Aiheena siis maastoilu. Itselläni oli viime vuosina jäänyt maastoilut todella vähälle. Koin, että edellisen tallimme maastot olivat vähän liian "kaupunkimaiset" ja turhan riskialttiit alkaa Dreamerillä sinne menemään. Dreamer on kyllä sinällään maastovarma, mutta voi tylsistyessään keksiä niitä omia "juttujaan", enkä halunnut lukea mistään iltalehdestä otsikkoa "Ratsastaja peruutteli hevosensa kanssa turun tiellä ja aiheutti hämminkiä". Joten Dreamerin kanssa kävin ainoastaan tallin viereisillä poluilla tai pellolla.
En ole muutenkaan välittänyt ikinä puoliverisillä (Lue: isommilla hevosilla) maastoilusta. Mutta sen sijaan olen rakastanut maastoilua vauhdikkailla issikoilla, ja ennen kävinkin paljon niillä leireillä ja vaelluksilla. Paljon varmempi olo itsellä, kun saa jalan kunnolla hepan ympäri, että tuntuu olevan paremmin kontrollissa, vaikka olisikin vähän villimpi tapaus. Niinpä nyt kun etsimme meille uutta hevosta, niin halusimme löytää sellaisen, jolla mun olisi mukava myös käydä maastossa. Mutta eihän se ihan niin yksinkertaista ole.
Viggon myynti-ilmoituksessa oli muutamat maastoiluvideot, joissa meno näytti aika kivalta. Reippaasti se meni ja vähän jotain katseli, mutta kaiken kaikkiaan näytti kivalta. Vähän ihmettelin, että miten toinen pikkuponi meni niissä aina ekana. No, se taisi selvitä sitten täällä Suomessa. Sillä on nimittäin ihan hyvä olla joku stoppaaja edessä.
Videossa väärä päivämäärä.
Lätäköt ei Viggoa haittaa. Edellä olevaa Dreameriä taas haittasivat. väärä pvm.
Kun Viggo tuli meille Suomeen, niin lähdin sen kanssa melko pian tallikaverin mukaan maastoon. Ekalla kerralla Viggo oli mitä parhain maastoheppa, meni tosi kiltisti ja tasaisesti, vähän hyytyi laukassa. Olin oikein tyytyväinen siihen. Sen jälkeen meno onkin sitten koventunut ja vauhti kiihtynyt. Viggolle on tullut maastossa kaksi vaihdetta, käynti ja laukka. Ravissa se nostaa väkisin laukan. Ja kun molemmat hevoset laukkaa, niin se lähtee jyräämään aika kyytiä, puree kiinni kuolaimeen ja voi pukittaa, kun yrittää sitä pidättää. Tähän mennessä olen sen saanut pysähtymään, mutta olisihan se vähän rentouttavampaa jos vähän parempi kontrolli olisi.
Nyt kun ollaan päästy jo paljon eteenpäin kentällä työskentelyssä, sekä kenttälaukassa, niin toivon, että sen myötä maastoilukin alkaa sujua paremmin. Olimme eilen ystäväni kanssa käyntimaastossa, mutta Viggo oli niin täpinöissä että meni melkein koko yli tunnin lenkin semmoista steppiravikäyntiä. Ja muutenkin oli ihmeen hermostunut. Mutta ehkä se johtui vain siitä, että edellisestä maastosta oli aikaa. Nyt pitää alkaa käymään vähintään kerran viikossa maastossa.
Maastossa aluksi menin normi kolmipalalla, mutta jouduin toteamaan, että on pakko saada joku vähän parempi jarru. Jos vaikka tulisi tilanne ja heppa pitäisi saada nopeasti pysähtymään, niin se ei kolmipalalla onnistuisi. Kokeilin waterford kuolainta, mutta en nähnyt siinä suurta eroa. Seuraavaksi päätin kokeilla entisen tammamme kumipelhamia, ja tämä toimikin tosi hyvin Viggolla. Nyt menin sillä kahdella ohjalla, niin sain pidettyä vipuvarren löysänä, ja tarvittaessa voi sillä jarruttaa. Toistaiseksi siis menemme sillä, kunnes tulee maastoilusta enemmän rutiinia.
 |
| Tyytyväinen ratsukko. Viggo alkaa muistuttaa Haflingeriä. |
 |
| Viggo ei ymmärtänyt selästäkäsin syöttämistä. |
 |
| Tässä näkyy pelhamit kahdella ohjalla. Huomasitteko että Viggo on vaihtanut väriä? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti