Ensimmäinen valmennus Dreamerin kanssa

Vanha kuva vuodelta 2015. Ei ollut tähän hätään mitään hyvää uutta kuvaa.

Dreamerin kuntoutus on jatkunut oikein hyvään malliin. Sitä on ohjasajettu tai juoksutettu 2krt viikossa ja ratsastettu 3-4krt viikossa. Töitä on pikkuhiljaa lisätty ja nyt ollaan päästy jo aika lailla normaaliin, tosin vielä vähän kevyeen, ratsastamiseen. Takapää on edelleen heikko, ja sitä koitetaan nyt vahvistaa puomeilla sekä erilaisilla muilla tehtävillä. Samoin poikittamiseen ja vinouteen kiinnitetään paljon huomiota. Dreamerin kunto on jo alkanut kasvaa, eikä se oli ihan niin uitettu koira liikutuksien jälkeen.

Eilen menin nyt ensimmäisen kerran koulutunnille sitten Dreamerin kaatumisen. Eli viimeksi oltu tunnilla n. 10kk sitten. Ajattelin että nyt kun Dreamerin kanssa pystyy jo aika hyvin ratsastamaan, niin olisi hyvä aika käydä sen kanssa valvovan silmän alla, niin saisi ammattilaisen mielipiteen menosta. Eilen kun menin tallille, niin kaduin tätä päätöstä. Ajatus tunnille menosta sai minut jännittämään ja stressaamaan. Vaikka siinä ei olisi ollut mitään jännitettävää, mutta silti joku siinä ahdisti.

Laittaessani Dreameriä kuntoon, se herkkänä hevosena tunsi heti minun olevan hermostunut, joka tietenkin myös tarttui hevoseen. Se ei meinannut antaa harjata itseään, peruutti ja väisti karkuun. Tiesin heti, että tämä epänormaali käytös johtuu ainoastaan omasta mielentilastani. Hienoa. Mua ei ollut jännittänyt Dreamerin käyttäytyminen, mutta nyt kun hevonen oli todella hermostunut, niin aloin totta kai sitten sitäkin ahdistumaan. Dreamer on aina huomannut, jos ratsastaja ei ole hyvässä mielentilassa, ja reagoi siihen temppuilemalla. Aiemmin jos itselläni on ollut huono päivä, niin olen todennut parhaimmaksi liikuttaa Dreamerin muuten kuin ratsastamalla, sillä tiedän ettei ratsastuksesta tulisi mitään.

Ja eikun maneesiin. Dreamerin ilme kertoo ettei ollut ihan vakuuttunut ratsastamaan menosta.

Maneesiin tultuamme Dreamer oli hermostunut, mutta hetken kun oltiin taluteltu, niin se rentoutui. Ja turhaan stressasin, tunti sujui nimittäin todella hyvin! Eikä mitään temppuiluja. Ravissa alkuun menimme koko uraa, ja lyhyillä sivuilla kokosin ravia ja pitkällä sivulla ratsastin hieman eteen. Tässä tärkeänä osana, että takapää oli kunnolla mukana, ja etupää oli kevyenä. Hyvää treeniä takaosalle.

Seuraavaksi tehtävä vaihdettiin niin, että käänsin lyhyeltä sivulta vähän keskipisteen jälkeen radan pituussuuntaan, ja ratsastin suoraan kohti toista lyhyttäsivua. Tehtävänä oli saada vino hevonen menemään suoraan. Tämä onnistui tosi hyvin, niin lisäsimme siihen kaksi käyntisiirtymistä. Ensimmäinen siirtyminen heti kun olin kääntänyt Dreamerin linjalle, ja toinen linjan loppupäässä. D siirtyi käyntiin todella pehmeästi pelkällä istunnalla, siinä mietin että on Viggon kanssa vielä pitkä matka ennen kuin tekee ne noin hyvin. Käynti jäi alkuun Dreamerin kanssa vähän hitaaksi, mutta parani kyllä lopulta.

Laukassa alkuun mentiin hetki isolla ympyrällä, josta siirryimme tekemään samaa suoristustehtävää mitä teimme ravissa, ilman siirtymisiä. Tämä sujui oikein hyvin, emmekä kauaa tehneet laukassa tätä, kun kumminkin tehty jo aika paljon ensimmäiselle tunnille.

Nyt kun olen ratsastanut taas Dreamerillä, niin huomaan että oma istuntani on aika hakusessa. Dreamer ja Viggo ovat ihan erilaisia malliltaan, ja nyt tauon jälkeen en osaa istua kunnolla Dreamerin selässä. Se on varmaan puolet kapeampi kuin Viggo, ja on tosi lyhyt muutenkin. Omat jalat pitäisi saada Dreamerin kanssa saada pidemmiksi, ja itseni ryhdikkäämmäksi. Eilenkin jaloilla haparoin, että missä Dn kyljet oikeen on, tuli sellainen olo että sieltähän putoaa tosi helposti pois. Dreameriä myös täytyy ratsastaa eri lailla, se on enemmän pohkeelle jumittava hevonen, joten pohkeiden täytyy olla enemmän irti, että käyttää vain tarvittaessa, kun taas Viggolla niiden pitää olla kevyesti ympärillä, kun se taas juoksee pohjetta karkuun. Mutta eiköhän tämä tästä lähde sujumaan.

Tässä pieni pätkä eiliseltä tunnilta

Tunnin jälkeen Dreamer oli hieman hiestä märkä ja päätti sitten ottaa turvekylvyn.

Näyttää vähän suklaatryffelyltä kuorrutteen kera

Kivalta näytti meidän hieno Back on Track-loimi

Loppuun vähän rapsutuksia ja hellyyttä naapurin kanssa. Dreamer on 160cm korkea, en tiedä paljonko tuo jättiläinen on.

Ihmeitä tapahtuu! Dreamerin eka ratsastus 6kk saikun jälkeen.

"Kyllä mä edelleen tän tallin komein hevonen olen"

Vihdoin se päivä koitti, haimme viime lauantaina Dreamerin kotiin! Karkkilassa nähdessään meidän trailerin, päätti Dreamer ettei hän lähde täältä yhtään mihinkään, enkä sitten meinannut saada sitä kiinni tarhassa. Selvästi siis viihtynyt maalla. Lopulta kuitenkin antoi kiinni. Tämän jälkeen vähän aikaa ohjasajoin sitä, ja sitten lastattiinkin traileriin, johon se mallikkaasti käveli suoraan.

Saavuimme Espooseen ja Dreamerin astuessa ulos traikusta kuului saman tien iloinen hirnunta kaukaa tarhasta; Viggo huomasi heti, että hänen veli on tullut takaisin! Oli niin liikuttavaa katsoa, miten toinen oli niin onnessaan kaverin paluusta. Vein Dreamerin Viggon viereiseen tarhaan, jossa ne heti tervehti toisiaan iloisesti. Kyllä sydän suli.

Tässä kohtaa kokeilimme illalla myös Viggon tarhaamista uuden hevosen kanssa. Tämä oli virhe, sillä Dreamer olikin Viggosta todella mustasukkainen, ja kävi haastamassa koko ajan riitaa tämän uuden ruunan luona. Lopulta Dreamer onnistui villitsemään niin Viggon, tämän kaverin, ja loputkin ulkona olevat hevoset. Koitin mennä hakemaan Dreamerin sisälle häiritsemästä muita, mutta eihän se taaskaan antanut kiinni. Tilanne rauhoittui, kun Viggo ja tarhakaveru otettiin kiinni ja vaihdettiin takaisin eri tarhoihin. Kokeilemme niitä seuraavan kerran yhteen niin, ettei Dreamer ole ulkona samaan aikaan. Dreameriä ja Viggoa emme vielä uskalla laittaa yhteen, jottei Dn jalka vain rasitu liikaa, kun ne riehuvat niin paljon yhdessä.

Dreamerin loukkaantumisesta voit lukea mm. tapaturmasta tästä, ekasta ell käynnistä täältä, välitilanne tästä, tuomio täältä, leikkauksesta täältä.

Nyt Dreameriä on liikutettu ohjasajaen, sekä juoksuttaen suoralla uralla. Se on ollut todella rauhallinen ja kiltti. Eilen torstaina, oli sitten ensimmäinen ratsastus sitten maaliskuun. En itse halunnut olla eka joka sinne selkään menee, sen verran arka ratsastaja olen. Vaikken uskonut, että Dreamer mitään hurjaa tekisikään, mutta se olisi varmana reagoinut omaan jännitykseeni. Niinpä ihana valmentajani lupasi hypätä selkään.

Dreamer oli kuin enkeli. Se lähti tyytyväisenä liikkeelle, eikä tehnyt mitään tuhmuuksia. Sillä ratsastettiin n.20 minuuttia, jossa käyntiä, vähän kevyttäravia ja pätkät laukkaa. Mentiin pelkästään suoraauraa, ei yhtään kokoamista yms, niin kevyesti kuin mahdollista. Se liikkui puhtaasti, ja kuulema tuntui selästä käsin tosi hyvältä, ei ollenkaan jäykkä yms. Vasempaan suuntaan aavistuksen hankalampaa liikkua, siinä se takajalka on ulkojalkana.

Olin niin onnellinen kuin voi olla. Valmentajakin totesi, että nyt hän ymmärtää miksi päätin leikata jalan, niin hyvältä heppa tuntui. Valkku ei siis ollut aiemmin käynyt Dreamerin selässä.

Laitoin estevarusteet kun oli esteratsastaja.

Dreamer kasvatti maalla jo paksun talvikarvan, oli ihan märkä ratsastuksen jälkeen. Silläkin klippaus edessä.

Nyt sitten pitää maltilla jatkaa tästä eteenpäin. Muutamia kevyitä ratsastuskertoja viikossa, sen lisäksi ohjasajoa/juoksutusta, sekä kävelytystä. Ihan pikkuhiljaa etenemme. Toivotaan parasta.

Oikein super mahtavaa viikonloppua kaikille!

Dreamerin ohjasajoa. PS. Viggo ollut vuoden meillä

Herkkä hetki syksyisessä ilta-auringossa.

Nyt lauantaina koittaa se päivä, kun Dreamer palaa takaisin Espooseen! Jännää!

Viimeksi kun maanantaina kävin Karkkilassa Dreameriä katsomassa, mietin että on se hieman päässyt "metsittymään" maalla ollessaan. Sen harja sekä häntä on pitkä ja takkuinen, korvakarvat sojottavat joka suuntaan, ja karvakin muuttunut pörröiseksi. Ei hirveästi muistuta urheiluhevosta. Katsotaan jos lauantaina ehdin sitä vähän puunata ennen muuttoa.

Tein kentällä taas ohjasajoa. Viimeksihän D oli kuin ruutitynnyri, ja sinkoili koko ajan milloin mihinkin. Kentälle oli "harmikseni" tulossa myös ratsastamaan yksi ratsukko, ja pohdin voinko edes mennä sinne nyt samaan aikaan. Ratsastaja kyllä vakuutti, ettei hänen poni välitä jos vähän pompitaan. Lupasin häipyä paikalta, mikäli Herra D ei käyttäydy.

Suureksi yllätykseksi Dreamer käyttäytyi ihan mielettömän hyvin! Se oli sisäistänyt viime kerran ohjasajo-oppeja, ja toimi paljon paremmin kuin viimeksi! Nyt pystyimme työskentelemään uraa pitkin rauhallisesti. Suurimmaksi osaksi mentiin käyntiä, katsoin että käveli reippaasti ja teki hyvin kulmat. Väliin muutamia pysähdyksiä, jotka sujuivat mallikkaasti. Jopa suunnanvaihdot menivät jo kelvollisesti! Hieno poika! Lopussa otin kerran ravia koko kentän ympäri kumpaakin suuntaan uralla, se riitti tällä kertaa.

Olin tosi tyytyväinen Dreameriin ja sen liikkumiseen. Se liikkui todella rennosti ja mielellään, ja vieläpä puhtaasti. Näin on hyvä taas jatkaa seuraavalla kerralla. Aion lauantaina ohjasajaa sen ensin Karkkilassa ennen lähtöä, niin saa siellä rauhassa sen tehdä. Katsotaan jos sunnuntaina löytyy joku rauhallinen hetki Espoossa, niin kokeilen heti myös siellä ohjasajaa, en lupaa että menee siellä yhtä rauhallisesti.

Iloinen poika

Ja loppuun vielä: Viggo on tänään ollut meillä tasan vuoden! Niin se aika kuluu. Facebookiin kirjoitin näin:

Tänään hobittihevonen on ollut vuoden meillä. Tähän vuoteen on mahtunut kaikenlaista:

Viggo on mm. riuhtonut monta kertaa itsensä irti juoksuttaessa, karannut tallista, murtanut 2krt varpaat, mennyt pari kertaa laidunten sähköaitojen läpi..Se on tuhonnut melkein kaikki Dreamerin ulkoloimet tarhassa, ryöstää maastossa, jännittää kisoissa niin että ollaan aina vikoja...

Mutta se on myös maailman paras poni. Se on kiltti ja seurallinen, sen selässä on aina turvallinen olo, se oppii kaiken super nopeasti ja on aina hyvällä asenteella menossa. Sen kanssa on päässyt tekemään asioita, mitä en pitkään aikaan ole uskaltanut tehdä. Viggolla voisin lähteä ratsain viemään sormuksen Mordoriin

Ylemmässä kuvassa olen koeratsastamassa Viggoa Pärnussa, ja alempi kuva viime lauantailta kisoista.

Kuulumiset, kisasuoritus, Dreamerin kuntoutus

Viggo hienona lauantaina

Hei taas! Blogin "kesätauko" on ohi ja nyt koitetaan taas säännöllisesti alkaa postaamaan. Tauon aikana olin tosiaan itse lomalla Espanjassa, ja tämän aikaa myös Viggo sai lomailla rauhassa laitumella, kuten myös Dreamer. Kun palasin kotiin, niin oli ihana hypätä seuraavana päivänä suoraan Viggon selkään, ja se toimi kuin unelma! Oli ehkä saanut "muutaman" lomakilon, vaikka olin pienentänyt sen ruokamäärän tuoksi ajaksi. Dreameriä menin myös pian katsomaan, ja silläkin oli kaikki hyvin.

Viggon kanssa ollaan taas aloitettu ahkera treenaaminen. Nyt kun se on tasoittunut todella paljon, ja on tosi kiva ratsastaa, niin ollaan keskitytty siihen, että se oikeasti liikkuu reippaasti ja käyttää myös takajalkojaan. Ravissa se väläyttelee jo oikein hyvää liikettä, ja selässä on kiva istua. Myös pohkeenväistöt ja avot sujuvat koko ajan paremmin, välillä nyt vähän saattaa vängätä vastaan jos on jäykempi suunta.

Laukannostot se tekee näppärästi niin käyntistä kuin ravista, näihin olen oikein tyytyväinen. Laukka on muutenkin jo kehittynyt lisää, nyt se pystyy jo paremmin säilyttämään sen ympyröillä ja kaarteissa. Laukka on silti edelleen vaikein ja "huonoin" askellaji, vaatii vielä paljon työtä. Alkuun Viggolla on parempi vähän laukata oikein eteen suoraa uraa, jonka jälkeen sen moottori sitten käynnistyy kunnolla.

Syksyn/loppuvuoden tavoitteita olisi saada vielä voimaa lisää takapäähän ja laukkaa vahvemmaksi. Koulun lisäksi vähän enemmän taas kavaletteja sekä maastoilua. Ja poni saisi hieman tuosta laihtua. Siinä on jo sopivat tavoitteet, niihin voidaan päästäkin.

Vähän temponlisäystä

Harja ja likainen häntä hulmuaa

Pätevän näköinen poni!

Oltiin viime sunnuntaina 17.9 harjoituskoulukisoissa lähitallilla, luokkana helppo C, harrasteluokan kouluohjelma. Olin innoissani lähdössä kisoihin, sillä rata oli tosi helppo ja siinä ihan pienet pätkät laukkaa, joten uskoin että voisimme saada kerrankin ihan hyvät prosentit. Alkuviikosta tietenkin tulin kipeäksi ja makasin kotona kuumeessa, eli en päässyt tallille ollenkaan. Alun perin mun piti mennä myös lauantaina toisiin kisoihin, mutta ne peruin, koska en olisi ehtiny kertaakaan treenaamaan niihin.

Sunnuntaina menin kuitenkin kisoihin, en malttanut jättää väliin, vaikken vielä terve ollutkaan. Verkka oli kentällä, joka oli todella huonossa kunnossa. Siinä oli vesilammikoita, oli ihan märkä, upottava ja liukas. Vähän pelotti siinä ratsastaa, mutta ihmeen hyvin Viggo siinä liikkui. Viggo oli heti ihan rento ja sain sen liikkumaan hyvin eteen, olin ihan innoissani. Siirryimme maneesiin odottamaan vuoroamme edellisen ratsukon suorituksen ajaksi. Heti kun Viggo astui maneesiin, tunsin kuinka se jähmettyi, ja kaikki eteenpäinpyrkivyys lähti.

Raviohjelmat se suoritti ihan ok, muttei liikkunut niin reippaasti kuten kentällä. Käyntisiirtymisen jälkeen tunsin että se alkoi vähän jumittaa, joten annoin vähän napakammin pohjetta, josta seurasi välitön laukannosto, ja sen jälkeen hyvin ahdistunut säheltävä ja poikittava poni. Juuri ennen oikeaa laukannostoa, tietenkin. Laukannostossa Viggo tietenkin sitten nosti väärän laukan, sain melko pian korjattua sen oikeaksi, ja sitten se laukkasi ihan nätisti loppuympyrän. Myös toisessa nostossa nosti vääränlaukan, arg. Onnistuin korjaamaan heti oikean laukan, mutta Viggo ei liikkunut eteenpäin, vaikka kuinka yritin. Mentiin sitten sellaista hirveää hidastettua ravin ja laukan sekotusta, kyllä otti pannuun. Olin ollut niin varma, että tällä kertaa saisin sen laukkaamaan radalla hyvin. Laukoista tuli 3 ja 4, jotka tietty pudotti lyhyellä radalla pisteet alas.

Olin tosi tyytyväinen sen keskikäyntiin. Käveli ihan rentona, venytti niin askelia kuin kaulaa, ei kiirehtinyt. Tuomarin mielestä olisi saanut mennä rohkeammin. Tässä olin eri mieltä, ihan riittävästi liikkui mielestäni, etenkin kun oli kyse harjoituskilpailujen helppo c- luokka. Mutta tässä on aina näkemys- ja mieltymyseroja.

Saatiin kuitenkin muutamat seiskat, ja yleisesti olin silti tyytyväinen suoritukseen, vaikkei se ollut sellainen mitä olin ajatellut. Tuli 57 ja rapiat prosenteiksi, ihan jees. Nyt pitää miettiä menenkö vielä yhdet kisat tänä kautena, vai annetaanko olla. Täytyy keksiä jokin suunnitelma, miten Viggon saisi laukkaamaan radalla.

Pakollinen kisaposeeraus

Näyttämässä Viggolle mun vanhat tutut paikat

Dreamerille kuuluu tosiaan myös hyvää. Juttelin eläinlääkärin kanssa, ja nyt voimme alkaa Dreameriä kuntouttamaan varoivaisesti ja maltilla. Päätimme näin ollen, että Dreamer siirtyy ensi kuussa takaisin Espooseen. Toisaalta olisin halunnut pitää sen Karkkilassa, jossa se saa olla ihan koko päivän ulkona, ja siellä olisi paljon rauhallisempaa aloittaa kuntouttaminen. Mutta valitettavasti sinne alkaa meiltä vähän alle tunnin, niin mun aika ei riittäisi mitenkään käydä siellä tarpeeksi useasti.

Katsotaan, kuinka villi Dreamer taas Espoossa on. Kokeilin viimeksi Karkkilassa vähän ohjasajaa sitä, ja toimi siinä ihan ok. Ajattelin nyt alkuun sitä ohjasajaa ja juoksuttaa kevyesti suoria uria, näkee sitten millä mielellä on. Sitten voi alkuun lopuksi mennä vaikka kävelemään vähän selästä käsin. Myönnän että pikkaisen jännittää, onhan sillä ollut nyt puolen vuoden tauko liikutuksesta, ja muutenkin on energinen ja luonteikas hevonen. Sitten jos tuntuu siltä, niin pyydän jonkun valmentajan menemään sillä ekat ratsastuskerrat, kevyesti tietenkin. Mutta katsotaan.

Kinner näyttää siis olevan ihan ok, siitä on turvotus lähtenyt tosi hyvin. Eläinlääkäri sanoi, että vasta kun aletaan pikkuhiljaa liikuttamaan, niin näkee reagoiko jalka siihen ja kestääkö se ratsastusta. Sormet ristiin.

Hyvässä kunnossa se on edelleen

Nyt on uudet omat ohjasajovälineet. Turpahihnan olin viimeksi ottanu mukaan Viggolle, enkä tietenkään muistanut tuoda sitä nyt takaisin.

Olin varautunut siihen, että Dreamer sanoisi suuren vastalauseen härveleistä, mutta ihme kyllä meni kiltisti!

"OMG äiti tuolla on joku IHMINEN" ja tästä seurasi laukkalähtö suoraan mua päin.

Tässä nyt oli vähän liiankin pitkä ensimmäinen postaus. Toivottavasti jaksoitte lukea :)