maanantai 22. tammikuuta 2018

Uusien treenivinkkien kanssa eteenpäin


Olen taas ollut todella onnellinen siitä, että pääsen viikottain todella hyvien valmentajien tunneille. Meillä on kaksi ratsastusvalmentajaa, joista toinen huippu kouluratsastaja ja toinen esteratsastaja, joihin molempiin olen ollut tosi tyytyväinen. Näiden lisäksi hevoset käyvät noin joka toinen viikko ohjasajossa ammattilaisen ohjastuksessa. Näiden kaikkien avulla sekä minä itse, että hevoset pääsevät kehittymään hurjasti. Tuntuu, että nyt on hyvä tasapaino kaiken kanssa.

Viggo on taas viime aikoina ollut vähän haastavampi ratsastaa. Äidillä se heittäytyy "tuntiponiksi", oikoo kulmat ja lyhyetsivut, ei mene suoraan pitkälläsivulla tai käänny mihin pyydetään, kaikkea tuollaista typerää. Minun kanssa se on ratsastuksen alussa purrut enemmän kuolainta ja vähän koittanut juosta omia menojaan. Kuitenkin alun jälkeen olen sen saanut kivaksi avuille. Nyt viime viikolla sekä estevalmentaja, että ohjasajovalmentaja antoivat kotiläksyksi tehdä paljon siirtymisiä. Toistoja, toistoja ja toistoja. Siirtymisillä saadaan Viggon huomiota kiinnittymään ratsastajaan, samalla herkemmin kuuntelemaan ratsastajan apuja, ja kantamaan itsensä paremmin takaosan päällä. Ravi-käyntisiirtymisissä Viggo on nyt käyntiin siirtyessä alkanut vetämään päätä ja puree kuolainta vasten. Tässä täytyy nyt yrittää käyttää enemmän istuntaa, sekä irrottavia puolipidätteitä ettei lähde mukaan vetokilpailuun, pohje mukana tukemassa totta kai. Nyt täytyy keskittyä tähän.

Lauantaina valmiina työskentelyyn
Niin lempeä katse
Dreamerille olen nyt pitänyt pari viikkoa vähän kevyempää liikutusta, se on nyt tehnyt sen verran paljon hommia, niin halusin, että se pääsee kunnolla palautumaan. Se on muuten liikkunut todella hyvin, mutta laukannostot ovat tuottaneet kaikille vaikeuksia. Juttelin asiasta eläinlääkärin kanssa, joka totesi että voi olla että leikattuun jalkaan "nippaa" joku siinä nostossa, tai ihan muuten vaan on vähän hankalempi nyt nostaa laukka kun toinen takajalka heikompi. Kuitenkin D on liikkunut tätä lukuunottamatta super hyvin, joten ei pitäisi olla syytä huoleen. *kopkopkop*

Nyt lauantaina uskaltauduin ekan kerran meidän kouluvalmentajan tunnille. Emme ole olleet loukkaantumisen jälkeen hänen tunnillaan, joten edellisestä kerrasta oli kulunut melkein vuosi. Valmentaja on todella tarkka hevosen liikkeestä, ja sanoo todella "pienestä" jos tuntuu ettei hevonen liiku ihan ok. Tämän takia olin pyytänyt, että valmentaja itse käy ensin Dreamerin selässä, jotta kuulen hänen mielipiteensä liikkumiseen. D tosiaan on omasta mielestäni liikkunut hienosti, mutta ammattilainen kuitenkin osaa tarkemmin sen katsoa, vielä kun ei ollut pitkään aikaan ollut Dn selässä, niin vielä helpommin huomaa mahdolliset "viat". Täytyy sanoa, että kyllä jännitti mennä lauantaina maneesiin "kuulemaan tuomio".

Päivän väri oli ruskea

Niinpä valkku kävi Dreamerin selässä, ja oli täysin hämmästynyt: Voiko tämä oikeasti liikkua näin hyvin?? Dreamer oli ensimmäisestä askeleesta lähtien eteenpäinpyrkivä, rento, suora, ei yhtään jäykkä ja liikkui täysin puhtaasti! JES!! Ainoa ongelma oli jälleen kerran ne laukannostot. Ohjeeksi sain nyt ratsastaessa välillä nostaa Dtä pois peräänannosta ylös, jotta etupää saataisiin kevenemään ja ottaisi enemmän takaosaa alle. Ennen laukannostoa hieman koota ravia ja samalla kohottaa sitä etupäätä, ja siitä laukannosto. Tällöin sille on helpompi tehdä nosto, kun ei ole etuosan kanssa raskaana alhaalla. Samalla takajalat joutuvat ponnistamaan vähän enemmän, joka taas vahvistaa niitä lisää. Valkun ratsastuksen jälkeen menin hetkeksi itse selkään, ja harjoiteltiin näitä juttuja. Ja kyllähän ne toimi! Mahtavaa. Nyt tiedän paremmin miten tästä jatkaa ratsastusta.

Näkymä Dreamerin selästä käsin.
N. viikko sitten otettu kuva, jäänyt postaamatta.
Estevarustukset vaihtelun vuoksi.
Dreamer eilen menossa ohjasajoon
Eilen otin Viggosta muutaman taiteellisemman kuvan
Herkkää

perjantai 12. tammikuuta 2018

Tavoitteita vuodelle 2018

Kuvan on ottanut Ritva Waris-Wörlin

Uusi vuosi ja heti päässyt lipsumaan blogiin kirjoittaminen. On tässä ollut vaikka mitä asiaa mistä kertoa, mutta en vain ole saanut itsestäni irti kirjoittaa tänne niistä. Tästä olen saanut huomautuksia ystäviltä, joten pakko se oli tulla tänne takaisin. Päätin, että aloitan vuoden ensimmäisen postauksen tekemällä vähän listaa meidän tämän vuoden tavoitteista.


#1 Jatkaa valmennuksia ja oppia kummankin hevosen kanssa uusia juttuja

Nyt olen päässyt vihdoin taas valmennuksiin myös Dreamerillä. Ennen joulua koin aivan mielettömän upean ratsastuksen sen kanssa, kun pääsimme tekemään pitkästä aikaa vaativampia juttuja, ja Dreamer liikkui niin energisesti ja vaivattomasti! Tämä tunti toi minulle toivoa siitä, että voimme päästä vielä kunnolla treenaamaan Dn kanssa, ja mahdollisesti vielä kisaamaankin. Ihan huippua. Dreamerin kanssa olisi ihanaa päästä harjoittelemaan vaativan tason asioita, jotka jäivät meiltä kesken loukkaantumisen vuoksi.

Viggon kanssa haluaisin saada sen perusratsastuksen vielä vahvemmaksi ja tasaisemmaksi, nyt sillä vielä heittelee meno vähän päivästä riippuen, vaikka onkin jo kehittynyt suuresti. Ja kaikista tärkeintä on saada laukkaan lisää voimaa ja kestävyyttä. Olemme nyt keskittyneet tosi paljon laukkaan, ja koitetaan nyt kohottaa laukkakuntoa tekemällä aina kunnon pidempiä reippaita laukkapätkiä. Viggo jaksaa nyt kantaa itsensä huomattavasti paremmin kuin ennen, joten kehitystä on tapahtunut.

Dreamerin kanssa Kilossa
Kesällä treenaamassa

Tässä videopätkää siitä joulua ennen olleesta valmennuksesta


#2 Päästä kisaamaan

Siinäpä se. Olisi kiva päästä kummallakin hevosella kilpailemaan, vielä hauskempaa että lähteä kummankin kanssa samoihin kisoihin. Viggon kanssa olisi hyvä aloittaa nyt helppo c-luokista, saada niistä muutamia tasaisia 60% suorituksia, ja siitä siirtyä helppo b-luokkiin. Dreamerin kanssa en laita nyt mitään tarkempaa tavoitetta, olisin tyytyväinen raviohjelmastakin jos vain kisoihin pääsisin.

Dreamerin kanssa Ypäjällä, joskus.
Viggon viimekauden viimeiset kilpailut

#3 Päästä nauttimaan rennosta maastoilusta

Tämä pätee kumpaakin hevoseen. Viggo on ollut viime aikoina todella rasittava ja hankala maastossa, niistä on ollut kaukana nauttiminen. Viggo on ollut maastossa säikky, se yrittää lähteä alta, ryöstää jos mennään käyntiä reippaammin, pukittaa jos pidättää jne. Nyt on ollut sen verta huonot pohjat meidän maastoreiteillä, etten oli Vn kanssa viitsinyt mennä sinne riehumaan. Joka tietenkin on huono totutuksen kannalta, mutta ei voi mitään. 

Dreamerin kanssa en itse ole vielä kertaakaan ollut maastossa tällä tallilla, kaverini on ollut sillä mukana, kun olen itse ratsastanut Viggolle. Dreamer olisi kyllä rauhallisempi kuin Viggo, mutta se taas saattaa alkaa yhtäkkiä peruuttamaan, eikä sillä ole mitään itsesuojeluvaistoa siitä mihin se peruuttaa. Olen jo nähnyt silmissäni, että päädymme johonkin ojaan tai suohon. Mutta nyt kun D on ollut paljon rauhallisempi ja kiltimpi, niin ajatus maastoilusta on tullut taas mieleeni. Ehkä joku päivä, kun ei tuule/sada, eikä ole liian kylmä, ja pohjat ovat kuivat ja hyvät....ehkä.

Viggolla on ollut nyt pakko pitää pelhameita maastossa.
Kesän maastoretki, pelhamit kahdella ohjalla testissä.

Tämä kuva on meidän ihan ensimmäisen maastoilun jälkeen otettu, se olikin paras kerta, kun Viggo meni tosi kiltisti ja hienosti. Siitä on lähtenyt menemään pikkuhiljaa alamäkeen.
Dreamerin kanssa Kilossa.
Tässä yksi Viggo laukka/pukki ampaisu joka tallentui videolle, päivämäärä väärä.


#4 Pojat taas samaan tarhaan/laitumelle

Dreamerin loukkaantumisen jälkeen pojat eivät ole tarhanneet samassa tarhassa, koska olen ollut varovainen Dreamerin jalan kanssa. Nyt Dreamer näyttäisi kuntoutuvan, niin toivotaan että ne saataisiin keväällä/kesällä samaan aitaukseen. Ehdottomasti vasta sitten kun ei ole enää jäätä/lunta, ja hokit ovat poissa. Mahdollisesti sitten suoraan laitumelle, niin on enemmän tilaa.

Kuva on ekasta kokeilusta samaan tarhaan, ei mitään ongelmaa.
Ihanat parhaat kaverit

Siinä oli nyt ehkä meidän isoimmat tavoitteet. Olisi mulla ollut jo mielessä muitakin tavoitteita, mutta ehkä alkuun tämä lista riittää. Katsotaan jos viikonloppuna saisin vähän videota mun ja Viggon menosta, niin pystyisi katsomaan miten se nykyään liikkuu!

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

torstai 21. joulukuuta 2017

Bajadeeri


Vähän ehkä haikeampi postaus tähän väliin. Nyt viime maanantaina tuli kuluneeksi tasan 2 vuotta siitä, kun jouduimme lopettamaan perheemme ensimmäisen hevosen, Bajadeerin. Baba tuli meille vähän ennen kuin täytin 13-vuotta, ja se kuului perheeseemme yhteensä 12 vuotta. Aika pitkä aika omistaa yksi hevonen, mutta olisimme kaikki toivoneet saavamme viettää vielä monia vuosia yhdessä.

Tullessaan meille Bajadeeri oli 10-vuotias. Se oli todella kokenut ja osaava hevonen, ja luonteeltaan täysi 10, täydellinen opetushevonen siis. Tuolloin myös äitini ja isäni ratsastivat sillä. Myöhemmin myös opetin sen kanssa monta ystävää ratsastamaan. Baba opetti minulle aivan hirveästi, niin ratsastuksesta kuin hevosen omistamisesta. Alkuun treenasimme esteitä, mutta siitä siirryimme kouluratsastukseen, jossa kisasimme aluetasolla helppo a-luokkia. Teknisesti se osasi myös vaativan b:n asiat, paitsi laukanvaihdot tulivat aina pukkien kera. Baban kanssa oli ihana käydä kilpailuissa, se käyttäytyi siellä hienosti ja suoritti tasaisesti.

Bajadeerin kanssa tuli kokeiltua ja tehtyä kaikenlaista. Se asui melkein koko ajan Kilon tallilla Espoossa, kunnes päätimme sen jäävän eläkkeelle ja kevyemmälle ratsastukselle. Siirsimme sen silloin Karkkilaan aivan ihanaan paikkaan viettämään eläkepäiviä, kävimme edelleen sitä viikoittain ratsastamassa. Viimeisenä syksynä sillä oli hiekkaa vatsassa, ja samalla päätettiin ottaa verikokeet, joista ihan tuurilla selvisi sillä olevan todella paha munuaisten vajaatoiminta. Munuaisarvot olivat niin korkeat, ettei eläinlääkärit koskaan olleet nähneet niin pahoja arvoja, eivätkä osanneet sanoa miten jatkossa käy. Bajadeeri jäi tuolloin täyseläkkeelle, ratsastus lopetettiin kokonaan, ja se sai vain nauttia hyvän hevoskaverinsa kanssa tarhaamisesta ja pienistä talutuslenkeistä.

Joulukuussa Bajadeeri alkoi laihtumaan ja lihakset putoamaan. Tuolloin teimme raskaan päätöksen, ja Bajadeeri pääsi rauhallisesti ikivihreille laitumille. Tätä hevosta on kauhea ikävä, mutta muistelemme aina kaikkia niitä hyviä aikoja sen kanssa, ja mitä se meille opetti. Kiitos kaikesta.

Bajadeerin kanssa oli ihanaa ratsastaa pelloilla
Niin talvella..
kesällä...
kuin syksyllä..

Baban kanssa ei tarvinnut jännittää kisoissa

Mökin rannassa kahlaamassa
Mökillä tämäkin

Kilon tallin joulujuhlassa

Kiitos <3

maanantai 11. joulukuuta 2017

Vaativampaa ratsastusta


Hieronnan jälkeen molemmat hevoset ovat nyt liikkuneet hyvin, eli kannatti pyytää hieroja paikalle.

Viime viikolla olin taas menossa Dreamerin kanssa koulutunnille. Opettaja käväsi alkuun sen selässä. Tykkään aina välillä pyytää valmentajan tunnin alkuun käymään itse hevosen selässä, sitten opettajakin tuntee, millainen hevonen sinä päivänä on, ja mitä sen kanssa kannattaisi tehdä. Dreamer oli alkuun ihmeen hidas, eikä meinannut käynnistyä millään. Sitten se muuttui ihan kivaksi, ja tehtiin vaihto. Välissä tein pitkät kävelyt pitkin ohjin. Kun keräsin ohjat, D oli vielä ihan ok käynnissä, mutta kun siirryin raviin, se muuttui "räjähtäväksi pommiksi". En todellakaan tiedä mitä tapahtui, mutta Dreameristä tuli ihan super reaktiivinen, ja se meinasi koko ajan lähteä lentoon. Kun koskin normaalisti sitä pohkeella, se viskoi päätä ja etujalkoja, ja lähti loikkien eteen. Tähän reagoin vaistomaisesti pidätteellä, johon taas D reagoi pysähtymällä ja peruuttamalla.

Minulle tuli todella epävarma olo selässä, ja sanoin sen suoraan myös valmentajalle. Dreamer on aina ollut enemmän pohkeella ratsastettava hevonen, vaikka ihan herkkäkin on. Se myös saattaa kuumua ratsastuksen aikana, mutta sitä ei voinut verrata tähän ollenkaan. Se oli mielentilaltaan "hurjistunut". Siirryimme pääty-ympyrälle, jossa aloimme ratsastaa ravissa siirtymisiä käyntiin. Kevyellä pohkeella ja kädellä raviin, puolikierrosta rennolla kädellä ravia, ja sitten istunnalla käyntiin, ja käynnissä ratsastettiin kunnolla eteen. Tätä tehtävää kun jankutettiin pidemmän aikaa, alkoi sekä hevonen että ratsastaja vähän rentoutua ja tasoittua. Mikäli tulee joku tilanne ratsastaessa, joka aiheuttaa itselleni pahan ahdistumisen selässä, minun on todella hankala enää päästä sen ratsastuksen aikana rentoutumaan. Vaikka ratsastus alkaisikin sujumaan ja tilanteet yms. olisivat ohi, niin minulle yksinkertaisesti jää vaan "päälle" se stressaantunut olo, sille ei vaan voi mitään. Tällä kertaa rauhallinen valmentaja sai minut ihmeen hyvin rentoutumaan, ja ratsastuksesta jäi ihan ok fiilis. Olin saanut suoritettua ratsastuksen, vaikka se oli ollut itselle todella vaikeaa. Jos olisin ollut yksin maneesissa ilman valmentajaa, niin olisin varmaan tullut alas selästä, ja juoksuttanut Dreameriltä pöllöenergiat pois, ja sitten kokeillut mennä uudestaan selkään. Joten tämä, että itse sain ratsastettua hevosen pois vaikeasta tilanteesta, oli suuri voitto.

Tämä otos on otettu juuri ennen kyseistä tuntia.
Lauantain ohjasajo
Lauantaina Dreamer oli taas ohjasajossa, jossa se oli varsin mallikelpoinen. Sunnuntaina kun aamulla menin ratsastamaan, niin sain vetää Dn maneesiin, se oli selvästi edellispäivän ohjasajosta väsynyt. Väsymys näkyikin ratsastaessa, Dreamer vänkäsi pitkään kaikessa vastaan, eli jumitti, pysähteli ja peruutti. Tässä oli erona valmennuskertaan se, ettei hevosella oikeasti ollut energiaa, vaan se pani hanttiin, kun oli väsynyt. Tämmöistä temppuilua on helpompi ratsastaa, ja sainkin käskettyä sen eteenpäin, ja pyysin kunnollista ravia. Vaikka hevonen olikin väsy, niin oli sen silti toteltava ratsastajaa. Kun temppuilut loppui, menin ihan kevyesti eteenalas pitkällä kaulalla rentoa ravia, vähän tein loivia kiemurauria ja avoja, ja se sai olla sitten siinä.

"Olen jo kiltti poika"
Lauantaina minulla oli taas Viggon kanssa kouluvalmennus. Siinäkin tämä opettaja kävi ensin sen selässä. Keskusteltuamme siitä millainen Viggo on viime aikoina ollut, ja kuinka se tuli jumiin lavoistaan, totesi valmentaja, että nyt sillä on alettava ratsastamaan reippaammin. Pieneksi hevoseksi sillä on isot liikkeet, ja se on reipas, niin sillä tulisi ratsastaa oikeasti kunnolla eteen, eikä jäädä pienempään raviin "nypertelemään". Nyt sillä on ehkä menty vähän liian varovaisesti (osasyynä meidän maneesitilanne, ollut nyt melkein aina 8 ratsastajaa samaan aikaan pienessä maneesissa, niin vähän ollut hankala ratsastaa kunnolla) ja tämä "hidastelu" on sitten ärsyttänyt reippaan ponin, ja samalla ehkä jumittanut ne lavat. Niin nyt ohjeeksi tuli, että sillä on oikeasti nyt vaan mentävä kunnolla eteen, ja etenkin tulisi ratsastaa reipasta laukkaa, jossa lavat pääsisivät oikein venymään ja "irtoamaan". Koitetaan nyt sitten noudattaa tätä neuvoa. Itse tunti sujui tosi hyvin, ja sain hyvää fiilistä siitä, miltä sen menon kuuluisi tuntua.

Viggo lauantain tunnin jälkeen. Vähän tuli hiki.
Olemme siirtyneet jouluisiin suojiin ja huopaan.
Sunnuntain poseerauksia


perjantai 8. joulukuuta 2017

Joulukuun haastelista


Puolustuksekseni sanon, ettei Viggo ole ihan noin lihava, mitä tämä kuvakulma saa sen näyttämään..

Ihana Maiju Maijun hevoselämää/ Apina ja Andalusialainen- blogista haastoi minut tekemään oman haastelistan joulukuulle. Ideana oikein hauska, mutta en tunnetusti ole mikään maailman paras henkilö ensinnäkään keksimään mitään haasteita, saati toteuttamaan niitä, heh. No, ensimmäinen haaste suoritettu, eli sain tehtyä tämän haasteen.

Tee blogiin jouluinen ulkoasu 
Done. Ok saatoin tehdä tämän uuden ulkoasun juuri ennen tämän kirjoittamista, mutta kyllä se lasketaan, kun luin haasteen ennen ulkoasun tekemistä. Otsikon kuva otettiin noin viikko sitten heti kun lunta oli ilmestynyt maahan. Onneksi otimme, sillä nyt on taas vain satanut. Kuvista tehdään myös meille joulukortti.

Kokeile tehdä uusia jouluisia leivonnaisia.
Rakastan leipomista ja tykkään tehdä omia reseptejä. Valitettavasti en pääse leipomaan niin usein kuin haluaisin, koska muuten paisuisin yhtä isoksi kuin Viggo on. Tarvitsisin enemmän ihmisiä, jotka hoitaisivat syömispuolen puolestani. Mutta jouluksi olen jo katsonut muutamat hyvät ideat pariin jouluiseen kakkuun, sekä haluaisin myös tehdä erilaisia suklaatryffeleitä.

Jouluratsastus/maasto ystävän/äidin seurassa
Jouluaattona tai välipäivinä yhteinen ratsastus joko äitini kanssa, tai jos joku ystävä tulee jommalla kummalla hepalla ratsastamaan. Tai jos tallilta joku meidän kaveri tulee omalla hepallaan. Jouluinen varustus päällä tietenkin.

Viime vuoden joulukorttikuva
Osallistu johonkin joulukeräykseen/ rescue eläinten lahjoituksiin
Varmaankin tuo eläinaihe tulisi toteuttaa. Itselläni on kaksi Espanjasta adoptoitua rescue-koiraa, toinen on 6v labradorinnoutaja-mix Noa ja toinen 1v chihuahua-mix Miki. Rescue-eläimet ovat lähellä sydäntäni, ja aina välillä lahjoitan omien kykyjeni mukaan jotain järjestöille. Lisäksi olen kummi Eqyptissä toimivassa hyväntekeväisyysjärjestössä, Prince Fluffy Kareemissa, joka auttaa siellä avun tarpeessa olevia hevosia, aaseja ja kameleita. Sinne minulta menee joka kuukausi pieni avustus tietyn hevosen avuksi. Todennäköisesti siis teen lahjoituksen joko sinne, tai sitten Espanjaan johonkin koirien rescueyhdistykseen.

Espanjan Auringonkoira ry:ltä adoptoitu Noa-tyttö
Espanjan Katukoirat ry:ltä adoptoitu Miki.
Ota rennosti ja nauti joulunalusajasta
Stressaannun valitettavan herkästi. Olen jouluihminen, ja haluaisin kaiken menevän jouluna täydellisesti ja koko ajan mietin, että miten pääsisin siihen kunnon fiilikseen. Nyt koitan olla yrittämättä liikaa, ja nautin tästä hetkestä.

Saa valmiiksi ystävän kanssa piparkakkutalo
Aloitimme ystäväni kanssa tekemään piparkakkutaloja, mutta aika loppui kesken, samoin talojen tekeminen. Toivottavasti saamme järjestettyä ennen joulua aikaa, jotta ehdimme saada talot valmiiksi.

Näyttääkö 26-vuotiaiden tekeleiltä? Tämmöiseen vaiheeseen meiltä jäivät.
Hanki kaikkien lahjat ja paketoi ne
Tänä vuonna olen ollut harvinaisen ajoissa lahjojen ostossa. Silti osa puuttuu, täytyy miettiä hyvin, jotta kaikki saisivat ajatuksella hankitut lahjat. Tykkään myös paketoinnista, haluan jokaiselle tehdä omanlaisen nätin paketin.

Maista Glöet- kuplivaa glögiskumppaa
Nyt vasta luin tästä glögikuohuviinistä.  Kuulostaa aika erikoiselta yhdistelmältä, mutta kai sitä on pakko kokeilla. Pullo on jo ostettu valmiiksi.

Haaste lähtee sinkoilua ja the little pink pony blogien kirjoittajille!