Täydellinen päivä

Lauantaina herätyskelloni soi aamulla klo 5.01, ja ensimmäinen ajatukseni oli, että en kyllä varmana enää seuraavana viikonloppuna mene kisoihin näiden jälkeen. Tänä kertana olimme lähdössä Saloon Koivumäki Dressage Weekend- kilpailuihin meille tähän mennessä vaikeimpaan luokkaan FEI Helppo A World Dressage Challenge test B 2009, ja huonoksi tuurikseni oma starttini alkoi jo klo 9, joten meidän täytyi lähteä ajoissa liikkeelle. Hevosen olin jo edellisenä päivänä letittänyt ja kaikki tavarat oli laitettu valmiiksi traileriin ja autoon. Jäljelle jäi hevosen lastaaminen, jossa oli viime aikoina ollut ongelmia. Taluttaessani nyt Dreamerin kohti traikkua, se päättikin yllättää ja käveli suoraan rennosti sisään! Hyvä alku!

Kisapaikalla huomasin, että luokka oli jo hyvässä vauhdissa ja jo toinen ratsukko oli radalla, KÄÄK! Me olimme starttaamassa yhdeksäntenä. Kiireellä heppa ulos traikusta, varusteet päälle ja maneesiin. Normaalisti tykkään taluttaa Dreameriä kisapaikkalla ainakin 10min, jotta se saa rauhassa tutustua paikkaan, mutta nyt hyppäsin suoraan selkään kävelemään. D oli heti rento, eikä välittänyt, että olimme yksin maneesissa täysin vieraassa paikassa. Järjestäjät pitivät tiukkaa tahtia yllä, ja ratsukot väheni enne vuoroa, joten sain hieman "paniikissa" alkaa verkkaamaan Dtä. Silloinhan ei järki ihan kulje, tulee sellainen fiilis vaan että kauhea kiire saada hevonen verkattua hyvin, ja eihän se niin onnistu. Tähän olisi väliin tarvittu valmentaja paikalle huutamaan "hengitä". Kun olin nopeasti verkannut askellajit läpi, ja luulin että kohta joudun radalle, niin isäni tuli ilmoittamaan, että väliin tuleekin 20min tauko. Huh. Tilanteennollaus. Annoin Dlle pitkät ohjat ja annoin hetken meidän molempien rauhoittua. Tämän jälkeen sainkin hyvin rauhassa verkattua loppuun sillä tavalla kuin kuuluukin, ja Dreamer alkoikin liikkumaan kivasti.

Hetken verkattiin myös ulkona.

Radan jälkeen

Sitten radalle! Dreamer tuntui heti aitojen sisällä tosi hyvältä. Taustalla alkoi soimaan Flashdancen She´s a Maniac, josta sain pientä lisäpotkua menoon. Dreamer ei tuntunut ihan niin energiseltä kuin viime kisoissa, mutta meni todella tasaisesti kaikki tehtävät, ja tahti oli nyt ehkä viime kisoja rauhallisempi, ja parempi. Nyt myös niin keskiravit, että keskilaukka olivat tosi hyvät. Takaosakäännöksiin olin tosi tyytyväinen, kuin myös lisättyyn käyntiin. Laukkaosuus sujui myös rytmikkäästi. Ainoastaan peruutus ei sujunut, siinä D lähti saman tien kättä vasten pää ylhäällä peruuttamaan tosi ruman näköisesti. Olin unohtanut tehdä veryttelyssä peruutuksen, joten oma vika. Muuten sujuva kokonaisuus.

Toinen tuomari antoi meille yhteensä jopa kolmetoista seiskaa! Ja 66,60%!! Etenkin hänen loppukommentit olivat todella sydäntä lämmittävät, tällaisia pitäisi useammin tuomarien laittaa (laitan alle kuvan)! Toiselta tuomarilta tuli hieman pienemmät pisteet, mutta antoi silti kuitenkin viimeisestä volttikahdeksikosta 8! Tältä tuomarilta tuli 63,80% eli yhteensä saimme 65,20%, joka vei meidät luokan voittoon! Uskomatonta! Saimme pitkään jännittää ratsukko ratsukon jälkeen, että meneekö kukaan meidän ohi, mutta eipä tällä kertaa mennyt. Ei muuta kuin valkoiset pintelit jalkaan, hevoselle takaisin satula, ratsastajalle varusteet päälle ja kohti palkintojenjakoa.

Dreamer itsetyytyväisenä katsoo muita, jotta varmana tulee selväksi kuka voitti.

Kisapaikalla oli oma teltta sijoittuneille, jossa sai lasin skumppaa/pommacia ja pientä naposteltavaa. Oli kyllä puitteet kohdallaan! Luokka oli Prix de Aito Kultasepänverstas, jossa palkintona oli heidän tätä kilpailua varten suunnittelema upea kaulakoru!

Aivan mahtavat kilpailut oli! Koko kisapaikka oli todella kiva, ja järjestelyt toimi hienosti. Ilmapiiri oli tosi iloinen ja mukava. Tänne ehdottomasti uudestaan. Ensi viikolla onkin sitten taas Laaksolla kilpailut, taas astetta vaativampi luokka. Siinä onkin jo koottua ravia ja laukkaa, katsotaan mitä siitä tulle.

Loppuun videot!

Hevoset eivät syö myrkyllisiä kasveja. Vai syövätkö?

Meidän molemmat hepat ovat toukokuun lopusta lähtien olleet yhdessä laitumella. Tänä vuonna on ollut harvinaisen lämmin ja sateeton kesä (etenkin viime vuoteen verrattuna), mikä on ollut tietenkin mahtavaa, mutta haittapuolena ollut muun muassa se, ettei laitumet ole kasvaneet kunnolla. Vaikka tallillamme on useita laitumia, niin aika nopeasti hevoset ovat ehtineet ne koluamaan. Toisaalta mietin, että ihan hyvä ettei Viggo ole niin runsaalla laitsalla, se ei pääse lihomaan ihan niin paljoa. Mutta nyt vastaan tulikin uusi ongelma, nimittäin myrkylliset kasvit.

Muutama viikko sitten aloin kiinnittää huomion siihen, ettei Viggo liikkunut yhtä energisesti eteen kuin normaalisti. Se alkoi olla hitaanpuoleinen (kun normaalisti saa puolipidätteitä tehdä tiuhaan tahtiin) ja muutenkin haluttomampi liikkumaan. Ajattelin, että tämä johtuisi kuumuudesta, ja olisi siitä vain väsynyt. Tallityöntekijät myös sanoivat, että useat laiduntavat hepat olisivat olleet nyt väsyneitä. tämä kuitenkin vähän ihmetytti, sillä yleensä V&D ovat laidunkauden alussa väsyneitä, mutta "alkujärkytyksen" jälkeen ovat olleet ihan pirteitä. Seuraavaksi Viggo muuttui tosi hankalaksi laukassa, toiseen kierrokseen vaihteli laukkaa koko ajan ja toiseen meni nelitahtista laukkaa. Lisäksi alkoi yskimään ja hengästymään pienestäkin ratsastuksesta, joten oli aika kutsua eläinlääkäri paikalle.


Limakalvot olivat normaalit, ei silmä- eikä sierainvuotoa, päänalueen imusolmukkeet normaalit. Varvaspulssit normaalit. Sydän ja keuhkot normaalit, ja juoksuttaessa liikkui puhtaasti, mutta yski. Otettiin siis verinäyte, josta selvisi, että tulehdussolujen osuus normaalia korkeampi, lievä anemia ja pari maksa-arvoa korkeammat. Todennäköiseksi syyksi todettiin, että Viggo on syönyt laitumelta sopimattomia, myrkyllisiä kasveja.

Hevostenhan "ei pitäisi" syödä laitumella myrkyllisiä kasveja, mutta eläinlääkärikin totesi, että nyt kun on ollut niin paljon kuivemmat ja köyhemmät laitumet, niin ahneimmat tapaukset ovat alkaneet syödä epäsopiviakin kasveja. Tutkin poikien laitumen, ja sieltä löytyi useita kasveja, jotka katsotaan olevan haitallisia hevosille. Tein vähän taustatyötä, niin sain selville, että alsikeapilan syönti voi juuri aiheuttaa maksaentsyymien nousua ja maksan toimintahäiriöitä. Ja tätä apilaa siis löytyy meidän laitumilta. Tämän apilan syöminen ei välttämättä aiheita niin selviä kliinisiä oireita kuin muut (kuumetta, keltaisuutta), vaan oireina on juuri hevosen väsyminen (ja ettei syö kunnolla tai tulee erilaisia turvotuksia). Hoitona tällaiseen on laitumelta poisottaminen. Nyt Viggo onkin ollut pari viikkoa tarhassa (Dreamer myös) ja sai olla ihan tarhalevossa. Viime viikolla otettiin uudet verinäytteet, joissa maksa-arvot oli lähteneet laskuun ja verenkuvan muutokset olivat lähteneet korjaantumaan. Saimme luvan alkaa varovasti liikuttamaan Viggoa sen voinnin mukaan, ja 2-3 viikon päästä otetaan vielä kolmas verinäyte. Verinäytteitä täytyy ottaa maksa-arvojen takia näin monta kertaa, jotta voidaan olla varmoja, että maksassa ei ole mitään muuta vikaa ja että arvot varmasti laskevat normaaliksi.

Mitä tästä opimme: Kun laitumet köyhtyvät eikä ole paljoa syötävää, ei Viggo voi siellä olla. Se on sen verran ahne, että alkaa syödä myös haitallisia kasveja. Kuulin muuten, että myös parilla tallin suomenhevosella oli ollut samasta apilasta oireita, eli tosiaan ne on maistuneet muillekin. Vähän tylsää nyt, että poikien laidunkausi jäi näin lyhyeen, mutta ei nuo laitumet nyt näytä mihinkään kasvavan.

Nyt olen pari päivää liikuttanut Viggoa, ja se on ollut oma normaali reipas itsensä, jes!

DTT kisaviikonloppu Laaksolla

aaveen.net

Viime viikonloppuna oli DTT:n kisaviikonloppu Laakson Ratsastusstadionilla. Perjantaina oli 1-tason kilpailut, jossa starttasimme Dreamerin kanssa he a2 luokassa, ja lauantaina jatkoimme samalla luokalla 2-tason kilpailuissa.

Perjantaina voin kertoa, että minua jännitti ihan helvetin paljon kisat. En ollut pitkään aikaan ollut Laakson isolla kentällä, ja nyt oli aika kovia ratsukoita vastassa. Tulimmekin sattumalta yhtä aikaa valmentajani kanssa kisapaikalle (joka starttasi myös), ja menimme yhtä matkaa veryttelyalueelle. Valmentajan läsnäolo vähän rentoutti itseäni. Ihan alussa Dreamer oli hieman pörheän tuntuinen ratsastaa, ja vähän sen oloinen, että voisi johonkin singahtaa. Valmentaja käski heti oman hevosensa selästä " Inka, H E N G I T Ä!" ja samalla kehotti pidentämään ohjaa, jotta D pääsi rentoutumaan. Hetken ravailtuamme pidemmällä ohjalla, niin kummasti se heppa tosiaan rentoutui. Sen jälkeen verkka olikin helppoa. Dreamer tuntui tosi energiseltä, mutta samalla kuuliaalta.

Radalla sai olla raippa mukana, mitä hyödynsin heti. Välillä on ollut sellainen tunne, että kun olen antanut raipan pois ennen rataa, niin D saman tien hiipuu eikä enää reagoi niin hyvin apuihin. Nyt siirtyessäni radalle, D hieman jännittyi, niin pyysin sen heti ravaamaan, jotta sillä olisi enemmän tekemistä. Kun etenimme kohti tuomaripäätyä, D alkoi nousta etupäästä ja samalla pistää jarrua päälle. Tässä pyysin sitä tekemään hieman avotaivutusta + kerran hipaisin sitä raipalla, jotta se tiesi sen olevan mukana.

Rata sujuikin sitten oikein lennokkaasti! Dreamer ei ole ollut ikinä radalla noin menevä, se oikein vei meitä eteenpäin! Tunsin, että etenkin raviohjelmassa se olisi voinut olla vähän rauhallisempi, mutten halunnut sitä liikaa alkaa ottaa kiinni, kun kerrankin se itse liikkui eteen. Etenkin keskiaskellajeihin olin tosi tyytyväinen! Rata meni läpi ilman suuria rikkeitä, ihan pieniä korjauksia vain oli. Tästä saimmekin 64,483% ja oltiin 3/16! Ruusuke tuli siis kotiin.

Isä

Lauantaina oli vuorossa ne isommat kisat. Kisapaikalla oli kolme rataa samaan aikaan, ja kaikkien ratojen ratsukot verkkasivat samalla veryttelyalueella, joka hieman toi haasteita. En olekaan hetkeen, tai ollenkaan ollut niin haastavassa verkassa, kyllä sai itsekin jo muistutella että "hengitä syvään...". D oli taas hyvän tuntuinen, hieman edellispäivää hitaampi, muttei kuitenkaan hidas. Valmentajani oli koko verkan ohjaamassa, mikä oli ihan luksusta. Täytyy alkaa valitsemaan kisat valmentajan kisojen mukaan, jotta saa vähän apua ;)

Myös tämän päivän rata meni oikein kivasti. Keskiaskellajit eivät olleet niin lennokkaat kuin edellisenä päivänä, eikä D antanut ottaa takaisin kiinni niistä niin hyvin. Mutta tahti ja rytmi olivat paljon paremman, kun D oli vähän maltillisempi! Prosentteja tuli 64,31 ja sijoituimme 10/37! Eli palkintosijalle päästiin, uskomatonta! Luokassa oli niin kovatasoisia ratsukoita, etten ollut ajatellutkaan, että voisimme sijoittua, ihan mahtavaa!

Näistä kisoista jäi todella hyvä fiilis. Dreamerillä oli ihan eri draivi kuin ennen, ja tarvitsee vain pientä hienosäätöä katsoa, kun ennen sai miettiä, että nostaako se edes laukkaa radalla. Tällä menolla voimme varmasti startata sen ekan vaativan jo tänä vuonna! Niin, nythän saimme myös kvaalit kansallisiin kisoihin.

Lauantain radalta. Aaveen.net

Keskittynyt laukkaympyrä aaveen.net

aaveen.net

Dreamer tyytyväisenä aaveen.net

Kyllä kelpaa

Maastoilua & Uimista

Koulukilpailujen lisäksi olemme toki touhunneet muutakin. Viggon kanssa maastoilut ovat sujuneet nyt jo pidempään tosi hyvin. Se ei ole enää ollut niin täpinöissään siellä, ja laukatkin ovat sujuneet hallinnassa! On ollut aivan mieletöntä, kun on vihdoin päässyt maastoilemaan niin kuin aina olen haaveillut. Tosin vieläkin maastojen väliin jää vähän liian pitkät tauot, mutta ei se mitään. Yksin en ole edelleenkään halunnut minnekään lähteä, koen turvallisemmaksi, että joku toinen ratsukko on mukana (ja meidän edessä turvana/jarruna).

Nyt myös Dreamer pääsi maastoon reilun puolentoista vuoden tauon jälkeen! Lähdimme yhdessä hyvän ystäväni Erikan kanssa pojilla maastoon, ja Erika (joka on paljon tottuneempi maastoilija) sai ratsukseen Dreamerin. Dreamer sai 10pistettä käyttäytymisestä: Se oli todella rento, kuunteli apuja herkästi ja selvästi nautti koko retkestä. Koitetaan sopia uusi maasto taas, että Dkin pääsee maastoilemaan. Sillä en itse vielä oikein viitsi lähteä, haluan että joku kokeneempi on sillä nyt nämä alkumaastoilut, jottei se keksi alkaa kehittää mitään metkuja siellä.

Normimaastoilun lisäksi talliltamme eräs henkilö onnistui hankkimaan luvat uittaa hevosia lähellä olevassa järvessä! Niinpä lähdimme tallikaverin kanssa samalla viikolla katsomaan paikkaa. Tarkoitus oli lähteä ilman satulaa Viggolla sinne (jonka tiesin tykkäävän vedestä), mutta Viggopas ei antanutkaan meille laitumelta kiinni. Joten sen sijaan otin Dreamerin mukaan, mutta lähdin taluttaen matkaan. Dreamer käveli kiltisti reitin järvelle, vaikka matkalla piti ylittää tie, silta, frisbeegolfrata ja kaikkea muuta jännää. Lopulta jännin kohta oli, kun ohitimme toisen tallin ja siinä oli laitumella shetlanninponi, joka oli Dreamerin mielestä ihan hirveä.

Itse uittaminen sujui tosi hyvin. En ollut ikinä Dreamerin kanssa ollut vedessä, mutta se rohkeana poikana hetken mietinnän jälkeen käveli järveen, eikä sitten olisi halunnut lähteä sieltä pois. Meillä oli super hauskaa! Ensi kerralla sitten Viggo mukaan.