Maastoratsastusta, rentoa tai sitten ei

Aiheena siis maastoilu. Itselläni oli viime vuosina jäänyt maastoilut todella vähälle. Koin, että edellisen tallimme maastot olivat vähän liian "kaupunkimaiset" ja turhan riskialttiit alkaa Dreamerillä sinne menemään. Dreamer on kyllä sinällään maastovarma, mutta voi tylsistyessään keksiä niitä omia "juttujaan", enkä halunnut lukea mistään iltalehdestä otsikkoa "Ratsastaja peruutteli hevosensa kanssa turun tiellä ja aiheutti hämminkiä". Joten Dreamerin kanssa kävin ainoastaan tallin viereisillä poluilla tai pellolla.

En ole muutenkaan välittänyt ikinä puoliverisillä (Lue: isommilla hevosilla) maastoilusta. Mutta sen sijaan olen rakastanut maastoilua vauhdikkailla issikoilla, ja ennen kävinkin paljon niillä leireillä ja vaelluksilla. Paljon varmempi olo itsellä, kun saa jalan kunnolla hepan ympäri, että tuntuu olevan paremmin kontrollissa, vaikka olisikin vähän villimpi tapaus. Niinpä nyt kun etsimme meille uutta hevosta, niin halusimme löytää sellaisen, jolla mun olisi mukava myös käydä maastossa. Mutta eihän se ihan niin yksinkertaista ole.

Viggon myynti-ilmoituksessa oli muutamat maastoiluvideot, joissa meno näytti aika kivalta. Reippaasti se meni ja vähän jotain katseli, mutta kaiken kaikkiaan näytti kivalta. Vähän ihmettelin, että miten toinen pikkuponi meni niissä aina ekana. No, se taisi selvitä sitten täällä Suomessa. Sillä on nimittäin ihan hyvä olla joku stoppaaja edessä.

Videossa väärä päivämäärä.

Lätäköt ei Viggoa haittaa. Edellä olevaa Dreameriä taas haittasivat. väärä pvm.

Kun Viggo tuli meille Suomeen, niin lähdin sen kanssa melko pian tallikaverin mukaan maastoon. Ekalla kerralla Viggo oli mitä parhain maastoheppa, meni tosi kiltisti ja tasaisesti, vähän hyytyi laukassa. Olin oikein tyytyväinen siihen. Sen jälkeen meno onkin sitten koventunut ja vauhti kiihtynyt. Viggolle on tullut maastossa kaksi vaihdetta, käynti ja laukka. Ravissa se nostaa väkisin laukan. Ja kun molemmat hevoset laukkaa, niin se lähtee jyräämään aika kyytiä, puree kiinni kuolaimeen ja voi pukittaa, kun yrittää sitä pidättää. Tähän mennessä olen sen saanut pysähtymään, mutta olisihan se vähän rentouttavampaa jos vähän parempi kontrolli olisi.

Nyt kun ollaan päästy jo paljon eteenpäin kentällä työskentelyssä, sekä kenttälaukassa, niin toivon, että sen myötä maastoilukin alkaa sujua paremmin. Olimme eilen ystäväni kanssa käyntimaastossa, mutta Viggo oli niin täpinöissä että meni melkein koko yli tunnin lenkin semmoista steppiravikäyntiä. Ja muutenkin oli ihmeen hermostunut. Mutta ehkä se johtui vain siitä, että edellisestä maastosta oli aikaa. Nyt pitää alkaa käymään vähintään kerran viikossa maastossa.

Maastossa aluksi menin normi kolmipalalla, mutta jouduin toteamaan, että on pakko saada joku vähän parempi jarru. Jos vaikka tulisi tilanne ja heppa pitäisi saada nopeasti pysähtymään, niin se ei kolmipalalla onnistuisi. Kokeilin waterford kuolainta, mutta en nähnyt siinä suurta eroa. Seuraavaksi päätin kokeilla entisen tammamme kumipelhamia, ja tämä toimikin tosi hyvin Viggolla. Nyt menin sillä kahdella ohjalla, niin sain pidettyä vipuvarren löysänä, ja tarvittaessa voi sillä jarruttaa. Toistaiseksi siis menemme sillä, kunnes tulee maastoilusta enemmän rutiinia.

Tyytyväinen ratsukko. Viggo alkaa muistuttaa Haflingeriä.

Viggo ei ymmärtänyt selästäkäsin syöttämistä.

Tässä näkyy pelhamit kahdella ohjalla. Huomasitteko että Viggo on vaihtanut väriä?

Villiä menoa

Viggo rokotettiin viime viikolla, joten se sai muutamat vapaapäivät. Lisäksi sen jälkeen jatkettiin vielä kevyemmällä käytöllä, että sai tähän väliin pienen "loman" tapaisen viikonjakson. Menin vähän ilmansatulaa, käveltiin metsässä, kevyttä ridausta pidemmin ohjin ja löysin rantein.

Eilen tarkoituksena oli ratsastaa V kunnolla, mutta päivällä sattui vähän kaikenlaista, niin en ollut oikeen ratsastustuulella. Joten päädyin juoksuttamaan hepan pitkästä aikaa. Juoksuttaessa Viggo ylitti kaikki odotukseni, ja liikkui kiltisti ja mallikkaasti. Tein ihan kunnon juoksutuksen, ja heppa vaikuttikin tämän jälkeen aika väsähtäneeltä. Olin yksin kentällä, joten mieleeni tuli ajatus, että millainenkohan Viggo on irtojuoksuttaa? Sehän on kyllä juossut kentällä irti, muttei tarkoituksella, ja liina on roikkunut perässä. Joten päätin testata miten käy.

Näin kävi

Ensiksi Viggo ravasi kiltisti toisen pitkänsivun, ja jäi sitten tuijottamaan yhteen kulmaan metsää. Kävelin lähemmäksi ja vähän maiskutin ja pyysin raviin, niin sittenhän olikin ohjus irti. Viggo lähti semmoista kiitolaukkaa kohti kentän porttia, että mielessäni pyöri vaan "voi helvetti, voi helvetti", olin ihan varma, että jatkaa suljetusta portista läpi. Olin laittanut porttiin roikkumaan meidän kirkkaan turkoosin liinan "pelotteeksi", ja onneksi V kääntyi portin kohdalla kulmaan. Siitä sitten jatkui aavistuksen hitaampi, mutta pörheä laukka, hienojen laukanvaihtojen kanssa. Ja seuraava pitkäsivu taas kiitoa.

Kutsuin Viggoa nimeltä, ja se päätti tulla luokseni, huh! Päätin, että jospa nyt kuitenkin riittää ekaksi kerraksi tämä show. Poni puhkui ja puhisi, mutta rauhoittui nopeaan, kun sitä taluttelin. Tulipa liikutettua ja paikat irroitettua!

Sain kuvia ja videon, olkaa hyvät!

"Kyllä minä poika osaan mennä!"

On sillä ihan hieno laukka :)

"Äiti näetkö miten hienosti menen??!

Ja kurvaus...

"Äiti mä tuun!"

Onkos muiden hepat yhtä villejä irtojuoksuttaessa?

Sairastarhan säätämistä

Hups, jäänyt vähän blogin kirjoittaminen sivuun, kun ollut sen verran kiire oikeassa elämässä, mitä??

Viggon kanssa elämä kisojen jälkeen ei ole ollut ihan ruusuilla tanssimista, muttei siis todellakaan surkeaakaan. Poika on nyt ollut aavistuksen hankalampi ratsastaa, ja ulkokentällä ollut vähän rasittava. Ollaan koko ajan odotettu, että koska oikein päästään ratsastamaan kentällä, kun syksyllä Viggo oli selvästi siinä parempi ratsastaa. Nyt sitten pääsimme viimein aloittamaan kenttäkauden, mutta samalla Viggon jarruihin tuli vähän vikaa, eikä sitä muutenkaan kiinnostaisi kuunnella mitä ratsastaja pyytää. Vähän meno sellaista, mitä se oli, kun Viggo syksyllä tuli meille. Ollut aavistuksen hermoja koettelevaa, mutta eiköhän se siitä tasaannu nopeaan. Toivottavasti.

Minäkö muka juoksentelen ja puren kiinni kuolaimeen? Pois se minusta!

Jokin vaanii tuolla pusikossa, olen aivan varma siitä!

Aloitettiin myös laidunkaudelle treenaaminen.

Eniten meillä on ollut päänvaivaa poikien tarhauksien suhteen. Dreameriä kävi siis eläinlääkäri uudestaan tutkimassa, ja totesi vain, että on tulossa pitkä saikku, arviolta kahdesta kuukaudesta puoleen vuoteen voi joutua olemaan levossa. Dreamer oli tässä aiemmin pienen pienessä sellisairastarhassaan eristyksissä muista. Tässä tarhassa D pystyi juuri vähän kääntyilemään, muttei muuten tehdä muuta kuin seistä. Nyt kun tuli tietoon että sairasloma voi jatkua pidempäänkin, niin juttelin tallinomistajan kanssa, jos olisi mahdollista saada hieman suurempi sairastarha, ettei Herra Dn pää sekoaisi ihan täysin.

Tässä siis eka sairastarha.

Sattumalta yksi iso tarha oli tyhjillään, niin sen aitaa vasten rakennettiin sairastarhan elementeistä hieman suurempi sairastarha testiksi. Kaikkien onneksi Dreamer käyttäytyi siinä nätisti, joten se sai olla siinä. Mutta ei mennyt kauaa, kun tarhaustilanne muuttui, ja tarvittiin yksi tarha toisen hevosen käyttöön. Niinpä laitoimme Viggon siihen tarhaan, jonka sisäpuolelle oli rakennettu Dreamerin tarha. Positiiviset vaikutukset: Pojat pääsevät taas lähekkäin ja aitojen läpi vähän kommunikoimaan keskenään. Mahdolliset negatiiviset vaikutukset: Pojat riehuvat liikaa. Alku näytti lupaavalta, mutta olikohan heti jo seuraavana iltana ruunat riehuneet niin paljon aitojen läpi, että koko sairastarha oli lähtenyt liikkumaan. Voi helvetti.

Mitäs seuraavaksi tehdään? Viggo siirrettiin tallin viereiseen padokkatarhaan, ja D jatkoi sairastarhassaan oloa. Tiesin heti, ettei tämä ole hyvä ratkaisu, sillä Viggo ei varmasti viihtyisi pienemmässä tarhassa, joka on paljon erillään muista. Dreamerkin oli juuri selvästi rentoutuneempi hoitaa ja taluttaa, kun oli päässyt Viggon seuraan tarhaamaan. Tässä kohtaa tuli kyllä pieni epätoivo, että mitä näiden kanssa oikein voi enää tehdä.

Uusi viritelmä

Viggo pystyi nukkumaankin ulkona, kun veli oli vahdissa.

Mitään ei nahisteltu!

Viggo padokkatarhassa

Onnekseni hevosemme on ihanassa tallissa, ja tallinomistaja järjesti, että Dreamerillä tehtiin kunnon aidoista uusi sairastarha Viggon ison tarhan sisälle. Tarha tehtiin sähkölangoista, ja siinä on "tupla-aidat", niin pojat eivät pääse nahistelemaan keskenään. Kivointa tietenkin olisi, että ne pääsisivät kommunikoimaan, mutta nyt se ei ole vain mahdollista, kun alkavat riehumaan niin paljon. Joten olen tähän uuteen järjestelyyn tosi tyytyväinen, pojat saavat olla omassa tarhassaan, vaikkakin eristettynä toisistaan.

Uusin sairastarha.

Tupla-aidat

"Kai tämä menee.." t. Viggo