maanantai 30. heinäkuuta 2018

Täydellinen päivä


Lauantaina herätyskelloni soi aamulla klo 5.01, ja ensimmäinen ajatukseni oli, että en kyllä varmana enää seuraavana viikonloppuna mene kisoihin näiden jälkeen. Tänä kertana olimme lähdössä Saloon Koivumäki Dressage Weekend- kilpailuihin meille tähän mennessä vaikeimpaan luokkaan FEI Helppo A World Dressage Challenge test B 2009, ja huonoksi tuurikseni oma starttini alkoi jo klo 9, joten meidän täytyi lähteä ajoissa liikkeelle. Hevosen olin jo edellisenä päivänä letittänyt ja kaikki tavarat oli laitettu valmiiksi traileriin ja autoon. Jäljelle jäi hevosen lastaaminen, jossa oli viime aikoina ollut ongelmia. Taluttaessani nyt Dreamerin kohti traikkua, se päättikin yllättää ja käveli suoraan rennosti sisään! Hyvä alku!

Kisapaikalla huomasin, että luokka oli jo hyvässä vauhdissa ja jo toinen ratsukko oli radalla, KÄÄK! Me olimme starttaamassa yhdeksäntenä. Kiireellä heppa ulos traikusta, varusteet päälle ja maneesiin. Normaalisti tykkään taluttaa Dreameriä kisapaikkalla ainakin 10min, jotta se saa rauhassa tutustua paikkaan, mutta nyt hyppäsin suoraan selkään kävelemään. D oli heti rento, eikä välittänyt, että olimme yksin maneesissa täysin vieraassa paikassa. Järjestäjät pitivät tiukkaa tahtia yllä, ja ratsukot väheni enne vuoroa, joten sain hieman "paniikissa" alkaa verkkaamaan Dtä. Silloinhan ei järki ihan kulje, tulee sellainen fiilis vaan että kauhea kiire saada hevonen verkattua hyvin, ja eihän se niin onnistu. Tähän olisi väliin tarvittu valmentaja paikalle huutamaan "hengitä". Kun olin nopeasti verkannut askellajit läpi, ja luulin että kohta joudun radalle, niin isäni tuli ilmoittamaan, että väliin tuleekin 20min tauko. Huh. Tilanteennollaus. Annoin Dlle pitkät ohjat ja annoin hetken meidän molempien rauhoittua. Tämän jälkeen sainkin hyvin rauhassa verkattua loppuun sillä tavalla kuin kuuluukin, ja Dreamer alkoikin liikkumaan kivasti.

Hetken verkattiin myös ulkona.
Radan jälkeen
Sitten radalle! Dreamer tuntui heti aitojen sisällä tosi hyvältä. Taustalla alkoi soimaan Flashdancen She´s a Maniac, josta sain pientä lisäpotkua menoon. Dreamer ei tuntunut ihan niin energiseltä kuin viime kisoissa, mutta meni todella tasaisesti kaikki tehtävät, ja tahti oli nyt ehkä viime kisoja rauhallisempi, ja parempi. Nyt myös niin keskiravit, että keskilaukka olivat tosi hyvät. Takaosakäännöksiin olin tosi tyytyväinen, kuin myös lisättyyn käyntiin. Laukkaosuus sujui myös rytmikkäästi. Ainoastaan peruutus ei sujunut, siinä D lähti saman tien kättä vasten pää ylhäällä peruuttamaan tosi ruman näköisesti. Olin unohtanut tehdä veryttelyssä peruutuksen, joten oma vika. Muuten sujuva kokonaisuus.

Toinen tuomari antoi meille yhteensä jopa kolmetoista seiskaa! Ja 66,60%!! Etenkin hänen loppukommentit olivat todella sydäntä lämmittävät, tällaisia pitäisi useammin tuomarien laittaa (laitan alle kuvan)! Toiselta tuomarilta tuli hieman pienemmät pisteet, mutta antoi silti kuitenkin viimeisestä volttikahdeksikosta 8! Tältä tuomarilta tuli 63,80% eli yhteensä saimme 65,20%, joka vei meidät luokan voittoon! Uskomatonta! Saimme pitkään jännittää ratsukko ratsukon jälkeen, että meneekö kukaan meidän ohi, mutta eipä tällä kertaa mennyt. Ei muuta kuin valkoiset pintelit jalkaan, hevoselle takaisin satula, ratsastajalle varusteet päälle ja kohti palkintojenjakoa.


Dreamer itsetyytyväisenä katsoo muita, jotta varmana tulee selväksi kuka voitti.
Kisapaikalla oli oma teltta sijoittuneille, jossa sai lasin skumppaa/pommacia ja pientä naposteltavaa. Oli kyllä puitteet kohdallaan! Luokka oli Prix de Aito Kultasepänverstas, jossa palkintona oli heidän tätä kilpailua varten suunnittelema upea kaulakoru!
Aivan mahtavat kilpailut oli! Koko kisapaikka oli todella kiva, ja järjestelyt toimi hienosti. Ilmapiiri oli tosi iloinen ja mukava. Tänne ehdottomasti uudestaan. Ensi viikolla onkin sitten taas Laaksolla kilpailut, taas astetta vaativampi luokka. Siinä onkin jo koottua ravia ja laukkaa, katsotaan mitä siitä tulle.

Loppuun videot!


torstai 19. heinäkuuta 2018

Hevoset eivät syö myrkyllisiä kasveja. Vai syövätkö?


Meidän molemmat hepat ovat toukokuun lopusta lähtien olleet yhdessä laitumella. Tänä vuonna on ollut harvinaisen lämmin ja sateeton kesä (etenkin viime vuoteen verrattuna), mikä on ollut tietenkin mahtavaa, mutta haittapuolena ollut muun muassa se, ettei laitumet ole kasvaneet kunnolla. Vaikka tallillamme on useita laitumia, niin aika nopeasti hevoset ovat ehtineet ne koluamaan. Toisaalta mietin, että ihan hyvä ettei Viggo ole niin runsaalla laitsalla, se ei pääse lihomaan ihan niin paljoa. Mutta nyt vastaan tulikin uusi ongelma, nimittäin myrkylliset kasvit.

Muutama viikko sitten aloin kiinnittää huomion siihen, ettei Viggo liikkunut yhtä energisesti eteen kuin normaalisti. Se alkoi olla hitaanpuoleinen (kun normaalisti saa puolipidätteitä tehdä tiuhaan tahtiin) ja muutenkin haluttomampi liikkumaan. Ajattelin, että tämä johtuisi kuumuudesta, ja olisi siitä vain väsynyt. Tallityöntekijät myös sanoivat, että useat laiduntavat hepat olisivat olleet nyt väsyneitä. tämä kuitenkin vähän ihmetytti, sillä yleensä V&D ovat laidunkauden alussa väsyneitä, mutta "alkujärkytyksen" jälkeen ovat olleet ihan pirteitä. Seuraavaksi Viggo muuttui tosi hankalaksi laukassa, toiseen kierrokseen vaihteli laukkaa koko ajan ja toiseen meni nelitahtista laukkaa. Lisäksi alkoi yskimään ja hengästymään pienestäkin ratsastuksesta, joten oli aika kutsua eläinlääkäri paikalle.


Limakalvot olivat normaalit, ei silmä- eikä sierainvuotoa, päänalueen imusolmukkeet normaalit. Varvaspulssit normaalit. Sydän ja keuhkot normaalit, ja juoksuttaessa liikkui puhtaasti, mutta yski. Otettiin siis verinäyte, josta selvisi, että tulehdussolujen osuus normaalia korkeampi, lievä anemia ja pari maksa-arvoa korkeammat. Todennäköiseksi syyksi todettiin, että Viggo on syönyt laitumelta sopimattomia, myrkyllisiä kasveja.


Hevostenhan "ei pitäisi" syödä laitumella myrkyllisiä kasveja, mutta eläinlääkärikin totesi, että nyt kun on ollut niin paljon kuivemmat ja köyhemmät laitumet, niin ahneimmat tapaukset ovat alkaneet syödä epäsopiviakin kasveja. Tutkin poikien laitumen, ja sieltä löytyi useita kasveja, jotka katsotaan olevan haitallisia hevosille. Tein vähän taustatyötä, niin sain selville, että alsikeapilan syönti voi juuri aiheuttaa maksaentsyymien nousua ja maksan toimintahäiriöitä. Ja tätä apilaa siis löytyy meidän laitumilta. Tämän apilan syöminen ei välttämättä aiheita niin selviä kliinisiä oireita kuin muut (kuumetta, keltaisuutta), vaan oireina on juuri hevosen väsyminen (ja ettei syö kunnolla tai tulee erilaisia turvotuksia). Hoitona tällaiseen on laitumelta poisottaminen. Nyt Viggo onkin ollut pari viikkoa tarhassa (Dreamer myös) ja sai olla ihan tarhalevossa. Viime viikolla otettiin uudet verinäytteet, joissa maksa-arvot oli lähteneet laskuun ja verenkuvan muutokset olivat lähteneet korjaantumaan. Saimme luvan alkaa varovasti liikuttamaan Viggoa sen voinnin mukaan, ja 2-3 viikon päästä otetaan vielä kolmas verinäyte. Verinäytteitä täytyy ottaa maksa-arvojen takia näin monta kertaa, jotta voidaan olla varmoja, että maksassa ei ole mitään muuta vikaa ja että arvot varmasti laskevat normaaliksi.

Mitä tästä opimme: Kun laitumet köyhtyvät eikä ole paljoa syötävää, ei Viggo voi siellä olla. Se on sen verran ahne, että alkaa syödä myös haitallisia kasveja. Kuulin muuten, että myös parilla tallin suomenhevosella oli ollut samasta apilasta oireita, eli tosiaan ne on maistuneet muillekin. Vähän tylsää nyt, että poikien laidunkausi jäi näin lyhyeen, mutta ei nuo laitumet nyt näytä mihinkään kasvavan.

Nyt olen pari päivää liikuttanut Viggoa, ja se on ollut oma normaali reipas itsensä, jes!


torstai 12. heinäkuuta 2018

DTT kisaviikonloppu Laaksolla

aaveen.net
Viime viikonloppuna oli DTT:n kisaviikonloppu Laakson Ratsastusstadionilla. Perjantaina oli 1-tason kilpailut, jossa starttasimme Dreamerin kanssa he a2 luokassa, ja lauantaina jatkoimme samalla luokalla 2-tason kilpailuissa.

Perjantaina voin kertoa, että minua jännitti ihan helvetin paljon kisat. En ollut pitkään aikaan ollut Laakson isolla kentällä, ja nyt oli aika kovia ratsukoita vastassa. Tulimmekin sattumalta yhtä aikaa valmentajani kanssa kisapaikalle (joka starttasi myös), ja menimme yhtä matkaa veryttelyalueelle. Valmentajan läsnäolo vähän rentoutti itseäni. Ihan alussa Dreamer oli hieman pörheän tuntuinen ratsastaa, ja vähän sen oloinen, että voisi johonkin singahtaa. Valmentaja käski heti oman hevosensa selästä " Inka, H E N G I T Ä!" ja samalla kehotti pidentämään ohjaa, jotta D pääsi rentoutumaan. Hetken ravailtuamme pidemmällä ohjalla, niin kummasti se heppa tosiaan rentoutui. Sen jälkeen verkka olikin helppoa. Dreamer tuntui tosi energiseltä, mutta samalla kuuliaalta.

Radalla sai olla raippa mukana, mitä hyödynsin heti. Välillä on ollut sellainen tunne, että kun olen antanut raipan pois ennen rataa, niin D saman tien hiipuu eikä enää reagoi niin hyvin apuihin. Nyt siirtyessäni radalle, D hieman jännittyi, niin pyysin sen heti ravaamaan, jotta sillä olisi enemmän tekemistä. Kun etenimme kohti tuomaripäätyä, D alkoi nousta etupäästä ja samalla pistää jarrua päälle. Tässä pyysin sitä tekemään hieman avotaivutusta + kerran hipaisin sitä raipalla, jotta se tiesi sen olevan mukana.

Rata sujuikin sitten oikein lennokkaasti! Dreamer ei ole ollut ikinä radalla noin menevä, se oikein vei meitä eteenpäin! Tunsin, että etenkin raviohjelmassa se olisi voinut olla vähän rauhallisempi, mutten halunnut sitä liikaa alkaa ottaa kiinni, kun kerrankin se itse liikkui eteen. Etenkin keskiaskellajeihin olin tosi tyytyväinen! Rata meni läpi ilman suuria rikkeitä, ihan pieniä korjauksia vain oli. Tästä saimmekin 64,483% ja oltiin 3/16! Ruusuke tuli siis kotiin.


Isä
Lauantaina oli vuorossa ne isommat kisat. Kisapaikalla oli kolme rataa samaan aikaan, ja kaikkien ratojen ratsukot verkkasivat samalla veryttelyalueella, joka hieman toi haasteita. En olekaan hetkeen, tai ollenkaan ollut niin haastavassa verkassa, kyllä sai itsekin jo muistutella että "hengitä syvään...". D oli taas hyvän tuntuinen, hieman edellispäivää hitaampi, muttei kuitenkaan hidas. Valmentajani oli koko verkan ohjaamassa, mikä oli ihan luksusta. Täytyy alkaa valitsemaan kisat valmentajan kisojen mukaan, jotta saa vähän apua ;)

Myös tämän päivän rata meni oikein kivasti. Keskiaskellajit eivät olleet niin lennokkaat kuin edellisenä päivänä, eikä D antanut ottaa takaisin kiinni niistä niin hyvin. Mutta tahti ja rytmi olivat paljon paremman, kun D oli vähän maltillisempi! Prosentteja tuli 64,31 ja sijoituimme 10/37! Eli palkintosijalle päästiin, uskomatonta! Luokassa oli niin kovatasoisia ratsukoita, etten ollut ajatellutkaan, että voisimme sijoittua, ihan mahtavaa!

Näistä kisoista jäi todella hyvä fiilis. Dreamerillä oli ihan eri draivi kuin ennen, ja tarvitsee vain pientä hienosäätöä katsoa, kun ennen sai miettiä, että nostaako se edes laukkaa radalla. Tällä menolla voimme varmasti startata sen ekan vaativan jo tänä vuonna! Niin, nythän saimme myös kvaalit kansallisiin kisoihin.

Lauantain radalta. Aaveen.net
Keskittynyt laukkaympyrä aaveen.net
aaveen.net
Dreamer tyytyväisenä aaveen.net
Kyllä kelpaa


torstai 5. heinäkuuta 2018

Maastoilua & Uimista


Koulukilpailujen lisäksi olemme toki touhunneet muutakin. Viggon kanssa maastoilut ovat sujuneet nyt jo pidempään tosi hyvin. Se ei ole enää ollut niin täpinöissään siellä, ja laukatkin ovat sujuneet hallinnassa! On ollut aivan mieletöntä, kun on vihdoin päässyt maastoilemaan niin kuin aina olen haaveillut. Tosin vieläkin maastojen väliin jää vähän liian pitkät tauot, mutta ei se mitään. Yksin en ole edelleenkään halunnut minnekään lähteä, koen turvallisemmaksi, että joku toinen ratsukko on mukana (ja meidän edessä turvana/jarruna).

Nyt myös Dreamer pääsi maastoon reilun puolentoista vuoden tauon jälkeen! Lähdimme yhdessä hyvän ystäväni Erikan kanssa pojilla maastoon, ja Erika (joka on paljon tottuneempi maastoilija) sai ratsukseen Dreamerin. Dreamer sai 10pistettä käyttäytymisestä: Se oli todella rento, kuunteli apuja herkästi ja selvästi nautti koko retkestä. Koitetaan sopia uusi maasto taas, että Dkin pääsee maastoilemaan. Sillä en itse vielä oikein viitsi lähteä, haluan että joku kokeneempi on sillä nyt nämä alkumaastoilut, jottei se keksi alkaa kehittää mitään metkuja siellä.





Normimaastoilun lisäksi talliltamme eräs henkilö onnistui hankkimaan luvat uittaa hevosia lähellä olevassa järvessä! Niinpä lähdimme tallikaverin kanssa samalla viikolla katsomaan paikkaa. Tarkoitus oli lähteä ilman satulaa Viggolla sinne (jonka tiesin tykkäävän vedestä), mutta Viggopas ei antanutkaan meille laitumelta kiinni. Joten sen sijaan otin Dreamerin mukaan, mutta lähdin taluttaen matkaan. Dreamer käveli kiltisti reitin järvelle, vaikka matkalla piti ylittää tie, silta, frisbeegolfrata ja kaikkea muuta jännää. Lopulta jännin kohta oli, kun ohitimme toisen tallin ja siinä oli laitumella shetlanninponi, joka oli Dreamerin mielestä ihan hirveä.

Itse uittaminen sujui tosi hyvin. En ollut ikinä Dreamerin kanssa ollut vedessä, mutta se rohkeana poikana hetken mietinnän jälkeen käveli järveen, eikä sitten olisi halunnut lähteä sieltä pois. Meillä oli super hauskaa! Ensi kerralla sitten Viggo mukaan.





tiistai 26. kesäkuuta 2018

Vaikeuksien kautta palkintojenjakoon

© aaveen.net
Taas postaus kilpailusta, koitan keksiä tämän jälkeen seuraavaksi jonkin muun aiheen :)

Viime viikolla olimme keskiviikkona iltakisoissa Stall Solbackassa Klaukkalassa. Edellisenä iltana oli viimeinen valmennus, joka meni täysin nappiin. Lähdin kilpailuun tosi hyvällä mielellä. Kun saavuimme keskiviikkona kisapaikalle, ja menin katsomaan Dreameriä traileriin, huomasin heti, että se oli mielentilaltaan melko hermona. En meinannut saada sille puettua suitsia millään, kun D vaan heitteli päätään ja oli ihan täpinässä. Kun saimme sen ulos traikusta, oli ruuna ihan jännittynyt ja puhisi sieraimet suurina hermostuneena. Aivan erilainen hevonen kuin viime kisoissa, jossa se oli ollut täysin rento ja rauhallinen.

Päätin heti vaihtaa veryttelysuunnitelman, ja aloittaa ratsastamisen paljon aiemmin, kuin alun perin olin ajatellut. Koska Dreamer oli niin vauhkona, olisi parempi varata verkkaan enemmän aikaa, jotta siitä saisi pöllöenergiat pois, ja pojan rentoutumaan. Selkään nousun jälkeen se nakkeli niskojaan ja pompahteli vähän sivuttain. Tiesin, että tässä mielentilassa sillä olisi energiaa tehdä kaikkea muuta, kuin kuunnella ratsastajaa. Siirryin melkein saman tien raviin, ja ratsastin Dtä reilusti eteenpäin. Yleensä annan sen mennä alussa vähän löysin ohjin, mutta tässä tilanteessa oli pidettävä ohjat kunnolla käsissä, jotta sain hevosen paremmin kuulolle. Taisin verytellä Dreameriä 40-50minuuttia, ja vasta ihan lopussa sain sen vähän paremmin työskentelemään yhdessä. Sen tietää, että jos en saa Dreameriä oikeasti rehellisesti liikkumaan itse veryttelyssä, ei se tule minua tottelemaan radallakaan. Nyt se esitti veryttelyssä peruuttamisia (en pyytänyt), poikittelua, ei nostanut laukkaa, kun nosti laukan, niin meni vain koottua sulkulaukkaa yms. Koitin tehdä paljon temponvaihteluita, pysäytyksiä, siirtymisiä ja taivutuksia. Niillä sain sen kulkemaan hieman paremmin, mutten siltikään hyvin. Lopuksi kokeilin mennä koko maneesiuraa keskiravia kunnolla eteen pari kierrosta molempiin suuntiin, niin se oli viimein se, mikä sai Dreamerin liikkumaan hyvin.

© aaveen.net
Radalla kuitenkin Dreameriin saatu eteenpäinpyrkivyys hiipui, ja jouduin aika paljon tukea sitä ja ratsastaa eteen. Pitkä veryttely ja vähän raskas hevonen alkoivat viedä mehuja itsestäni, ja tunsin jo radalla, että oma istunta kärsi tästä. Mutta vaikka Dreamer ei ollut niin kevyt ja energinen kuin viime kisoissa, teki se silti tasaisen suorituksen. Väliin tuli ihan hienojakin pätkiä.

Verkan ja radan jälkeen olin ihan loppu. Fiilikset eivät olleet ihan parhaimmat, kun vertasin ratsastusta edellispäivän huipputreeniin. Kuitenkin paperit saatuani tuli pieni hymy huulille, 65%! Rata oli tosiaan tasainen, eikä siinä ollut kuin yksi pieni kömmähdys käynninkautta laukanvaihdossa. Hetken jännitettiin tuloksia, ja pääsimmekin palkintojenjakoon toiseksi tulleena ratsukkona!

Vaikka en ollut ihan tyytyväinen rataan, niin olin tyytyväinen siihen, että sain Dreamerin suorittamaan radan noinkin hyvin, sen kamalan veryttelyn jälkeen. Reilu vuosi sitten olisin varmaan sanonut, etten starttaa ollenkaan. Joten kehitystä tapahtunut! Seuraavat kilpailut ovatkin Laaksolla. Pidetään ensimmäinen kisaviikonloppu, eli menen kahtena peräkkäisenä päivänä radat, jännää!

Keskiravia. © aaveen.net
Keskilaukkaa © aaveen.net
© aaveen.net
© Isä

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Nyt meni nappiin!


Lauantaina meillä oli Dreamerin kanssa koulukilpailut, joissa mentiin luokka helppo a:1. Lomani jälkeen Dreamer ei ole tuntunut kovin hyvältä ratsastaa, se on painanut vähän kädelle, poikittanut takapäätä ja ei ole muutenkaan niin herkkä kuin ennen lomaa oli. Tämä tietenkin hieman harmitti, sillä se oli ollut niin hyvä aiemmin. Mutta nyt olen rauhassa sitä ratsastellut, ja pikkuhiljaa koittanut saada taas kevyemmäksi ja suoremmaksi ratsastaa.

Lauantaiaamuna tallille letittämään hevonen, ja laittamaan kaikki tavarat autoon. Oli lämmin päivä jo aamulla, joten tein Dreamerille vetisen mössön, johon lisäsin elektrolyyttejä sekä puolikkaan boosterin. Emme olleet varanneet lastaukseen paljoa aikaa, kun Dreamer on aina mennyt suoraan traileriin. Mutta eipä tällä kertaa mennyt, ei kotona, eikä kisapaikalla. En tiedä mikä sille tuli, oliko vatsa niin täynnä laiduntamisesta, ettei huvittanut kiivetä autoon, vai mikä. Toivotaan ettei tule tavaksi. Onneksi lastaukseen ei siltikään mennyt kauaa aikaa.

Valmiina lähtöön
Kisojen veryttely sujui kivasti. Dreamer oli todella rento ja hyväntuulinen, kaikki sujui hyvin. Vähän siitä puuttui se extra energia, vaikka ihan reippaasti kulkikin. Kun oli meidän vuoro olla valmistautuva ratsukko, siirryimme maneesiin, jossa jouduttiin kävelemään todella pienellä alueella. Pelkäsin, että viime kisojen sama tilanne toistuisi, ja Dreamer kyllästyisi ahtaassa kävelemiseen, mutta onneksi niin ei käynyt. Siirtyessämme radalle, D tuntui saavan "energiapiikin" ja meno muuttui ihan erilaiseksi! Juuri se pieni lisäenergia, mitä olin kaivannut!

Koko rata sujui kuin tanssi. Kun heppa liikkui rehellisesti eteen, ja jopa vähän kuumeni, niin oli kaikki tehtävät sille helppoja. Suoriuduttiin kaikista kohdista hyvin, ei ollut mitään huonompaa kohtaa omasta mielestäni, pilkun viilausta vain joissain kohdissa. Muoto pysyi hyvin koko radan, tahti oli hyvä ja suoritus muutenkin tasainen. Olin super tyytyväinen Dreameriin, tämä oli juuri se meno, mitä ollaan haluttu radoille! Nyt jos pystyttäisiin jatkamaan samaan malliin, voidaan alkaa keskittyä asioiden viimeistelemiseen, kun ratsastus on muuten varmempaa. Nyt olen katsonut kolmet helppo a:2 kisat, joissa saadaan lisää kokemusta samanlaisesta ratsastuksesta. Elokuulle katsoin FEI Helppo A lasten henk.koht. ohjelman, jossa on jo avotaivutukset sekä kootturavi ja -laukka. Mikäli se sujuu hyvin, voisimme vielä kokeilla startata ensimmäisen vaativa b-luokan. Toivotaan parasta!

Prosentteja tuli radasta 63,46, mikä oli vähän pettymys, sillä olin varma, että niitä tulisi enemmän. Mutta tuomari oli pitänyt saman tiukan linjan kaikille. Papereissa löytyi viisi kappaletta seiskoja. Eniten kommenttia tuli siitä, että D aukoi radan aikana välillä suuta, ja jopa kerran heitti kielen ulos. Tämä oli todella erikoista käytöstä Dreamerille, joten varasin nyt heti tälle viikolle raspauksen, jos suusta löytyisi syy tähän. Muuten ei mitään kummoista ollut, pieniä korjauksia vain.

Prosentit veivät meidät kuitenkin voittoon, ja iloisena päästiin kunniakierrokselle :) Ensi viikolla jatkuu kisailut! Loppuun kuvia veryttelystä sekä video radalta.

Vähän eteen
Lempparikuva :)



maanantai 28. toukokuuta 2018

Ei oo riemulla rajaa, kun pääsee parhaan kaverin kanssa laiduntamaan!


Sunnuntaina kotiuduin Espanjan lomamatkalta ja nyt on taas arki lähtenyt käyntiin. Teen myöhemmin postauksen, jossa laitan vähän kuvia ratsastuksista Espanjassa. Nyt heti eilen maanantaina oli tallillamme laidunkaudenavaus, jota oli kovasti odotettu. Minähän olin tosiaan poissa nyt 2,5 viikkoa, joten ruunien totuttelun ruohoon hoiti Dreamerin vuokraaja sekä muutamat ystävät tallilta, muuten olisi ollut vähän hankalaa saada hepat laitumelle.

Aiemmin kerron, etten uskalla ottaa riskiä ja laittaa poikia enää samaan tarhaan. Nyt kuitenkin kuulin, ettei Viggon tarhakaveri pysty laiduntamaan koko päivää, niin päädyinkin laittamaan pojat nyt samalle laitumelle laidunkauden ajaksi. Oikeastaan tässä kävi tuuri, sillä nyt Dreamer & Viggo pääsevät nauttimaan yhdessä kokopäivän laitumesta, ja taas laidunkauden loputtua Viggo saa pitää toisen tarhakaverinsa, ja jatkaa kokopäivätarhausta. Dreamer taas palaa laidunkauden jälkeen puolipäivätarhaukseen yksin, mutta silloin ei sitten tarvitse ottaa riskiä, että pojat riehuisivat liikaa tarhassa. Laitumella ne kuitenkin keskittyvät enemmän syömiseen ja juoksentelemiseen, eivätkä niin paini keskenään, joka rasittaisi enemmän Dn jalkaa.

Eilen tosiaan illalla hevoset pääsivät laitumelle, ja voi sitä, riemua kun riimunnarut irrotettiin! Tuttuun tapaan Viggo & Dreamer pistivät oikein kunnon shown päälle, ja näyttivät parhaimmat liikkeensä! Kylläpä molemmat näytti hienoilta! Hepat söivät muutaman tunnin, ja sitten käytiin hakemassa pois. Näin jo laidunta lähestyessä Viggon ilmeestä, että se tulee juoksemaan karkuun, ja niinhän siinä kävikin. Dreamer tietenkin sitten peesasi, ja juoksi karkuun myös. Dreamer saatiin kuitenkin ekana kiinni, Viggo vielä hetken juoksenteli, mutta lopulta saatiin se huijattua kiinni ruohotupsujen avulla.

Tässä kuvia ja lopussa kaksi videota :)

Tällaisen liikehdinnän kun saisi kouluradalle!
Kauniisti jonossa
Häntä hulmuten ja tanssien eteenpäin
Jipii!