Hieronnan tarvetta

Ollaan nyt liikutettu molempia hevosia aika reippaasti ja ovat saaneet tehdä töitä. Nyt muutaman viikon sisällä Viggo oli selvästi huonontunut ratsastaessa. Se on ollut vastahakoinen ja kiukkuinen, mikä ei ole sille ollenkaan tyypillistä. Viime viikolla, kun nousin sen selkään, sen korvat painui ihan luimuun, ja kun lähdin liikkeelle niin olin varma että se heittäisi minut pois selästä, niin happamalta sen ilme näytti. Onneksi on kuitenkin kiltti heppa, niin ei se sitä tehnyt. Mutta oli koko ratsastuksen ajan selkeästi tympääntynyt, ja alkoi rullaantua edestä ja jäämään tyhjäksi, eli ei antanut pitää tuntumaa, kaula oli ihme "rullalla", eikä halunnut liikkua eteen. Tallissa tarkistin selän, ettei se olisi kipeä, mutta en saanut mitään reaktiota siitä. Samoin kävin muutenkin hevosen läpi, enkä löytänyt mitään kipeää kohtaa yms.

Seuraavana päivänä pyysin valmennuksen alussa valmentajan käymään sen selässä, ja hänkin oli sitä mieltä, että Viggo ei ole nyt oma itsensä. Siinä juttelimme, että joko se voi olla jostain lihaksista jumissa, kun sillä on tehny niin paljon töitä, tai sitten se voi olla vähän kyllästynyt maneesissa pyörimiseen. Koska kelit ovat olleet todella sateisia, meidän maastoreitit on todella märkiä ja liukkaita, niin en ole Viggolla uskaltanut lähteä maastoon. Viggo on ollut nyt maastossa tosi villi, niin en halua ottaa riskiä että se riehuessaan liukastuu tai hyppää polulta pois upottavaan maahan.

Tässä kuva iloisesta Viggosta

Päädyimme nyt siihen, että Viggolle tilataan hieroja, sekä se saa nyt hetken liikkua vähän kevyemmin. Samalla pyysin myös Dreamerille hieronnan, jotta kuulisin vähän miten sen keho on reagoinut vammaan ja sen jälkeiseen kuntoutukseen.

Nyt tiistaina oli hieronta-aika. Hetken hierottuaan hierojamme totesi, että Viggon vasen lapa on aivan jumissa ja lukossa. Että ei ihme, ettei ole pystynyt liikkumaan eteen! Viime hieronnalla (josta on jo kauan aikaa) oli tismalleen sama juttu. Hieroja sanoi, että Viggolla varmaan pikkuhiljaa lähtee jäykistymään se lapa, ja sitten jossain vaiheessa meneekin sitten ihan lukkoon. Lavan aukaisemiseen meni kauan aikaa, mutta se saatiin avattua. Tästä ehkä opimme, että Viggollakin olisi hyvä säännöllisesti ottaa hieroja, niin lapa ei pääsisi näin pahaan tilanteeseen. Tästäpä opimme taas uutta. Toisaalta oli hyvä, että löytyi näin "helppo" syy Viggon oudolle käyttäytymiselle. Katsotaan nyt, miten se lähtee tämän jälkeen liikkumaan. Niin ja iloinen uutinen vielä, että nyt selässä ja säässä ei ollut mitään huomautettavaa, eli satula on ollut hyvä! Sitä olen aina stressaillut, että onkohan se nyt varmasti sopiva.

Seuraava potilas

Sitten Dreamer. Dreamerille on aina joskus otettu hieroja, mutta siitä on joka kerta todettu, ettei se tarvitse hierontaa, sillä se liikkuu sillä tavalla ettei sille tule mitään "hierottavaa". Se kantaa itsensä hyvin ja liikkuu niin elastisesti, että se pitää ihan itse huolen ettei tule jumeja. Fiksu heppa.

Nyt oli sitten ekan kerran toisin. Dreamerin oikea puoli, eli se jossa jalkavamma on, oli selkeästi vasenta puolta huonompi. Lihakset oli jumissa, eivätkä niin vahvat/kehittyneet kuin vasemman puolen. Eli se on varonut oikeaa takajalkaa. Tätä olinkin osannut odottaa, ja juuri siksi halusin hierojan. Positiivista oli se, ettei sitä näyttänyt sattuvan käsittely, joten kipeä se ei ole. Ratsastaessahan Dreamer on liikkunut todella tyytyväisenä ja kivasti, lukuun ottamatta vinoutta ja heikkoa takapäätä. Sovimme, että joulun jälkeen otetaan heti uudestaan toinen hieronta, niin näemme mihin suuntaan kaikki lähtee tästä kehittymään.

Eli molemmat hevoset olivat oikeasti hieronnan tarpeessa. Toivotaan, että kumpikin lähtee tästä liikkumaan paremmin. Ratsastin seuraavana päivänä tosi kevyesti Dreamerin, ja ainakin siinä liikkui todella hyvin.

Hieronnan jälkeisen päivän ratsastus. Lopuksi menimme ottamaan kuvia kentälle, kun oli niin upea ilma.

Itsenäisyyspäiväratsastus, Dreamerillä Suomen värit varusteissa.

Dreamer on aina ollut valokuvauksellinen.

Hierotaanko teidän hevosia säännöllisesti?

Sattuu ja tapahtuu!

Viime viikkoa voi kyllä hyvin kutsua tapaturmien viikoksi. Mistäköhän sitä alottaisi kertomaan. Keskiviikkona Viggolla kävi ensimmäisen kerran hieroja. Mietin jo etukäteen, että mitenköhän homma oikein sujuu, kun Viggo on uusia ihmisiä ja "tapahtumia" kohtaan hieman varautunut ja jännittyy herkästi. Mutta turhaan olin huolehtinut, sillä poni oli hieronnassa oikein hienosti! Vasen lapa oli tosi jumissa, eli juuri se mitä itsekin olin arvellut! Tästä siis johtunut se, että V on ollut hieman vastahakoinen menemään oikeaan kierrokseen. Hieroja sai kumminkin jumin sulatettua, eli kyseessä ei kuitenkaan ollut pidempiaikainen jumi, vaan varmaan juuri tullut siitä kun ponia on nyt enemmän ratsastettu ja siltä on vaadittu enemmän! Eli ihan itseä saa siitä "syyttää", heh. Muuten kaikki oli ok, eli tosi hyvä homma.

Hieronnan jälkeen vein ponin karsinaan ja olin juuri nostamassa sen päälle loimea, kun kulman takaa kuului jäätävä " TRRRRRR" ääni, joka tuli siis porasta, ja Viggo pelästyi tätä ja pomppasi sivuun ilmaloikan, ja laskeutui tietenkin SUORAAN mun jalkapöydän ja varpaiden päälle koko painollaan. Loimi lensi multa karsinan pohjalle, sain iskettyä oven kiinni ja siinä sitten yhdellä jalalla pompin ja kirosin minkä pystyin. Koitin ottaa pari askelta jalalla, mutta siihen sattui niin paljon, että sain pompittua läheiselle jakkaralle ja siinä vasta tunsin hohtavan kivun. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen itkenyt tallikäytävällä. Jonkin aikaa siinä istuttuani siirryin ratsastajien huoneeseen istumaan ja otin kengän jalasta (minulla ei tietenkään ollut mitään turvakärkikenkiä, nehän on niin kömpelöt eikä nyt ikinä mitään satu jalalle....), yhdessä varpaassa oli oikein kauniisti keskellä hokinjälki ja muutenkin jalka ihan punainen. Siitä sitten kylmäyssuoja jalkaan ja kipu alkoi vähän helpottaa. Seuraavana päivänä menin aamulla kuvauttamaan jalan, mitään suurempaa murtumaa ei näkynyt, mutta todennäköisesti jotkin hiusmurtumat kahdessa varpaassa. Ja kipeä on edelleen.

Torstain juoksuttamisen jälkeen

Fiksuna tyttönä en perunut seuraavan päivän estevalmennusta "kyllä minä pystyn ihan hyvin ratsastamaan". Päätin että juoksutan Viggon ensiksi, niin se olisi helpompi ratsastaa. Maneesissa oli muita, joten menin kentälle, se oli vielä ok kunnossa. Viggo meni oikein nätisti, kunnes pyysin laukkaamaan ja se lähtikin kuin tykin suusta, hirveää kyytiä ja koko voimalla puski ulospäin. Ratsastuskenkäni liukuivat oikein "kivasti" lumella ja lopulta V rykäisi liinasta niin, että otin harha-askeleen kipeälle jalalle, ja seuraavaksi sain taas ihailla, kun poni juoksi liina perässä taas vapaana kentällä. Mahtavaa. Tällä kertaa sain sen nopeammin kiinni, tosin kentän viereisissä tarhoissa provosoivat hevoset eivät siinä auttaneet. Opettaja tuli paikalle ja totesin, että jalkaan sattuu nyt vielä enemmän enkä kyllä pysty ratsastamaan. Ope sitten juoksutti Viggon maneesissa, sain hyviä vinkkejä mitä missäkin kohtaa tehdä. Poni oli lopuksi kuin uitettu koira, joutui ainakin hommiin. Tallissa menin hakemaan enkkuvilttiä Viggon kuivattamiseen, niin palatessani karsinan luokse, vastassani oli eri värinen poni, minkä sinne olin jättänyt. Ihana poika oli sitten päättänyt käydä piehtaroimassa, ja oli kauttaaltaan märän turpeen peitossa. En tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa.

Ihana märkä turvekarva

75min kuivattelun jälkeen äiti vielä harjasi Viggon, tässä tyytyväisenä syö puhtaana iltaheiniä.

Niin loppuviikkona en sitten jalan takia päässyt ollenkaan ratsastamaan. Äiti meni Viggolla, paitsi sunnuntaina kiipesin itse selkään ja tein varovaisen ratsastuksen. Poni oli oikein hyvä ratsastaa, vähän vain itse varoin jalkaa niin ei ihan paras ratsastus siltä osin ollut. Muutama kuva lopussa äidistä, hänen luvallaan tietenkin. Ja lisänä sunnuntain kuva Dreamerin kengästä, minkä se oli saanut ihmeellisesti ihan vinoon, mutta kaikki naulat oli silti kiinni. Onneksi yhdellä tallilaisella oli tarvikkeet ja sai sen irrotettua.

Lauantaina myös klippasin hevoset, se oli Viggon elämän ensimmäinen klippaus, mutta siitä teen ihan oman postauksen myöhemmin.

 

Mitäköhän pojat olivat taas puuhanneet tarhassa?

 Onkos muiden hepat onnistuneet hyppäämään pahasti teidän jalalle?