Dreamerin ohjasajoa. PS. Viggo ollut vuoden meillä

Herkkä hetki syksyisessä ilta-auringossa.

Nyt lauantaina koittaa se päivä, kun Dreamer palaa takaisin Espooseen! Jännää!

Viimeksi kun maanantaina kävin Karkkilassa Dreameriä katsomassa, mietin että on se hieman päässyt "metsittymään" maalla ollessaan. Sen harja sekä häntä on pitkä ja takkuinen, korvakarvat sojottavat joka suuntaan, ja karvakin muuttunut pörröiseksi. Ei hirveästi muistuta urheiluhevosta. Katsotaan jos lauantaina ehdin sitä vähän puunata ennen muuttoa.

Tein kentällä taas ohjasajoa. Viimeksihän D oli kuin ruutitynnyri, ja sinkoili koko ajan milloin mihinkin. Kentälle oli "harmikseni" tulossa myös ratsastamaan yksi ratsukko, ja pohdin voinko edes mennä sinne nyt samaan aikaan. Ratsastaja kyllä vakuutti, ettei hänen poni välitä jos vähän pompitaan. Lupasin häipyä paikalta, mikäli Herra D ei käyttäydy.

Suureksi yllätykseksi Dreamer käyttäytyi ihan mielettömän hyvin! Se oli sisäistänyt viime kerran ohjasajo-oppeja, ja toimi paljon paremmin kuin viimeksi! Nyt pystyimme työskentelemään uraa pitkin rauhallisesti. Suurimmaksi osaksi mentiin käyntiä, katsoin että käveli reippaasti ja teki hyvin kulmat. Väliin muutamia pysähdyksiä, jotka sujuivat mallikkaasti. Jopa suunnanvaihdot menivät jo kelvollisesti! Hieno poika! Lopussa otin kerran ravia koko kentän ympäri kumpaakin suuntaan uralla, se riitti tällä kertaa.

Olin tosi tyytyväinen Dreameriin ja sen liikkumiseen. Se liikkui todella rennosti ja mielellään, ja vieläpä puhtaasti. Näin on hyvä taas jatkaa seuraavalla kerralla. Aion lauantaina ohjasajaa sen ensin Karkkilassa ennen lähtöä, niin saa siellä rauhassa sen tehdä. Katsotaan jos sunnuntaina löytyy joku rauhallinen hetki Espoossa, niin kokeilen heti myös siellä ohjasajaa, en lupaa että menee siellä yhtä rauhallisesti.

Iloinen poika

Ja loppuun vielä: Viggo on tänään ollut meillä tasan vuoden! Niin se aika kuluu. Facebookiin kirjoitin näin:

Tänään hobittihevonen on ollut vuoden meillä. Tähän vuoteen on mahtunut kaikenlaista:

Viggo on mm. riuhtonut monta kertaa itsensä irti juoksuttaessa, karannut tallista, murtanut 2krt varpaat, mennyt pari kertaa laidunten sähköaitojen läpi..Se on tuhonnut melkein kaikki Dreamerin ulkoloimet tarhassa, ryöstää maastossa, jännittää kisoissa niin että ollaan aina vikoja...

Mutta se on myös maailman paras poni. Se on kiltti ja seurallinen, sen selässä on aina turvallinen olo, se oppii kaiken super nopeasti ja on aina hyvällä asenteella menossa. Sen kanssa on päässyt tekemään asioita, mitä en pitkään aikaan ole uskaltanut tehdä. Viggolla voisin lähteä ratsain viemään sormuksen Mordoriin

Ylemmässä kuvassa olen koeratsastamassa Viggoa Pärnussa, ja alempi kuva viime lauantailta kisoista.

Kuulumiset, kisasuoritus, Dreamerin kuntoutus

Viggo hienona lauantaina

Hei taas! Blogin "kesätauko" on ohi ja nyt koitetaan taas säännöllisesti alkaa postaamaan. Tauon aikana olin tosiaan itse lomalla Espanjassa, ja tämän aikaa myös Viggo sai lomailla rauhassa laitumella, kuten myös Dreamer. Kun palasin kotiin, niin oli ihana hypätä seuraavana päivänä suoraan Viggon selkään, ja se toimi kuin unelma! Oli ehkä saanut "muutaman" lomakilon, vaikka olin pienentänyt sen ruokamäärän tuoksi ajaksi. Dreameriä menin myös pian katsomaan, ja silläkin oli kaikki hyvin.

Viggon kanssa ollaan taas aloitettu ahkera treenaaminen. Nyt kun se on tasoittunut todella paljon, ja on tosi kiva ratsastaa, niin ollaan keskitytty siihen, että se oikeasti liikkuu reippaasti ja käyttää myös takajalkojaan. Ravissa se väläyttelee jo oikein hyvää liikettä, ja selässä on kiva istua. Myös pohkeenväistöt ja avot sujuvat koko ajan paremmin, välillä nyt vähän saattaa vängätä vastaan jos on jäykempi suunta.

Laukannostot se tekee näppärästi niin käyntistä kuin ravista, näihin olen oikein tyytyväinen. Laukka on muutenkin jo kehittynyt lisää, nyt se pystyy jo paremmin säilyttämään sen ympyröillä ja kaarteissa. Laukka on silti edelleen vaikein ja "huonoin" askellaji, vaatii vielä paljon työtä. Alkuun Viggolla on parempi vähän laukata oikein eteen suoraa uraa, jonka jälkeen sen moottori sitten käynnistyy kunnolla.

Syksyn/loppuvuoden tavoitteita olisi saada vielä voimaa lisää takapäähän ja laukkaa vahvemmaksi. Koulun lisäksi vähän enemmän taas kavaletteja sekä maastoilua. Ja poni saisi hieman tuosta laihtua. Siinä on jo sopivat tavoitteet, niihin voidaan päästäkin.

Vähän temponlisäystä

Harja ja likainen häntä hulmuaa

Pätevän näköinen poni!

Oltiin viime sunnuntaina 17.9 harjoituskoulukisoissa lähitallilla, luokkana helppo C, harrasteluokan kouluohjelma. Olin innoissani lähdössä kisoihin, sillä rata oli tosi helppo ja siinä ihan pienet pätkät laukkaa, joten uskoin että voisimme saada kerrankin ihan hyvät prosentit. Alkuviikosta tietenkin tulin kipeäksi ja makasin kotona kuumeessa, eli en päässyt tallille ollenkaan. Alun perin mun piti mennä myös lauantaina toisiin kisoihin, mutta ne peruin, koska en olisi ehtiny kertaakaan treenaamaan niihin.

Sunnuntaina menin kuitenkin kisoihin, en malttanut jättää väliin, vaikken vielä terve ollutkaan. Verkka oli kentällä, joka oli todella huonossa kunnossa. Siinä oli vesilammikoita, oli ihan märkä, upottava ja liukas. Vähän pelotti siinä ratsastaa, mutta ihmeen hyvin Viggo siinä liikkui. Viggo oli heti ihan rento ja sain sen liikkumaan hyvin eteen, olin ihan innoissani. Siirryimme maneesiin odottamaan vuoroamme edellisen ratsukon suorituksen ajaksi. Heti kun Viggo astui maneesiin, tunsin kuinka se jähmettyi, ja kaikki eteenpäinpyrkivyys lähti.

Raviohjelmat se suoritti ihan ok, muttei liikkunut niin reippaasti kuten kentällä. Käyntisiirtymisen jälkeen tunsin että se alkoi vähän jumittaa, joten annoin vähän napakammin pohjetta, josta seurasi välitön laukannosto, ja sen jälkeen hyvin ahdistunut säheltävä ja poikittava poni. Juuri ennen oikeaa laukannostoa, tietenkin. Laukannostossa Viggo tietenkin sitten nosti väärän laukan, sain melko pian korjattua sen oikeaksi, ja sitten se laukkasi ihan nätisti loppuympyrän. Myös toisessa nostossa nosti vääränlaukan, arg. Onnistuin korjaamaan heti oikean laukan, mutta Viggo ei liikkunut eteenpäin, vaikka kuinka yritin. Mentiin sitten sellaista hirveää hidastettua ravin ja laukan sekotusta, kyllä otti pannuun. Olin ollut niin varma, että tällä kertaa saisin sen laukkaamaan radalla hyvin. Laukoista tuli 3 ja 4, jotka tietty pudotti lyhyellä radalla pisteet alas.

Olin tosi tyytyväinen sen keskikäyntiin. Käveli ihan rentona, venytti niin askelia kuin kaulaa, ei kiirehtinyt. Tuomarin mielestä olisi saanut mennä rohkeammin. Tässä olin eri mieltä, ihan riittävästi liikkui mielestäni, etenkin kun oli kyse harjoituskilpailujen helppo c- luokka. Mutta tässä on aina näkemys- ja mieltymyseroja.

Saatiin kuitenkin muutamat seiskat, ja yleisesti olin silti tyytyväinen suoritukseen, vaikkei se ollut sellainen mitä olin ajatellut. Tuli 57 ja rapiat prosenteiksi, ihan jees. Nyt pitää miettiä menenkö vielä yhdet kisat tänä kautena, vai annetaanko olla. Täytyy keksiä jokin suunnitelma, miten Viggon saisi laukkaamaan radalla.

Pakollinen kisaposeeraus

Näyttämässä Viggolle mun vanhat tutut paikat

Dreamerille kuuluu tosiaan myös hyvää. Juttelin eläinlääkärin kanssa, ja nyt voimme alkaa Dreameriä kuntouttamaan varoivaisesti ja maltilla. Päätimme näin ollen, että Dreamer siirtyy ensi kuussa takaisin Espooseen. Toisaalta olisin halunnut pitää sen Karkkilassa, jossa se saa olla ihan koko päivän ulkona, ja siellä olisi paljon rauhallisempaa aloittaa kuntouttaminen. Mutta valitettavasti sinne alkaa meiltä vähän alle tunnin, niin mun aika ei riittäisi mitenkään käydä siellä tarpeeksi useasti.

Katsotaan, kuinka villi Dreamer taas Espoossa on. Kokeilin viimeksi Karkkilassa vähän ohjasajaa sitä, ja toimi siinä ihan ok. Ajattelin nyt alkuun sitä ohjasajaa ja juoksuttaa kevyesti suoria uria, näkee sitten millä mielellä on. Sitten voi alkuun lopuksi mennä vaikka kävelemään vähän selästä käsin. Myönnän että pikkaisen jännittää, onhan sillä ollut nyt puolen vuoden tauko liikutuksesta, ja muutenkin on energinen ja luonteikas hevonen. Sitten jos tuntuu siltä, niin pyydän jonkun valmentajan menemään sillä ekat ratsastuskerrat, kevyesti tietenkin. Mutta katsotaan.

Kinner näyttää siis olevan ihan ok, siitä on turvotus lähtenyt tosi hyvin. Eläinlääkäri sanoi, että vasta kun aletaan pikkuhiljaa liikuttamaan, niin näkee reagoiko jalka siihen ja kestääkö se ratsastusta. Sormet ristiin.

Hyvässä kunnossa se on edelleen

Nyt on uudet omat ohjasajovälineet. Turpahihnan olin viimeksi ottanu mukaan Viggolle, enkä tietenkään muistanut tuoda sitä nyt takaisin.

Olin varautunut siihen, että Dreamer sanoisi suuren vastalauseen härveleistä, mutta ihme kyllä meni kiltisti!

"OMG äiti tuolla on joku IHMINEN" ja tästä seurasi laukkalähtö suoraan mua päin.

Tässä nyt oli vähän liiankin pitkä ensimmäinen postaus. Toivottavasti jaksoitte lukea :)

Lihasta se vain on

Dreamer on siis ollut nyt viikon saikulla, joten treenit kohdistuneet meidän pieneen Voipullaan. Pulla on nyt ihan muutaman viikon sisällä kehittynyt ihan hirmuisesti ratsastaessa, ja mulla pyörii mielessä jo kilpailut. Viikko sitten lauantaina treenailin itsekseni koulua, ja silloin oli paras ratsastus siihen mennessä. V liikkui alusta asti tasaisella tuntumalla ja reippaasti edeten. Teimme pohkeenväistöjä, jotka sujuivat oikealle jo ihan pienistä painoavuista, vasemmalle piti hieman enemmän avittaa toista. Oikein tyytyväinen olin menoon. Seuraavana päivänä oli ohjasajoa, jossa poika sai kehuja myös Makelta. Ohjeeksi tuli jatkaa samaan malliin ja etenkin juuri pohkeenväistöjä treenata. Ensi kerralla niitä treenattaisiin myös ohjasajossa.

Aika mageesti kulki!

Ohjasajon jälkeen lähdettiin metsäkävelylle.

Me

Seuraavan kerran menin Viggolla torstaina, ja se olikin hyvä pudotus takaisin maanpinnalle. Meidän yhteistyö ei toiminut ollenkaan. V puri kuolaimeen ja vänkyröi päänsä kanssa, lähti kiskomaan sivuille yms. Tulin jopa alas selästä katsomaan onko kuolaimessa vikaa, mutta kaikki oli ok. Koko ratsastus meni päin seinää, menin aika lailla käyntiä koko ajan ja sitten annoin olla. Poni oli myös tallissa nyrpeä, ehkä sitä ärsytti, kun ne oli erotettu Dreamerin kanssa, ja joutui nyt tarhaamaan yksin. Vähemmästäkin laumasielun maailma romahtaa.

Vasemmalla näkyy kuinka iloinen poni oli torstaina. Ilme muuttui tosin, kun sai ruokaa.

Dreamer on aina iloinen

Lauantaina oli vuorossa Sarin koulutunti, jolla normaalisti menen Dreamerillä, mutta otin nyt Viggon tuuraamaan toista. Mielessäni pyöri torstain ratsastus, ja ahdisti etukäteen, että onko poni yhtä hankala myös nyt. En ollut Viggolla mennyt pitkään aikaan Sarin tunnilla, niin tietysti mielessäni olisin halunnut näyttää, että kuinka paljon ollaan tässä jo edetty. Maneesissa Sari ratsasti vielä edellistä hevosta, ja siinä tuumattiin että hän voisikin käydä nyt myös Viggon selässä, kun kerran oli ratsastuskamat valmiina päällä. Niinpä Sari meni aluksi vähän aikaa ihan vain perushommaa, niin sai vähän käsitystä siitä missä vaiheessa poni on, ja millainen se on ratsastaa. Opea nauratti se, kuinka tämä Voipulla ei tuntunut selästä yhtään niin pieneltä kuin olisi voinut kuvitella. Se on niiden lihasten ansiota, tuumaisi Viggo varmasti. Poni sai paljon kehuja, että on todella mukava ratsastaa, kevyt kädelle ja kivat liikkeetkin. Seuraavaksi vahdin vaihto, ja valmennus alkakoon. Vibu oli heti super hyvän tuntuinen ja meno oikein mallikasta! Pysyimme isolla pääty-ympyrällä, ja keskityimme siihen, että poni liikkuisi suoraan. Tähän lisänä ympyrän pienentämistä pieneksi voltiksi, joka auttaa paljon apujen toimimiseen. Lopuksi pienet laukkapätkät, jotka meni tosi hyvin. Viggo on nyt vaihtanut entisen ohjuslaukkaamisen paikallaan laukkaamiseen, eli ääripäästä toiseen. Se nostaa laukan liioitellusti ylöspäin, ja meinaa jäädä siihen sitten paikoilleen. Ei tämäkään ihan se, mitä ollaan haluttu, mutta mukavaa että laukkaan on tullut jarruakin.

Lauantaina tarhalla oli vastassa näin iloinen joukko. Näyttää siltä kuin Viggo olisi ottanut selfien.

Sarin tunnin jälkeen kävelyllä

Lihasta se on

Sunnuntai-iltana oli taas vuorossa Annin puomitunti yhdessä meidän tallikaverin kanssa. Vibu lähti todella hyvin liikkeelle. Alkuun teimme ympyrällä puomitreenejä, mm. että tultiin puomille ravissa, sen jälkeen nopea siirtyminen käyntiin, ja takaisin raviin ennen seuraavaa puomia. Tämän suoritimme oikein mallikkaaksi, ja olin todella tyytyväinen työskentelyyn. Seuraavaksi tehtäväksi tulikin heti jo haastavampi "puomirata", jota oli tarkoitus mennä yhtä aikaa toisen ratsastajan kanssa, kun siinä oli sen verta monta vaihetta. Tiesin jo mielessäni, että ei kyllä tule sujumaan ongelmitta tämä homma meiltä. Eikä sujunutkaan. Kun tultiin siihen kohtaan, että piti jatkaa laukassa, niin Viggon laukka oli vielä hidastunut eilisenkin jälkeen. Oli työn ja tuskan takana, että sain pallon liikkumaan eteenpäin, että sitä jotenkin pystyi kutsumaan laukaksi. Mutta se sitten onnistui lopulta ihan hyvin. Välissä käveltiin ja annettiin toiselle ratsukolle tilaisuus saada opelta neuvoja, sillä meidän laukkaamiset oli tarvinnut kaiken kannustuksen.

Tämän jälkeen sama tehtävä piti suorittaa uudestaan, ja musta tuntuu, että sekä poni, että ratsastaja oli tässä vaiheessa jo antaneet kaikkensa. Viggo kyllä nosti laukan, mutta pompahti aina vieläkin enemmän ylöspäin, eikä meinannut siitä jatkaa millään laukkaa. Kun koitin vähän enemmänkin pohkeella komentaa, niin Viggon ratkaisu siihen oli vaihtaa etupäällä aina ristilaukkaan, ja sitten pomppia ahdistuneena tämän jälkeen. Mitä enemmän yritin, niin sitä enemmän poni hermostui. Kun koitin saada ravia ensin kunnolla eteen, niin V vaan kiemurteli, painoi sivulle eikä ohjautunut mihinkään minne halusin, ja sitten alkoi mieluummin pomppimaan, kuin että olisi enää edes ravannut eteen. Ikuisuuden yritettyäni (siltä se ainakin tuntui), sanoin opelle, että en vain yksinkertaisesti saa poniin enää kontrollia. Ope hyppäsi selkään ja sitten sai poni kyytiä. Kyllä se Annille teki samoja temppuja, mutta Anni myös sai sen menemään eteen. Meni myös laukassa puomeja ja sitten homma lähti sujumaan. Kyllä se on helppoa, kun osaa. Ehkä kymmenen vuoden päästä itsekin handlaan paremmin tällaisen poninraakileen. Mutta silloin voi taas löytyä sitten jo joku toisenlainen heppa, jonka kanssa omat ongelmat. On tämä hauska laji. Mutta hyvä mieli jäi kuitenkin valmennuksesta, sillä vikaa tehtävää lukuun ottamatta meno oli melko mallikasta.

Poni hyvillä mielin lähdössä puomitunnille

Ja tunnin jälkeen. Olipa rankkaa.

Tiistaina tulee eläinlääkäri aamulla kuvaamaan Dreamerin jalan, niin saadaan selvää, mikä sen tuomio on. Toivottavasti ei mitään sen kummempaa, peukut pystyyn.


P.S ulkoasun vaihdoksen jälkeen kuviin tuli taas nuo ärsyttävät reunukset, en saa niitä pois vaikka kuinka yritän, apua?? Entä miten videot saa suuremmiksi postauksiin?

Eteenpäin, kiitos!

Perjantaista sunnuntaihin treenasin Dreamerin kanssa koulua ja sitä että Herra D tottelisi ihan alusta lähtien mun apuja. Perjantaina menin taas heti töiden jälkeen tallille ja laitoin reippaasti ratsun kuntoon, jotta ehtisin ratsastaa ennen kuin kaikki muutkin tulisivat sinne yhtä aikaa. Laitoin pitkästä aikaa päälle kanget, jotta taas vähän alettais "totutella" niilläkin menemään, jos vaikka kisoihin ne joskus uskaltaisi laittaa. Tällä kertaa maneesissa oli vain yksi hevonen samaan aikaan ja sitäkin vain talutettiin, joten oli mukavammat lähtökohdat ratsastukselle. Kuitenkin ohjia kerätessäni D aloitti saman tien jumittamisen ja myös peruuttelun. Sain sen kyllä aika nopeasti aina jatkamaan eteen, mutta se silti tasaisin väliajoin alkoi uudestaan vänkäämään vastaan. Ei kyllä mennyt kauaa kun sain sen menemään ravissa reippaasti eteen, siihen loppuivatkin sitten jumittelut. Huomasin myös että ruunalla oli selvästi pientä pakkasenergiaa, joten päätin heti että nyt se on laitettava oikeasti töihin kun kerran energiaa oli hölmöilyihinkin. Tein aluksi muutamia väistöjä, joiden jälkeen avoja pitkällä sivulla. Kun avot sujuivat hyvin suorallauralla, niin aloin tekemään niin, että aina kulman jälkeen lähdettiin avoa pituushalkaisijan keskipistettä kohden, keskellä nopea suoristus ja siitä avoa toiseen suuntaan takaisin uralle. D teki heti hyvin tämän kuvion ja pystyin keskittymään hienosäätöihin, polkemiseen, rytmiin, etuosan keveyteen yms. Tätä kun olimme tehneet jonkin aikaa, niin Dreamer yllättäen kuumentui hieman yli ja tuli ihan yliherkäksi ja reaktiiviseksi kaikille avuille, niin ettei se meinannut enää keskittyä kunnolla itse tehtävään. Ajattelin että välikäynnit "nollaisivat" tilanteen, mutta niin ei käynyt, vaan ohjia kerätessäni D nosti pontevasti laukan ja polki paikallaan :D Ravailin siinä vähän pidemmällä ohjalla kevyttäravia niin tilanne tasaantui hieman ja siihen päätin lopettaa ratsastuksen, kun hevonen oli niin hyvin tehnyt töitä.

Väsyneenä perjantain ratsastuksen jälkeen

Seuraavana päivänä meillä oli taas Sarin tunti, ja Dreamer päätti aloittaa sen taas jumituksella ja peruuttamisella. Arvatkaa vain raivostuttiko, kun kuitenkin olin sen saanut hyvin läpiratsastettua edellisenä päivänä, niin olin ajatellut että se lähtisi nyt hyvin liikkeelle. Saimme Sarilta hyvät vinkit miten toimia tilanteessa. Täytyy siis vain yrittää keskittyä siihen, että nojaan kunnolla taaksepäin, pohkeet ovat edessä ja pidän tasaisen tuntuman niin vaikka nyrkit ihan kiinni yhdessä, etten ala siinä kohtaa kädellä taivuttelemaan heppaa mihinkään. Kun Dreamer lähtee hidastelemaan/peruuttamaan, se yleensä alkaa poikittamaan ja muutenkin kiemurtelemaan, ja varmaan siinä tilanteessa koitan korjata sitä jotenkin kädellä suoraksi, mikä ei siis toimi selvästikään. Eli tasainen käsi tarpeeksi ylhäällä tuntumalla hepan temppuillessa, ja siitä sitten käsky eteenpäin. Kun selvitimme jumitusongelman, D lähti taas liikkumaan huippuhyvin, jopa paremmin kuin viime lauantain tunnilla! Jotenkin hämärä kuva siitä mitä sitten teimme tunnilla, taisimme keskittyä ravissa siihen että D liikkui tasaisella tuntumalla eteen ja kääntyi hyvin minne pyysin. Laukassa samaa hommaa, lisänä kokosin laukkaa pienentämällä ympyrää, ja siitä sitten väistättäen isommalle ympyrälle ja reippaampaa laukkaa. Muutaman lyhyen videopätkän äiti kuvasi.

Sunnuntaina ratsastin taas itsenäisesti. Ja jälleen kerran D kenkkuili alussa, ärsyttävää! Keskityin Sarin antamiin ohjeisiin ja sainkin hepan nopeasti tottelemaan! Tein hieman "jumppaväistöjä" ravissa, eli pitkänsivun alussa 3 askelta väistöä uran sisäpuolelle, nopea suoristus, väistö takaisin uralle, suoristus, väistö sisäpuolelle - suoristus ja väistö takaisin. D liikkui letkeästi ja väistöt sujuivat kuin tanssi. Muutamat siirtymiset ja voltit ja sitten annoin pitkät ohjat. Testasin vielä lopuksi antaa pitkät ohjat, kerätä ne uudestaan, taas pitkät ohjat jne. Tämä sujui hyvin eikä mitään ongelmia enää. Tähän on hyvä lopettaa :)

Sunnuntain ratsastuksen jälkeen poseerausta. Meidän "Let's make America great again"-look

Viggolla meni perjantaina vuokraaja ja kuulema liikkui tosi hyvin! Lauantaina ratsastin sen äidin kanssa, oli vähän hankala, mutta vaikutti enemmänkin väsyneeltä, oli hankala saada eteen. Sai sitten kevyemmän ratsastuksen. Sunnuntaina oli taas ohjasajoa Maken kanssa ja se meni super hienosti! Make kehui että tosi hyvin meni tokaksi kerraksi ja tällä kertaa liikkui loppuun asti reippaasti. "Kotiläksyksi" saimme että pitää katsoa että poni liikkuu joka askellajissa reippaasti ja etenkin pitäisi laukata paljon ja reippaasti, niin poni saisi vähän enemmän kuntoa - mitä sillä ei siis tällä hetkellä ole ollenkaan. Make sanoi että kun pikku hiljaa kunto kohenee, niin kaikki muutkin asiat helpottuu, että monet Vibun "ongelmista" (epätasainen, alkaa painaa ohjalle, tahdin vaihtelut yms.) johtuu vain siitä että kunto ei riitä tekemään niitä kunnolla. Tosi tyytyväinen olin taas tuntiin, opin paljon!

Sunnuntain epämääräinen ohjasajokuva.

Kyllä väsytti ohjasajon jälkeen kun oikein hiki tuli treenissä.

Kyllä eestiläisen kelpaa, enkkufiltti ja back on track- verkkoloimi kuivatukseen

Vähän jo iloisemman näköinen poika, juuri pääsemässä ulos syömään.

Mites muilla, onko ratsastuksen alussa "jumittavia" hevosia?

Maken ohjasajo

Sunnuntaina  ratsastin Dreamerin kevyesti eikä siinä ollut mitään sen ihmeellisempää. Viggolla taas oli vuorossa ihan ensimmäinen ohjasajotunti! Tallillamme käy joka viikko Make Nyman pitämässä ohjasajotunteja, ja nyt pääsimme mekin ensi kertaa testaamaan miltä homma näyttää! Olin kuullut kaikilta paljon hyvää ohjasajosta, ja mietin että siitä voisi olla hyötyä Viggolle, joka on vielä niin "vihreä" kaikessa. Ohjasajo voisi auttaa sen tasapainoon, tasaisella ohjastuntumalla kulkemiseen, taipumiseen, suoruuteen ja vaikka mihin muuhun! Ja muutenkin kivaa vaihtelua niin hevoselle kuin mulle.

Make oli todella miellyttävä ja mukava opettaja, joka oli todella ammattilainen. Aluksi hän aloitti työskentelyn Vibun kanssa ja minä seurasin sivusta. Ekan kerran kun juoksutin V:tä maneesissa, niin se vei minua pitkin maneesia, niin että sain kahdella kädellä pitää liinanpäästä kiinni. Ei siis ihan tuttua hommaa ole ollut ponille. Tuon jälkeen olen treenaillut juoksutusta n. kerran viikossa ja nyt selvästi se sujuu jo paremmin. Mutta kun sunnuntaina Make aloitti ohjasajon, V lähti oikein mallikkaasti liikenteeseen. Huomasin, että Vibu tekee samaa hommaa ohjasajossa/juoksuttaessa, mitä myös ratsastaessa - jos tulee vähän haastavampi tehtävä, tai sitä pyydetään ravaamaan reippaammin, niin se mieluummin tarjoaisi laukan jotta pääsisi helpommalla. Make kuitenkin vaati sitä ravaamaan kunnolla ja kylläpä näytti ponin meno hienolta! Vielä kun saisi sen menemään yhtä hienosti ratsastaessa. Laukka sujui myös hyvin, se on ollut ratsastaessa haastavinta. Ensin V nosti vasempaan suuntaan, mikä on sille hankalampi, väärän laukan, mutta Make sai hyvin korjattua asian nopeasti, minkä jälkeen V nosti aina vasemman laukan. Oli myös mukava nähdä että poni kyllä pystyy laukkaamaan hieman kontrolloidummin, eikä niin "tukka putkella" mitä tykkää tehdä.

Make sanoi ettei Viggolla varmaan ole hirveästi tehty juoksuttamista tai ohjasajoa, mutta oppi ja ymmärsi kuitenkin asiat nopeasti. Tärkeää sen liikutuksessa olisi saada se liikkumaan kunnolla eteen ja pitää tasainen tuntuma. Lopuksi pääsin itsekin testaamaan ohjaamista, mikä oli hauskaa! Pikku Vibulane oli vain siinä vaiheessa jo niin väsynyt, että minun oli tosi hankala saada sitä liikkumaan kunnolla eteen, jolloin myös ohjastuntuman pitäminen ei onnistunut. Mutta kaiken kaikkeaan tosi kiva tunti ja kyllä aiomme nyt jatkossa joka toinen sunnuntai käydä ohjasajotunneilla! Suosittelen muillekin! :)

Tässä vielä parit videot jotka sain kuvattua. Parhaimmat pätkät eivät tallentuneet videolle, kun katsoin Vibun menoa niin haltioissani :D