Uudet Lingus suitset, irtojuoksutusta + puomitunti

Viggo oli tosiaan ollut nyt pari viikkoa vähän vaisu, ja sen takia pidin sillä paljon vapaapäiviä + liikutettiin ihan kevyesti.  Se yski jonkin verran kuivaa yskää, ja oli harvinaisen rauhallinen ratsastaa, mikä ei sille ole normaalia. Olin jo tämän viikon tiistaina päättänyt, että jos se ei ole pirteämpi ratsastaa niin pyydän eläinlääkärin tutkimaan sen. Olin sunnuntaina päästänyt Viggon irti maneesissa, ja en saanut sitä edes ravaamaan, mikä vähän huolestutti. Tiistaina ajattelin taas päästä sen irti, kun olimme yksin maneesissa. Irti päästyään Viggo lähtikin hirveää kyytiä laukkaamaan, pukitteli kauhealla voimalla ja jatkoi kiihdyttelyä. Eikä kertaakaan yskässyt. Tuntui oikein näyttävän, että minä en mitään eläinlääkäriä tarvitse. Kun otin Viggon kiinni, se oli edelleen ihan täpinöissä, niin soitin kaverille joka toi minulle tallista liinan, jossa hetken vielä juoksutin energioita pois. Sitten uskalsin viimein selkään, ja Poni oli oikein kiva ratsastaa.

Sunnuntain kävelyt

Tiistain pukittelut

Nyt eilen torstaina uskaltauduinkin sitten menemään Viggolla pitkästä aikaa puomitunnille. Samalla päivänä mulle oli tullut uudet Hööksin Lingus- suitset, jotka otin heti testiin. Niissä suitsissa on turpahihna niin, ettei se paina poskia tai hampaita, minkä takia ajattelin niiden olevan hyvät Viggolle, jolla on ollut suun kanssa ongelmia. Alkuun Viggo oli vähän vastahakoinen, ja pikkaisen aukoi suuta, mutten usko sen johtuvan suitsista, enemmin tuntui olevan vähän sitä mieltä, ettei olisi jaksanut tehdä töitä 2 viikon "lomailun" jälkeen. Viggon ratsastettavuus parani tunnin mittaan ja lopuksi oli oikein hyvä ratsastaa, ja suun aukominenkin loppui! Laukkaaminen oli alkuun vähän hankalaa, koska en ollut sillä juurikaan laukannut nyt sen "sairastelun" takia. Kuitenkin kun mukaan tuli puomit, niin Viggo vähän innostui enemmän ja sitä kautta laukka parani myös. Tehtiin kiva puomirata, joka sujui melko hyvin.

Nyt yritän vähän skarpata, ja mennä enemmän puomi/kavaletti/ristikko tunneille. Meidän tallilla olisi tarkoitus pitää huhtikuun lopussa estekisat, ja olisi hauska päästä kokeilemaan, miten Viggo siellä käyttäytyy. Sillähän ei ole ikinä oltu estekisoissa, joten se tuo pienen oman jännitysmomenttinsa. Tietenkin sen lisäksi, etten itse ole ollut estekisoissa sitten ensimmäisen hevosemme. Mutta kun kerran kotikisat, niin ehkä uskalletaan mennä.

Tajusin Viggosta ottaa vain yhden kuvat uudet suitset päässä.

Tässä parempi kuva Dreamerin kanssa. Suitset oli kokoa full, joka on liian iso Dreamerille. Säädin suitset niin pieneksi kun  sai, niin ne menetteli Dllä.

Niin Viggon kuvista varmaan huomasi, että se on nyt klipattu. Se alkoi olla sen verran hikinen ratsastuksien jälkeen, että päädyin sen klippaamaan. Nyt on paljon kivempi olla. Viggo oikein nautti klippaamisesta, näytti nukkuvan koko ajan.

Nakupelle

Vapaan käden batman-kuvio.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kun laiskottaa

Hepat ovat saaneet olla pari viikkoa laitumella, ja sen kyllä huomaa. Viggo on selvästi ollut väsyneempi, ja ratsastaminen on ollut melko työlästä. Toivon, että se alkaisi pian "tottumaan" laiduntamiseen, ja energiaa riittäisi muuhunkin kuin vain syömiseen.

Viime kisojen jälkeen ei ole tapahtunut mitään sen kummoisempaa. Kävimme yhtenä päivänä taas maastossa ja toisena ollut puomi- ja kavalettitreeniä.

Viimeksihän maastossa en päässyt kunnolla rentoutumaan juuri ollenkaan, kun Viggo oli ihan koko ajan ihme täpinässä ja ottamassa lähtöjä. Nyt lauantaina olimme juuri saanet hepat haettu laitsalta talliin, kun ihmettelimme että mikä ääni alkoi yhtäkkiä kuulumaan. Ja se ääni lähti rankkasateesta. Kuin suoraan olisi joku kaatanut saavista vettä. Ja sitten jyrähti. Ja tuota jatkui noin tunnin verran. Luulimme jo, että täytyy jättää maasto väliin, mutta sitten sää hieman selkeni, ja lähdimme tihkusateessa maastoon. Sekä itse, että maastokaverini oli pukenut kunnon hellesäänvarusteet päälle, mutta onneksi löysin auton takakontista meille molemmille sadetakit. Taas näki että kannattaa jättää tavaroita lojumaan autoon, kuulitko äiti!?

Varusteena edelleen pelhamit, nyt deltaohjalla.

Tällä kertaa oli todella mukava maasto! Viggo oli paljon rennompi, ja ratsastajakin sai nauttia olostaan! Tietenkin vähän piti jotain säätää, mutta sitä ei lasketa. Metsäreitti oli ehtinyt kastua kunnolla sateesta, joten saimme ylittää melkoisia lammikkoja, ja yhden kohdalla Viggo olisi halunnut ottaa kylvyn.

Takaisin kotipihalla. Päivän väriteema oli punainen ja sininen.

Sunnuntaina oli puomi- ja kavalettitunti. Vibu oli vähän väsynyt taas, mutta lopussa ihan ok tuntuinen. Tässä pari lyhyttä videota.

Lihasta se vain on

Dreamer on siis ollut nyt viikon saikulla, joten treenit kohdistuneet meidän pieneen Voipullaan. Pulla on nyt ihan muutaman viikon sisällä kehittynyt ihan hirmuisesti ratsastaessa, ja mulla pyörii mielessä jo kilpailut. Viikko sitten lauantaina treenailin itsekseni koulua, ja silloin oli paras ratsastus siihen mennessä. V liikkui alusta asti tasaisella tuntumalla ja reippaasti edeten. Teimme pohkeenväistöjä, jotka sujuivat oikealle jo ihan pienistä painoavuista, vasemmalle piti hieman enemmän avittaa toista. Oikein tyytyväinen olin menoon. Seuraavana päivänä oli ohjasajoa, jossa poika sai kehuja myös Makelta. Ohjeeksi tuli jatkaa samaan malliin ja etenkin juuri pohkeenväistöjä treenata. Ensi kerralla niitä treenattaisiin myös ohjasajossa.

Aika mageesti kulki!

Ohjasajon jälkeen lähdettiin metsäkävelylle.

Me

Seuraavan kerran menin Viggolla torstaina, ja se olikin hyvä pudotus takaisin maanpinnalle. Meidän yhteistyö ei toiminut ollenkaan. V puri kuolaimeen ja vänkyröi päänsä kanssa, lähti kiskomaan sivuille yms. Tulin jopa alas selästä katsomaan onko kuolaimessa vikaa, mutta kaikki oli ok. Koko ratsastus meni päin seinää, menin aika lailla käyntiä koko ajan ja sitten annoin olla. Poni oli myös tallissa nyrpeä, ehkä sitä ärsytti, kun ne oli erotettu Dreamerin kanssa, ja joutui nyt tarhaamaan yksin. Vähemmästäkin laumasielun maailma romahtaa.

Vasemmalla näkyy kuinka iloinen poni oli torstaina. Ilme muuttui tosin, kun sai ruokaa.

Dreamer on aina iloinen

Lauantaina oli vuorossa Sarin koulutunti, jolla normaalisti menen Dreamerillä, mutta otin nyt Viggon tuuraamaan toista. Mielessäni pyöri torstain ratsastus, ja ahdisti etukäteen, että onko poni yhtä hankala myös nyt. En ollut Viggolla mennyt pitkään aikaan Sarin tunnilla, niin tietysti mielessäni olisin halunnut näyttää, että kuinka paljon ollaan tässä jo edetty. Maneesissa Sari ratsasti vielä edellistä hevosta, ja siinä tuumattiin että hän voisikin käydä nyt myös Viggon selässä, kun kerran oli ratsastuskamat valmiina päällä. Niinpä Sari meni aluksi vähän aikaa ihan vain perushommaa, niin sai vähän käsitystä siitä missä vaiheessa poni on, ja millainen se on ratsastaa. Opea nauratti se, kuinka tämä Voipulla ei tuntunut selästä yhtään niin pieneltä kuin olisi voinut kuvitella. Se on niiden lihasten ansiota, tuumaisi Viggo varmasti. Poni sai paljon kehuja, että on todella mukava ratsastaa, kevyt kädelle ja kivat liikkeetkin. Seuraavaksi vahdin vaihto, ja valmennus alkakoon. Vibu oli heti super hyvän tuntuinen ja meno oikein mallikasta! Pysyimme isolla pääty-ympyrällä, ja keskityimme siihen, että poni liikkuisi suoraan. Tähän lisänä ympyrän pienentämistä pieneksi voltiksi, joka auttaa paljon apujen toimimiseen. Lopuksi pienet laukkapätkät, jotka meni tosi hyvin. Viggo on nyt vaihtanut entisen ohjuslaukkaamisen paikallaan laukkaamiseen, eli ääripäästä toiseen. Se nostaa laukan liioitellusti ylöspäin, ja meinaa jäädä siihen sitten paikoilleen. Ei tämäkään ihan se, mitä ollaan haluttu, mutta mukavaa että laukkaan on tullut jarruakin.

Lauantaina tarhalla oli vastassa näin iloinen joukko. Näyttää siltä kuin Viggo olisi ottanut selfien.

Sarin tunnin jälkeen kävelyllä

Lihasta se on

Sunnuntai-iltana oli taas vuorossa Annin puomitunti yhdessä meidän tallikaverin kanssa. Vibu lähti todella hyvin liikkeelle. Alkuun teimme ympyrällä puomitreenejä, mm. että tultiin puomille ravissa, sen jälkeen nopea siirtyminen käyntiin, ja takaisin raviin ennen seuraavaa puomia. Tämän suoritimme oikein mallikkaaksi, ja olin todella tyytyväinen työskentelyyn. Seuraavaksi tehtäväksi tulikin heti jo haastavampi "puomirata", jota oli tarkoitus mennä yhtä aikaa toisen ratsastajan kanssa, kun siinä oli sen verta monta vaihetta. Tiesin jo mielessäni, että ei kyllä tule sujumaan ongelmitta tämä homma meiltä. Eikä sujunutkaan. Kun tultiin siihen kohtaan, että piti jatkaa laukassa, niin Viggon laukka oli vielä hidastunut eilisenkin jälkeen. Oli työn ja tuskan takana, että sain pallon liikkumaan eteenpäin, että sitä jotenkin pystyi kutsumaan laukaksi. Mutta se sitten onnistui lopulta ihan hyvin. Välissä käveltiin ja annettiin toiselle ratsukolle tilaisuus saada opelta neuvoja, sillä meidän laukkaamiset oli tarvinnut kaiken kannustuksen.

Tämän jälkeen sama tehtävä piti suorittaa uudestaan, ja musta tuntuu, että sekä poni, että ratsastaja oli tässä vaiheessa jo antaneet kaikkensa. Viggo kyllä nosti laukan, mutta pompahti aina vieläkin enemmän ylöspäin, eikä meinannut siitä jatkaa millään laukkaa. Kun koitin vähän enemmänkin pohkeella komentaa, niin Viggon ratkaisu siihen oli vaihtaa etupäällä aina ristilaukkaan, ja sitten pomppia ahdistuneena tämän jälkeen. Mitä enemmän yritin, niin sitä enemmän poni hermostui. Kun koitin saada ravia ensin kunnolla eteen, niin V vaan kiemurteli, painoi sivulle eikä ohjautunut mihinkään minne halusin, ja sitten alkoi mieluummin pomppimaan, kuin että olisi enää edes ravannut eteen. Ikuisuuden yritettyäni (siltä se ainakin tuntui), sanoin opelle, että en vain yksinkertaisesti saa poniin enää kontrollia. Ope hyppäsi selkään ja sitten sai poni kyytiä. Kyllä se Annille teki samoja temppuja, mutta Anni myös sai sen menemään eteen. Meni myös laukassa puomeja ja sitten homma lähti sujumaan. Kyllä se on helppoa, kun osaa. Ehkä kymmenen vuoden päästä itsekin handlaan paremmin tällaisen poninraakileen. Mutta silloin voi taas löytyä sitten jo joku toisenlainen heppa, jonka kanssa omat ongelmat. On tämä hauska laji. Mutta hyvä mieli jäi kuitenkin valmennuksesta, sillä vikaa tehtävää lukuun ottamatta meno oli melko mallikasta.

Poni hyvillä mielin lähdössä puomitunnille

Ja tunnin jälkeen. Olipa rankkaa.

Tiistaina tulee eläinlääkäri aamulla kuvaamaan Dreamerin jalan, niin saadaan selvää, mikä sen tuomio on. Toivottavasti ei mitään sen kummempaa, peukut pystyyn.


P.S ulkoasun vaihdoksen jälkeen kuviin tuli taas nuo ärsyttävät reunukset, en saa niitä pois vaikka kuinka yritän, apua?? Entä miten videot saa suuremmiksi postauksiin?

Jännän äärellä

Pelottava estehevonen. Ahdistuneena kun varustin sen, niin laitoin näköjään kaikki kamat erisävyä keskenään, aijai.

Viikonloppuna oli oikein tehokasta Dreamerin ratsastusta, perjantaina menin sillä itsenäisesti kangilla, lauantaina myös itsenäistä treenailua ja sunnuntaina puomivalmennus! Dreamerhän on paljon kokeneempi este- kuin koulupuolella, mutta itse en ole sillä nyt syystä tai toisesta hyppinyt, vaan meillä on nyt kahtena viimeisenä vuotena ollut vuokraajana aina esteratsastaja, joka on sillä kerran viikossa hypännyt. Nyt tässä pikkuhiljaa on itseä alkanut taas mieli hieman hypätä, ja hyppäämisellä tarkoitan kavalettaja tai jotain maahan kaivettuja esteitä. Aina mielessäni mietin, että voi kuinka kiva olisi hypätä Dreamerillä, mutta kun on pitänyt varata estetuntia, niin olen lopulta jänistänyt. Mulla on ollut nyt niin paljon taukoa hyppäämisestä, että siihen on tullut iso kynnys, vaikka kuinka tiedän omistavani super varman ja taitavan estehevosen. Nythän tosiaan Viggon saavuttua aloitin sillä tallikaverin ehdotuksesta puomi ja kavalettitunnit, mitkä eivät nyt ole olleet itselleni kovin helppoja, ratsun osaamattomuuden takia. Niinpä aloin tässä miettimään, että pitäisiköhän tässä rinnalla vähän ottaa puomitunteja tällä osaavammalla ratsulla, niin saisin itse varmuutta omaan menooni siinä. Nyt sama tallikaverisi kysyi loppuviikosta, että olisinko halunnut tulla hänen kanssaan samalle puomitunnille sunnuntaina, ja suustani pääsi myönteinen vastaus.

Sunnuntaina kävin päivällä Viggon kanssa ohjasajossa, ja tämän jälkeen siirryin kotiin tuijottamaan kelloa ja stressaamaan kolmen tunnin päästä tallille lähtemistä. Onnistuin tottakai kehittämään tässä itselleni stressimigreenin. Mielessäni jo kävi tunnin peruminen, mutta pakotin itseni lähtemään ajamaan kohti tallia. Tallilla laittelin rauhassa heppaa kuntoon, ja kysyin kaveriltani, voinko tulla tunnille koulusatulalla. Ei, laita estesatula. Äh, en muista milloin olisin viimeksi mennyt Dreamerillä estesatulalla, maastossakin olen aina mennyt koulusatulalla. Siispä estesatula selkään, päätin myös iskeä sille korvahupun päähän, laitetaan nyt sitten kaikki mahdolliset "estevarusteet". Noin, hevonen valmis. Hyi olkoon, kylläpäs se näyttää vakavasti otettavalta estehevoselta, tuon selkään en halua mennä! Heh. Matka kohti maneesia alkakoot.

Dreamer lähti ihan kiltisti liikkeelle, mutta muuttui saman tien raviin siirryttyä todella pörheäksi ja pinkeäksi. Se kuunteli pää töttöröllä muka ulkoa kuuluvia ääniä ja alkoi myös tekemään pysähdyksiä ja jumittelemaan paikoillaan. Tosi kiva, tämä auttoi todella paljon mun fiilikseen. Voihan olla, että D reagoi minun omaan pieneen jännitykseen, ja voi olla etten oikein osannut istua estesatulassa kunnolla. Tai toinen kohta on ihan varma, tuntui nimittäin todella epävarmalta istua estesatulassa, että sieltä lentäisi minä hetkellä hyvänsä alas, kun en saanut kunnolla tukea istuntaan. Dn meno vähän parani kun tunti aloitettiin, mutta se oli edelleen säpäkkä, ja aina välillä päätti taas stopata menon. Olen melko varma, että se johtui suureksi osaksi minun huonosta istunnasta, se kun on niin herkkä siitä miten ratsastaja selässä istuu. Kun opettaja komensi istumaan paremmin ja ratsastamaan kunnolla, niin meno alkoi helpottua, ja aloin löytämään myös oikeaa asentoa ja fiilistä. Hevonen myös alkoi rentoutua tämän jälkeen, joka taas sai minut ratsastamaan sitä paremmin.

Aluksi treenasimme ihan vain ravissa ympyrällä sulkutaivutusta sekä laukassa vähän laukannostoja. Tämän jälkeen aloimme yksitellen tulla ensimmäistä tehtävää, jonka todella taitavasti piirsin teille esimerkkikuvaan:

Eli 1. kohtaan tulimme ravissa ravipuomit, joiden jälkeen heti laukannosto ja 2. laukkapuomeille, siitä kaarre vasemmalle kohti 3. laukkapuomeja, ja niiden jälkeen siirtyminen heti raviin ja ravipuomit uudestaan toisesta suuntaa. Ekalla kerralla säädin ekojen ravipuomien jälkeen, enkä jostain syystä saanut nostettua laukkaa ekoille laukkapuomeille. Niiden jälkeen laukka nousi ja sain hyvin suoritettua lopputehtävän. Seuraavilla kerroilla homma sujuikin paremmin.

Toinen tehtävä oli mennä kulmassa olevat ravipuomit, ja niiden jälkeen nostaa laukka ja tulla laukkapuomit. Tämä tehtiin molemmista suunnista, oikealle oli toki vähän hankalampi, kun vähemmän aikaa nostaa laukka.

Mutta tällaista siis tällä kertaa ja selvisimme ihan hyvin lopulta ja kivaa oli! Parhaat open kommentit oli ehkä Dreamerin alkujumitteluun "Minkä ikäinen tämä hevonen on?", johon nolona vastasin että 12, siihen ope sitten silmiä pyöritellen vastasi "No sitten komennat sen vain eteenpäin"...niinpä niin. Toinen kommentti tuli puomitehtävästä, jonka jälkeen taputin Dreameriä "Älä taputa hevosta, sillä tämä oli vaatimaton suoritus, taputa itseäsi kun ratsastit nyt hyvin". Hyvät kommentit kyllä.

Kyllä ajattelin jatkossa varmaan pari kertaa kuukaudessa osallistua näihin puomitunteihin. Katsotaan kun kenttäkaudella vaihtuu estetunniksi, että uskallanko siinä vaiheessa hypätäkin jotain pientä myös Dreamerillä!

Muita "estekammoisia"?