maanantai 11. kesäkuuta 2018

Nyt meni nappiin!


Lauantaina meillä oli Dreamerin kanssa koulukilpailut, joissa mentiin luokka helppo a:1. Lomani jälkeen Dreamer ei ole tuntunut kovin hyvältä ratsastaa, se on painanut vähän kädelle, poikittanut takapäätä ja ei ole muutenkaan niin herkkä kuin ennen lomaa oli. Tämä tietenkin hieman harmitti, sillä se oli ollut niin hyvä aiemmin. Mutta nyt olen rauhassa sitä ratsastellut, ja pikkuhiljaa koittanut saada taas kevyemmäksi ja suoremmaksi ratsastaa.

Lauantaiaamuna tallille letittämään hevonen, ja laittamaan kaikki tavarat autoon. Oli lämmin päivä jo aamulla, joten tein Dreamerille vetisen mössön, johon lisäsin elektrolyyttejä sekä puolikkaan boosterin. Emme olleet varanneet lastaukseen paljoa aikaa, kun Dreamer on aina mennyt suoraan traileriin. Mutta eipä tällä kertaa mennyt, ei kotona, eikä kisapaikalla. En tiedä mikä sille tuli, oliko vatsa niin täynnä laiduntamisesta, ettei huvittanut kiivetä autoon, vai mikä. Toivotaan ettei tule tavaksi. Onneksi lastaukseen ei siltikään mennyt kauaa aikaa.

Valmiina lähtöön
Kisojen veryttely sujui kivasti. Dreamer oli todella rento ja hyväntuulinen, kaikki sujui hyvin. Vähän siitä puuttui se extra energia, vaikka ihan reippaasti kulkikin. Kun oli meidän vuoro olla valmistautuva ratsukko, siirryimme maneesiin, jossa jouduttiin kävelemään todella pienellä alueella. Pelkäsin, että viime kisojen sama tilanne toistuisi, ja Dreamer kyllästyisi ahtaassa kävelemiseen, mutta onneksi niin ei käynyt. Siirtyessämme radalle, D tuntui saavan "energiapiikin" ja meno muuttui ihan erilaiseksi! Juuri se pieni lisäenergia, mitä olin kaivannut!

Koko rata sujui kuin tanssi. Kun heppa liikkui rehellisesti eteen, ja jopa vähän kuumeni, niin oli kaikki tehtävät sille helppoja. Suoriuduttiin kaikista kohdista hyvin, ei ollut mitään huonompaa kohtaa omasta mielestäni, pilkun viilausta vain joissain kohdissa. Muoto pysyi hyvin koko radan, tahti oli hyvä ja suoritus muutenkin tasainen. Olin super tyytyväinen Dreameriin, tämä oli juuri se meno, mitä ollaan haluttu radoille! Nyt jos pystyttäisiin jatkamaan samaan malliin, voidaan alkaa keskittyä asioiden viimeistelemiseen, kun ratsastus on muuten varmempaa. Nyt olen katsonut kolmet helppo a:2 kisat, joissa saadaan lisää kokemusta samanlaisesta ratsastuksesta. Elokuulle katsoin FEI Helppo A lasten henk.koht. ohjelman, jossa on jo avotaivutukset sekä kootturavi ja -laukka. Mikäli se sujuu hyvin, voisimme vielä kokeilla startata ensimmäisen vaativa b-luokan. Toivotaan parasta!

Prosentteja tuli radasta 63,46, mikä oli vähän pettymys, sillä olin varma, että niitä tulisi enemmän. Mutta tuomari oli pitänyt saman tiukan linjan kaikille. Papereissa löytyi viisi kappaletta seiskoja. Eniten kommenttia tuli siitä, että D aukoi radan aikana välillä suuta, ja jopa kerran heitti kielen ulos. Tämä oli todella erikoista käytöstä Dreamerille, joten varasin nyt heti tälle viikolle raspauksen, jos suusta löytyisi syy tähän. Muuten ei mitään kummoista ollut, pieniä korjauksia vain.

Prosentit veivät meidät kuitenkin voittoon, ja iloisena päästiin kunniakierrokselle :) Ensi viikolla jatkuu kisailut! Loppuun kuvia veryttelystä sekä video radalta.

Vähän eteen
Lempparikuva :)



maanantai 28. toukokuuta 2018

Ei oo riemulla rajaa, kun pääsee parhaan kaverin kanssa laiduntamaan!


Sunnuntaina kotiuduin Espanjan lomamatkalta ja nyt on taas arki lähtenyt käyntiin. Teen myöhemmin postauksen, jossa laitan vähän kuvia ratsastuksista Espanjassa. Nyt heti eilen maanantaina oli tallillamme laidunkaudenavaus, jota oli kovasti odotettu. Minähän olin tosiaan poissa nyt 2,5 viikkoa, joten ruunien totuttelun ruohoon hoiti Dreamerin vuokraaja sekä muutamat ystävät tallilta, muuten olisi ollut vähän hankalaa saada hepat laitumelle.

Aiemmin kerron, etten uskalla ottaa riskiä ja laittaa poikia enää samaan tarhaan. Nyt kuitenkin kuulin, ettei Viggon tarhakaveri pysty laiduntamaan koko päivää, niin päädyinkin laittamaan pojat nyt samalle laitumelle laidunkauden ajaksi. Oikeastaan tässä kävi tuuri, sillä nyt Dreamer & Viggo pääsevät nauttimaan yhdessä kokopäivän laitumesta, ja taas laidunkauden loputtua Viggo saa pitää toisen tarhakaverinsa, ja jatkaa kokopäivätarhausta. Dreamer taas palaa laidunkauden jälkeen puolipäivätarhaukseen yksin, mutta silloin ei sitten tarvitse ottaa riskiä, että pojat riehuisivat liikaa tarhassa. Laitumella ne kuitenkin keskittyvät enemmän syömiseen ja juoksentelemiseen, eivätkä niin paini keskenään, joka rasittaisi enemmän Dn jalkaa.

Eilen tosiaan illalla hevoset pääsivät laitumelle, ja voi sitä, riemua kun riimunnarut irrotettiin! Tuttuun tapaan Viggo & Dreamer pistivät oikein kunnon shown päälle, ja näyttivät parhaimmat liikkeensä! Kylläpä molemmat näytti hienoilta! Hepat söivät muutaman tunnin, ja sitten käytiin hakemassa pois. Näin jo laidunta lähestyessä Viggon ilmeestä, että se tulee juoksemaan karkuun, ja niinhän siinä kävikin. Dreamer tietenkin sitten peesasi, ja juoksi karkuun myös. Dreamer saatiin kuitenkin ekana kiinni, Viggo vielä hetken juoksenteli, mutta lopulta saatiin se huijattua kiinni ruohotupsujen avulla.

Tässä kuvia ja lopussa kaksi videota :)

Tällaisen liikehdinnän kun saisi kouluradalle!
Kauniisti jonossa
Häntä hulmuten ja tanssien eteenpäin
Jipii!



tiistai 8. toukokuuta 2018

Viggon kuulumisia



Nyt ollut vähän taukoa kirjoittamisesta, kun en ole keksinyt mitään selkeää aihetta mistä kirjoittaa. Meinasin eka kirjoittaa yhteispostauksen molemmista hevosista, mutta materiaalia oli kuitenkin sen verta paljon, että parempi kirjoittaa kummastakin oma postaus. Joten aloitetaan Viggosta.

Viggon kanssa ratsastukset ovat sujuneet mukavasti. Käynnissä ja ravissa on treenattu paljon pohkeenväistöjä, jotka ovat vielä melko haastavia pojalle. Toiseen suuntaan väistöt sujuvat ok, mutta toiselle puolelle ne ovat paljon hankalampia, ja Viggo niissäkin fiksuna poikana tarjoaa väistöä siihen helpompaan suuntaan.. ainakin ymmärtää, että pyydän väistämään, vaikka onhan se vähän hölmö fiilis kun annat avut väistää vasemmalle ja heppa lähtee oikealle. Näitä treenattiin myös viime lauantaina ohjasajossa, josta laitan postaukseen myös videopätkän.

Laukassa ollaan keskitytty pelkästään reippaaseen laukkaamiseen, ja että laukataan pidempiä pätkiä kerralla. Laukka on edelleen se heikoin askellaji, mutta on kyllä kehittynyt huomattavasti. Olen kokenut, että fiksuinta on eka antaa Viggon laukata rauhassa ilman tuntumaa (itse esim. kevyessä istunnassa) ja antaa sen vertyä ja löytää rytmi. Kun se on saanut hetken laukata "itsekseen", niin voi alkaa ottaa tuntumaa ja siitä on helpompi lähteä työstämään laukkaa.

Meidänhän piti käydä oman tallimme estekisoissa, mutta päädyin siihen, etten osallistunut niihin. Meillä on vasta niin alkumetreillä Viggon treenaus esteillä, etten halunnut kiirehtiä, ja mennä stressaamaan kisoihin sitä. Nyt harjoitellaan rauhassa valmennuksissa, ja katsotaan sitten myöhemmin, tekeekö mieli mennä estekisoihin. Kuitenkin itse kilpailen koulua, ja esteiden hyppimistä teen vain omaksi ja Viggon iloksi, niin turha mennä siitä ottamaan ylimääräistä stressiä :) Valmentaja hyppäsi viimeksi Viggolla vähän rataa, sekä Viggo hyppi elämänsä ensimmäiset erikoisesteet! Meni oikein hienosti, kyllä siitä vielä mukava hyppyponi tulee.

Aaltoeste ylittyi ilman empimistä
Ja tukka vain hulmuaa
Vapun vietossa
Laukkatreeniä kentällä
Ravia
Ohjasajossa pohkeenväistötreeniä Viggon tapaan
Eilen päästin Viggon irti maneesiin, kun oli taluttaessa niin hankala. Näköjään olikin energiaa
 Ilo irti.

torstai 26. huhtikuuta 2018

Viggon kisakauden startti


Nyt tuli sitten viime viikolla startattua Viggonkin kanssa kevään ekat kilpailut. Olimme viime sunnuntaina Gobbackassa koulukilpailuissa, ja Viggo meni elämänsä ensimmäisen helppo b-luokan, K.N. Specialin. Olin suunnitellut valmistautuvani oikein hyvin näihin kilpailuihin, mutta toisin kävi. Viikkoa ennen kisoja ylävatsani kipeytyi pahasti, enkä pystynyt ratsastamaan. Muutamat päivät kärsittyäni pakotin itseni lääkäriin, ja sain sieltä lääkkeet (ja ohjeet levätä..). Torstaina valmentajani hyppi Viggolla ja seuraavana päivänä kokeilin itse ratsastaa, josta ei meinannut tulla mitään, kun oli koko ajan sellainen olo että kohta oksennan (en niin tehnyt). Seuraavana päivänä piti olla vielä kouluvalmennus, laitoin valmentajalle viestin, että voisiko tämä ensin ratsastaa ja sen jälkeen minä menisin vain kerran radan läpi, muuten kipeytyisin liikaa. Lauantaina siis valmentaja ratsasti ensin, sitten kiipesin selkään ja ratsastin kerran radan, joka sujui todella hyvin! Kaikki kohdat meni helposti ja hyvin, ainoastaan pysähdykset tuottivat ongelmia, mutta mietimme, että ne on vain pieni kohta koko radasta.

Tällä kertaa kokeilin tehdä sykeröt pitkään harjaan, tuli kyllä hienon näköiset vaikka itse sanonkin!
Tyytyväisenä traikussa.

Verkkaohjeeksi sain molemmilta valmentajilta ratsastaa vain askellajit reippaasti läpi, ja verkata maksimissaan 20 minuuttia. Viggolla on ollut ongelmana radalla "hyytyminen", niin ajattelimme, että parempi säästää energiaa mahdollisimman paljon. Kentän veryttelyalueella oli tosi paljon ratsastajia, joten menin viereiseen maneesiin, jossa oli enemmän tilaa. Viggo tuntui ekasta askeleesta lähtien todella hyvältä! Se oli reipas sekä tasainen, toimi ihan pienillä avuilla hyvässä yhteistyössä. Itselle tuli oikein hyvä fiilis, ja vahva tunne että rata tulee menemään hyvin.

Siirryin jonkin verran ennen omaa vuoroa kentälle. Heti sain huomata, että Viggo vähän jännittyi, eikä ollut enää niin hyvän tuntuinen. Sain sen kuitenkin ihan hyvin ravaamaan, ja oli taas avuilla, vaikkei niin hyvin kuin maneesissa. Meidät kuulutettiin seuraavaksi, ja astuimme kouluaitojen sisäpuolelle. Ja samalla Viggo muuttui tahmeaksi ja vastahakoiseksi, josta seurasi pieni harmitus itselle. Koitin rauhassa pyytää sitä enemmän eteen, jotta siitä tulisi taas tasaisempi, mutta pohjeavut menivät kuuroille korville. Kun eteenpäinpyrkimys oli kadonnut, tuli mukaan myös kiemurtelu ja epätasaisuus.

Raviosuudella tahti vaihteli ja poni kiemurteli. Mietin siinä samalla, että mitä minun tulisi nyt tehdä, jotta meno muuttuisi paremmaksi. Keskiraviin lähtiessä tuntui, ettei Viggo lisännyt ollenkaan askeleen pituutta, joten päätin kokeilla antaa pohjetta kerran vähän napakammin, jonka seurauksena se tietenkin jännittyneenä nosti laukan. Tyypillistä Viggoa, että kun on jännittynyt niin enemmän "jähmettyy" paikoilleen kuin sinkoaa, ja jos koittaa enemmän pyytää eteen, niin sitten rikkoo laukalle.  Käyntiosuus meni ihan ok, tuli kutoset siitä. Seuraavaksi vuorossa ensimmäinen laukannosto, jotka ovat olleet Viggon parhaimpia kohtia aiemmin. Ja V nosti VÄÄRÄN laukan! Korjasin niin nopeasti kuin pystyin, ja ratsastin eteen. Tästä seurasi hyvin epämääräinen kulma, jonka jälkeen piti kääntää diagonaalille. Tässä Viggo keksi ensin vaihtaa takapään ristilaukalle, koitin pyytää sitä enemmän eteen, jolloin normaalisti korjaa laukan takaisin, niin nyt V sitten vaihtoi myös etupään. Eli saimme sekä laukannostosta että diagonaalista 2.

Kohti seuraavaa laukannostoa, valmistelin oikein huolella. Ja VÄÄRÄ laukka?? Ihan oikeasti?? Ei Viggo ole enää pitkään aikaan nostanut laukkaa väärin. Tuntui, että teki sen ihan vain pottuillakseen. Siitä saimme taas 2. Kun sain vaihdettua laukan oikeaksi, pyysin Viggoa kunnolla eteen laukkaamaan. Nyt se laukkasi kunnolla, ja tulikin 7 pääty-ympyrästä. Myös diagonaali meni sujuvasti, ja V jopa siirtyi SUORAAN käyntiin laukasta! Ekan kerran! Ihme kyllä, onnistui saamaan minut paremmalle mielelle. Lopputervehdys myös 7.

Pahoittelen kuvien laatua, otettu videosta
Loppukäynnit
Radan jälkeen tein vielä loppuravit, niin olisittepa nähneet kuinka lennokkaasti ja kevyesti poni liikkui. Kyllä pitää myöntää, että jupisin siinä ehkä pari kirosanaa itsekseni. Mutta täytyy vain muistaa, että Viggo on vielä niin kokematon, ettei se voi mitään, jos jännittää radalla. Se tarvitsee vain lisää ratoja alle ja kokemusta, niin kyllä se siitä lähtee. Kun katsoin jälkeen päin radan, niin tajusin ettei se niin huonosti edes mennyt, kuin miltä tuntui selästä. Jos ne väärät laukat olisivat menneet hyvin, niin ihan hyvät prosentit olisi tullut. Nyt tuli 54,2%.

Nyt meiltä jää kisat hetkeksi tauolle molempien heppojen kanssa. Lähden itse ensi kuussa lomalle ulkomaille, niin sen jälkeen sitten jatketaan taas treenejä ja kilpailemista.

Tässä pätkä loppuosasta, joka meni vähän paremmin.

Onko muilla radalla jännittyviä heppoja? Miten olette saaneet hepat rentoutumaan?

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Vaikeita päätöksiä


Nyt kun viimein kaikki lumi ja jää on sulanut ja tarhojen pohjat alkaneet kuivua, niin tuli ajankohtaiseksi taas miettiä Dreamerin & Viggon tarhaamista yhdessä. Ne tarhasivat ennen yhdessä ja tulivat todella hyvin toimeen, eivät ikinä toisilleen tahtoneet mitään pahaa. Kuitenkin pojat tykkäsivät leikkiä ja riehua todella paljon yhdessä, melko rajusti. Tästähän johtuen viime vuoden maaliskuussa kaikista liukkaimmalla kelillä sitten Dreamer kaatui todella pahasti niiden leikkiessä, ja olikin puoli vuotta saikulla ja joutui jopa leikkaukseen. Sanomattakin selvää, etteivät ruunat ole tämän jälkeen voineet tarhata yhdessä, jotta Dreamerin jalka sai rauhassa parantua. Viggolle löytyi onneksi tallista tarhakaveriksi mukava rauhallinen connemaratamma, jonka kanssa se on nyt tarhannut tähän asti.

Kuitenkin nyt kun Dreamer on kuntoutunut hienosti ja jalka vahvistunut, olin alkanut miettiä uudestaan poikien tarhaamista. Yksin tarhatessa Dreamer pääsee ulkoilemaan vain puolipäivää. Muutenkin olisihan se nyt kätevintä ja kivointa jos omat hevoset tarhaisivat yhdessä, varsinkin kun ne tulivat niin hyvin keskenään toimeen. Niinpä tässä kuussa päätin ensin kokeilla laittaa ne yhdessä vapaana kentälle, jossa olisi tilaa tutustua toisiinsa. Virhe.

Ensin haistelivat rauhassa...
Sitten Viggo päätti että nyt mennään, ja Dreameriä ei ollut vaikea provosoida mukaan..

"Ja ei varmana anneta ottaa meitä kiinni.."
Hetken pojat haistelivat toisiaan nätisti, kunnes Viggo tajusi, että hehän ovat vapaana kentällä, ja lähti hirveetä kyytiä laukkaamaan kentän toiseen päähän. Olin kyllä arvellut, että siinä kävisi noin, koska Viggo riehuu vapaana ollessaan tosi paljon. Mutta jotenkin silti mietin, että ehkä ne vaan rauhassa haistelee toisiaan.. Koko aika meni siihen, että Viggo & Dremer laukkasivat rinnatusten toista pitkääsivua edes takaisin, villitsien samalla vieressä tarhaavat hevoset. Ei ne juuri keskittyneet siihen toisiinsa tutustumiseen.. Aikansa kun olivat juosseet, ajattelin että parempi ottaa kiinni ennen kuin sattuu mitään. Mutta eiväthän ne tietenkään antaneet niitä pyydystää, vaan aina juoksivat ohi. Lopulta kun seisoin hetken kentän keskellä, niin Dreamer käveli luokseni, sille riitti. Viggo edelleen juoksi karkuun. Menin Dreamerin kanssa odottelemaan kentän portille, niin hetken päästä Viggo luovutti ja tallusti meidän luo.

Seuraavina kertoina olin fiksumpi, ja laitoin useina iltoina ruunat samaan tarhaan viettämään aikaa. Edelleenkin tuntuivat tulevan juttuun keskenään, mutta se sama vanha leikkiminen jatkui. Dreamerillä on ärsyttävä tapa leikkiessä hyppää pystyyn sekä peruutella, mikä aiheutti minulle heti huolen. D oli nimenomaan pystyyn hypätessä kaatunut, ja siitä takajalan kinner vammautunut. Vaikka jalka leikattiin ja vaikuttaa nyt olevan kunnossa, niin tuollainen pystyyn hyppiminen aiheuttaa turhaa rasitusta siihen jalkaan. Nyt iltaisin nukkumaan mennessä aloin pohtia koko kuviota uudestaan, ja stressaamaan hevosten puolesta. Niin paljon haluaisin, että pojat pääsisivät yhdessä ulkoilemaan, mutta onko järkeä kasvattaa tieten tahtoen riskiä, että Dreamerin jalka rasittuu liikaa, tai peräti loukkaantuu uudestaan.


Eilen juttelin ystäväni sekä äitini kanssa, ja tulin siihen päätökseen, ettei Viggoa ja Dreameriä vielä tarhata yhdessä. Viggo saa jatkaa nykyisen tarhakaverinsa kanssa ulkoilua ja Dreamer joutuu nyt tyytymään viereisten tarhojen hevosten seuraan. Kyllä nämä kaksi joskus pääsevät taas "yhteen", muttei nyt vähään aikaan. Jos vaikka Dreamerinkin tästä taas vanhetessa vähän rauhoittuisi... Sitähän ei oltu ennen meille tuloa tarhattu muiden kanssa, kun sitä oltiin pidetty pitkään orina, ja ruunattiin vasta vähän ennen kuin kävin sitä kokeilemassa. Ja orina oli ollut liian päällekäyvä muiden kanssa tarhaamiseen. Mutta joskus sitten pääsee Viggon seuraan, kenties sitten kun ei enää aktiivisesti kilpailla.

Myönnän että tilanne harmittaa, mutta varmasti järkevämpi näin. Ainahan voi sitten kokeilla uudestaan, jos siltä tuntuu. Loppuun vielä parit hauskat videot viime viikolta :) Äänet päällä voi kuulla Dreamerin neitimäisen vinkumisen.