ponin, ja samalla ehkä jumittanut ne lavat. Niin nyt ohjeeksi tuli, että sillä on oikeasti nyt vaan mentävä kunnolla eteen, ja etenkin tulisi ratsastaa reipasta laukkaa, jossa lavat pääsisivät oikein venymään ja "irtoamaan". Koitetaan nyt sitten noudattaa tätä neuvoa. Itse tunti sujui tosi hyvin, ja sain hyvää fiilistä siitä, miltä sen menon kuuluisi tuntua.

Viggo lauantain tunnin jälkeen. Vähän tuli hiki.

Olemme siirtyneet jouluisiin suojiin ja huopaan.

Sunnuntain poseerauksia

Koulutreenausta kisoja varten

Huomasin että mun lempikisapaikassa Kumrassa järjestetään kouluratsastuskilpailut 10.6, joten pakkohan sinne oli nyt ilmoittautua. Viggo ei ole nyt ollut ehkä ihan parhain ratsastaa viime aikoina, mutta en viitsi jättää hyvää harjoituspaikkaa väliin. Tiedän että kisapaikka on melko rauhallinen, siellä ei pitäisi olla mitään ylimääräistä "jännää" ja muutenkin kisat ovat aina järjestetty sujuvasti.

Viime lauantaina meillä oli nyt kevään viimeinen lauantain koulutunti, sillä valmentaja tulee olemaan itse kiireinen kisojen parissa. Viggo on nyt mennyt hieman ehkä "taaksepäin" ratsastaessa, lähinnä siis ratsastuksen alussa. Se on taas vähän kovempi ja hitaampi suusta, ja eteenpäin liikkuvuus ollut epätasaista. Niinpä tunnilla keskityimme tasaiseen tuntumaan ja siihen, että poni liikkui kunnolla eteenpäin. Oikeastaan voisi sanoa, että jokainen tunnin aikana tullut ongelma saatiin ratkaistua pyytämällä ratsu kunnolla eteen, ja käyttämään takajalkojaan. Alun perin oli tarkoitus treenata tulevaa rataa, mutta päätimme keskittyä perusratsastukseen, mikä tuli tähän kohtaan tarpeeseen. 

Kuva lauantain tunnilta. Laitappa ne nyrkit vierekkäin, kiitos.

Parempi.

Tässä ollaan jo melko asiallisesti.

Pakko laittaa kuva ensimmäisestä ravista pysäyttämisestä. Kutn näkyy, Viggo ei halunnut pysähtyä.

Lauantain tunnista jäi ihan ok fiilis, mutta vähän jäi hampaan koloon ajatus, etten ihan kaikkeani saanut annettua. Seuraavana päivänä mentiin tallille äitini kanssa. Äiti sai (pakotettiin) aloittamaan ratsastus. Viggo olikin yön aikana sisäistänyt eiliset opit, ja meni oikein mallikkaasti äidin kanssa! Hienoa! 

Kun äiti oli saanut veryteltyä hepan, niin oli hyvä aika vaihtaa ratsastajaa (heh, heh..). Vähän oli Vibulane sitä mieltä, että hänen mielestään ratsastus kyllä oli jo tässä. Mutta siitä lähti kulkemaan kivasti. Aloitin ratsastamaan tulevaa koulurataa, minkä ravi- ja käyntiosuus sujui melko mallikkaasti! Sitten tuli laukannoston aika, ja siihen se ilo loppui. Lopetin siihen ratatreenin, ja keskityin vain laukan työstämiseen. Voi olla että Viggo oli siinä kohtaa jo väsynyt, olihan sillä jo menty reippaasti, edellisenä päivänä takana kova treeni + todella lämmin ilma. Sain kuitenkin laukat ihan hyvin ratsastettua. Laukkojen jälkeen loppuraveissa irtosi tosi hyvää liikettä!

Tyytyväinen ratsukko!

Hiphei me laukataan!

Pieni pätkä ravia väliin taputuksien kera

On se meno vaihtunut siitä syksyn kaahottamisesta!

Pitäisikö tässä jaksaa vielä mennä toiseen suuntaan??

Valmistaudutaan laukkaan

Ylöspäin!

Loppuravia

Hieno poika!

Olin tosi tyytyväinen Vibuun! Vielä parit kerrat ehdin treenata rataa, sitten nähdään miten lauantaina menee!

Hyvät viikonloput kaikille!

Lihasta se vain on

Dreamer on siis ollut nyt viikon saikulla, joten treenit kohdistuneet meidän pieneen Voipullaan. Pulla on nyt ihan muutaman viikon sisällä kehittynyt ihan hirmuisesti ratsastaessa, ja mulla pyörii mielessä jo kilpailut. Viikko sitten lauantaina treenailin itsekseni koulua, ja silloin oli paras ratsastus siihen mennessä. V liikkui alusta asti tasaisella tuntumalla ja reippaasti edeten. Teimme pohkeenväistöjä, jotka sujuivat oikealle jo ihan pienistä painoavuista, vasemmalle piti hieman enemmän avittaa toista. Oikein tyytyväinen olin menoon. Seuraavana päivänä oli ohjasajoa, jossa poika sai kehuja myös Makelta. Ohjeeksi tuli jatkaa samaan malliin ja etenkin juuri pohkeenväistöjä treenata. Ensi kerralla niitä treenattaisiin myös ohjasajossa.

Aika mageesti kulki!

Ohjasajon jälkeen lähdettiin metsäkävelylle.

Me

Seuraavan kerran menin Viggolla torstaina, ja se olikin hyvä pudotus takaisin maanpinnalle. Meidän yhteistyö ei toiminut ollenkaan. V puri kuolaimeen ja vänkyröi päänsä kanssa, lähti kiskomaan sivuille yms. Tulin jopa alas selästä katsomaan onko kuolaimessa vikaa, mutta kaikki oli ok. Koko ratsastus meni päin seinää, menin aika lailla käyntiä koko ajan ja sitten annoin olla. Poni oli myös tallissa nyrpeä, ehkä sitä ärsytti, kun ne oli erotettu Dreamerin kanssa, ja joutui nyt tarhaamaan yksin. Vähemmästäkin laumasielun maailma romahtaa.

Vasemmalla näkyy kuinka iloinen poni oli torstaina. Ilme muuttui tosin, kun sai ruokaa.

Dreamer on aina iloinen

Lauantaina oli vuorossa Sarin koulutunti, jolla normaalisti menen Dreamerillä, mutta otin nyt Viggon tuuraamaan toista. Mielessäni pyöri torstain ratsastus, ja ahdisti etukäteen, että onko poni yhtä hankala myös nyt. En ollut Viggolla mennyt pitkään aikaan Sarin tunnilla, niin tietysti mielessäni olisin halunnut näyttää, että kuinka paljon ollaan tässä jo edetty. Maneesissa Sari ratsasti vielä edellistä hevosta, ja siinä tuumattiin että hän voisikin käydä nyt myös Viggon selässä, kun kerran oli ratsastuskamat valmiina päällä. Niinpä Sari meni aluksi vähän aikaa ihan vain perushommaa, niin sai vähän käsitystä siitä missä vaiheessa poni on, ja millainen se on ratsastaa. Opea nauratti se, kuinka tämä Voipulla ei tuntunut selästä yhtään niin pieneltä kuin olisi voinut kuvitella. Se on niiden lihasten ansiota, tuumaisi Viggo varmasti. Poni sai paljon kehuja, että on todella mukava ratsastaa, kevyt kädelle ja kivat liikkeetkin. Seuraavaksi vahdin vaihto, ja valmennus alkakoon. Vibu oli heti super hyvän tuntuinen ja meno oikein mallikasta! Pysyimme isolla pääty-ympyrällä, ja keskityimme siihen, että poni liikkuisi suoraan. Tähän lisänä ympyrän pienentämistä pieneksi voltiksi, joka auttaa paljon apujen toimimiseen. Lopuksi pienet laukkapätkät, jotka meni tosi hyvin. Viggo on nyt vaihtanut entisen ohjuslaukkaamisen paikallaan laukkaamiseen, eli ääripäästä toiseen. Se nostaa laukan liioitellusti ylöspäin, ja meinaa jäädä siihen sitten paikoilleen. Ei tämäkään ihan se, mitä ollaan haluttu, mutta mukavaa että laukkaan on tullut jarruakin.

Lauantaina tarhalla oli vastassa näin iloinen joukko. Näyttää siltä kuin Viggo olisi ottanut selfien.

Sarin tunnin jälkeen kävelyllä

Lihasta se on

Sunnuntai-iltana oli taas vuorossa Annin puomitunti yhdessä meidän tallikaverin kanssa. Vibu lähti todella hyvin liikkeelle. Alkuun teimme ympyrällä puomitreenejä, mm. että tultiin puomille ravissa, sen jälkeen nopea siirtyminen käyntiin, ja takaisin raviin ennen seuraavaa puomia. Tämän suoritimme oikein mallikkaaksi, ja olin todella tyytyväinen työskentelyyn. Seuraavaksi tehtäväksi tulikin heti jo haastavampi "puomirata", jota oli tarkoitus mennä yhtä aikaa toisen ratsastajan kanssa, kun siinä oli sen verta monta vaihetta. Tiesin jo mielessäni, että ei kyllä tule sujumaan ongelmitta tämä homma meiltä. Eikä sujunutkaan. Kun tultiin siihen kohtaan, että piti jatkaa laukassa, niin Viggon laukka oli vielä hidastunut eilisenkin jälkeen. Oli työn ja tuskan takana, että sain pallon liikkumaan eteenpäin, että sitä jotenkin pystyi kutsumaan laukaksi. Mutta se sitten onnistui lopulta ihan hyvin. Välissä käveltiin ja annettiin toiselle ratsukolle tilaisuus saada opelta neuvoja, sillä meidän laukkaamiset oli tarvinnut kaiken kannustuksen.

Tämän jälkeen sama tehtävä piti suorittaa uudestaan, ja musta tuntuu, että sekä poni, että ratsastaja oli tässä vaiheessa jo antaneet kaikkensa. Viggo kyllä nosti laukan, mutta pompahti aina vieläkin enemmän ylöspäin, eikä meinannut siitä jatkaa millään laukkaa. Kun koitin vähän enemmänkin pohkeella komentaa, niin Viggon ratkaisu siihen oli vaihtaa etupäällä aina ristilaukkaan, ja sitten pomppia ahdistuneena tämän jälkeen. Mitä enemmän yritin, niin sitä enemmän poni hermostui. Kun koitin saada ravia ensin kunnolla eteen, niin V vaan kiemurteli, painoi sivulle eikä ohjautunut mihinkään minne halusin, ja sitten alkoi mieluummin pomppimaan, kuin että olisi enää edes ravannut eteen. Ikuisuuden yritettyäni (siltä se ainakin tuntui), sanoin opelle, että en vain yksinkertaisesti saa poniin enää kontrollia. Ope hyppäsi selkään ja sitten sai poni kyytiä. Kyllä se Annille teki samoja temppuja, mutta Anni myös sai sen menemään eteen. Meni myös laukassa puomeja ja sitten homma lähti sujumaan. Kyllä se on helppoa, kun osaa. Ehkä kymmenen vuoden päästä itsekin handlaan paremmin tällaisen poninraakileen. Mutta silloin voi taas löytyä sitten jo joku toisenlainen heppa, jonka kanssa omat ongelmat. On tämä hauska laji. Mutta hyvä mieli jäi kuitenkin valmennuksesta, sillä vikaa tehtävää lukuun ottamatta meno oli melko mallikasta.

Poni hyvillä mielin lähdössä puomitunnille

Ja tunnin jälkeen. Olipa rankkaa.

Tiistaina tulee eläinlääkäri aamulla kuvaamaan Dreamerin jalan, niin saadaan selvää, mikä sen tuomio on. Toivottavasti ei mitään sen kummempaa, peukut pystyyn.


P.S ulkoasun vaihdoksen jälkeen kuviin tuli taas nuo ärsyttävät reunukset, en saa niitä pois vaikka kuinka yritän, apua?? Entä miten videot saa suuremmiksi postauksiin?