Irtojuoksutusta

Heipä hei vaan kaikille. Perjantain kunniaksi molemmista hepoista lyhyet irtojuoksutusvideot dramaattisten musiikkien kerä, olkaa hyvät! Hyvää viikonloppua!

Dreamerin ratsastelua

Pitkästä aikaa molemmat pojat liikutuksessa. Onnellinen hevosenomistaja.

Jäänyt taas vähän postaamatta, kun ei ole ollut hirveästi mitään materiaalia mistä kirjoittaa. Lisäksi en tykkää tehdä kirjoituksia ilman kunnollisia kuvia, eikä kukaan ole oikein päässyt kuvaamaan meidän menoakaan.

Dreamerin kanssa ollaan nyt rauhallisesti jatkettu etenemistä, ja sillä ratsastetaan n. 4krt viikossa, muuten vain maasta taluttelua tai juoksutusta/ohjasajoa. Ennen kuin sitä alettiin kuntouttamaan, mietin mielessäni, ettei voisi huonompaa ajanjaksoa olla tähän hommaan: Juuri alkaa säät kylmetä, sataa lunta tai vettä, on ensimmäisiä pakkasia jne. Ainekset Dreamerin rauhalliseen liikuttamiseen olivat tosi huonot. Mutta Herra Unelma päätti yllättää kaikki, ja se on ollut nyt todella mukava liikuttaa. Se on yleisolemukseltaan oikein rauhallinen ja levollinen, paljon rennompi ollut kuin hänen velipoika Viggo.

Juoksuttaessa/ohjasajaessa se totta kai on virkeämpi, mutta ratsastaessa taas ihan rento. Tietenkin sillä on nyt huonontunut kunto tässä sen sairasloman aikana, mutta silti. Selkään voi hyvin kiivetä vapaapäivienkin jälkeen. Ollaan pikkuhiljaa lisätty ravikierroksia ja tehtäviä asioita. Pääasiassa Dreamerin kanssa mennään suoraa uraa, nyt saatettu jo tehdä muutamia vähän kaarevampia teitä/laajoja ympyröitä yms. Uralla tehty siirtymisiä, taivutteluja yms, yksinkertaisia asioita. Vähitellen vahvistetaan sen lihaksistoa. Juoksuttaessa olen ottanut mukaan myös "lötköpuomit", niin saa vähän siinä nostella jalkoja, mutta ei haittaa vaikka vähän koskisi puomiin.

Ratsastamaan lähdössä.
Kypärä: KEP
Takki: Euro-Star
Housut: Euro-Star
Saappaat: Königs
Hanskat: Roeckl

Yleisesti Dreamer on ollut tosi miellyttävä ratsastaa, ei voisi uskoa että ollut yli puoli vuotta saikulla. Se on suusta pehmeä ja tasainen, liikkuu pienillä avuilla rennosti eteen. Eniten nyt huomio kiinnittyy sen heikontuneeseen takaosaan/jalkoihin, sekä siihen että kulkee helpommin vinosti. Ja kunto tosiaan loppuu todella lyhyellä kevyellä liikutuksella. Mutta tästä suunta ylöspäin, tosi tyytyväinen olen.

Hieno poika. Tyytyväisenä ratsastuksen jälkeen.

Pieni pätkä viime lauantain ratsastuksesta

Virkeitä hevosia

"Kaikista maailman hevosten omistajista mä sain tän idiootin"

Syksy on saapunut ja niin myös kylmemmät ilmat. Minä en tykkää, mutta tuntuu vähän siltä, että meidän hepat vähän tykkäävät. Tai ainakin on taas se aika, kun niistä tulee hieman turhan pirteitä, ja tämä virkeys näkyy lähinnä huonossa mielessä kuin hyvässä.

Viime sunnuntaina oli aivan mielettömän kaunis syyspäivä. Aurinko paistoi, oli lämmin ja taivas sininen. Ajattelin että nyt on täydellinen päivä lähteä kokeilemaan kävelemään Viggolla vähän lähimaastoihin yksin. Olemme siis aina maastoilleet muiden kanssa. Rentoa kävelyä ja hyvä mieli - niinhän sä kuvittelet! Ajatteli Viggo.

Ongelmat alkoivat jo heti tallin pihassa noustuani selkään, Viggo oli sitä mieltä, ettei uskalla kävellä maneesin vieressä olevien heinäpaalien ohi. Niiden paalien, jotka ovat aina olleet siinä samassa kohtaa. Pitkän neuvottelun jälkeen onnistuimme ohittamaan paalit, ja jatkamaan matkaa n. 10 metriä, jolloin kohtasimme pienen sillan. Sillan, jonka olemme ylittäneet monta kertaa. Tämä myös oli tällä kertaa pelottava, mutta sain melko nopeasti Viggon kävelemään sen yli. Tästä kiertelimme jonkin aikaa lähipolkuja, hyvin jännittyneenä ja jäimme useaa asiaa kauhistelemaan.

"Minäkö muka villi? Pois se minusta!"

Yhtäkkiä Viggo pysähtyi kuin seinään, ja jäi pää pystyssä puhisemaan ja tuijottelemaan metsään. Olin varma, että siellä olisi peura, mutta väärässä olin. Joku oli ripustanut lyhyen matkan päähän metsään sähkönsinisen riippumaton, ja sieltä joku kurkisti meitä niin että vain pää juuri ja juuri pilkahti maton sisäpuolelta, ja pian sujahti takaisin piiloon mattoonsa. Jäimme tätä tuijottelemaan joksikin aikaa - Viggo kauhusta ja minä ällistyksestä. En todellakaan tiedä minkä ihmeen takia joku oli sinne päättäny riipustautua. Välillä pää varovasti kurkkasi, joko olisimme jo matkanneet matkaa.

Samalla kuulin edeltä kauempana olevalta rauniokoiraradalta kovaa haukuntaa, eli siellä oli menossa koirien jotkut kokeet. Meidän tarkoitus oli olla matkana sinne, mutta totesin itselleni sen olevan todella huono idea Viggon ollessa näin pinkeä. Ratsastuspolku menee nimittäin koiraradan vierestä, ja siellä voi tapahtua mitä vain ampumisesta räjäytyksiin saakka. Joten ainoa vaihtoehto oli kääntyä ympäri, eikä sekään vaihtoehto ollut paras. Sanomattakin selvää, että kun lähdin kääntymään ympäri, niin Viggo teki äkkikäännöksen ja ampaisi hirveää kyytiä kotiin kohti. Onneksi sain sen kuitenkin melkein heti hallintaan, ja vähän rauhoitettua. Tämän jälkeen päädyin tulemaan selästä alas, ja siirryimme maneesiin rauhoittumaan. Lopulta sain sen rennoksi, ja jäi hyvä maku tästäkin kerrasta.

Se siitä mukavasta maastosta. Better luck next time.

Maneesissa päätin vähän siedättää Viggoa jänniin asioihin pinoamalla lötköpuomeja sen päälle. Ei haitannut.

Dreamer on käyttäytynyt ihan mallikkaasti. Silläkin vähän kuitenkin "pöllöenergiaa", joka näkyi tällä viikolla kentällä juoksuttaessa. Siitä näki ettei sillä ollut varsinaisesti virtaa liikkua eteen, mutta keksi kyllä tekosyitä temppuiluun. Samana päivänä päätimme juoksuttaa myös Viggon, joka oli selkeästi sen tarpeessa myös. Loppuun Parhaat pätkät videoina, nauttikaa!

"Minäkö vireä?"

Onkos muiden hevosilla havaittavissa syyspirteyttä?

Stressiä ja stressiä

Stressiä. Sitä viimeiset pari viikkoa ovat sisältäneet yllin kyllin. Nyt tulee aika rönsyilevä kirjoitus, enkä tiedä miten kaikesta nyt kirjoittaisi järkevästi.

Tosiaan tässä 2 viikkoa sitten meille ilmoitettiin, ettei Viggo voi enää jatkaa tarhaamista suokkitamman kanssa, koska asuivat eri tallirakennuksissa. Tämä oli meille molemmilla omistajille suuri harmistus, sillä hevoset tulivat toimeen keskenään todella hyvin. Meidän tallilla kaksin tarhaavat saavat ulkoilla koko päivän, kun taas yksin ollessa on puolpäivätarhaus. Viggo on elänyt ennen meille tuloa koko elämänsä 24/7 ulkona, eikä viihdy ollenkaan tallissa, joten sille on täysin ehdotonta olla kokopäivätarhauksessa.

Viime postauksessa oli video, jossa Viggoa kokeiltiin ekan kerran uuden hepan kanssa samaan tarhaan. Tuolloinen kokeilu ei mennyt ihan putkeen, mutta uskoimme sen johtuvan viereisessä tarhassa riehuvasta Dreameristä. Kokeilimme viime viikolla hevosia uudestaan samaan tarhaan (ilman Dn läsnäoloa), mutta ruunat eivät tulleet ollenkaan toimeen keskenään. Joten se siitä. Tallissamme on enää yksi vaihtoehto, jonka kanssa kokeilla Viggon kanssa tarhaamista. Kyseessä on saman kokoinen connemaratamma, nyt toivomme, että ne tulisivat keskenään toimeen, sillä muuten en tiedä mitä tehdä. Dreameriä en halua vielä riskeerata laittamalla yhteen Viggon kanssa. Lauantaina on Viggon ja uuden tamman ensitreffit alttarilla, eli samassa tarhassa.

Tuleeko susta prinssille morsian?

Dreamer tarhaa yksin, joten sekin on nyt joutunut puolpäivätarhaukseen. Sillä on nyt jalat turvotelleet, joka saattaa joko johtua lisätystä liikunnasta, tai siitä että joutuu nyt seisomaan puolpäivää tallissa. Ärsyttää. Olen tähän väliin antanut sille nyt vähän "lomaa" ja käynyt lähinnä kävelyttämässä, nyt loppuviikosta vähän taas enemmän liikutusta, katsotaan jos viikonloppuna uskallan sen selkään kävelemään.

Viggosta huomaa että sille on ollut liikaa viime viikkojen muutokset. Siitä näkee, että se on stressaantunut, eikä oma iloinen ja rauhallinen itsensä. Meidän talliin tuli myös heinäautomaatit käyttöön, joita osa hevosista pelkää, ja se aiheuttaa vähän levottomuutta. Samoin talli on nyt ensimmäisen kerran täysi, ja siitä johtuen tallikaan ei ole niin rauhallinen enää. Niin uskon, että nämä kaikki muutokset lyhyessä ajassa ovat saaneet pienen ponin pään pyörälle.

"Voi kun olisin ulkona"

Koitan nyt keksiä hyviä ratkaisuja Viggon suhteen. Toivotaan että se tulisi toimeen uuden tamman kanssa, ja ne saisivat alkaa yhdessä tarhaamaan koko päivää. Se varmasti jo helpottaisi tilannetta huomattavasti. Mulle tärkeintä on, että kummallakin hepalla on kaikki hyvin.

Loppuun laitan vaan satunnaisia kuvia jotka jäänyt aiemmin laittamatta. Tästä tuli nyt vähän tälläinen "purkaus" postaus, mutten parempaakaan tähän hätään pystynyt kirjoittamaan.

Muutama kaunis syyspäivä on sattunut kohdalle sateiden väliin

Aina niin ihana näkymä

Kävelyllä metsässä.

Jännää

Ihmeitä tapahtuu! Dreamerin eka ratsastus 6kk saikun jälkeen.

"Kyllä mä edelleen tän tallin komein hevonen olen"

Vihdoin se päivä koitti, haimme viime lauantaina Dreamerin kotiin! Karkkilassa nähdessään meidän trailerin, päätti Dreamer ettei hän lähde täältä yhtään mihinkään, enkä sitten meinannut saada sitä kiinni tarhassa. Selvästi siis viihtynyt maalla. Lopulta kuitenkin antoi kiinni. Tämän jälkeen vähän aikaa ohjasajoin sitä, ja sitten lastattiinkin traileriin, johon se mallikkaasti käveli suoraan.

Saavuimme Espooseen ja Dreamerin astuessa ulos traikusta kuului saman tien iloinen hirnunta kaukaa tarhasta; Viggo huomasi heti, että hänen veli on tullut takaisin! Oli niin liikuttavaa katsoa, miten toinen oli niin onnessaan kaverin paluusta. Vein Dreamerin Viggon viereiseen tarhaan, jossa ne heti tervehti toisiaan iloisesti. Kyllä sydän suli.

Tässä kohtaa kokeilimme illalla myös Viggon tarhaamista uuden hevosen kanssa. Tämä oli virhe, sillä Dreamer olikin Viggosta todella mustasukkainen, ja kävi haastamassa koko ajan riitaa tämän uuden ruunan luona. Lopulta Dreamer onnistui villitsemään niin Viggon, tämän kaverin, ja loputkin ulkona olevat hevoset. Koitin mennä hakemaan Dreamerin sisälle häiritsemästä muita, mutta eihän se taaskaan antanut kiinni. Tilanne rauhoittui, kun Viggo ja tarhakaveru otettiin kiinni ja vaihdettiin takaisin eri tarhoihin. Kokeilemme niitä seuraavan kerran yhteen niin, ettei Dreamer ole ulkona samaan aikaan. Dreameriä ja Viggoa emme vielä uskalla laittaa yhteen, jottei Dn jalka vain rasitu liikaa, kun ne riehuvat niin paljon yhdessä.

Dreamerin loukkaantumisesta voit lukea mm. tapaturmasta tästä, ekasta ell käynnistä täältä, välitilanne tästä, tuomio täältä, leikkauksesta täältä.

Nyt Dreameriä on liikutettu ohjasajaen, sekä juoksuttaen suoralla uralla. Se on ollut todella rauhallinen ja kiltti. Eilen torstaina, oli sitten ensimmäinen ratsastus sitten maaliskuun. En itse halunnut olla eka joka sinne selkään menee, sen verran arka ratsastaja olen. Vaikken uskonut, että Dreamer mitään hurjaa tekisikään, mutta se olisi varmana reagoinut omaan jännitykseeni. Niinpä ihana valmentajani lupasi hypätä selkään.

Dreamer oli kuin enkeli. Se lähti tyytyväisenä liikkeelle, eikä tehnyt mitään tuhmuuksia. Sillä ratsastettiin n.20 minuuttia, jossa käyntiä, vähän kevyttäravia ja pätkät laukkaa. Mentiin pelkästään suoraauraa, ei yhtään kokoamista yms, niin kevyesti kuin mahdollista. Se liikkui puhtaasti, ja kuulema tuntui selästä käsin tosi hyvältä, ei ollenkaan jäykkä yms. Vasempaan suuntaan aavistuksen hankalampaa liikkua, siinä se takajalka on ulkojalkana.

Olin niin onnellinen kuin voi olla. Valmentajakin totesi, että nyt hän ymmärtää miksi päätin leikata jalan, niin hyvältä heppa tuntui. Valkku ei siis ollut aiemmin käynyt Dreamerin selässä.

Laitoin estevarusteet kun oli esteratsastaja.

Dreamer kasvatti maalla jo paksun talvikarvan, oli ihan märkä ratsastuksen jälkeen. Silläkin klippaus edessä.

Nyt sitten pitää maltilla jatkaa tästä eteenpäin. Muutamia kevyitä ratsastuskertoja viikossa, sen lisäksi ohjasajoa/juoksutusta, sekä kävelytystä. Ihan pikkuhiljaa etenemme. Toivotaan parasta.

Oikein super mahtavaa viikonloppua kaikille!

Yksi syksyn tavoite saavutettu!

Meidän yksi syksyn tavoite (jonka unohdin listata aiemmin) oli, että saisimme yhestä kilpailusta tänä vuonna yli 60 prosenttia. Nyt eilen sunnuntaina tämä tavoite toteutui, kun osallistuimme Karkkilassa pidettyihin kouluratsastuskilpailuihin. Prosenteiksi tuli 61,932, joihin olin super tyytyväinen! Ja toinen tuomari antoi jopa 62.955%, ihan mieletöntä!

Torstaina tunnilla olimme harjoitelleet etenkin laukassa eteenpäin ratsastamista. Lauantaina mulla oli vielä Sarin koulutunti, jossa sama teema jatkui. Ratsastin tunnilla myös radan pari kertaa läpi, ja poni liikkui todella hienosti! Valmentajakin totesi, että jos tolleen saisin Viggon radalla ratsastettua, niin varmana pisteitä vaan satelisi. Molempien valmentajien ohje kisoihin oli keskittyä vain eteenpäin menemiseen. Jos Viggo liikkuu reippaasti, niin kaikki muut asiat sujuu ihan itsekseen siinä samalla.

Kisojen verkassa Viggo ei ollut ihan parhaimmillaan, siitä oli vähän veto pois (edellisenä päivänä rankka tunti) ja se vähän puri kiinni oikealle kuolaimeen. En ollut siihen ihan tyytyväinen, tosin se laukkasi oikein hienosti.

Verryttelyä

Tomerasti eteen

Radalla annoin sen mennä vähän pidemmällä tuntumalla kuin aiemmin, myös valmentajan ohje. Ja yllättäen tämä auttoi, ja Viggo pysyi rentona kun sai mennä vähän rennommasta muodossa. Se liikkui paljon paremmin eteen kuin aiemmissa kisoissa, ja pystyin ratsastamaan sitä paremmin. Tämä oli ensimmäinen kisa, jossa saimme suoritettua rikkeettömän laukkaohjelman! Fiilis radan jälkeen oli aivan mahtava! Tosin siinä kun ehdimme jonkin aikaa kävellä, kun odotimme tuloksia, aloin jo miettimään kohtia, jotka mun olisi pitänyt ratsastaa paremmin.

Mutta tosiaan hyvät prosentit tuli, ja olen hevoseen enemmän kuin tyytyväinen! Tästä on hyvä jatkaa.

Kuva radalta. Kuvaaja Haije.

Veryttelyssä

Radalla ravia

Loppuposeeraus

Dreamerin ohjasajoa. PS. Viggo ollut vuoden meillä

Herkkä hetki syksyisessä ilta-auringossa.

Nyt lauantaina koittaa se päivä, kun Dreamer palaa takaisin Espooseen! Jännää!

Viimeksi kun maanantaina kävin Karkkilassa Dreameriä katsomassa, mietin että on se hieman päässyt "metsittymään" maalla ollessaan. Sen harja sekä häntä on pitkä ja takkuinen, korvakarvat sojottavat joka suuntaan, ja karvakin muuttunut pörröiseksi. Ei hirveästi muistuta urheiluhevosta. Katsotaan jos lauantaina ehdin sitä vähän puunata ennen muuttoa.

Tein kentällä taas ohjasajoa. Viimeksihän D oli kuin ruutitynnyri, ja sinkoili koko ajan milloin mihinkin. Kentälle oli "harmikseni" tulossa myös ratsastamaan yksi ratsukko, ja pohdin voinko edes mennä sinne nyt samaan aikaan. Ratsastaja kyllä vakuutti, ettei hänen poni välitä jos vähän pompitaan. Lupasin häipyä paikalta, mikäli Herra D ei käyttäydy.

Suureksi yllätykseksi Dreamer käyttäytyi ihan mielettömän hyvin! Se oli sisäistänyt viime kerran ohjasajo-oppeja, ja toimi paljon paremmin kuin viimeksi! Nyt pystyimme työskentelemään uraa pitkin rauhallisesti. Suurimmaksi osaksi mentiin käyntiä, katsoin että käveli reippaasti ja teki hyvin kulmat. Väliin muutamia pysähdyksiä, jotka sujuivat mallikkaasti. Jopa suunnanvaihdot menivät jo kelvollisesti! Hieno poika! Lopussa otin kerran ravia koko kentän ympäri kumpaakin suuntaan uralla, se riitti tällä kertaa.

Olin tosi tyytyväinen Dreameriin ja sen liikkumiseen. Se liikkui todella rennosti ja mielellään, ja vieläpä puhtaasti. Näin on hyvä taas jatkaa seuraavalla kerralla. Aion lauantaina ohjasajaa sen ensin Karkkilassa ennen lähtöä, niin saa siellä rauhassa sen tehdä. Katsotaan jos sunnuntaina löytyy joku rauhallinen hetki Espoossa, niin kokeilen heti myös siellä ohjasajaa, en lupaa että menee siellä yhtä rauhallisesti.

Iloinen poika

Ja loppuun vielä: Viggo on tänään ollut meillä tasan vuoden! Niin se aika kuluu. Facebookiin kirjoitin näin:

Tänään hobittihevonen on ollut vuoden meillä. Tähän vuoteen on mahtunut kaikenlaista:

Viggo on mm. riuhtonut monta kertaa itsensä irti juoksuttaessa, karannut tallista, murtanut 2krt varpaat, mennyt pari kertaa laidunten sähköaitojen läpi..Se on tuhonnut melkein kaikki Dreamerin ulkoloimet tarhassa, ryöstää maastossa, jännittää kisoissa niin että ollaan aina vikoja...

Mutta se on myös maailman paras poni. Se on kiltti ja seurallinen, sen selässä on aina turvallinen olo, se oppii kaiken super nopeasti ja on aina hyvällä asenteella menossa. Sen kanssa on päässyt tekemään asioita, mitä en pitkään aikaan ole uskaltanut tehdä. Viggolla voisin lähteä ratsain viemään sormuksen Mordoriin

Ylemmässä kuvassa olen koeratsastamassa Viggoa Pärnussa, ja alempi kuva viime lauantailta kisoista.

Hups, opettelin väärän kouluohjelman!

Lauantaina 23.9 oli taas vuorossa uudet kilpailut. Torstain koulutunnilla treenasimme radan juttuja, ja ne sujuivat tosi hyvin. Perjantaina aioin vain verkata Viggon nopeasti ja sitten käydä radan pari kertaa läpi. No, heti alkuun V ahdistui kun kentällä juoksutettiin aika pinkeää hevosta samaan aikaan. Tämä "tila" jäi sitten Viggolle päälle, ja oli todella hankala koko ratsastuksen ajan. Kun koitin laukata ihan vain suoraa uraa, niin poni vain hyppi poikittain paikallaan, ja kun käskin menemään eteenpäin, niin vaihteli vain laukkoja...Piti monta kertaa pysähtyä laskemaan hitaasti kymmeneen, jotten menettäisi täysin hermoja. Lopulta sain sen laukkaamaan normaalisti kerran kentän ympäri, niin päätin lopettaa siihen ratsastamisen, ennen kuin se lähtee taas menemään huonosti. Mutta ei kauhean hyvä maku jäänyt ratsastuksesta, enkä ollut hyvillä mielillä lähtemässä seuraavana päivänä kisoihin.

Perjantai-iltana äitini kysyi kisapaikan osoitetta. Menin katsomaan sen kisakutsusta, ja samalla huomasin että kutsun lopussa lukee "huom. Rata A"...Mietin että miksi ihmeessä on pitkärata, kun kouluohjelma on lyhyen B-radan ohjelma. Pian pieni kauhukuva tuli päähäni, ja aloin googlaamaan, ja kyllä, on olemassa kaksi ihan saman nimistä kouluohjelmaa, joista toinen ratsastetaan B-radalla ja toinen A...Voi helvetti. Ja tietenkin olin opetellut sen helpomman ohjelman, ja oikea rata oli paljon vaikeampi kuin se, mitä oltiin harjoiteltu. Siinä sitten perjantaina klo 23.30 aloin opettelemaan täysin uutta kouluohjelmaa, jota en ollut ikinä ratsastanut.

Valmiina lähtöön!

Aamulla lähdettiin matkaan. Tällä kertaa mukana oli myös Viggon tyttöystävä, eli hänen tarhakaverinsa suomenhevostamma Tubuna. Poika oli selvästi tyytyväinen, että oli naisseuraa mukana.

Kisapaikalla Viggo oli normaalia pörheämpi, varmaan piti Tubunalle vähän esittää "hurjempaa" kuin on. Oltiin molemmat heti luokan alussa, niin oli ihana verytellä, kun kisapaikalla ei ollut kuin yksi ratsukko meidän lisäksi. Verkassa Vibu ei ollut ihan parhaimmillaan avuilla, vähän vänkä ja vastahakoinen, mutta ihan ok:sti liikkui silti.

Siirtyessämme radalle, tuli taas pieni jännityksen poikanen voikkoon poniin, ja eteenpäinpyrkivyys katosi samalailla kuin ennenkin. Jälleen sen liike jäi paikoilleen, ja tunsin heti että jos liikaa painostan pohkeella, niin se nostaa vain laukan. Niinpä päätin alkutervehdyksestä liikkeelle lähtiessä antaa sen mennä hetken semmoista poikittaista jumitusravia, jonka jälkeen pikkuhiljaa varovasti pohkeella pyysin eteenpäin. Raviosuus menikin taas ihan kivasti, tuli pari seiskaakin.

Laukkaohjelmassa oli samoja ongelmia mitä nyt on joka kerta ollut. Mutta siinä oli tällä kertaa myös hyviä pidempiä laukkapätkiä, joihin olin jo tosi tyytyväinen. Ja saatiin jopa 6 toisesta keskilaukasta, mikä on jo hienoa, sillä emme ole koskaan kotona varsinaisesti treenannu keskilaukkaa! Vasen laukka meni reippaasti ja jo vähän pyöreänäkin, ja olin varma että saan ratsastettua sen ilman rikkoja loppuun asti. Valitettavasti a-päädyssä lyhyellä sivulla Vibu meinasi että hän lähtee tästä sisääntuloaukosta pois radalta, niin jouduin tekemään korvaajan liikkeen, josta se sitten tipahtikin raviin. Tuon jälkeen olisi pitänyt vielä pitkä sivu laukata, mutta poni nosti aina vain väärän laukan, joten se oli siinä. Lopputervehdykseen se sentään ravasi nätisti ja saatiin siitä 7.

Verkassa

Radalla voltilla

Vaikka emme taaskaan saaneet hyviä pisteitä, olen silti oikein tyytyväinen rataan. Ensinnäkin muistin radal ja selvisimme siitä kuitenkin ihan kelvollisesti, ottaen myös huomioon miten huonosti edellisen päivän ratsastus oli mennyt. Tuomari tuli luokan jälkeen juttelemaan kanssani ja harmitteli Viggon jännittämistä. Kehui, että se aina välillä väläytteli oikein hienoja pätkiä, niin kun sen vaan saa rennoksi radalla, niin alkaa pisteitä sadella. Olin tosi iloinen näistä kommenteista.

Nälkä kasvaa syödessä, ja ilmoittauduin jo seuraaviin kisoihin, jotka ovat nyt sunnuntaina 1.10. Toiveissani on edelleen, että saisimme tänä vuonna yksistä kisoista 60%. Tämä on täysin mahdollista, täytyy vaan nyt oikein panostaa laukkoihin.

Kuulumiset, kisasuoritus, Dreamerin kuntoutus

Viggo hienona lauantaina

Hei taas! Blogin "kesätauko" on ohi ja nyt koitetaan taas säännöllisesti alkaa postaamaan. Tauon aikana olin tosiaan itse lomalla Espanjassa, ja tämän aikaa myös Viggo sai lomailla rauhassa laitumella, kuten myös Dreamer. Kun palasin kotiin, niin oli ihana hypätä seuraavana päivänä suoraan Viggon selkään, ja se toimi kuin unelma! Oli ehkä saanut "muutaman" lomakilon, vaikka olin pienentänyt sen ruokamäärän tuoksi ajaksi. Dreameriä menin myös pian katsomaan, ja silläkin oli kaikki hyvin.

Viggon kanssa ollaan taas aloitettu ahkera treenaaminen. Nyt kun se on tasoittunut todella paljon, ja on tosi kiva ratsastaa, niin ollaan keskitytty siihen, että se oikeasti liikkuu reippaasti ja käyttää myös takajalkojaan. Ravissa se väläyttelee jo oikein hyvää liikettä, ja selässä on kiva istua. Myös pohkeenväistöt ja avot sujuvat koko ajan paremmin, välillä nyt vähän saattaa vängätä vastaan jos on jäykempi suunta.

Laukannostot se tekee näppärästi niin käyntistä kuin ravista, näihin olen oikein tyytyväinen. Laukka on muutenkin jo kehittynyt lisää, nyt se pystyy jo paremmin säilyttämään sen ympyröillä ja kaarteissa. Laukka on silti edelleen vaikein ja "huonoin" askellaji, vaatii vielä paljon työtä. Alkuun Viggolla on parempi vähän laukata oikein eteen suoraa uraa, jonka jälkeen sen moottori sitten käynnistyy kunnolla.

Syksyn/loppuvuoden tavoitteita olisi saada vielä voimaa lisää takapäähän ja laukkaa vahvemmaksi. Koulun lisäksi vähän enemmän taas kavaletteja sekä maastoilua. Ja poni saisi hieman tuosta laihtua. Siinä on jo sopivat tavoitteet, niihin voidaan päästäkin.

Vähän temponlisäystä

Harja ja likainen häntä hulmuaa

Pätevän näköinen poni!

Oltiin viime sunnuntaina 17.9 harjoituskoulukisoissa lähitallilla, luokkana helppo C, harrasteluokan kouluohjelma. Olin innoissani lähdössä kisoihin, sillä rata oli tosi helppo ja siinä ihan pienet pätkät laukkaa, joten uskoin että voisimme saada kerrankin ihan hyvät prosentit. Alkuviikosta tietenkin tulin kipeäksi ja makasin kotona kuumeessa, eli en päässyt tallille ollenkaan. Alun perin mun piti mennä myös lauantaina toisiin kisoihin, mutta ne peruin, koska en olisi ehtiny kertaakaan treenaamaan niihin.

Sunnuntaina menin kuitenkin kisoihin, en malttanut jättää väliin, vaikken vielä terve ollutkaan. Verkka oli kentällä, joka oli todella huonossa kunnossa. Siinä oli vesilammikoita, oli ihan märkä, upottava ja liukas. Vähän pelotti siinä ratsastaa, mutta ihmeen hyvin Viggo siinä liikkui. Viggo oli heti ihan rento ja sain sen liikkumaan hyvin eteen, olin ihan innoissani. Siirryimme maneesiin odottamaan vuoroamme edellisen ratsukon suorituksen ajaksi. Heti kun Viggo astui maneesiin, tunsin kuinka se jähmettyi, ja kaikki eteenpäinpyrkivyys lähti.

Raviohjelmat se suoritti ihan ok, muttei liikkunut niin reippaasti kuten kentällä. Käyntisiirtymisen jälkeen tunsin että se alkoi vähän jumittaa, joten annoin vähän napakammin pohjetta, josta seurasi välitön laukannosto, ja sen jälkeen hyvin ahdistunut säheltävä ja poikittava poni. Juuri ennen oikeaa laukannostoa, tietenkin. Laukannostossa Viggo tietenkin sitten nosti väärän laukan, sain melko pian korjattua sen oikeaksi, ja sitten se laukkasi ihan nätisti loppuympyrän. Myös toisessa nostossa nosti vääränlaukan, arg. Onnistuin korjaamaan heti oikean laukan, mutta Viggo ei liikkunut eteenpäin, vaikka kuinka yritin. Mentiin sitten sellaista hirveää hidastettua ravin ja laukan sekotusta, kyllä otti pannuun. Olin ollut niin varma, että tällä kertaa saisin sen laukkaamaan radalla hyvin. Laukoista tuli 3 ja 4, jotka tietty pudotti lyhyellä radalla pisteet alas.

Olin tosi tyytyväinen sen keskikäyntiin. Käveli ihan rentona, venytti niin askelia kuin kaulaa, ei kiirehtinyt. Tuomarin mielestä olisi saanut mennä rohkeammin. Tässä olin eri mieltä, ihan riittävästi liikkui mielestäni, etenkin kun oli kyse harjoituskilpailujen helppo c- luokka. Mutta tässä on aina näkemys- ja mieltymyseroja.

Saatiin kuitenkin muutamat seiskat, ja yleisesti olin silti tyytyväinen suoritukseen, vaikkei se ollut sellainen mitä olin ajatellut. Tuli 57 ja rapiat prosenteiksi, ihan jees. Nyt pitää miettiä menenkö vielä yhdet kisat tänä kautena, vai annetaanko olla. Täytyy keksiä jokin suunnitelma, miten Viggon saisi laukkaamaan radalla.

Pakollinen kisaposeeraus

Näyttämässä Viggolle mun vanhat tutut paikat

Dreamerille kuuluu tosiaan myös hyvää. Juttelin eläinlääkärin kanssa, ja nyt voimme alkaa Dreameriä kuntouttamaan varoivaisesti ja maltilla. Päätimme näin ollen, että Dreamer siirtyy ensi kuussa takaisin Espooseen. Toisaalta olisin halunnut pitää sen Karkkilassa, jossa se saa olla ihan koko päivän ulkona, ja siellä olisi paljon rauhallisempaa aloittaa kuntouttaminen. Mutta valitettavasti sinne alkaa meiltä vähän alle tunnin, niin mun aika ei riittäisi mitenkään käydä siellä tarpeeksi useasti.

Katsotaan, kuinka villi Dreamer taas Espoossa on. Kokeilin viimeksi Karkkilassa vähän ohjasajaa sitä, ja toimi siinä ihan ok. Ajattelin nyt alkuun sitä ohjasajaa ja juoksuttaa kevyesti suoria uria, näkee sitten millä mielellä on. Sitten voi alkuun lopuksi mennä vaikka kävelemään vähän selästä käsin. Myönnän että pikkaisen jännittää, onhan sillä ollut nyt puolen vuoden tauko liikutuksesta, ja muutenkin on energinen ja luonteikas hevonen. Sitten jos tuntuu siltä, niin pyydän jonkun valmentajan menemään sillä ekat ratsastuskerrat, kevyesti tietenkin. Mutta katsotaan.

Kinner näyttää siis olevan ihan ok, siitä on turvotus lähtenyt tosi hyvin. Eläinlääkäri sanoi, että vasta kun aletaan pikkuhiljaa liikuttamaan, niin näkee reagoiko jalka siihen ja kestääkö se ratsastusta. Sormet ristiin.

Hyvässä kunnossa se on edelleen

Nyt on uudet omat ohjasajovälineet. Turpahihnan olin viimeksi ottanu mukaan Viggolle, enkä tietenkään muistanut tuoda sitä nyt takaisin.

Olin varautunut siihen, että Dreamer sanoisi suuren vastalauseen härveleistä, mutta ihme kyllä meni kiltisti!

"OMG äiti tuolla on joku IHMINEN" ja tästä seurasi laukkalähtö suoraan mua päin.

Tässä nyt oli vähän liiankin pitkä ensimmäinen postaus. Toivottavasti jaksoitte lukea :)

Oikeat kuolaimet ja suun hoito

Moni tuntuu pyörivän samojen ongelmien kanssa, ja niiden ongelmien nimi on kuolaimet. Ja hevosen suu. Hyvässä ja laadukkaassa ratsastamisessa tärkeimmässä roolissa on hevosen suu. Hyvän ja rennon kuolaintuntuman löytäminen niin ratsastajalle kuin hevoselle on välttämätöntä. Tähän tietenkin liittyy useat eri asiat, mutta nyt tässä keskityn meillä olleisiin ongelmiin, jotka on johtuneet sekä kuolaimesta että suun terveydestä.

Viggon tullessa meille, se ei kestänyt ollenkaan kuolaintuntumaa, ja oli hyvin epävakaa edestä. Se oli juuri raspattu ennen kuin tuli meille, joten päättelimme, että tämä johtui siitä, ettei sillä ole aiemmin ratsastettu ohjastuntumalla. Tämä varmasti oli yksi osasyy, mutta eläinlääkärin tutkiessa suuta, oli kuolainkuopan takana oleva ien vähän haavaumilla. Eläinlääkäri totesi, että Viggolla on todella matala kitalaki, sekä muutenkin tosi ahdas suu, ja nykyiset kuolaimet (ja aiemmassa paikassa olleet) olivat painaneet sitä suusta ja vaurioittaneet suuta. Olimme jo ennen tätä eläinlääkärin käyntiä menneet yli viikon ilman kuolaimia, joten haavat olivat jo alkaneet parantumaan. Onneksi suun haavat paranevat nopeasti.

Viggon ensimmäiset kuolaimet meillä

Olin alussa käyttänyt Viggolla edellisen hevosemme kuolaimia, jotka olivat muotoiltu mahdollisimman mukaviksi hevosen suuhun. Nämä olivat sopineet meidän herkälle tammalle, mutta eivät tosiaan sitten sopineet tälle uudelle. Alkoi armoton pohdinta ja selvittely oikean kuolaimen löytämiseksi. Pari tallikaveria kuulivat ongelmastamme, ja heti ehdottivat molemmat samaa kuolainta, eli NS Turtle Top with Flex. Googlailin kuolainta, ja se tuntuikin olevan juuri se mitä etsimme: Kuolaimen pitäisi vähentää painetta kitalakeen, hampaisiin sekä kieleen! Saimme testata tallikaverin tätä kuolainta (kuolaimen olisi saanut tilattua myös testiin myyjältä) ja en olisi ikinä voinut uskoa sitä eroa! Ihan kuin olisi toisella hevosella ratsastanut, meni tasaisella rennolla tuntumalla, ja tuntui että kaikki "ongelmat" häipyi kuolaimen ansiosta pois. Sanomattakin selvää, että tilasin heti kuolaimen itselleni, ja sillä ollaan nyt menty tyytyväisenä.

NS Turttle Top with Flex

Viime viikolla tunnilla Viggo oli todella outo ratsastaa. Se painoi todella kovaa ohjalle, ihan rouskutti kuolainta eikä toiminut ollenkaan. Ulkonäöstään huolimatta Viggo on siis normaalisti tosi kevyt ratsastaa, väsyessään voi vähän alkaa painamaan. Meno jatkui koko loppuviikon ja olin ihan ihmeissäni. Äidilläni oli ihan samalla lailla ongelmat, lisänä V ei meinannut suostua ollenkaan ravaamaan jne. Tuntui että vian on pakko olla taas suussa, mutta jälleen kerran edellisestä raspauskerrasta oli tosi vähän aikaa. Mietin jo, että onkohan kyse kuitenkin vaan siitä, ettei nuori heppa jaksa työskennellä, ja pitäisikö vain ratsastaa sitä reippaammin ja käskeä liikkumaan.

Silti mulla oli vahva tunne, että Viggo ei ole oma itsensä, ja tässä on pakko olla joku muu syy, kuin että hevonen ei vaan viitsi liikkua. Nyt maanantaina eläinlääkäri kävi tutkimassa suun, ja piikkejähän sieltä löytyi, jotka olivat myös rikkoneet ikenen. Piikit raspattiin pois ja jännityksellä odotin seuraavaa ratsastuskertaa. Mitä jos se onkin yhtä huono, missä silloin on vika?

Suora omenan makuinen kumikuolain

Taas googailin lisää hevosen suusta ja kuolaimista, ja päädyin ostamaan edulliset kumikuolaimet. Suoran kumikuolaimen pitäisi yleisesti olla ns. mukavin hevosen suussa, sillä siinä paine tulee tasaisesti suuhun, se joustaa eikä mene linkkuun. Hevosen suu tykkää muutenkin hyvää vaihtuvista kuolaimista, joten nämä tulivat nyt kakkoskuolaimiksi, ja voidaan vaihdella tämän, turttle topin sekä kuolaimettoman kanssa. Näin suuhun ei tule joka päivä painetta samaan kohtaan, jolloin pysyvämmät vauriotkin jäävät tulematta. Samoin vaihdoin meidän turpahihnan, jätin nyt alaturpiksen pois ja uusi turpis saa olla ylempänä ja melko löysällä, jottei Viggo vahingoissa puri poskeaan enempää.

Eilen kun laitoin uudet kuolaimet Viggon suuhun, niin se ei alkanut pureskelemaan niitä, niin kuin viime viikolla. Ja heti ratsastuksen alusta se oli oikein hyvä ratsastaa, ja tehtiin tosi hyvä ratsastus! Vähän se aukoi suuta, mutta luulen että enemminkin vähän "maisteli" ja tunnusteli uutta kuolainta. Muuten oli tosi pehmeä ja hyvä suusta. Olin niin tyytyväinen sekä ratsastukseen, että kaikkiin valintoihin mitä olimme tehneet sen kanssa.

Loppuun vielä pienet laserhoidot

Ensi viikolla lähden lomalle Espanjaan, ja Viggo saa myös sen ajan nauttia ansaitusta lomasta myös! Se on tehnyt nyt niin paljon töitä, että tekee sille todella hyvää saada kunnolla levätä. Syyskuussa sitten jatkamme uudella innolla ja menemme vielä ottamaan loppukirin kisoihin!