tiistai 26. kesäkuuta 2018

Vaikeuksien kautta palkintojenjakoon

© aaveen.net
Taas postaus kilpailusta, koitan keksiä tämän jälkeen seuraavaksi jonkin muun aiheen :)

Viime viikolla olimme keskiviikkona iltakisoissa Stall Solbackassa Klaukkalassa. Edellisenä iltana oli viimeinen valmennus, joka meni täysin nappiin. Lähdin kilpailuun tosi hyvällä mielellä. Kun saavuimme keskiviikkona kisapaikalle, ja menin katsomaan Dreameriä traileriin, huomasin heti, että se oli mielentilaltaan melko hermona. En meinannut saada sille puettua suitsia millään, kun D vaan heitteli päätään ja oli ihan täpinässä. Kun saimme sen ulos traikusta, oli ruuna ihan jännittynyt ja puhisi sieraimet suurina hermostuneena. Aivan erilainen hevonen kuin viime kisoissa, jossa se oli ollut täysin rento ja rauhallinen.

Päätin heti vaihtaa veryttelysuunnitelman, ja aloittaa ratsastamisen paljon aiemmin, kuin alun perin olin ajatellut. Koska Dreamer oli niin vauhkona, olisi parempi varata verkkaan enemmän aikaa, jotta siitä saisi pöllöenergiat pois, ja pojan rentoutumaan. Selkään nousun jälkeen se nakkeli niskojaan ja pompahteli vähän sivuttain. Tiesin, että tässä mielentilassa sillä olisi energiaa tehdä kaikkea muuta, kuin kuunnella ratsastajaa. Siirryin melkein saman tien raviin, ja ratsastin Dtä reilusti eteenpäin. Yleensä annan sen mennä alussa vähän löysin ohjin, mutta tässä tilanteessa oli pidettävä ohjat kunnolla käsissä, jotta sain hevosen paremmin kuulolle. Taisin verytellä Dreameriä 40-50minuuttia, ja vasta ihan lopussa sain sen vähän paremmin työskentelemään yhdessä. Sen tietää, että jos en saa Dreameriä oikeasti rehellisesti liikkumaan itse veryttelyssä, ei se tule minua tottelemaan radallakaan. Nyt se esitti veryttelyssä peruuttamisia (en pyytänyt), poikittelua, ei nostanut laukkaa, kun nosti laukan, niin meni vain koottua sulkulaukkaa yms. Koitin tehdä paljon temponvaihteluita, pysäytyksiä, siirtymisiä ja taivutuksia. Niillä sain sen kulkemaan hieman paremmin, mutten siltikään hyvin. Lopuksi kokeilin mennä koko maneesiuraa keskiravia kunnolla eteen pari kierrosta molempiin suuntiin, niin se oli viimein se, mikä sai Dreamerin liikkumaan hyvin.

© aaveen.net
Radalla kuitenkin Dreameriin saatu eteenpäinpyrkivyys hiipui, ja jouduin aika paljon tukea sitä ja ratsastaa eteen. Pitkä veryttely ja vähän raskas hevonen alkoivat viedä mehuja itsestäni, ja tunsin jo radalla, että oma istunta kärsi tästä. Mutta vaikka Dreamer ei ollut niin kevyt ja energinen kuin viime kisoissa, teki se silti tasaisen suorituksen. Väliin tuli ihan hienojakin pätkiä.

Verkan ja radan jälkeen olin ihan loppu. Fiilikset eivät olleet ihan parhaimmat, kun vertasin ratsastusta edellispäivän huipputreeniin. Kuitenkin paperit saatuani tuli pieni hymy huulille, 65%! Rata oli tosiaan tasainen, eikä siinä ollut kuin yksi pieni kömmähdys käynninkautta laukanvaihdossa. Hetken jännitettiin tuloksia, ja pääsimmekin palkintojenjakoon toiseksi tulleena ratsukkona!

Vaikka en ollut ihan tyytyväinen rataan, niin olin tyytyväinen siihen, että sain Dreamerin suorittamaan radan noinkin hyvin, sen kamalan veryttelyn jälkeen. Reilu vuosi sitten olisin varmaan sanonut, etten starttaa ollenkaan. Joten kehitystä tapahtunut! Seuraavat kilpailut ovatkin Laaksolla. Pidetään ensimmäinen kisaviikonloppu, eli menen kahtena peräkkäisenä päivänä radat, jännää!

Keskiravia. © aaveen.net
Keskilaukkaa © aaveen.net
© aaveen.net
© Isä

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Nyt meni nappiin!


Lauantaina meillä oli Dreamerin kanssa koulukilpailut, joissa mentiin luokka helppo a:1. Lomani jälkeen Dreamer ei ole tuntunut kovin hyvältä ratsastaa, se on painanut vähän kädelle, poikittanut takapäätä ja ei ole muutenkaan niin herkkä kuin ennen lomaa oli. Tämä tietenkin hieman harmitti, sillä se oli ollut niin hyvä aiemmin. Mutta nyt olen rauhassa sitä ratsastellut, ja pikkuhiljaa koittanut saada taas kevyemmäksi ja suoremmaksi ratsastaa.

Lauantaiaamuna tallille letittämään hevonen, ja laittamaan kaikki tavarat autoon. Oli lämmin päivä jo aamulla, joten tein Dreamerille vetisen mössön, johon lisäsin elektrolyyttejä sekä puolikkaan boosterin. Emme olleet varanneet lastaukseen paljoa aikaa, kun Dreamer on aina mennyt suoraan traileriin. Mutta eipä tällä kertaa mennyt, ei kotona, eikä kisapaikalla. En tiedä mikä sille tuli, oliko vatsa niin täynnä laiduntamisesta, ettei huvittanut kiivetä autoon, vai mikä. Toivotaan ettei tule tavaksi. Onneksi lastaukseen ei siltikään mennyt kauaa aikaa.

Valmiina lähtöön
Kisojen veryttely sujui kivasti. Dreamer oli todella rento ja hyväntuulinen, kaikki sujui hyvin. Vähän siitä puuttui se extra energia, vaikka ihan reippaasti kulkikin. Kun oli meidän vuoro olla valmistautuva ratsukko, siirryimme maneesiin, jossa jouduttiin kävelemään todella pienellä alueella. Pelkäsin, että viime kisojen sama tilanne toistuisi, ja Dreamer kyllästyisi ahtaassa kävelemiseen, mutta onneksi niin ei käynyt. Siirtyessämme radalle, D tuntui saavan "energiapiikin" ja meno muuttui ihan erilaiseksi! Juuri se pieni lisäenergia, mitä olin kaivannut!

Koko rata sujui kuin tanssi. Kun heppa liikkui rehellisesti eteen, ja jopa vähän kuumeni, niin oli kaikki tehtävät sille helppoja. Suoriuduttiin kaikista kohdista hyvin, ei ollut mitään huonompaa kohtaa omasta mielestäni, pilkun viilausta vain joissain kohdissa. Muoto pysyi hyvin koko radan, tahti oli hyvä ja suoritus muutenkin tasainen. Olin super tyytyväinen Dreameriin, tämä oli juuri se meno, mitä ollaan haluttu radoille! Nyt jos pystyttäisiin jatkamaan samaan malliin, voidaan alkaa keskittyä asioiden viimeistelemiseen, kun ratsastus on muuten varmempaa. Nyt olen katsonut kolmet helppo a:2 kisat, joissa saadaan lisää kokemusta samanlaisesta ratsastuksesta. Elokuulle katsoin FEI Helppo A lasten henk.koht. ohjelman, jossa on jo avotaivutukset sekä kootturavi ja -laukka. Mikäli se sujuu hyvin, voisimme vielä kokeilla startata ensimmäisen vaativa b-luokan. Toivotaan parasta!

Prosentteja tuli radasta 63,46, mikä oli vähän pettymys, sillä olin varma, että niitä tulisi enemmän. Mutta tuomari oli pitänyt saman tiukan linjan kaikille. Papereissa löytyi viisi kappaletta seiskoja. Eniten kommenttia tuli siitä, että D aukoi radan aikana välillä suuta, ja jopa kerran heitti kielen ulos. Tämä oli todella erikoista käytöstä Dreamerille, joten varasin nyt heti tälle viikolle raspauksen, jos suusta löytyisi syy tähän. Muuten ei mitään kummoista ollut, pieniä korjauksia vain.

Prosentit veivät meidät kuitenkin voittoon, ja iloisena päästiin kunniakierrokselle :) Ensi viikolla jatkuu kisailut! Loppuun kuvia veryttelystä sekä video radalta.

Vähän eteen
Lempparikuva :)