Sairastarhan säätämistä

Hups, jäänyt vähän blogin kirjoittaminen sivuun, kun ollut sen verran kiire oikeassa elämässä, mitä??

Viggon kanssa elämä kisojen jälkeen ei ole ollut ihan ruusuilla tanssimista, muttei siis todellakaan surkeaakaan. Poika on nyt ollut aavistuksen hankalampi ratsastaa, ja ulkokentällä ollut vähän rasittava. Ollaan koko ajan odotettu, että koska oikein päästään ratsastamaan kentällä, kun syksyllä Viggo oli selvästi siinä parempi ratsastaa. Nyt sitten pääsimme viimein aloittamaan kenttäkauden, mutta samalla Viggon jarruihin tuli vähän vikaa, eikä sitä muutenkaan kiinnostaisi kuunnella mitä ratsastaja pyytää. Vähän meno sellaista, mitä se oli, kun Viggo syksyllä tuli meille. Ollut aavistuksen hermoja koettelevaa, mutta eiköhän se siitä tasaannu nopeaan. Toivottavasti.

Minäkö muka juoksentelen ja puren kiinni kuolaimeen? Pois se minusta!

Jokin vaanii tuolla pusikossa, olen aivan varma siitä!

Aloitettiin myös laidunkaudelle treenaaminen.

Eniten meillä on ollut päänvaivaa poikien tarhauksien suhteen. Dreameriä kävi siis eläinlääkäri uudestaan tutkimassa, ja totesi vain, että on tulossa pitkä saikku, arviolta kahdesta kuukaudesta puoleen vuoteen voi joutua olemaan levossa. Dreamer oli tässä aiemmin pienen pienessä sellisairastarhassaan eristyksissä muista. Tässä tarhassa D pystyi juuri vähän kääntyilemään, muttei muuten tehdä muuta kuin seistä. Nyt kun tuli tietoon että sairasloma voi jatkua pidempäänkin, niin juttelin tallinomistajan kanssa, jos olisi mahdollista saada hieman suurempi sairastarha, ettei Herra Dn pää sekoaisi ihan täysin.

Tässä siis eka sairastarha.

Sattumalta yksi iso tarha oli tyhjillään, niin sen aitaa vasten rakennettiin sairastarhan elementeistä hieman suurempi sairastarha testiksi. Kaikkien onneksi Dreamer käyttäytyi siinä nätisti, joten se sai olla siinä. Mutta ei mennyt kauaa, kun tarhaustilanne muuttui, ja tarvittiin yksi tarha toisen hevosen käyttöön. Niinpä laitoimme Viggon siihen tarhaan, jonka sisäpuolelle oli rakennettu Dreamerin tarha. Positiiviset vaikutukset: Pojat pääsevät taas lähekkäin ja aitojen läpi vähän kommunikoimaan keskenään. Mahdolliset negatiiviset vaikutukset: Pojat riehuvat liikaa. Alku näytti lupaavalta, mutta olikohan heti jo seuraavana iltana ruunat riehuneet niin paljon aitojen läpi, että koko sairastarha oli lähtenyt liikkumaan. Voi helvetti.

Mitäs seuraavaksi tehdään? Viggo siirrettiin tallin viereiseen padokkatarhaan, ja D jatkoi sairastarhassaan oloa. Tiesin heti, ettei tämä ole hyvä ratkaisu, sillä Viggo ei varmasti viihtyisi pienemmässä tarhassa, joka on paljon erillään muista. Dreamerkin oli juuri selvästi rentoutuneempi hoitaa ja taluttaa, kun oli päässyt Viggon seuraan tarhaamaan. Tässä kohtaa tuli kyllä pieni epätoivo, että mitä näiden kanssa oikein voi enää tehdä.

Uusi viritelmä

Viggo pystyi nukkumaankin ulkona, kun veli oli vahdissa.

Mitään ei nahisteltu!

Viggo padokkatarhassa

Onnekseni hevosemme on ihanassa tallissa, ja tallinomistaja järjesti, että Dreamerillä tehtiin kunnon aidoista uusi sairastarha Viggon ison tarhan sisälle. Tarha tehtiin sähkölangoista, ja siinä on "tupla-aidat", niin pojat eivät pääse nahistelemaan keskenään. Kivointa tietenkin olisi, että ne pääsisivät kommunikoimaan, mutta nyt se ei ole vain mahdollista, kun alkavat riehumaan niin paljon. Joten olen tähän uuteen järjestelyyn tosi tyytyväinen, pojat saavat olla omassa tarhassaan, vaikkakin eristettynä toisistaan.

Uusin sairastarha.

Tupla-aidat

"Kai tämä menee.." t. Viggo