maanantai 3. heinäkuuta 2017

Kisat: hyvää ja huonoa



Sunnuntaina oli vuorossa Viggon kolmannet kouluratsastuskilpailut. Mulla soi aamulla 5.30 herätys, ja ensimmäinen ajatus oli, että haluanko oikeasti taas alkaa kilpailemaan. Tallikaverini oli juuri sopivasti jakanut facebookissa ratsastuskisoihin liittyvän memen, josta tunnistin kyllä "nuoremman" itseni. Ennen kun oli aikainen kisa-aamu, niin pomppasin suoraan sängystä pirteänä ja heti reippaana valmis lähtemään tallille. Mutta ainakaan eilen aamulla tällaista fiilistä ei ollut, vaan mietin että miten voisin jatkaa vain unia. Kuulin myös hovikuskiltani, isältäni, että hän oli toivonut aamulla että olisin tullut ilmoittamaan minulla olevan migreeni. Eli todella pirteä jengi oli lähtemässä kisoihin.


Tallilla letitin Viggon, ja totesin jälleen, etten onnistu kisapäivinä saamaan letistä yhtä hienoa, mitä normaaleina päivinä teen. Ei voi mitään. Heppa traikkuun ja matka kohti Siuntiota alkaa.

Kisat olivat paikalliset "kesän kyläkilpailut" ja täytyy sanoa, että tallin henkilökunta ja ilmapiiri oli todella ystävällistä! Kaikki toivottivat hyvät huomenet, kysyttiin ollaanko ennen käyty paikalla, ja ohjeistettiin kaikki paikat ja käytännöt. Tuli heti todella hyvä fiilis, suuret plussat siitä.

Viggo oli aluksi ihan rauhallinen, mutta sitten se muuttui levottomaksi ja alkoi huutelemaan kaikille. Veryttely oli maneesissa, ja poni oli suoraan sanottuna ihan kamala ratsastaa. Se ei halunnut minkäänlaista ohjastuntumaa, puri kiinni kuolaimeen ja en saanut sitä ollenkaan keskittymään itseeni. Kun olin mielestäni sillä mennyt vasta ihan lyhyen aikaa, ilmoitti isä, että pitäisi lähteä kävelemään kentälle. Voi helvetti. Mietin mielessäni, että millä verukkeella voisin skipata radan ratsastamisen.

Olin tilannut meille uuden valkoisen silence-korvahupun, mutta se ei valitettavasti näihin kisoihin ehtinyt saapua.

Kentällä katsoin epäilevästi jokaisen koulukirjaimen kohdalle laitettuja valtavia kukkasankoja. Olin aivan varma, että Viggo ei niistä tulisi pitämään, mutta se päätti taas yllättää, eikä reagoinut niihin mitenkään. Koska en ollut saanut verkassa tehtyä mitään järkevää, ajattelin että nyt ehdin laukata kentällä sillä aikaa, kun ensimmäinen ratsastaja suorittaa rataa. Seuraavaksi tuli kuulutus, että kilpailut ovat alkamassa ja ensimmäisenä starttaa Inka ja Välek-Vibulane. MITÄ?? Eka ratsukko olikin perunut, ja oltiin heti ekana. Eli laukat vähän niin kuin jäi ratsastamatta.

Radalla Vibu jatkoi samaa mallia, eli ei halunnut tehdä kanssani yhteistyötä. Sain aika paljon itseäni zempata, jotta sain itseni pyytämään ponia tekemään radan. Loppuen lopuksi rata meni paljon paremmin, mitkä meidän oletukset oli verkan jälkeen. Aikaisemmilla radoilla käynti on ollut iso ongelma, niin nyt saatiin keskikäynnistä 6,5! Ja suurin yllätys oli laukat, sillä ne Viggo suoritti parhaiten! Saimme jopa vasemmanlaukan nostosta 7, joka on siis ponilla tosi hankala ollut! Ja tällä kertaa laukka jopa eteni, eikä tullut rikkoja. Olen siis todella tyytyväinen!

Mutta rataa en ollut lukenut kunnolla, ja tulin lopputervehdykseen väärin, niinpä siitä tuli -2p. Ei voi mitään. Saimme 57,86%, jotka ovat siis Viggon enkkaprossat! Ensi kerralla jos poni suostuisi olemaan yhteistyöhaluinen, niin voidaan jo alkaa saada lähemmäski 60 prosenttia. Kyllä se tästä pikkuhiljaa paranee.


2 kommenttia: