Sattuu ja tapahtuu!

Viime viikkoa voi kyllä hyvin kutsua tapaturmien viikoksi. Mistäköhän sitä alottaisi kertomaan. Keskiviikkona Viggolla kävi ensimmäisen kerran hieroja. Mietin jo etukäteen, että mitenköhän homma oikein sujuu, kun Viggo on uusia ihmisiä ja "tapahtumia" kohtaan hieman varautunut ja jännittyy herkästi. Mutta turhaan olin huolehtinut, sillä poni oli hieronnassa oikein hienosti! Vasen lapa oli tosi jumissa, eli juuri se mitä itsekin olin arvellut! Tästä siis johtunut se, että V on ollut hieman vastahakoinen menemään oikeaan kierrokseen. Hieroja sai kumminkin jumin sulatettua, eli kyseessä ei kuitenkaan ollut pidempiaikainen jumi, vaan varmaan juuri tullut siitä kun ponia on nyt enemmän ratsastettu ja siltä on vaadittu enemmän! Eli ihan itseä saa siitä "syyttää", heh. Muuten kaikki oli ok, eli tosi hyvä homma.

Hieronnan jälkeen vein ponin karsinaan ja olin juuri nostamassa sen päälle loimea, kun kulman takaa kuului jäätävä " TRRRRRR" ääni, joka tuli siis porasta, ja Viggo pelästyi tätä ja pomppasi sivuun ilmaloikan, ja laskeutui tietenkin SUORAAN mun jalkapöydän ja varpaiden päälle koko painollaan. Loimi lensi multa karsinan pohjalle, sain iskettyä oven kiinni ja siinä sitten yhdellä jalalla pompin ja kirosin minkä pystyin. Koitin ottaa pari askelta jalalla, mutta siihen sattui niin paljon, että sain pompittua läheiselle jakkaralle ja siinä vasta tunsin hohtavan kivun. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen itkenyt tallikäytävällä. Jonkin aikaa siinä istuttuani siirryin ratsastajien huoneeseen istumaan ja otin kengän jalasta (minulla ei tietenkään ollut mitään turvakärkikenkiä, nehän on niin kömpelöt eikä nyt ikinä mitään satu jalalle....), yhdessä varpaassa oli oikein kauniisti keskellä hokinjälki ja muutenkin jalka ihan punainen. Siitä sitten kylmäyssuoja jalkaan ja kipu alkoi vähän helpottaa. Seuraavana päivänä menin aamulla kuvauttamaan jalan, mitään suurempaa murtumaa ei näkynyt, mutta todennäköisesti jotkin hiusmurtumat kahdessa varpaassa. Ja kipeä on edelleen.

Torstain juoksuttamisen jälkeen

Fiksuna tyttönä en perunut seuraavan päivän estevalmennusta "kyllä minä pystyn ihan hyvin ratsastamaan". Päätin että juoksutan Viggon ensiksi, niin se olisi helpompi ratsastaa. Maneesissa oli muita, joten menin kentälle, se oli vielä ok kunnossa. Viggo meni oikein nätisti, kunnes pyysin laukkaamaan ja se lähtikin kuin tykin suusta, hirveää kyytiä ja koko voimalla puski ulospäin. Ratsastuskenkäni liukuivat oikein "kivasti" lumella ja lopulta V rykäisi liinasta niin, että otin harha-askeleen kipeälle jalalle, ja seuraavaksi sain taas ihailla, kun poni juoksi liina perässä taas vapaana kentällä. Mahtavaa. Tällä kertaa sain sen nopeammin kiinni, tosin kentän viereisissä tarhoissa provosoivat hevoset eivät siinä auttaneet. Opettaja tuli paikalle ja totesin, että jalkaan sattuu nyt vielä enemmän enkä kyllä pysty ratsastamaan. Ope sitten juoksutti Viggon maneesissa, sain hyviä vinkkejä mitä missäkin kohtaa tehdä. Poni oli lopuksi kuin uitettu koira, joutui ainakin hommiin. Tallissa menin hakemaan enkkuvilttiä Viggon kuivattamiseen, niin palatessani karsinan luokse, vastassani oli eri värinen poni, minkä sinne olin jättänyt. Ihana poika oli sitten päättänyt käydä piehtaroimassa, ja oli kauttaaltaan märän turpeen peitossa. En tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa.

Ihana märkä turvekarva

75min kuivattelun jälkeen äiti vielä harjasi Viggon, tässä tyytyväisenä syö puhtaana iltaheiniä.

Niin loppuviikkona en sitten jalan takia päässyt ollenkaan ratsastamaan. Äiti meni Viggolla, paitsi sunnuntaina kiipesin itse selkään ja tein varovaisen ratsastuksen. Poni oli oikein hyvä ratsastaa, vähän vain itse varoin jalkaa niin ei ihan paras ratsastus siltä osin ollut. Muutama kuva lopussa äidistä, hänen luvallaan tietenkin. Ja lisänä sunnuntain kuva Dreamerin kengästä, minkä se oli saanut ihmeellisesti ihan vinoon, mutta kaikki naulat oli silti kiinni. Onneksi yhdellä tallilaisella oli tarvikkeet ja sai sen irrotettua.

Lauantaina myös klippasin hevoset, se oli Viggon elämän ensimmäinen klippaus, mutta siitä teen ihan oman postauksen myöhemmin.

 

Mitäköhän pojat olivat taas puuhanneet tarhassa?

 Onkos muiden hepat onnistuneet hyppäämään pahasti teidän jalalle?