tiistai 26. kesäkuuta 2018

Vaikeuksien kautta palkintojenjakoon

© aaveen.net
Taas postaus kilpailusta, koitan keksiä tämän jälkeen seuraavaksi jonkin muun aiheen :)

Viime viikolla olimme keskiviikkona iltakisoissa Stall Solbackassa Klaukkalassa. Edellisenä iltana oli viimeinen valmennus, joka meni täysin nappiin. Lähdin kilpailuun tosi hyvällä mielellä. Kun saavuimme keskiviikkona kisapaikalle, ja menin katsomaan Dreameriä traileriin, huomasin heti, että se oli mielentilaltaan melko hermona. En meinannut saada sille puettua suitsia millään, kun D vaan heitteli päätään ja oli ihan täpinässä. Kun saimme sen ulos traikusta, oli ruuna ihan jännittynyt ja puhisi sieraimet suurina hermostuneena. Aivan erilainen hevonen kuin viime kisoissa, jossa se oli ollut täysin rento ja rauhallinen.

Päätin heti vaihtaa veryttelysuunnitelman, ja aloittaa ratsastamisen paljon aiemmin, kuin alun perin olin ajatellut. Koska Dreamer oli niin vauhkona, olisi parempi varata verkkaan enemmän aikaa, jotta siitä saisi pöllöenergiat pois, ja pojan rentoutumaan. Selkään nousun jälkeen se nakkeli niskojaan ja pompahteli vähän sivuttain. Tiesin, että tässä mielentilassa sillä olisi energiaa tehdä kaikkea muuta, kuin kuunnella ratsastajaa. Siirryin melkein saman tien raviin, ja ratsastin Dtä reilusti eteenpäin. Yleensä annan sen mennä alussa vähän löysin ohjin, mutta tässä tilanteessa oli pidettävä ohjat kunnolla käsissä, jotta sain hevosen paremmin kuulolle. Taisin verytellä Dreameriä 40-50minuuttia, ja vasta ihan lopussa sain sen vähän paremmin työskentelemään yhdessä. Sen tietää, että jos en saa Dreameriä oikeasti rehellisesti liikkumaan itse veryttelyssä, ei se tule minua tottelemaan radallakaan. Nyt se esitti veryttelyssä peruuttamisia (en pyytänyt), poikittelua, ei nostanut laukkaa, kun nosti laukan, niin meni vain koottua sulkulaukkaa yms. Koitin tehdä paljon temponvaihteluita, pysäytyksiä, siirtymisiä ja taivutuksia. Niillä sain sen kulkemaan hieman paremmin, mutten siltikään hyvin. Lopuksi kokeilin mennä koko maneesiuraa keskiravia kunnolla eteen pari kierrosta molempiin suuntiin, niin se oli viimein se, mikä sai Dreamerin liikkumaan hyvin.

© aaveen.net
Radalla kuitenkin Dreameriin saatu eteenpäinpyrkivyys hiipui, ja jouduin aika paljon tukea sitä ja ratsastaa eteen. Pitkä veryttely ja vähän raskas hevonen alkoivat viedä mehuja itsestäni, ja tunsin jo radalla, että oma istunta kärsi tästä. Mutta vaikka Dreamer ei ollut niin kevyt ja energinen kuin viime kisoissa, teki se silti tasaisen suorituksen. Väliin tuli ihan hienojakin pätkiä.

Verkan ja radan jälkeen olin ihan loppu. Fiilikset eivät olleet ihan parhaimmat, kun vertasin ratsastusta edellispäivän huipputreeniin. Kuitenkin paperit saatuani tuli pieni hymy huulille, 65%! Rata oli tosiaan tasainen, eikä siinä ollut kuin yksi pieni kömmähdys käynninkautta laukanvaihdossa. Hetken jännitettiin tuloksia, ja pääsimmekin palkintojenjakoon toiseksi tulleena ratsukkona!

Vaikka en ollut ihan tyytyväinen rataan, niin olin tyytyväinen siihen, että sain Dreamerin suorittamaan radan noinkin hyvin, sen kamalan veryttelyn jälkeen. Reilu vuosi sitten olisin varmaan sanonut, etten starttaa ollenkaan. Joten kehitystä tapahtunut! Seuraavat kilpailut ovatkin Laaksolla. Pidetään ensimmäinen kisaviikonloppu, eli menen kahtena peräkkäisenä päivänä radat, jännää!

Keskiravia. © aaveen.net
Keskilaukkaa © aaveen.net
© aaveen.net
© Isä

2 kommenttia:

  1. Onnea sijoituksesta! Minttu on kyllä tosi taitava ottamaan kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo oli iloinen yllätys, että oli tuolla kuvaamassa, kun yleensä saan vaan videon radasta! :)

      Poista