Viggon treenausta kohti kisoja

Nyt olen Viggon kanssa treenannut paljon perusratsastusta sekä koulukiemuroita. Paljon kehitystä tapahtunut, mutta samalla täytyy sanoa, että on melko ailahtelevainen ratsu. Välillä Viggo on mennyt todella hienosti, tasaisesti ja herkästi, niin että kaikki onnistuu, ja sitten seuraavana päivänä en saa sitä edes ravaamaan tasaisesti suoraa uraa. Yleensä kyllä olen katsonut hankaluuksien johtuvan siitä, että hevonen on yksinkertaisesti väsynyt edellisen päivän ratsastuksista tai sitten sillä on mennyt "ei niin vaativa-ratsastaja" ja Viggo on sitä mieltä, ettei sen tarvitse tehdä minun kanssa hommia.

Etenkin pohkeenväistöt ovat nyt lähteneet sujumaan tosi kivasti, ja välillä tulee ihan näyttäviäkin pätkiä. Nyt myös muutkin ovat saaneet Viggon väistämään, mikä kertoo siitä, että poni oikeasti on tajunnut mitä sen täytyy tehdä. Laukka on myös mennyt hurjasti eteenpäin, siinä on enemmän voimaa, jolloin laukkaa pystyy jo hieman kokoamaankin, eikä tarvitse kaahailla.

Vaikempia asioita on mennä suoraan, siinä on meidän suurin ongelma. Eilen harjoittelin pituushalkaisijalla ravaamista, jossa V poukkoili puolelta toiselle. Myös hitaampaan askellajiin siirtyessä on hankaluuksia, siinä Viggo nousee ylös pois tuntumalta heti, kuin vaan alan ajattelemaan siirtymistä. Näitä kahta asiaa eilen treenattiin ja "hieman" hevonen niistä hermostui, eli on selkeästi sille vaikeaa. Mutta pikkuhiljaa edetään.

Tämän viikon sunnuntaina olemme menossa Pornaisiin koulukisoihin helppo C-luokkaan. Meillä on nyt ollut Viggon kanssa kisataukoa, joten en sitä uskaltanut vaikeampaan ilmoittaa. Kuten ehkä muistatte, niin V jännittyy tosi helposti kisoissa, mikä näkyy täytenä jähmettymisenä, eikä mistään tule yhtään mitään, kun poni ei liiku eteenpäin eikä kuuntele pohjetta. Joten siitä syystä helppo luokka, jotta voin keskittyä vain ponin tukemiseen ja rentouttamiseen. Tuolla onneksi helppo c on jaettu alle ja yli 16-vuotiaiden omiin luokkiin, joten jos jostain syystä Viggo saisikin huippupisteet, emme vie keneltäkään lapselta karkkeja ;)

Muutamat videot viime viikonlopun treeneistä.

Ravipohkeenväistö, meni aika kivasti!

Oikea laukka

Vasen laukka, huomattavasti vaikeampi

Pirteitä heppoja

Taas ollut taukoa kirjoittamisesta. Olin tässä välissä Espanjassa ja sitten ollut vaan inspiraationpuutetta kirjoittaa.

Pojat voivat hyvin ja ovat liikkuneet oikein hyvin. Viggolla menen ensi viikon viikonloppuna pitkästä aikaa kisoihin, katsotaan kuinka jännittynyt se on tauon jälkeen. Viggolla menee myös nykyään 2krt kuukaudessa veljeni 10v tyttö, jolle pidän aina koulu/puomitunnin. Viggo ei ihan ole helpoin ratsu, mutta todella reippaasti on tyttö sillä mennyt siitä huolimatta!

Tällä viikolla hepat ovat olleet aika vireitä, tässä parit videot ja kuvat. Ei sen enempää asiaa tällä kertaa.

Irtojuoksutusta kentällä

Takapää nousee kevyesti, onneksi ei tätä ole harrastanut ratsastaessa (paitsi parit kertaa maastossa)

Viggo nauttii kun pääsee irrottelemaan

Äänet päälle! Hurja huutava Viggo!

DTT kisaviikonloppu Laaksolla

aaveen.net

Viime viikonloppuna oli DTT:n kisaviikonloppu Laakson Ratsastusstadionilla. Perjantaina oli 1-tason kilpailut, jossa starttasimme Dreamerin kanssa he a2 luokassa, ja lauantaina jatkoimme samalla luokalla 2-tason kilpailuissa.

Perjantaina voin kertoa, että minua jännitti ihan helvetin paljon kisat. En ollut pitkään aikaan ollut Laakson isolla kentällä, ja nyt oli aika kovia ratsukoita vastassa. Tulimmekin sattumalta yhtä aikaa valmentajani kanssa kisapaikalle (joka starttasi myös), ja menimme yhtä matkaa veryttelyalueelle. Valmentajan läsnäolo vähän rentoutti itseäni. Ihan alussa Dreamer oli hieman pörheän tuntuinen ratsastaa, ja vähän sen oloinen, että voisi johonkin singahtaa. Valmentaja käski heti oman hevosensa selästä " Inka, H E N G I T Ä!" ja samalla kehotti pidentämään ohjaa, jotta D pääsi rentoutumaan. Hetken ravailtuamme pidemmällä ohjalla, niin kummasti se heppa tosiaan rentoutui. Sen jälkeen verkka olikin helppoa. Dreamer tuntui tosi energiseltä, mutta samalla kuuliaalta.

Radalla sai olla raippa mukana, mitä hyödynsin heti. Välillä on ollut sellainen tunne, että kun olen antanut raipan pois ennen rataa, niin D saman tien hiipuu eikä enää reagoi niin hyvin apuihin. Nyt siirtyessäni radalle, D hieman jännittyi, niin pyysin sen heti ravaamaan, jotta sillä olisi enemmän tekemistä. Kun etenimme kohti tuomaripäätyä, D alkoi nousta etupäästä ja samalla pistää jarrua päälle. Tässä pyysin sitä tekemään hieman avotaivutusta + kerran hipaisin sitä raipalla, jotta se tiesi sen olevan mukana.

Rata sujuikin sitten oikein lennokkaasti! Dreamer ei ole ollut ikinä radalla noin menevä, se oikein vei meitä eteenpäin! Tunsin, että etenkin raviohjelmassa se olisi voinut olla vähän rauhallisempi, mutten halunnut sitä liikaa alkaa ottaa kiinni, kun kerrankin se itse liikkui eteen. Etenkin keskiaskellajeihin olin tosi tyytyväinen! Rata meni läpi ilman suuria rikkeitä, ihan pieniä korjauksia vain oli. Tästä saimmekin 64,483% ja oltiin 3/16! Ruusuke tuli siis kotiin.

Isä

Lauantaina oli vuorossa ne isommat kisat. Kisapaikalla oli kolme rataa samaan aikaan, ja kaikkien ratojen ratsukot verkkasivat samalla veryttelyalueella, joka hieman toi haasteita. En olekaan hetkeen, tai ollenkaan ollut niin haastavassa verkassa, kyllä sai itsekin jo muistutella että "hengitä syvään...". D oli taas hyvän tuntuinen, hieman edellispäivää hitaampi, muttei kuitenkaan hidas. Valmentajani oli koko verkan ohjaamassa, mikä oli ihan luksusta. Täytyy alkaa valitsemaan kisat valmentajan kisojen mukaan, jotta saa vähän apua ;)

Myös tämän päivän rata meni oikein kivasti. Keskiaskellajit eivät olleet niin lennokkaat kuin edellisenä päivänä, eikä D antanut ottaa takaisin kiinni niistä niin hyvin. Mutta tahti ja rytmi olivat paljon paremman, kun D oli vähän maltillisempi! Prosentteja tuli 64,31 ja sijoituimme 10/37! Eli palkintosijalle päästiin, uskomatonta! Luokassa oli niin kovatasoisia ratsukoita, etten ollut ajatellutkaan, että voisimme sijoittua, ihan mahtavaa!

Näistä kisoista jäi todella hyvä fiilis. Dreamerillä oli ihan eri draivi kuin ennen, ja tarvitsee vain pientä hienosäätöä katsoa, kun ennen sai miettiä, että nostaako se edes laukkaa radalla. Tällä menolla voimme varmasti startata sen ekan vaativan jo tänä vuonna! Niin, nythän saimme myös kvaalit kansallisiin kisoihin.

Lauantain radalta. Aaveen.net

Keskittynyt laukkaympyrä aaveen.net

aaveen.net

Dreamer tyytyväisenä aaveen.net

Kyllä kelpaa

Maastoilua & Uimista

Koulukilpailujen lisäksi olemme toki touhunneet muutakin. Viggon kanssa maastoilut ovat sujuneet nyt jo pidempään tosi hyvin. Se ei ole enää ollut niin täpinöissään siellä, ja laukatkin ovat sujuneet hallinnassa! On ollut aivan mieletöntä, kun on vihdoin päässyt maastoilemaan niin kuin aina olen haaveillut. Tosin vieläkin maastojen väliin jää vähän liian pitkät tauot, mutta ei se mitään. Yksin en ole edelleenkään halunnut minnekään lähteä, koen turvallisemmaksi, että joku toinen ratsukko on mukana (ja meidän edessä turvana/jarruna).

Nyt myös Dreamer pääsi maastoon reilun puolentoista vuoden tauon jälkeen! Lähdimme yhdessä hyvän ystäväni Erikan kanssa pojilla maastoon, ja Erika (joka on paljon tottuneempi maastoilija) sai ratsukseen Dreamerin. Dreamer sai 10pistettä käyttäytymisestä: Se oli todella rento, kuunteli apuja herkästi ja selvästi nautti koko retkestä. Koitetaan sopia uusi maasto taas, että Dkin pääsee maastoilemaan. Sillä en itse vielä oikein viitsi lähteä, haluan että joku kokeneempi on sillä nyt nämä alkumaastoilut, jottei se keksi alkaa kehittää mitään metkuja siellä.

Normimaastoilun lisäksi talliltamme eräs henkilö onnistui hankkimaan luvat uittaa hevosia lähellä olevassa järvessä! Niinpä lähdimme tallikaverin kanssa samalla viikolla katsomaan paikkaa. Tarkoitus oli lähteä ilman satulaa Viggolla sinne (jonka tiesin tykkäävän vedestä), mutta Viggopas ei antanutkaan meille laitumelta kiinni. Joten sen sijaan otin Dreamerin mukaan, mutta lähdin taluttaen matkaan. Dreamer käveli kiltisti reitin järvelle, vaikka matkalla piti ylittää tie, silta, frisbeegolfrata ja kaikkea muuta jännää. Lopulta jännin kohta oli, kun ohitimme toisen tallin ja siinä oli laitumella shetlanninponi, joka oli Dreamerin mielestä ihan hirveä.

Itse uittaminen sujui tosi hyvin. En ollut ikinä Dreamerin kanssa ollut vedessä, mutta se rohkeana poikana hetken mietinnän jälkeen käveli järveen, eikä sitten olisi halunnut lähteä sieltä pois. Meillä oli super hauskaa! Ensi kerralla sitten Viggo mukaan.

Ei oo riemulla rajaa, kun pääsee parhaan kaverin kanssa laiduntamaan!

Sunnuntaina kotiuduin Espanjan lomamatkalta ja nyt on taas arki lähtenyt käyntiin. Teen myöhemmin postauksen, jossa laitan vähän kuvia ratsastuksista Espanjassa. Nyt heti eilen maanantaina oli tallillamme laidunkaudenavaus, jota oli kovasti odotettu. Minähän olin tosiaan poissa nyt 2,5 viikkoa, joten ruunien totuttelun ruohoon hoiti Dreamerin vuokraaja sekä muutamat ystävät tallilta, muuten olisi ollut vähän hankalaa saada hepat laitumelle.

Aiemmin kerron, etten uskalla ottaa riskiä ja laittaa poikia enää samaan tarhaan. Nyt kuitenkin kuulin, ettei Viggon tarhakaveri pysty laiduntamaan koko päivää, niin päädyinkin laittamaan pojat nyt samalle laitumelle laidunkauden ajaksi. Oikeastaan tässä kävi tuuri, sillä nyt Dreamer & Viggo pääsevät nauttimaan yhdessä kokopäivän laitumesta, ja taas laidunkauden loputtua Viggo saa pitää toisen tarhakaverinsa, ja jatkaa kokopäivätarhausta. Dreamer taas palaa laidunkauden jälkeen puolipäivätarhaukseen yksin, mutta silloin ei sitten tarvitse ottaa riskiä, että pojat riehuisivat liikaa tarhassa. Laitumella ne kuitenkin keskittyvät enemmän syömiseen ja juoksentelemiseen, eivätkä niin paini keskenään, joka rasittaisi enemmän Dn jalkaa.

Eilen tosiaan illalla hevoset pääsivät laitumelle, ja voi sitä, riemua kun riimunnarut irrotettiin! Tuttuun tapaan Viggo & Dreamer pistivät oikein kunnon shown päälle, ja näyttivät parhaimmat liikkeensä! Kylläpä molemmat näytti hienoilta! Hepat söivät muutaman tunnin, ja sitten käytiin hakemassa pois. Näin jo laidunta lähestyessä Viggon ilmeestä, että se tulee juoksemaan karkuun, ja niinhän siinä kävikin. Dreamer tietenkin sitten peesasi, ja juoksi karkuun myös. Dreamer saatiin kuitenkin ekana kiinni, Viggo vielä hetken juoksenteli, mutta lopulta saatiin se huijattua kiinni ruohotupsujen avulla.

Tässä kuvia ja lopussa kaksi videota :)

Tällaisen liikehdinnän kun saisi kouluradalle!

Kauniisti jonossa

Häntä hulmuten ja tanssien eteenpäin

Jipii!

Viggon kuulumisia

Nyt ollut vähän taukoa kirjoittamisesta, kun en ole keksinyt mitään selkeää aihetta mistä kirjoittaa. Meinasin eka kirjoittaa yhteispostauksen molemmista hevosista, mutta materiaalia oli kuitenkin sen verta paljon, että parempi kirjoittaa kummastakin oma postaus. Joten aloitetaan Viggosta.

Viggon kanssa ratsastukset ovat sujuneet mukavasti. Käynnissä ja ravissa on treenattu paljon pohkeenväistöjä, jotka ovat vielä melko haastavia pojalle. Toiseen suuntaan väistöt sujuvat ok, mutta toiselle puolelle ne ovat paljon hankalampia, ja Viggo niissäkin fiksuna poikana tarjoaa väistöä siihen helpompaan suuntaan.. ainakin ymmärtää, että pyydän väistämään, vaikka onhan se vähän hölmö fiilis kun annat avut väistää vasemmalle ja heppa lähtee oikealle. Näitä treenattiin myös viime lauantaina ohjasajossa, josta laitan postaukseen myös videopätkän.

Laukassa ollaan keskitytty pelkästään reippaaseen laukkaamiseen, ja että laukataan pidempiä pätkiä kerralla. Laukka on edelleen se heikoin askellaji, mutta on kyllä kehittynyt huomattavasti. Olen kokenut, että fiksuinta on eka antaa Viggon laukata rauhassa ilman tuntumaa (itse esim. kevyessä istunnassa) ja antaa sen vertyä ja löytää rytmi. Kun se on saanut hetken laukata "itsekseen", niin voi alkaa ottaa tuntumaa ja siitä on helpompi lähteä työstämään laukkaa.

Meidänhän piti käydä oman tallimme estekisoissa, mutta päädyin siihen, etten osallistunut niihin. Meillä on vasta niin alkumetreillä Viggon treenaus esteillä, etten halunnut kiirehtiä, ja mennä stressaamaan kisoihin sitä. Nyt harjoitellaan rauhassa valmennuksissa, ja katsotaan sitten myöhemmin, tekeekö mieli mennä estekisoihin. Kuitenkin itse kilpailen koulua, ja esteiden hyppimistä teen vain omaksi ja Viggon iloksi, niin turha mennä siitä ottamaan ylimääräistä stressiä :) Valmentaja hyppäsi viimeksi Viggolla vähän rataa, sekä Viggo hyppi elämänsä ensimmäiset erikoisesteet! Meni oikein hienosti, kyllä siitä vielä mukava hyppyponi tulee.

Aaltoeste ylittyi ilman empimistä

Ja tukka vain hulmuaa

Vapun vietossa

Laukkatreeniä kentällä

Ravia

Ohjasajossa pohkeenväistötreeniä Viggon tapaan

Eilen päästin Viggon irti maneesiin, kun oli taluttaessa niin hankala. Näköjään olikin energiaa

 Ilo irti.

Vaikeita päätöksiä

Nyt kun viimein kaikki lumi ja jää on sulanut ja tarhojen pohjat alkaneet kuivua, niin tuli ajankohtaiseksi taas miettiä Dreamerin & Viggon tarhaamista yhdessä. Ne tarhasivat ennen yhdessä ja tulivat todella hyvin toimeen, eivät ikinä toisilleen tahtoneet mitään pahaa. Kuitenkin pojat tykkäsivät leikkiä ja riehua todella paljon yhdessä, melko rajusti. Tästähän johtuen viime vuoden maaliskuussa kaikista liukkaimmalla kelillä sitten Dreamer kaatui todella pahasti niiden leikkiessä, ja olikin puoli vuotta saikulla ja joutui jopa leikkaukseen. Sanomattakin selvää, etteivät ruunat ole tämän jälkeen voineet tarhata yhdessä, jotta Dreamerin jalka sai rauhassa parantua. Viggolle löytyi onneksi tallista tarhakaveriksi mukava rauhallinen connemaratamma, jonka kanssa se on nyt tarhannut tähän asti.

Kuitenkin nyt kun Dreamer on kuntoutunut hienosti ja jalka vahvistunut, olin alkanut miettiä uudestaan poikien tarhaamista. Yksin tarhatessa Dreamer pääsee ulkoilemaan vain puolipäivää. Muutenkin olisihan se nyt kätevintä ja kivointa jos omat hevoset tarhaisivat yhdessä, varsinkin kun ne tulivat niin hyvin keskenään toimeen. Niinpä tässä kuussa päätin ensin kokeilla laittaa ne yhdessä vapaana kentälle, jossa olisi tilaa tutustua toisiinsa. Virhe.

Ensin haistelivat rauhassa...

Sitten Viggo päätti että nyt mennään, ja Dreameriä ei ollut vaikea provosoida mukaan..

"Ja ei varmana anneta ottaa meitä kiinni.."

Hetken pojat haistelivat toisiaan nätisti, kunnes Viggo tajusi, että hehän ovat vapaana kentällä, ja lähti hirveetä kyytiä laukkaamaan kentän toiseen päähän. Olin kyllä arvellut, että siinä kävisi noin, koska Viggo riehuu vapaana ollessaan tosi paljon. Mutta jotenkin silti mietin, että ehkä ne vaan rauhassa haistelee toisiaan.. Koko aika meni siihen, että Viggo & Dremer laukkasivat rinnatusten toista pitkääsivua edes takaisin, villitsien samalla vieressä tarhaavat hevoset. Ei ne juuri keskittyneet siihen toisiinsa tutustumiseen.. Aikansa kun olivat juosseet, ajattelin että parempi ottaa kiinni ennen kuin sattuu mitään. Mutta eiväthän ne tietenkään antaneet niitä pyydystää, vaan aina juoksivat ohi. Lopulta kun seisoin hetken kentän keskellä, niin Dreamer käveli luokseni, sille riitti. Viggo edelleen juoksi karkuun. Menin Dreamerin kanssa odottelemaan kentän portille, niin hetken päästä Viggo luovutti ja tallusti meidän luo.

Seuraavina kertoina olin fiksumpi, ja laitoin useina iltoina ruunat samaan tarhaan viettämään aikaa. Edelleenkin tuntuivat tulevan juttuun keskenään, mutta se sama vanha leikkiminen jatkui. Dreamerillä on ärsyttävä tapa leikkiessä hyppää pystyyn sekä peruutella, mikä aiheutti minulle heti huolen. D oli nimenomaan pystyyn hypätessä kaatunut, ja siitä takajalan kinner vammautunut. Vaikka jalka leikattiin ja vaikuttaa nyt olevan kunnossa, niin tuollainen pystyyn hyppiminen aiheuttaa turhaa rasitusta siihen jalkaan. Nyt iltaisin nukkumaan mennessä aloin pohtia koko kuviota uudestaan, ja stressaamaan hevosten puolesta. Niin paljon haluaisin, että pojat pääsisivät yhdessä ulkoilemaan, mutta onko järkeä kasvattaa tieten tahtoen riskiä, että Dreamerin jalka rasittuu liikaa, tai peräti loukkaantuu uudestaan.

Eilen juttelin ystäväni sekä äitini kanssa, ja tulin siihen päätökseen, ettei Viggoa ja Dreameriä vielä tarhata yhdessä. Viggo saa jatkaa nykyisen tarhakaverinsa kanssa ulkoilua ja Dreamer joutuu nyt tyytymään viereisten tarhojen hevosten seuraan. Kyllä nämä kaksi joskus pääsevät taas "yhteen", muttei nyt vähään aikaan. Jos vaikka Dreamerinkin tästä taas vanhetessa vähän rauhoittuisi... Sitähän ei oltu ennen meille tuloa tarhattu muiden kanssa, kun sitä oltiin pidetty pitkään orina, ja ruunattiin vasta vähän ennen kuin kävin sitä kokeilemassa. Ja orina oli ollut liian päällekäyvä muiden kanssa tarhaamiseen. Mutta joskus sitten pääsee Viggon seuraan, kenties sitten kun ei enää aktiivisesti kilpailla.

Myönnän että tilanne harmittaa, mutta varmasti järkevämpi näin. Ainahan voi sitten kokeilla uudestaan, jos siltä tuntuu. Loppuun vielä parit hauskat videot viime viikolta :) Äänet päällä voi kuulla Dreamerin neitimäisen vinkumisen.