Jännän äärellä

Pelottava estehevonen. Ahdistuneena kun varustin sen, niin laitoin näköjään kaikki kamat erisävyä keskenään, aijai.

Viikonloppuna oli oikein tehokasta Dreamerin ratsastusta, perjantaina menin sillä itsenäisesti kangilla, lauantaina myös itsenäistä treenailua ja sunnuntaina puomivalmennus! Dreamerhän on paljon kokeneempi este- kuin koulupuolella, mutta itse en ole sillä nyt syystä tai toisesta hyppinyt, vaan meillä on nyt kahtena viimeisenä vuotena ollut vuokraajana aina esteratsastaja, joka on sillä kerran viikossa hypännyt. Nyt tässä pikkuhiljaa on itseä alkanut taas mieli hieman hypätä, ja hyppäämisellä tarkoitan kavalettaja tai jotain maahan kaivettuja esteitä. Aina mielessäni mietin, että voi kuinka kiva olisi hypätä Dreamerillä, mutta kun on pitänyt varata estetuntia, niin olen lopulta jänistänyt. Mulla on ollut nyt niin paljon taukoa hyppäämisestä, että siihen on tullut iso kynnys, vaikka kuinka tiedän omistavani super varman ja taitavan estehevosen. Nythän tosiaan Viggon saavuttua aloitin sillä tallikaverin ehdotuksesta puomi ja kavalettitunnit, mitkä eivät nyt ole olleet itselleni kovin helppoja, ratsun osaamattomuuden takia. Niinpä aloin tässä miettimään, että pitäisiköhän tässä rinnalla vähän ottaa puomitunteja tällä osaavammalla ratsulla, niin saisin itse varmuutta omaan menooni siinä. Nyt sama tallikaverisi kysyi loppuviikosta, että olisinko halunnut tulla hänen kanssaan samalle puomitunnille sunnuntaina, ja suustani pääsi myönteinen vastaus.

Sunnuntaina kävin päivällä Viggon kanssa ohjasajossa, ja tämän jälkeen siirryin kotiin tuijottamaan kelloa ja stressaamaan kolmen tunnin päästä tallille lähtemistä. Onnistuin tottakai kehittämään tässä itselleni stressimigreenin. Mielessäni jo kävi tunnin peruminen, mutta pakotin itseni lähtemään ajamaan kohti tallia. Tallilla laittelin rauhassa heppaa kuntoon, ja kysyin kaveriltani, voinko tulla tunnille koulusatulalla. Ei, laita estesatula. Äh, en muista milloin olisin viimeksi mennyt Dreamerillä estesatulalla, maastossakin olen aina mennyt koulusatulalla. Siispä estesatula selkään, päätin myös iskeä sille korvahupun päähän, laitetaan nyt sitten kaikki mahdolliset "estevarusteet". Noin, hevonen valmis. Hyi olkoon, kylläpäs se näyttää vakavasti otettavalta estehevoselta, tuon selkään en halua mennä! Heh. Matka kohti maneesia alkakoot.

Dreamer lähti ihan kiltisti liikkeelle, mutta muuttui saman tien raviin siirryttyä todella pörheäksi ja pinkeäksi. Se kuunteli pää töttöröllä muka ulkoa kuuluvia ääniä ja alkoi myös tekemään pysähdyksiä ja jumittelemaan paikoillaan. Tosi kiva, tämä auttoi todella paljon mun fiilikseen. Voihan olla, että D reagoi minun omaan pieneen jännitykseen, ja voi olla etten oikein osannut istua estesatulassa kunnolla. Tai toinen kohta on ihan varma, tuntui nimittäin todella epävarmalta istua estesatulassa, että sieltä lentäisi minä hetkellä hyvänsä alas, kun en saanut kunnolla tukea istuntaan. Dn meno vähän parani kun tunti aloitettiin, mutta se oli edelleen säpäkkä, ja aina välillä päätti taas stopata menon. Olen melko varma, että se johtui suureksi osaksi minun huonosta istunnasta, se kun on niin herkkä siitä miten ratsastaja selässä istuu. Kun opettaja komensi istumaan paremmin ja ratsastamaan kunnolla, niin meno alkoi helpottua, ja aloin löytämään myös oikeaa asentoa ja fiilistä. Hevonen myös alkoi rentoutua tämän jälkeen, joka taas sai minut ratsastamaan sitä paremmin.

Aluksi treenasimme ihan vain ravissa ympyrällä sulkutaivutusta sekä laukassa vähän laukannostoja. Tämän jälkeen aloimme yksitellen tulla ensimmäistä tehtävää, jonka todella taitavasti piirsin teille esimerkkikuvaan:

Eli 1. kohtaan tulimme ravissa ravipuomit, joiden jälkeen heti laukannosto ja 2. laukkapuomeille, siitä kaarre vasemmalle kohti 3. laukkapuomeja, ja niiden jälkeen siirtyminen heti raviin ja ravipuomit uudestaan toisesta suuntaa. Ekalla kerralla säädin ekojen ravipuomien jälkeen, enkä jostain syystä saanut nostettua laukkaa ekoille laukkapuomeille. Niiden jälkeen laukka nousi ja sain hyvin suoritettua lopputehtävän. Seuraavilla kerroilla homma sujuikin paremmin.

Toinen tehtävä oli mennä kulmassa olevat ravipuomit, ja niiden jälkeen nostaa laukka ja tulla laukkapuomit. Tämä tehtiin molemmista suunnista, oikealle oli toki vähän hankalampi, kun vähemmän aikaa nostaa laukka.

Mutta tällaista siis tällä kertaa ja selvisimme ihan hyvin lopulta ja kivaa oli! Parhaat open kommentit oli ehkä Dreamerin alkujumitteluun "Minkä ikäinen tämä hevonen on?", johon nolona vastasin että 12, siihen ope sitten silmiä pyöritellen vastasi "No sitten komennat sen vain eteenpäin"...niinpä niin. Toinen kommentti tuli puomitehtävästä, jonka jälkeen taputin Dreameriä "Älä taputa hevosta, sillä tämä oli vaatimaton suoritus, taputa itseäsi kun ratsastit nyt hyvin". Hyvät kommentit kyllä.

Kyllä ajattelin jatkossa varmaan pari kertaa kuukaudessa osallistua näihin puomitunteihin. Katsotaan kun kenttäkaudella vaihtuu estetunniksi, että uskallanko siinä vaiheessa hypätäkin jotain pientä myös Dreamerillä!

Muita "estekammoisia"?