tiistai 24. huhtikuuta 2018

Vaikeita päätöksiä


Nyt kun viimein kaikki lumi ja jää on sulanut ja tarhojen pohjat alkaneet kuivua, niin tuli ajankohtaiseksi taas miettiä Dreamerin & Viggon tarhaamista yhdessä. Ne tarhasivat ennen yhdessä ja tulivat todella hyvin toimeen, eivät ikinä toisilleen tahtoneet mitään pahaa. Kuitenkin pojat tykkäsivät leikkiä ja riehua todella paljon yhdessä, melko rajusti. Tästähän johtuen viime vuoden maaliskuussa kaikista liukkaimmalla kelillä sitten Dreamer kaatui todella pahasti niiden leikkiessä, ja olikin puoli vuotta saikulla ja joutui jopa leikkaukseen. Sanomattakin selvää, etteivät ruunat ole tämän jälkeen voineet tarhata yhdessä, jotta Dreamerin jalka sai rauhassa parantua. Viggolle löytyi onneksi tallista tarhakaveriksi mukava rauhallinen connemaratamma, jonka kanssa se on nyt tarhannut tähän asti.

Kuitenkin nyt kun Dreamer on kuntoutunut hienosti ja jalka vahvistunut, olin alkanut miettiä uudestaan poikien tarhaamista. Yksin tarhatessa Dreamer pääsee ulkoilemaan vain puolipäivää. Muutenkin olisihan se nyt kätevintä ja kivointa jos omat hevoset tarhaisivat yhdessä, varsinkin kun ne tulivat niin hyvin keskenään toimeen. Niinpä tässä kuussa päätin ensin kokeilla laittaa ne yhdessä vapaana kentälle, jossa olisi tilaa tutustua toisiinsa. Virhe.

Ensin haistelivat rauhassa...
Sitten Viggo päätti että nyt mennään, ja Dreameriä ei ollut vaikea provosoida mukaan..

"Ja ei varmana anneta ottaa meitä kiinni.."
Hetken pojat haistelivat toisiaan nätisti, kunnes Viggo tajusi, että hehän ovat vapaana kentällä, ja lähti hirveetä kyytiä laukkaamaan kentän toiseen päähän. Olin kyllä arvellut, että siinä kävisi noin, koska Viggo riehuu vapaana ollessaan tosi paljon. Mutta jotenkin silti mietin, että ehkä ne vaan rauhassa haistelee toisiaan.. Koko aika meni siihen, että Viggo & Dremer laukkasivat rinnatusten toista pitkääsivua edes takaisin, villitsien samalla vieressä tarhaavat hevoset. Ei ne juuri keskittyneet siihen toisiinsa tutustumiseen.. Aikansa kun olivat juosseet, ajattelin että parempi ottaa kiinni ennen kuin sattuu mitään. Mutta eiväthän ne tietenkään antaneet niitä pyydystää, vaan aina juoksivat ohi. Lopulta kun seisoin hetken kentän keskellä, niin Dreamer käveli luokseni, sille riitti. Viggo edelleen juoksi karkuun. Menin Dreamerin kanssa odottelemaan kentän portille, niin hetken päästä Viggo luovutti ja tallusti meidän luo.

Seuraavina kertoina olin fiksumpi, ja laitoin useina iltoina ruunat samaan tarhaan viettämään aikaa. Edelleenkin tuntuivat tulevan juttuun keskenään, mutta se sama vanha leikkiminen jatkui. Dreamerillä on ärsyttävä tapa leikkiessä hyppää pystyyn sekä peruutella, mikä aiheutti minulle heti huolen. D oli nimenomaan pystyyn hypätessä kaatunut, ja siitä takajalan kinner vammautunut. Vaikka jalka leikattiin ja vaikuttaa nyt olevan kunnossa, niin tuollainen pystyyn hyppiminen aiheuttaa turhaa rasitusta siihen jalkaan. Nyt iltaisin nukkumaan mennessä aloin pohtia koko kuviota uudestaan, ja stressaamaan hevosten puolesta. Niin paljon haluaisin, että pojat pääsisivät yhdessä ulkoilemaan, mutta onko järkeä kasvattaa tieten tahtoen riskiä, että Dreamerin jalka rasittuu liikaa, tai peräti loukkaantuu uudestaan.


Eilen juttelin ystäväni sekä äitini kanssa, ja tulin siihen päätökseen, ettei Viggoa ja Dreameriä vielä tarhata yhdessä. Viggo saa jatkaa nykyisen tarhakaverinsa kanssa ulkoilua ja Dreamer joutuu nyt tyytymään viereisten tarhojen hevosten seuraan. Kyllä nämä kaksi joskus pääsevät taas "yhteen", muttei nyt vähään aikaan. Jos vaikka Dreamerinkin tästä taas vanhetessa vähän rauhoittuisi... Sitähän ei oltu ennen meille tuloa tarhattu muiden kanssa, kun sitä oltiin pidetty pitkään orina, ja ruunattiin vasta vähän ennen kuin kävin sitä kokeilemassa. Ja orina oli ollut liian päällekäyvä muiden kanssa tarhaamiseen. Mutta joskus sitten pääsee Viggon seuraan, kenties sitten kun ei enää aktiivisesti kilpailla.

Myönnän että tilanne harmittaa, mutta varmasti järkevämpi näin. Ainahan voi sitten kokeilla uudestaan, jos siltä tuntuu. Loppuun vielä parit hauskat videot viime viikolta :) Äänet päällä voi kuulla Dreamerin neitimäisen vinkumisen.





maanantai 16. huhtikuuta 2018

"Voisiko joku mennä taluttamaan Dreamerin radalle!"


Eilen olimme Dreamerin kanssa ekoissa 2-tason kisoissa ja menimme he a:10 luokan. Kutsussa luki, että rata ratsastetaan kentällä, mikä oli siitä "huono" etten ollut kotona vielä päässyt ulkona ratsastamaan, koska meidän kenttä oli ollut niin märkä. Ratsastin Dreamerin melko raskaasti (maneesissa) perjantaina ja lauantaina, ajatuksena ettei sillä olisi liikaa energiaa kisoissa päästessään kentälle. Lauantaina tein loppuravit kuitenkin ulkona, ja D olikin ihan rentona. Nyt olin tosi hyvillä mielillä lähdössä kisoihin.

Kisapaikalla sunnuntaina koin heti "järkytyksen" nähdessäni maneesin pohjan, jossa veryttely tapahtui. Siellä oli useampi suuri lätäkkö, johon ei voinut missään nimessä ratsastaa, sitten osa pohjasta oli ihan kovaa, ja muutenkin todella epätasaista. Siinä ei tehnyt mieli Dreamerillä ratsastaa, mutta koitin parhaani mukaan puikkelehtia "paremmissa" kohdissa. D ei selvästi tykännyt pohjasta, se oli tosi varovainen eikä halunnut kulkea eteen. Se oli muutenkin väsyneen oloinen, ilmeisesti oli liian rankat kahden päivän treenit takana. Näin kisakauden alussa kestää hetki löytää hevoselle se oikea rytmi, miten sitä kannattaa ratsastaa ennen kisoja, sekä kauan kannattaa verytellä. Mulla oli aika huono fiilis meidän menosta, ja mietin mielessäni, etten halua startata ollenkaan, kun Dreamer ei tuntunut hyvältä. Suureksi ilokseni rakas ystäväni ilmestyi yllättäen paikalle tsemppaamaan meitä, ja sain häneltä hyviä neuvoja, sekä voimaa jatkaa ratsastusta. Ja ei mennyt kuin hetki, niin Dreamer alkoi liikkua energisesti ja kevyesti. Kyllä tässä näkee sen tukijoukon tarpeellisuuden!

Valmiina lähtöön kotona
Tällä kertaa ompelin sykeröt, huomattavasti siistimmät tulee!
Juuri kun olin saanut Dreamerin hyväksi verkassa, kuulutettiin ryhmän ensimmäinen ratsukko radalle ja kahden seuraavan piti siirtyä kentälle valmistautumaan. Me olimme lähtövuorossa kolmansina. Odotusalue oli todella pieni, ja sitä ympäröi lammikot sekä syvät routavauriot, joten oli vain käveltävä. Ekan ratsukon lopetettua radan, alettiin ihmetellä missä seuraava ratsukko oli. Tässä vaiheessa jäimme Dreamerin kanssa yksin kentälle, ja jouduimme odottamaan jonkin aikaa, kun kisahenkilökunta etsi toisena starttaavaa ratsukkoa. Tätä ei löytynyt, ja seuraavaksi meidät kuulutettiin radalle. Tässä vaiheessa D oli kyllästynyt odotteluun täysin, ja oli sitä mieltä, että hän ei radalle mene. D alkoi peruuttaa, eikä suostunut menemään mihinkään muuhun suuntaan kuin taakse. Normaalissa tilanteessa olisin sen varmasti saanut siitä lopulta komennettua eteen, mutta D uhkaavasti peruutti syvien routavaurioiden luokse, niin oli pakko vain pysäyttää se, jottei jalka uppoaisi kuoppaan. Seuraavaksi kuului tuomari kuuluva komento "Käykää nyt joku taluttamassa tuo Dreamer radalle! Tuo on sen ominaisuus!", meille tuttu tuomari siis kyseessä. Tässä vaiheessa kaikki paikalla olijat käänsivät katseet meihin, ja jännittivät, että pääsisimmekö radan aitojen sisäpuolelle asti. Kyllä pääsimme talutuksessa, ja siitä Dreamer lähtikin hienoa ravia reippaasti eteenpäin.

Rata lähti todella hyvin liikkeelle, D liikkui oikein elastisesti ja nöyrästi. Keskiravi ei ollut niin hyvä kuin normaalisti, kenttä vietti siinä kohtaa alamäkeen, jolloin hevonen ei halunnut lisätä kunnolla. Väistöt sujuivat kivasti, ja lisätty käynti oli taas bravuuri. Pääsimme takaosakäännöksiin, kun Dreamer päätti, ettei enää jaksa. Peruutettiin muutama askel, mutta sain jotenkin tehtyä ekan takarin. Siitä käveltiin nätisti toiselle puolelle ja tehtiin ihan siisti toinen takaosakäännös. Pystyin "melkein" jo arvaamaan mitä seuraavassa laukannostossa tapahtuu: Dreamer lähti peruuttamaan sekä sivulle. Sain kuitenkin ihmeen nopeasti Dreamerin nostamaan tuosta hässäkästä laukan, ja loppuohjelma sujui taas täysin ongelmitta, ihan kuin mitään temppuilua ei olisi tapahtunutkaan!

Kylläpä mä vedin hyvin! t. Dreamer
 Prosentteja tuli 58.1! Kuitenkin ihan hyvät pisteet, ottaen huomioon, että paperiin tuli ykköstä ja kakkostakin. Vaikka Dreamerin temppuilut tiputtivatkin meidän prosentit, niin olin rataan todella tyytyväinen. Ensinnäkin sain pidettyä hermoni, vaikka Dreamer koitti parhaansa mukaan niitä koetella. Toiseksi rata oli muuten hyvä, ja nyt Dreamer liikkui energisemmin ja kevyemmin mitä viimeksi! Oli papereissa kuitenkin myös seiskoja ja yksi seiskapuolikin! Että jos saadaan nämä ylimääräiset säädöt pois, niin mahdollisuudet ovat hyviin pisteisiin! Nyt tulee parin viikon kisatauko, ehtii hyvin kotona enemmän treenailla. 5.5 olisi taas tiedossa kivat kisat, mikäli saan kyydin järkättyä.

Veikkaan, että Dreamerin temppuilut johtui sen väsymyksestä, raskaasta pohjasta, sekä liiallisesta odottelusta yksin kentällä. Uskon, että jos olisimme päässeet maneesista suoraan radalle, ei Dreamer olisi ehtinyt tylsistyä, eikä sillä olisi tullut mieleen alkaa vänkäämään vastaan. Mutta tämä oli vain yksi kisa, ja vasta meidän toinen kilpailu, ja ensimmäinen ulkokisa. Hyvillä mielin jatketaan treenejä.

Tällä viikolla kisavuorossa onkin Viggo! Sen kanssa olisi tarkoitus mennä starttaamaan ensimmäinen helppo b-rata, katsotaan kuinka käy! Vielä ei ole täysin varma meidän kyyditys, mutta toivotaan että kaikki järjestyy.

Loppuun pätkät radasta, ajattelin että mukavampi katsoa pätkissä kuin pitkänä videona.

"Laatu pääsee esille, kun ratsun kuuliaisuus säilyy, mutta pieni purnailu/uppiniskaisuus vielä painolastina"
Vihdoin kotona!


Radalle tulo, keskiravi + eka väistö
Toinen väistö + lisätty käynti
Takaosakäännökset, temppuilu ja laukannosto
Laukkaohjelma
Loppurata

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Kauhealla jännityksellä ekoihin kisoihin


Viime lauantaina oli Dreamerin kanssa ensimmäiset kilpailut sitten sen viime vuoden loukkaantumisen. Ja oli muutenkin meidän edellisestä kilpailusta jo n. 3 vuotta aikaa. Nämä olivat 1-tason koulukilpailut ja luokkana helppo A:1. Harkitsin että olisin aloittanut vähän helpommasta luokasta, kun Dreameristä ei ikinä tiedä miten se radalla käyttäytyy, mutta päätin kuitenkin mennä helppoon a:han.

Edellisen viikon D oli ollut todella haastava ratsastaa. Se oli ihan omituinen, pelkäsi maneesimme lyhyitä sivuja, ei mukamas uskaltanut mennä niistä ohi, ja oli todella jännittynyt. Normaalisti D ei maneesissa pelkää yhtikäs mitään, joten käytös ihmetytti paljon. Ja yritä siinä sitten treenata rataa, kun hevonen menee jännittyneenä kuin viulun kieli lyhyet sivut, ja koittaa vaan karata takavasemmalta pois. Mulla oli todella huono fiilis meidän menosta, ja mietin moneen otteeseen, että pitäisikö perua koko kisat. Onneksi kuitenkin kilpailua edeltävänä päivänä Dreamer meni oikein hienosti, ja pääsin treenaamaan rataa. Kaikki muu sujui harjoituksissa hyvin, paitsi radan ensimmäisessä käyntilaukannostossa D veti aina kilarit, eikä siitä tullut mitään. Mutta mietin, että se on vain yksi kohta radasta.

Kuiskuttelua
Letitetty. Huomatkaa uusi kisa(kuljetus)riimu!
Meidän arvioitu lähtövuoro oli kello 19 aikaan, eli tosi myöhään. Jouduin koko päivän jännittämään kisoja. En yleensä jännitä hirveästi kilpailuja, mutta nyt oli niin pitkä aika, kun viimeksi Dreamerin kanssa ollut kisoissa, lisäksi viime vuonna loukkaantuminen takana, nyt ollut hankala ratsastaa jne. niin jännitys vaan kasvoi kasvamistaan.

Mietin mielessäni, että nyt minun on keskityttävä verkassa ainoastaan hevosen hyväksi ratsastamiseen. En halunnut verkassa tehdä mitään radan tehtäviä, koska jos ne eivät olisi siinä sujuneet, niin ne olisivat alkaneet ahdistaa. Samoin jätin kokonaan käyntinostot tekemättä, jottei D keksisi alkaa niissä taas temppuilla. Keskityin vain siihen, että itse ratsastin mahdollisimman kevyesti, hevonen liikkui mielellään eteen ja rentona. Ja tärkeintä oli muistaa hengittää. Muistin viime valmennuksen opettajan sanat, että kunhan muistat hengittää, niin hyvin menee. Ja kuinka olisi noloa, jos unohtaisin hengittää ja pyörtyisin kesken radan, ja joku vieras joutuisi minut tulla sieltä maasta nostamaan ylös.

Dreamer oli verkassa tosi kiva. Se liikkui reippaasti ja oli hyvin avuilla. Ihan en ollut tyytyväinen etupään keveyteen, olisin halunnut sen olevan vähän kohonneena edestä ja paremmin takaa vielä alla, mutten siinä viitsinyt sitä liikaa alkaa säätämään, kun se kuitenkin oli ihan hyvä ratsastaa. Itse rata sujui uskomattoman hyvin, D liikkui letkeästi ja kuunteli tosi hyvin minua. Kun tultiin käyntiosuuteen, alkoi jännitys kohota. Eka takaosakäännös oli ihan ok, välissä teki tosi hyvät keskikäynnit (7.5), toisen takarin ratsastin huomattavasti varovaisemmin, koska en halunnut liikaa painostaa Dreameriä ennen sitä vaikeaa käyntilaukannostoa. Tulimme L-kirjaimen kohdalle, ja jes, sain nostettua käynnistä laukan! Tässä kohtaa oli jo voittajafiilis.

Loppu laukkaosuus sujui hyvin. Viimeisen keskilaukan jälkeen piti tulla ravissa keskihalkaisijalle, nostaa heti oikea laukka, ja laukata tuomarin eteen ja siitä seis. Dreamer ravasi hienosti lyhyen sivun, mutta kun käänsin sen pituushalkaisijalle, niin se päättikin lähteä poikittain vasemmalle.. Koitin sen "potkaista" takaisin suoralle linjalle, mutta D oli vahvasti päättänyt, ettei hän aio suorittaa viimeistä kohtaa. Olin kuitenkin päättänyt että se kyllä saa luvan nostaa laukan vaikka ehdittäisiin mennä sitä vain yksi askel, ja ratkaisin Dn pelleilyn pysäyttämällä sen kokonaan, ja siitä sain sitten nostettua laukan. Saimme sentään viisi laukka-askelta ennen lopputervehdystä!

Onnellinen ratsastaja, jolla jalassa uudet ihan liian isot housut, jotka lähtee myyntiin tämän jälkeen.
Prosentteja saatiin 63,7 ja tulimme toiseksi! Olen super tyytyväinen tähän, en olisi voinut uskoa, että ensimmäiset kilpailut menisi näin hyvin. Tietty ärsyttää, että ihan loppu meni pipariksi, eikä saatu rikkeetöntä rataa, mutta sellaista se vain on. Nyt näki kuinka rentona ja kiltisti Dreamer oli radalla, joten seuraavan kerran voi pyytää taas vähän enemmän. Seuraavat kisat ovatkin tämän viikon sunnuntaina, ja ne ovat jo 2-tason!

Loppuun parit pätkät radasta :)


Toinen keskiravi + pohkeenväistö
Laukkaosuutta
Ja keskilaukka sekä loppusählinki :)