maanantai 30. heinäkuuta 2018

Täydellinen päivä


Lauantaina herätyskelloni soi aamulla klo 5.01, ja ensimmäinen ajatukseni oli, että en kyllä varmana enää seuraavana viikonloppuna mene kisoihin näiden jälkeen. Tänä kertana olimme lähdössä Saloon Koivumäki Dressage Weekend- kilpailuihin meille tähän mennessä vaikeimpaan luokkaan FEI Helppo A World Dressage Challenge test B 2009, ja huonoksi tuurikseni oma starttini alkoi jo klo 9, joten meidän täytyi lähteä ajoissa liikkeelle. Hevosen olin jo edellisenä päivänä letittänyt ja kaikki tavarat oli laitettu valmiiksi traileriin ja autoon. Jäljelle jäi hevosen lastaaminen, jossa oli viime aikoina ollut ongelmia. Taluttaessani nyt Dreamerin kohti traikkua, se päättikin yllättää ja käveli suoraan rennosti sisään! Hyvä alku!

Kisapaikalla huomasin, että luokka oli jo hyvässä vauhdissa ja jo toinen ratsukko oli radalla, KÄÄK! Me olimme starttaamassa yhdeksäntenä. Kiireellä heppa ulos traikusta, varusteet päälle ja maneesiin. Normaalisti tykkään taluttaa Dreameriä kisapaikkalla ainakin 10min, jotta se saa rauhassa tutustua paikkaan, mutta nyt hyppäsin suoraan selkään kävelemään. D oli heti rento, eikä välittänyt, että olimme yksin maneesissa täysin vieraassa paikassa. Järjestäjät pitivät tiukkaa tahtia yllä, ja ratsukot väheni enne vuoroa, joten sain hieman "paniikissa" alkaa verkkaamaan Dtä. Silloinhan ei järki ihan kulje, tulee sellainen fiilis vaan että kauhea kiire saada hevonen verkattua hyvin, ja eihän se niin onnistu. Tähän olisi väliin tarvittu valmentaja paikalle huutamaan "hengitä". Kun olin nopeasti verkannut askellajit läpi, ja luulin että kohta joudun radalle, niin isäni tuli ilmoittamaan, että väliin tuleekin 20min tauko. Huh. Tilanteennollaus. Annoin Dlle pitkät ohjat ja annoin hetken meidän molempien rauhoittua. Tämän jälkeen sainkin hyvin rauhassa verkattua loppuun sillä tavalla kuin kuuluukin, ja Dreamer alkoikin liikkumaan kivasti.

Hetken verkattiin myös ulkona.
Radan jälkeen
Sitten radalle! Dreamer tuntui heti aitojen sisällä tosi hyvältä. Taustalla alkoi soimaan Flashdancen She´s a Maniac, josta sain pientä lisäpotkua menoon. Dreamer ei tuntunut ihan niin energiseltä kuin viime kisoissa, mutta meni todella tasaisesti kaikki tehtävät, ja tahti oli nyt ehkä viime kisoja rauhallisempi, ja parempi. Nyt myös niin keskiravit, että keskilaukka olivat tosi hyvät. Takaosakäännöksiin olin tosi tyytyväinen, kuin myös lisättyyn käyntiin. Laukkaosuus sujui myös rytmikkäästi. Ainoastaan peruutus ei sujunut, siinä D lähti saman tien kättä vasten pää ylhäällä peruuttamaan tosi ruman näköisesti. Olin unohtanut tehdä veryttelyssä peruutuksen, joten oma vika. Muuten sujuva kokonaisuus.

Toinen tuomari antoi meille yhteensä jopa kolmetoista seiskaa! Ja 66,60%!! Etenkin hänen loppukommentit olivat todella sydäntä lämmittävät, tällaisia pitäisi useammin tuomarien laittaa (laitan alle kuvan)! Toiselta tuomarilta tuli hieman pienemmät pisteet, mutta antoi silti kuitenkin viimeisestä volttikahdeksikosta 8! Tältä tuomarilta tuli 63,80% eli yhteensä saimme 65,20%, joka vei meidät luokan voittoon! Uskomatonta! Saimme pitkään jännittää ratsukko ratsukon jälkeen, että meneekö kukaan meidän ohi, mutta eipä tällä kertaa mennyt. Ei muuta kuin valkoiset pintelit jalkaan, hevoselle takaisin satula, ratsastajalle varusteet päälle ja kohti palkintojenjakoa.


Dreamer itsetyytyväisenä katsoo muita, jotta varmana tulee selväksi kuka voitti.
Kisapaikalla oli oma teltta sijoittuneille, jossa sai lasin skumppaa/pommacia ja pientä naposteltavaa. Oli kyllä puitteet kohdallaan! Luokka oli Prix de Aito Kultasepänverstas, jossa palkintona oli heidän tätä kilpailua varten suunnittelema upea kaulakoru!
Aivan mahtavat kilpailut oli! Koko kisapaikka oli todella kiva, ja järjestelyt toimi hienosti. Ilmapiiri oli tosi iloinen ja mukava. Tänne ehdottomasti uudestaan. Ensi viikolla onkin sitten taas Laaksolla kilpailut, taas astetta vaativampi luokka. Siinä onkin jo koottua ravia ja laukkaa, katsotaan mitä siitä tulle.

Loppuun videot!


1 kommentti: