Täydellinen päivä

Lauantaina herätyskelloni soi aamulla klo 5.01, ja ensimmäinen ajatukseni oli, että en kyllä varmana enää seuraavana viikonloppuna mene kisoihin näiden jälkeen. Tänä kertana olimme lähdössä Saloon Koivumäki Dressage Weekend- kilpailuihin meille tähän mennessä vaikeimpaan luokkaan FEI Helppo A World Dressage Challenge test B 2009, ja huonoksi tuurikseni oma starttini alkoi jo klo 9, joten meidän täytyi lähteä ajoissa liikkeelle. Hevosen olin jo edellisenä päivänä letittänyt ja kaikki tavarat oli laitettu valmiiksi traileriin ja autoon. Jäljelle jäi hevosen lastaaminen, jossa oli viime aikoina ollut ongelmia. Taluttaessani nyt Dreamerin kohti traikkua, se päättikin yllättää ja käveli suoraan rennosti sisään! Hyvä alku!

Kisapaikalla huomasin, että luokka oli jo hyvässä vauhdissa ja jo toinen ratsukko oli radalla, KÄÄK! Me olimme starttaamassa yhdeksäntenä. Kiireellä heppa ulos traikusta, varusteet päälle ja maneesiin. Normaalisti tykkään taluttaa Dreameriä kisapaikkalla ainakin 10min, jotta se saa rauhassa tutustua paikkaan, mutta nyt hyppäsin suoraan selkään kävelemään. D oli heti rento, eikä välittänyt, että olimme yksin maneesissa täysin vieraassa paikassa. Järjestäjät pitivät tiukkaa tahtia yllä, ja ratsukot väheni enne vuoroa, joten sain hieman "paniikissa" alkaa verkkaamaan Dtä. Silloinhan ei järki ihan kulje, tulee sellainen fiilis vaan että kauhea kiire saada hevonen verkattua hyvin, ja eihän se niin onnistu. Tähän olisi väliin tarvittu valmentaja paikalle huutamaan "hengitä". Kun olin nopeasti verkannut askellajit läpi, ja luulin että kohta joudun radalle, niin isäni tuli ilmoittamaan, että väliin tuleekin 20min tauko. Huh. Tilanteennollaus. Annoin Dlle pitkät ohjat ja annoin hetken meidän molempien rauhoittua. Tämän jälkeen sainkin hyvin rauhassa verkattua loppuun sillä tavalla kuin kuuluukin, ja Dreamer alkoikin liikkumaan kivasti.

Hetken verkattiin myös ulkona.

Radan jälkeen

Sitten radalle! Dreamer tuntui heti aitojen sisällä tosi hyvältä. Taustalla alkoi soimaan Flashdancen She´s a Maniac, josta sain pientä lisäpotkua menoon. Dreamer ei tuntunut ihan niin energiseltä kuin viime kisoissa, mutta meni todella tasaisesti kaikki tehtävät, ja tahti oli nyt ehkä viime kisoja rauhallisempi, ja parempi. Nyt myös niin keskiravit, että keskilaukka olivat tosi hyvät. Takaosakäännöksiin olin tosi tyytyväinen, kuin myös lisättyyn käyntiin. Laukkaosuus sujui myös rytmikkäästi. Ainoastaan peruutus ei sujunut, siinä D lähti saman tien kättä vasten pää ylhäällä peruuttamaan tosi ruman näköisesti. Olin unohtanut tehdä veryttelyssä peruutuksen, joten oma vika. Muuten sujuva kokonaisuus.

Toinen tuomari antoi meille yhteensä jopa kolmetoista seiskaa! Ja 66,60%!! Etenkin hänen loppukommentit olivat todella sydäntä lämmittävät, tällaisia pitäisi useammin tuomarien laittaa (laitan alle kuvan)! Toiselta tuomarilta tuli hieman pienemmät pisteet, mutta antoi silti kuitenkin viimeisestä volttikahdeksikosta 8! Tältä tuomarilta tuli 63,80% eli yhteensä saimme 65,20%, joka vei meidät luokan voittoon! Uskomatonta! Saimme pitkään jännittää ratsukko ratsukon jälkeen, että meneekö kukaan meidän ohi, mutta eipä tällä kertaa mennyt. Ei muuta kuin valkoiset pintelit jalkaan, hevoselle takaisin satula, ratsastajalle varusteet päälle ja kohti palkintojenjakoa.

Dreamer itsetyytyväisenä katsoo muita, jotta varmana tulee selväksi kuka voitti.

Kisapaikalla oli oma teltta sijoittuneille, jossa sai lasin skumppaa/pommacia ja pientä naposteltavaa. Oli kyllä puitteet kohdallaan! Luokka oli Prix de Aito Kultasepänverstas, jossa palkintona oli heidän tätä kilpailua varten suunnittelema upea kaulakoru!

Aivan mahtavat kilpailut oli! Koko kisapaikka oli todella kiva, ja järjestelyt toimi hienosti. Ilmapiiri oli tosi iloinen ja mukava. Tänne ehdottomasti uudestaan. Ensi viikolla onkin sitten taas Laaksolla kilpailut, taas astetta vaativampi luokka. Siinä onkin jo koottua ravia ja laukkaa, katsotaan mitä siitä tulle.

Loppuun videot!

DTT kisaviikonloppu Laaksolla

aaveen.net

Viime viikonloppuna oli DTT:n kisaviikonloppu Laakson Ratsastusstadionilla. Perjantaina oli 1-tason kilpailut, jossa starttasimme Dreamerin kanssa he a2 luokassa, ja lauantaina jatkoimme samalla luokalla 2-tason kilpailuissa.

Perjantaina voin kertoa, että minua jännitti ihan helvetin paljon kisat. En ollut pitkään aikaan ollut Laakson isolla kentällä, ja nyt oli aika kovia ratsukoita vastassa. Tulimmekin sattumalta yhtä aikaa valmentajani kanssa kisapaikalle (joka starttasi myös), ja menimme yhtä matkaa veryttelyalueelle. Valmentajan läsnäolo vähän rentoutti itseäni. Ihan alussa Dreamer oli hieman pörheän tuntuinen ratsastaa, ja vähän sen oloinen, että voisi johonkin singahtaa. Valmentaja käski heti oman hevosensa selästä " Inka, H E N G I T Ä!" ja samalla kehotti pidentämään ohjaa, jotta D pääsi rentoutumaan. Hetken ravailtuamme pidemmällä ohjalla, niin kummasti se heppa tosiaan rentoutui. Sen jälkeen verkka olikin helppoa. Dreamer tuntui tosi energiseltä, mutta samalla kuuliaalta.

Radalla sai olla raippa mukana, mitä hyödynsin heti. Välillä on ollut sellainen tunne, että kun olen antanut raipan pois ennen rataa, niin D saman tien hiipuu eikä enää reagoi niin hyvin apuihin. Nyt siirtyessäni radalle, D hieman jännittyi, niin pyysin sen heti ravaamaan, jotta sillä olisi enemmän tekemistä. Kun etenimme kohti tuomaripäätyä, D alkoi nousta etupäästä ja samalla pistää jarrua päälle. Tässä pyysin sitä tekemään hieman avotaivutusta + kerran hipaisin sitä raipalla, jotta se tiesi sen olevan mukana.

Rata sujuikin sitten oikein lennokkaasti! Dreamer ei ole ollut ikinä radalla noin menevä, se oikein vei meitä eteenpäin! Tunsin, että etenkin raviohjelmassa se olisi voinut olla vähän rauhallisempi, mutten halunnut sitä liikaa alkaa ottaa kiinni, kun kerrankin se itse liikkui eteen. Etenkin keskiaskellajeihin olin tosi tyytyväinen! Rata meni läpi ilman suuria rikkeitä, ihan pieniä korjauksia vain oli. Tästä saimmekin 64,483% ja oltiin 3/16! Ruusuke tuli siis kotiin.

Isä

Lauantaina oli vuorossa ne isommat kisat. Kisapaikalla oli kolme rataa samaan aikaan, ja kaikkien ratojen ratsukot verkkasivat samalla veryttelyalueella, joka hieman toi haasteita. En olekaan hetkeen, tai ollenkaan ollut niin haastavassa verkassa, kyllä sai itsekin jo muistutella että "hengitä syvään...". D oli taas hyvän tuntuinen, hieman edellispäivää hitaampi, muttei kuitenkaan hidas. Valmentajani oli koko verkan ohjaamassa, mikä oli ihan luksusta. Täytyy alkaa valitsemaan kisat valmentajan kisojen mukaan, jotta saa vähän apua ;)

Myös tämän päivän rata meni oikein kivasti. Keskiaskellajit eivät olleet niin lennokkaat kuin edellisenä päivänä, eikä D antanut ottaa takaisin kiinni niistä niin hyvin. Mutta tahti ja rytmi olivat paljon paremman, kun D oli vähän maltillisempi! Prosentteja tuli 64,31 ja sijoituimme 10/37! Eli palkintosijalle päästiin, uskomatonta! Luokassa oli niin kovatasoisia ratsukoita, etten ollut ajatellutkaan, että voisimme sijoittua, ihan mahtavaa!

Näistä kisoista jäi todella hyvä fiilis. Dreamerillä oli ihan eri draivi kuin ennen, ja tarvitsee vain pientä hienosäätöä katsoa, kun ennen sai miettiä, että nostaako se edes laukkaa radalla. Tällä menolla voimme varmasti startata sen ekan vaativan jo tänä vuonna! Niin, nythän saimme myös kvaalit kansallisiin kisoihin.

Lauantain radalta. Aaveen.net

Keskittynyt laukkaympyrä aaveen.net

aaveen.net

Dreamer tyytyväisenä aaveen.net

Kyllä kelpaa

Vaikeuksien kautta palkintojenjakoon

© aaveen.net

Taas postaus kilpailusta, koitan keksiä tämän jälkeen seuraavaksi jonkin muun aiheen :)

Viime viikolla olimme keskiviikkona iltakisoissa Stall Solbackassa Klaukkalassa. Edellisenä iltana oli viimeinen valmennus, joka meni täysin nappiin. Lähdin kilpailuun tosi hyvällä mielellä. Kun saavuimme keskiviikkona kisapaikalle, ja menin katsomaan Dreameriä traileriin, huomasin heti, että se oli mielentilaltaan melko hermona. En meinannut saada sille puettua suitsia millään, kun D vaan heitteli päätään ja oli ihan täpinässä. Kun saimme sen ulos traikusta, oli ruuna ihan jännittynyt ja puhisi sieraimet suurina hermostuneena. Aivan erilainen hevonen kuin viime kisoissa, jossa se oli ollut täysin rento ja rauhallinen.

Päätin heti vaihtaa veryttelysuunnitelman, ja aloittaa ratsastamisen paljon aiemmin, kuin alun perin olin ajatellut. Koska Dreamer oli niin vauhkona, olisi parempi varata verkkaan enemmän aikaa, jotta siitä saisi pöllöenergiat pois, ja pojan rentoutumaan. Selkään nousun jälkeen se nakkeli niskojaan ja pompahteli vähän sivuttain. Tiesin, että tässä mielentilassa sillä olisi energiaa tehdä kaikkea muuta, kuin kuunnella ratsastajaa. Siirryin melkein saman tien raviin, ja ratsastin Dtä reilusti eteenpäin. Yleensä annan sen mennä alussa vähän löysin ohjin, mutta tässä tilanteessa oli pidettävä ohjat kunnolla käsissä, jotta sain hevosen paremmin kuulolle. Taisin verytellä Dreameriä 40-50minuuttia, ja vasta ihan lopussa sain sen vähän paremmin työskentelemään yhdessä. Sen tietää, että jos en saa Dreameriä oikeasti rehellisesti liikkumaan itse veryttelyssä, ei se tule minua tottelemaan radallakaan. Nyt se esitti veryttelyssä peruuttamisia (en pyytänyt), poikittelua, ei nostanut laukkaa, kun nosti laukan, niin meni vain koottua sulkulaukkaa yms. Koitin tehdä paljon temponvaihteluita, pysäytyksiä, siirtymisiä ja taivutuksia. Niillä sain sen kulkemaan hieman paremmin, mutten siltikään hyvin. Lopuksi kokeilin mennä koko maneesiuraa keskiravia kunnolla eteen pari kierrosta molempiin suuntiin, niin se oli viimein se, mikä sai Dreamerin liikkumaan hyvin.

© aaveen.net

Radalla kuitenkin Dreameriin saatu eteenpäinpyrkivyys hiipui, ja jouduin aika paljon tukea sitä ja ratsastaa eteen. Pitkä veryttely ja vähän raskas hevonen alkoivat viedä mehuja itsestäni, ja tunsin jo radalla, että oma istunta kärsi tästä. Mutta vaikka Dreamer ei ollut niin kevyt ja energinen kuin viime kisoissa, teki se silti tasaisen suorituksen. Väliin tuli ihan hienojakin pätkiä.

Verkan ja radan jälkeen olin ihan loppu. Fiilikset eivät olleet ihan parhaimmat, kun vertasin ratsastusta edellispäivän huipputreeniin. Kuitenkin paperit saatuani tuli pieni hymy huulille, 65%! Rata oli tosiaan tasainen, eikä siinä ollut kuin yksi pieni kömmähdys käynninkautta laukanvaihdossa. Hetken jännitettiin tuloksia, ja pääsimmekin palkintojenjakoon toiseksi tulleena ratsukkona!

Vaikka en ollut ihan tyytyväinen rataan, niin olin tyytyväinen siihen, että sain Dreamerin suorittamaan radan noinkin hyvin, sen kamalan veryttelyn jälkeen. Reilu vuosi sitten olisin varmaan sanonut, etten starttaa ollenkaan. Joten kehitystä tapahtunut! Seuraavat kilpailut ovatkin Laaksolla. Pidetään ensimmäinen kisaviikonloppu, eli menen kahtena peräkkäisenä päivänä radat, jännää!

Keskiravia. © aaveen.net

Keskilaukkaa © aaveen.net

© aaveen.net

© Isä

Nyt meni nappiin!

Lauantaina meillä oli Dreamerin kanssa koulukilpailut, joissa mentiin luokka helppo a:1. Lomani jälkeen Dreamer ei ole tuntunut kovin hyvältä ratsastaa, se on painanut vähän kädelle, poikittanut takapäätä ja ei ole muutenkaan niin herkkä kuin ennen lomaa oli. Tämä tietenkin hieman harmitti, sillä se oli ollut niin hyvä aiemmin. Mutta nyt olen rauhassa sitä ratsastellut, ja pikkuhiljaa koittanut saada taas kevyemmäksi ja suoremmaksi ratsastaa.

Lauantaiaamuna tallille letittämään hevonen, ja laittamaan kaikki tavarat autoon. Oli lämmin päivä jo aamulla, joten tein Dreamerille vetisen mössön, johon lisäsin elektrolyyttejä sekä puolikkaan boosterin. Emme olleet varanneet lastaukseen paljoa aikaa, kun Dreamer on aina mennyt suoraan traileriin. Mutta eipä tällä kertaa mennyt, ei kotona, eikä kisapaikalla. En tiedä mikä sille tuli, oliko vatsa niin täynnä laiduntamisesta, ettei huvittanut kiivetä autoon, vai mikä. Toivotaan ettei tule tavaksi. Onneksi lastaukseen ei siltikään mennyt kauaa aikaa.

Valmiina lähtöön

Kisojen veryttely sujui kivasti. Dreamer oli todella rento ja hyväntuulinen, kaikki sujui hyvin. Vähän siitä puuttui se extra energia, vaikka ihan reippaasti kulkikin. Kun oli meidän vuoro olla valmistautuva ratsukko, siirryimme maneesiin, jossa jouduttiin kävelemään todella pienellä alueella. Pelkäsin, että viime kisojen sama tilanne toistuisi, ja Dreamer kyllästyisi ahtaassa kävelemiseen, mutta onneksi niin ei käynyt. Siirtyessämme radalle, D tuntui saavan "energiapiikin" ja meno muuttui ihan erilaiseksi! Juuri se pieni lisäenergia, mitä olin kaivannut!

Koko rata sujui kuin tanssi. Kun heppa liikkui rehellisesti eteen, ja jopa vähän kuumeni, niin oli kaikki tehtävät sille helppoja. Suoriuduttiin kaikista kohdista hyvin, ei ollut mitään huonompaa kohtaa omasta mielestäni, pilkun viilausta vain joissain kohdissa. Muoto pysyi hyvin koko radan, tahti oli hyvä ja suoritus muutenkin tasainen. Olin super tyytyväinen Dreameriin, tämä oli juuri se meno, mitä ollaan haluttu radoille! Nyt jos pystyttäisiin jatkamaan samaan malliin, voidaan alkaa keskittyä asioiden viimeistelemiseen, kun ratsastus on muuten varmempaa. Nyt olen katsonut kolmet helppo a:2 kisat, joissa saadaan lisää kokemusta samanlaisesta ratsastuksesta. Elokuulle katsoin FEI Helppo A lasten henk.koht. ohjelman, jossa on jo avotaivutukset sekä kootturavi ja -laukka. Mikäli se sujuu hyvin, voisimme vielä kokeilla startata ensimmäisen vaativa b-luokan. Toivotaan parasta!

Prosentteja tuli radasta 63,46, mikä oli vähän pettymys, sillä olin varma, että niitä tulisi enemmän. Mutta tuomari oli pitänyt saman tiukan linjan kaikille. Papereissa löytyi viisi kappaletta seiskoja. Eniten kommenttia tuli siitä, että D aukoi radan aikana välillä suuta, ja jopa kerran heitti kielen ulos. Tämä oli todella erikoista käytöstä Dreamerille, joten varasin nyt heti tälle viikolle raspauksen, jos suusta löytyisi syy tähän. Muuten ei mitään kummoista ollut, pieniä korjauksia vain.

Prosentit veivät meidät kuitenkin voittoon, ja iloisena päästiin kunniakierrokselle :) Ensi viikolla jatkuu kisailut! Loppuun kuvia veryttelystä sekä video radalta.

Vähän eteen

Lempparikuva :)

"Voisiko joku mennä taluttamaan Dreamerin radalle!"

Eilen olimme Dreamerin kanssa ekoissa 2-tason kisoissa ja menimme he a:10 luokan. Kutsussa luki, että rata ratsastetaan kentällä, mikä oli siitä "huono" etten ollut kotona vielä päässyt ulkona ratsastamaan, koska meidän kenttä oli ollut niin märkä. Ratsastin Dreamerin melko raskaasti (maneesissa) perjantaina ja lauantaina, ajatuksena ettei sillä olisi liikaa energiaa kisoissa päästessään kentälle. Lauantaina tein loppuravit kuitenkin ulkona, ja D olikin ihan rentona. Nyt olin tosi hyvillä mielillä lähdössä kisoihin.

Kisapaikalla sunnuntaina koin heti "järkytyksen" nähdessäni maneesin pohjan, jossa veryttely tapahtui. Siellä oli useampi suuri lätäkkö, johon ei voinut missään nimessä ratsastaa, sitten osa pohjasta oli ihan kovaa, ja muutenkin todella epätasaista. Siinä ei tehnyt mieli Dreamerillä ratsastaa, mutta koitin parhaani mukaan puikkelehtia "paremmissa" kohdissa. D ei selvästi tykännyt pohjasta, se oli tosi varovainen eikä halunnut kulkea eteen. Se oli muutenkin väsyneen oloinen, ilmeisesti oli liian rankat kahden päivän treenit takana. Näin kisakauden alussa kestää hetki löytää hevoselle se oikea rytmi, miten sitä kannattaa ratsastaa ennen kisoja, sekä kauan kannattaa verytellä. Mulla oli aika huono fiilis meidän menosta, ja mietin mielessäni, etten halua startata ollenkaan, kun Dreamer ei tuntunut hyvältä. Suureksi ilokseni rakas ystäväni ilmestyi yllättäen paikalle tsemppaamaan meitä, ja sain häneltä hyviä neuvoja, sekä voimaa jatkaa ratsastusta. Ja ei mennyt kuin hetki, niin Dreamer alkoi liikkua energisesti ja kevyesti. Kyllä tässä näkee sen tukijoukon tarpeellisuuden!

Valmiina lähtöön kotona

Tällä kertaa ompelin sykeröt, huomattavasti siistimmät tulee!

Juuri kun olin saanut Dreamerin hyväksi verkassa, kuulutettiin ryhmän ensimmäinen ratsukko radalle ja kahden seuraavan piti siirtyä kentälle valmistautumaan. Me olimme lähtövuorossa kolmansina. Odotusalue oli todella pieni, ja sitä ympäröi lammikot sekä syvät routavauriot, joten oli vain käveltävä. Ekan ratsukon lopetettua radan, alettiin ihmetellä missä seuraava ratsukko oli. Tässä vaiheessa jäimme Dreamerin kanssa yksin kentälle, ja jouduimme odottamaan jonkin aikaa, kun kisahenkilökunta etsi toisena starttaavaa ratsukkoa. Tätä ei löytynyt, ja seuraavaksi meidät kuulutettiin radalle. Tässä vaiheessa D oli kyllästynyt odotteluun täysin, ja oli sitä mieltä, että hän ei radalle mene. D alkoi peruuttaa, eikä suostunut menemään mihinkään muuhun suuntaan kuin taakse. Normaalissa tilanteessa olisin sen varmasti saanut siitä lopulta komennettua eteen, mutta D uhkaavasti peruutti syvien routavaurioiden luokse, niin oli pakko vain pysäyttää se, jottei jalka uppoaisi kuoppaan. Seuraavaksi kuului tuomari kuuluva komento "Käykää nyt joku taluttamassa tuo Dreamer radalle! Tuo on sen ominaisuus!", meille tuttu tuomari siis kyseessä. Tässä vaiheessa kaikki paikalla olijat käänsivät katseet meihin, ja jännittivät, että pääsisimmekö radan aitojen sisäpuolelle asti. Kyllä pääsimme talutuksessa, ja siitä Dreamer lähtikin hienoa ravia reippaasti eteenpäin.

Rata lähti todella hyvin liikkeelle, D liikkui oikein elastisesti ja nöyrästi. Keskiravi ei ollut niin hyvä kuin normaalisti, kenttä vietti siinä kohtaa alamäkeen, jolloin hevonen ei halunnut lisätä kunnolla. Väistöt sujuivat kivasti, ja lisätty käynti oli taas bravuuri. Pääsimme takaosakäännöksiin, kun Dreamer päätti, ettei enää jaksa. Peruutettiin muutama askel, mutta sain jotenkin tehtyä ekan takarin. Siitä käveltiin nätisti toiselle puolelle ja tehtiin ihan siisti toinen takaosakäännös. Pystyin "melkein" jo arvaamaan mitä seuraavassa laukannostossa tapahtuu: Dreamer lähti peruuttamaan sekä sivulle. Sain kuitenkin ihmeen nopeasti Dreamerin nostamaan tuosta hässäkästä laukan, ja loppuohjelma sujui taas täysin ongelmitta, ihan kuin mitään temppuilua ei olisi tapahtunutkaan!

Kylläpä mä vedin hyvin! t. Dreamer

 Prosentteja tuli 58.1! Kuitenkin ihan hyvät pisteet, ottaen huomioon, että paperiin tuli ykköstä ja kakkostakin. Vaikka Dreamerin temppuilut tiputtivatkin meidän prosentit, niin olin rataan todella tyytyväinen. Ensinnäkin sain pidettyä hermoni, vaikka Dreamer koitti parhaansa mukaan niitä koetella. Toiseksi rata oli muuten hyvä, ja nyt Dreamer liikkui energisemmin ja kevyemmin mitä viimeksi! Oli papereissa kuitenkin myös seiskoja ja yksi seiskapuolikin! Että jos saadaan nämä ylimääräiset säädöt pois, niin mahdollisuudet ovat hyviin pisteisiin! Nyt tulee parin viikon kisatauko, ehtii hyvin kotona enemmän treenailla. 5.5 olisi taas tiedossa kivat kisat, mikäli saan kyydin järkättyä.

Veikkaan, että Dreamerin temppuilut johtui sen väsymyksestä, raskaasta pohjasta, sekä liiallisesta odottelusta yksin kentällä. Uskon, että jos olisimme päässeet maneesista suoraan radalle, ei Dreamer olisi ehtinyt tylsistyä, eikä sillä olisi tullut mieleen alkaa vänkäämään vastaan. Mutta tämä oli vain yksi kisa, ja vasta meidän toinen kilpailu, ja ensimmäinen ulkokisa. Hyvillä mielin jatketaan treenejä.

Tällä viikolla kisavuorossa onkin Viggo! Sen kanssa olisi tarkoitus mennä starttaamaan ensimmäinen helppo b-rata, katsotaan kuinka käy! Vielä ei ole täysin varma meidän kyyditys, mutta toivotaan että kaikki järjestyy.

Loppuun pätkät radasta, ajattelin että mukavampi katsoa pätkissä kuin pitkänä videona.

"Laatu pääsee esille, kun ratsun kuuliaisuus säilyy, mutta pieni purnailu/uppiniskaisuus vielä painolastina"

Vihdoin kotona!

Radalle tulo, keskiravi + eka väistö

Toinen väistö + lisätty käynti

Takaosakäännökset, temppuilu ja laukannosto

Laukkaohjelma

Loppurata

Kauhealla jännityksellä ekoihin kisoihin

Viime lauantaina oli Dreamerin kanssa ensimmäiset kilpailut sitten sen viime vuoden loukkaantumisen. Ja oli muutenkin meidän edellisestä kilpailusta jo n. 3 vuotta aikaa. Nämä olivat 1-tason koulukilpailut ja luokkana helppo A:1. Harkitsin että olisin aloittanut vähän helpommasta luokasta, kun Dreameristä ei ikinä tiedä miten se radalla käyttäytyy, mutta päätin kuitenkin mennä helppoon a:han.

Edellisen viikon D oli ollut todella haastava ratsastaa. Se oli ihan omituinen, pelkäsi maneesimme lyhyitä sivuja, ei mukamas uskaltanut mennä niistä ohi, ja oli todella jännittynyt. Normaalisti D ei maneesissa pelkää yhtikäs mitään, joten käytös ihmetytti paljon. Ja yritä siinä sitten treenata rataa, kun hevonen menee jännittyneenä kuin viulun kieli lyhyet sivut, ja koittaa vaan karata takavasemmalta pois. Mulla oli todella huono fiilis meidän menosta, ja mietin moneen otteeseen, että pitäisikö perua koko kisat. Onneksi kuitenkin kilpailua edeltävänä päivänä Dreamer meni oikein hienosti, ja pääsin treenaamaan rataa. Kaikki muu sujui harjoituksissa hyvin, paitsi radan ensimmäisessä käyntilaukannostossa D veti aina kilarit, eikä siitä tullut mitään. Mutta mietin, että se on vain yksi kohta radasta.

Kuiskuttelua

Letitetty. Huomatkaa uusi kisa(kuljetus)riimu!

Meidän arvioitu lähtövuoro oli kello 19 aikaan, eli tosi myöhään. Jouduin koko päivän jännittämään kisoja. En yleensä jännitä hirveästi kilpailuja, mutta nyt oli niin pitkä aika, kun viimeksi Dreamerin kanssa ollut kisoissa, lisäksi viime vuonna loukkaantuminen takana, nyt ollut hankala ratsastaa jne. niin jännitys vaan kasvoi kasvamistaan.

Mietin mielessäni, että nyt minun on keskityttävä verkassa ainoastaan hevosen hyväksi ratsastamiseen. En halunnut verkassa tehdä mitään radan tehtäviä, koska jos ne eivät olisi siinä sujuneet, niin ne olisivat alkaneet ahdistaa. Samoin jätin kokonaan käyntinostot tekemättä, jottei D keksisi alkaa niissä taas temppuilla. Keskityin vain siihen, että itse ratsastin mahdollisimman kevyesti, hevonen liikkui mielellään eteen ja rentona. Ja tärkeintä oli muistaa hengittää. Muistin viime valmennuksen opettajan sanat, että kunhan muistat hengittää, niin hyvin menee. Ja kuinka olisi noloa, jos unohtaisin hengittää ja pyörtyisin kesken radan, ja joku vieras joutuisi minut tulla sieltä maasta nostamaan ylös.

Dreamer oli verkassa tosi kiva. Se liikkui reippaasti ja oli hyvin avuilla. Ihan en ollut tyytyväinen etupään keveyteen, olisin halunnut sen olevan vähän kohonneena edestä ja paremmin takaa vielä alla, mutten siinä viitsinyt sitä liikaa alkaa säätämään, kun se kuitenkin oli ihan hyvä ratsastaa. Itse rata sujui uskomattoman hyvin, D liikkui letkeästi ja kuunteli tosi hyvin minua. Kun tultiin käyntiosuuteen, alkoi jännitys kohota. Eka takaosakäännös oli ihan ok, välissä teki tosi hyvät keskikäynnit (7.5), toisen takarin ratsastin huomattavasti varovaisemmin, koska en halunnut liikaa painostaa Dreameriä ennen sitä vaikeaa käyntilaukannostoa. Tulimme L-kirjaimen kohdalle, ja jes, sain nostettua käynnistä laukan! Tässä kohtaa oli jo voittajafiilis.

Loppu laukkaosuus sujui hyvin. Viimeisen keskilaukan jälkeen piti tulla ravissa keskihalkaisijalle, nostaa heti oikea laukka, ja laukata tuomarin eteen ja siitä seis. Dreamer ravasi hienosti lyhyen sivun, mutta kun käänsin sen pituushalkaisijalle, niin se päättikin lähteä poikittain vasemmalle.. Koitin sen "potkaista" takaisin suoralle linjalle, mutta D oli vahvasti päättänyt, ettei hän aio suorittaa viimeistä kohtaa. Olin kuitenkin päättänyt että se kyllä saa luvan nostaa laukan vaikka ehdittäisiin mennä sitä vain yksi askel, ja ratkaisin Dn pelleilyn pysäyttämällä sen kokonaan, ja siitä sain sitten nostettua laukan. Saimme sentään viisi laukka-askelta ennen lopputervehdystä!

Onnellinen ratsastaja, jolla jalassa uudet ihan liian isot housut, jotka lähtee myyntiin tämän jälkeen.

Prosentteja saatiin 63,7 ja tulimme toiseksi! Olen super tyytyväinen tähän, en olisi voinut uskoa, että ensimmäiset kilpailut menisi näin hyvin. Tietty ärsyttää, että ihan loppu meni pipariksi, eikä saatu rikkeetöntä rataa, mutta sellaista se vain on. Nyt näki kuinka rentona ja kiltisti Dreamer oli radalla, joten seuraavan kerran voi pyytää taas vähän enemmän. Seuraavat kisat ovatkin tämän viikon sunnuntaina, ja ne ovat jo 2-tason!

Loppuun parit pätkät radasta :)

Toinen keskiravi + pohkeenväistö

Laukkaosuutta

Ja keskilaukka sekä loppusählinki :)

Koulutreenit kangilla

Lauantaina laitoin meille valmennukseen pitkästä aikaa kankisuiset. Viimeksi olin ehkä kaksi vuotta sitten niillä ratsastanut. Nyt kun Dreamer on kisakunnossa, niin oli aika ottaa kanget esiin, ja testata miten heppa (=minä) toimii niiden kanssa. Nyt varovaisesti kun miettii meidän tavoitteita, niin aloitetaan helpon a:n radoista ja sitä päästäisiin menemään tasaisesti vaikeammilla tasoilla, ja sitten ehkä syksyllä voitaisiin startata meidän ensimmäinen vaativa b- luokka.

Kanget olin Dreamerin loukkaannuttua heittänyt vanhempieni ulkovaraston perimmäiseen nurkkaan, kun ajattelin että enpä tule niitä enää ikinä käyttämään. Nyt kävin ne sieltä etsimässä, ja ilokseni löysin puretut koppuraiset suitset. Tallissa mulla oli tapani mukaan (aina lauantaisin kuvittelen meneväni kerrankin ajoissa tallille ennen tuntia, mutta aina toisin käy) myöhässä, ja kiireellä aloin kokoota suitsia, ja sovittamaan niitä Dn päälle. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi todella koppuraisiin ohjiin, mutten ehtinyt niitä alkaa rasvailemaan. Ei kun maneesiin!

Huomaa kovat vääntyneet ohjat.

Tunti sujui oikein hyvin. Alkuun kun valmentaja käski lyhentää ohjia ravissa, niin pudotin siinä sitten koko kankiohjat kädestä irti. Ohjat olivat super liukkaat ja koppurat, niin niitä oli todella hankala pitää kädessä, liukuivat koko ajan pidemmiksi. Mutta jos ei lasketa säätämistä ohjien kanssa, niin valmennus meni kivasti ja saatiin hyvin treenattua herkkyyttä plus ratajuttuja. Tunnin lopuksi valmentaja suositteli liottamaan suitset öljyssä sekä nyt ylipäätänsä ratsastamaan kahdella ohjalla..heh kiitti, näin teen!

Veikkaan että hankin näihin paremmat ohjat, säästytään nololta tilanteelta kisoissa.

Koppuraohjat

Tyytyväinen heppa

Seuraavalta päivältä, ohjat jo vähän paremmat.

7.4 meillä starttaa kisakausi Nurmijärvellä, luokkana he a:1. Ei nyt ehkä ihan yksinkertaisin rata aloittaa, mutta aika kiva rata silti. Meidän yksi ihana tallilainen lähtee kuskaamaan meidät sinne. Kilon kisat olikin siirretty 15.4, ja sinne en saa kyytiä, mutta ehkä pääsen 14.4 Espooseen toisiin kisoihin toisen hepan kyydissä. Jännää nähdä miten selvitään kouluaitojen sisäpuolella, että onko yhteistyö tässä kahdessa vuodessa parantunut. Se jää nähtäväksi!

Dreamer nautti sunnuntaina auringosta ja lämmöstä.