Hieronnan tarvetta

Ollaan nyt liikutettu molempia hevosia aika reippaasti ja ovat saaneet tehdä töitä. Nyt muutaman viikon sisällä Viggo oli selvästi huonontunut ratsastaessa. Se on ollut vastahakoinen ja kiukkuinen, mikä ei ole sille ollenkaan tyypillistä. Viime viikolla, kun nousin sen selkään, sen korvat painui ihan luimuun, ja kun lähdin liikkeelle niin olin varma että se heittäisi minut pois selästä, niin happamalta sen ilme näytti. Onneksi on kuitenkin kiltti heppa, niin ei se sitä tehnyt. Mutta oli koko ratsastuksen ajan selkeästi tympääntynyt, ja alkoi rullaantua edestä ja jäämään tyhjäksi, eli ei antanut pitää tuntumaa, kaula oli ihme "rullalla", eikä halunnut liikkua eteen. Tallissa tarkistin selän, ettei se olisi kipeä, mutta en saanut mitään reaktiota siitä. Samoin kävin muutenkin hevosen läpi, enkä löytänyt mitään kipeää kohtaa yms.

Seuraavana päivänä pyysin valmennuksen alussa valmentajan käymään sen selässä, ja hänkin oli sitä mieltä, että Viggo ei ole nyt oma itsensä. Siinä juttelimme, että joko se voi olla jostain lihaksista jumissa, kun sillä on tehny niin paljon töitä, tai sitten se voi olla vähän kyllästynyt maneesissa pyörimiseen. Koska kelit ovat olleet todella sateisia, meidän maastoreitit on todella märkiä ja liukkaita, niin en ole Viggolla uskaltanut lähteä maastoon. Viggo on ollut nyt maastossa tosi villi, niin en halua ottaa riskiä että se riehuessaan liukastuu tai hyppää polulta pois upottavaan maahan.

Tässä kuva iloisesta Viggosta

Päädyimme nyt siihen, että Viggolle tilataan hieroja, sekä se saa nyt hetken liikkua vähän kevyemmin. Samalla pyysin myös Dreamerille hieronnan, jotta kuulisin vähän miten sen keho on reagoinut vammaan ja sen jälkeiseen kuntoutukseen.

Nyt tiistaina oli hieronta-aika. Hetken hierottuaan hierojamme totesi, että Viggon vasen lapa on aivan jumissa ja lukossa. Että ei ihme, ettei ole pystynyt liikkumaan eteen! Viime hieronnalla (josta on jo kauan aikaa) oli tismalleen sama juttu. Hieroja sanoi, että Viggolla varmaan pikkuhiljaa lähtee jäykistymään se lapa, ja sitten jossain vaiheessa meneekin sitten ihan lukkoon. Lavan aukaisemiseen meni kauan aikaa, mutta se saatiin avattua. Tästä ehkä opimme, että Viggollakin olisi hyvä säännöllisesti ottaa hieroja, niin lapa ei pääsisi näin pahaan tilanteeseen. Tästäpä opimme taas uutta. Toisaalta oli hyvä, että löytyi näin "helppo" syy Viggon oudolle käyttäytymiselle. Katsotaan nyt, miten se lähtee tämän jälkeen liikkumaan. Niin ja iloinen uutinen vielä, että nyt selässä ja säässä ei ollut mitään huomautettavaa, eli satula on ollut hyvä! Sitä olen aina stressaillut, että onkohan se nyt varmasti sopiva.

Seuraava potilas

Sitten Dreamer. Dreamerille on aina joskus otettu hieroja, mutta siitä on joka kerta todettu, ettei se tarvitse hierontaa, sillä se liikkuu sillä tavalla ettei sille tule mitään "hierottavaa". Se kantaa itsensä hyvin ja liikkuu niin elastisesti, että se pitää ihan itse huolen ettei tule jumeja. Fiksu heppa.

Nyt oli sitten ekan kerran toisin. Dreamerin oikea puoli, eli se jossa jalkavamma on, oli selkeästi vasenta puolta huonompi. Lihakset oli jumissa, eivätkä niin vahvat/kehittyneet kuin vasemman puolen. Eli se on varonut oikeaa takajalkaa. Tätä olinkin osannut odottaa, ja juuri siksi halusin hierojan. Positiivista oli se, ettei sitä näyttänyt sattuvan käsittely, joten kipeä se ei ole. Ratsastaessahan Dreamer on liikkunut todella tyytyväisenä ja kivasti, lukuun ottamatta vinoutta ja heikkoa takapäätä. Sovimme, että joulun jälkeen otetaan heti uudestaan toinen hieronta, niin näemme mihin suuntaan kaikki lähtee tästä kehittymään.

Eli molemmat hevoset olivat oikeasti hieronnan tarpeessa. Toivotaan, että kumpikin lähtee tästä liikkumaan paremmin. Ratsastin seuraavana päivänä tosi kevyesti Dreamerin, ja ainakin siinä liikkui todella hyvin.

Hieronnan jälkeisen päivän ratsastus. Lopuksi menimme ottamaan kuvia kentälle, kun oli niin upea ilma.

Itsenäisyyspäiväratsastus, Dreamerillä Suomen värit varusteissa.

Dreamer on aina ollut valokuvauksellinen.

Hierotaanko teidän hevosia säännöllisesti?

Ensimmäinen valmennus Dreamerin kanssa

Vanha kuva vuodelta 2015. Ei ollut tähän hätään mitään hyvää uutta kuvaa.

Dreamerin kuntoutus on jatkunut oikein hyvään malliin. Sitä on ohjasajettu tai juoksutettu 2krt viikossa ja ratsastettu 3-4krt viikossa. Töitä on pikkuhiljaa lisätty ja nyt ollaan päästy jo aika lailla normaaliin, tosin vielä vähän kevyeen, ratsastamiseen. Takapää on edelleen heikko, ja sitä koitetaan nyt vahvistaa puomeilla sekä erilaisilla muilla tehtävillä. Samoin poikittamiseen ja vinouteen kiinnitetään paljon huomiota. Dreamerin kunto on jo alkanut kasvaa, eikä se oli ihan niin uitettu koira liikutuksien jälkeen.

Eilen menin nyt ensimmäisen kerran koulutunnille sitten Dreamerin kaatumisen. Eli viimeksi oltu tunnilla n. 10kk sitten. Ajattelin että nyt kun Dreamerin kanssa pystyy jo aika hyvin ratsastamaan, niin olisi hyvä aika käydä sen kanssa valvovan silmän alla, niin saisi ammattilaisen mielipiteen menosta. Eilen kun menin tallille, niin kaduin tätä päätöstä. Ajatus tunnille menosta sai minut jännittämään ja stressaamaan. Vaikka siinä ei olisi ollut mitään jännitettävää, mutta silti joku siinä ahdisti.

Laittaessani Dreameriä kuntoon, se herkkänä hevosena tunsi heti minun olevan hermostunut, joka tietenkin myös tarttui hevoseen. Se ei meinannut antaa harjata itseään, peruutti ja väisti karkuun. Tiesin heti, että tämä epänormaali käytös johtuu ainoastaan omasta mielentilastani. Hienoa. Mua ei ollut jännittänyt Dreamerin käyttäytyminen, mutta nyt kun hevonen oli todella hermostunut, niin aloin totta kai sitten sitäkin ahdistumaan. Dreamer on aina huomannut, jos ratsastaja ei ole hyvässä mielentilassa, ja reagoi siihen temppuilemalla. Aiemmin jos itselläni on ollut huono päivä, niin olen todennut parhaimmaksi liikuttaa Dreamerin muuten kuin ratsastamalla, sillä tiedän ettei ratsastuksesta tulisi mitään.

Ja eikun maneesiin. Dreamerin ilme kertoo ettei ollut ihan vakuuttunut ratsastamaan menosta.

Maneesiin tultuamme Dreamer oli hermostunut, mutta hetken kun oltiin taluteltu, niin se rentoutui. Ja turhaan stressasin, tunti sujui nimittäin todella hyvin! Eikä mitään temppuiluja. Ravissa alkuun menimme koko uraa, ja lyhyillä sivuilla kokosin ravia ja pitkällä sivulla ratsastin hieman eteen. Tässä tärkeänä osana, että takapää oli kunnolla mukana, ja etupää oli kevyenä. Hyvää treeniä takaosalle.

Seuraavaksi tehtävä vaihdettiin niin, että käänsin lyhyeltä sivulta vähän keskipisteen jälkeen radan pituussuuntaan, ja ratsastin suoraan kohti toista lyhyttäsivua. Tehtävänä oli saada vino hevonen menemään suoraan. Tämä onnistui tosi hyvin, niin lisäsimme siihen kaksi käyntisiirtymistä. Ensimmäinen siirtyminen heti kun olin kääntänyt Dreamerin linjalle, ja toinen linjan loppupäässä. D siirtyi käyntiin todella pehmeästi pelkällä istunnalla, siinä mietin että on Viggon kanssa vielä pitkä matka ennen kuin tekee ne noin hyvin. Käynti jäi alkuun Dreamerin kanssa vähän hitaaksi, mutta parani kyllä lopulta.

Laukassa alkuun mentiin hetki isolla ympyrällä, josta siirryimme tekemään samaa suoristustehtävää mitä teimme ravissa, ilman siirtymisiä. Tämä sujui oikein hyvin, emmekä kauaa tehneet laukassa tätä, kun kumminkin tehty jo aika paljon ensimmäiselle tunnille.

Nyt kun olen ratsastanut taas Dreamerillä, niin huomaan että oma istuntani on aika hakusessa. Dreamer ja Viggo ovat ihan erilaisia malliltaan, ja nyt tauon jälkeen en osaa istua kunnolla Dreamerin selässä. Se on varmaan puolet kapeampi kuin Viggo, ja on tosi lyhyt muutenkin. Omat jalat pitäisi saada Dreamerin kanssa saada pidemmiksi, ja itseni ryhdikkäämmäksi. Eilenkin jaloilla haparoin, että missä Dn kyljet oikeen on, tuli sellainen olo että sieltähän putoaa tosi helposti pois. Dreameriä myös täytyy ratsastaa eri lailla, se on enemmän pohkeelle jumittava hevonen, joten pohkeiden täytyy olla enemmän irti, että käyttää vain tarvittaessa, kun taas Viggolla niiden pitää olla kevyesti ympärillä, kun se taas juoksee pohjetta karkuun. Mutta eiköhän tämä tästä lähde sujumaan.

Tässä pieni pätkä eiliseltä tunnilta

Tunnin jälkeen Dreamer oli hieman hiestä märkä ja päätti sitten ottaa turvekylvyn.

Näyttää vähän suklaatryffelyltä kuorrutteen kera

Kivalta näytti meidän hieno Back on Track-loimi

Loppuun vähän rapsutuksia ja hellyyttä naapurin kanssa. Dreamer on 160cm korkea, en tiedä paljonko tuo jättiläinen on.

Irtojuoksutusta

Heipä hei vaan kaikille. Perjantain kunniaksi molemmista hepoista lyhyet irtojuoksutusvideot dramaattisten musiikkien kerä, olkaa hyvät! Hyvää viikonloppua!

Dreamerin ratsastelua

Pitkästä aikaa molemmat pojat liikutuksessa. Onnellinen hevosenomistaja.

Jäänyt taas vähän postaamatta, kun ei ole ollut hirveästi mitään materiaalia mistä kirjoittaa. Lisäksi en tykkää tehdä kirjoituksia ilman kunnollisia kuvia, eikä kukaan ole oikein päässyt kuvaamaan meidän menoakaan.

Dreamerin kanssa ollaan nyt rauhallisesti jatkettu etenemistä, ja sillä ratsastetaan n. 4krt viikossa, muuten vain maasta taluttelua tai juoksutusta/ohjasajoa. Ennen kuin sitä alettiin kuntouttamaan, mietin mielessäni, ettei voisi huonompaa ajanjaksoa olla tähän hommaan: Juuri alkaa säät kylmetä, sataa lunta tai vettä, on ensimmäisiä pakkasia jne. Ainekset Dreamerin rauhalliseen liikuttamiseen olivat tosi huonot. Mutta Herra Unelma päätti yllättää kaikki, ja se on ollut nyt todella mukava liikuttaa. Se on yleisolemukseltaan oikein rauhallinen ja levollinen, paljon rennompi ollut kuin hänen velipoika Viggo.

Juoksuttaessa/ohjasajaessa se totta kai on virkeämpi, mutta ratsastaessa taas ihan rento. Tietenkin sillä on nyt huonontunut kunto tässä sen sairasloman aikana, mutta silti. Selkään voi hyvin kiivetä vapaapäivienkin jälkeen. Ollaan pikkuhiljaa lisätty ravikierroksia ja tehtäviä asioita. Pääasiassa Dreamerin kanssa mennään suoraa uraa, nyt saatettu jo tehdä muutamia vähän kaarevampia teitä/laajoja ympyröitä yms. Uralla tehty siirtymisiä, taivutteluja yms, yksinkertaisia asioita. Vähitellen vahvistetaan sen lihaksistoa. Juoksuttaessa olen ottanut mukaan myös "lötköpuomit", niin saa vähän siinä nostella jalkoja, mutta ei haittaa vaikka vähän koskisi puomiin.

Ratsastamaan lähdössä.
Kypärä: KEP
Takki: Euro-Star
Housut: Euro-Star
Saappaat: Königs
Hanskat: Roeckl

Yleisesti Dreamer on ollut tosi miellyttävä ratsastaa, ei voisi uskoa että ollut yli puoli vuotta saikulla. Se on suusta pehmeä ja tasainen, liikkuu pienillä avuilla rennosti eteen. Eniten nyt huomio kiinnittyy sen heikontuneeseen takaosaan/jalkoihin, sekä siihen että kulkee helpommin vinosti. Ja kunto tosiaan loppuu todella lyhyellä kevyellä liikutuksella. Mutta tästä suunta ylöspäin, tosi tyytyväinen olen.

Hieno poika. Tyytyväisenä ratsastuksen jälkeen.

Pieni pätkä viime lauantain ratsastuksesta

Virkeitä hevosia

"Kaikista maailman hevosten omistajista mä sain tän idiootin"

Syksy on saapunut ja niin myös kylmemmät ilmat. Minä en tykkää, mutta tuntuu vähän siltä, että meidän hepat vähän tykkäävät. Tai ainakin on taas se aika, kun niistä tulee hieman turhan pirteitä, ja tämä virkeys näkyy lähinnä huonossa mielessä kuin hyvässä.

Viime sunnuntaina oli aivan mielettömän kaunis syyspäivä. Aurinko paistoi, oli lämmin ja taivas sininen. Ajattelin että nyt on täydellinen päivä lähteä kokeilemaan kävelemään Viggolla vähän lähimaastoihin yksin. Olemme siis aina maastoilleet muiden kanssa. Rentoa kävelyä ja hyvä mieli - niinhän sä kuvittelet! Ajatteli Viggo.

Ongelmat alkoivat jo heti tallin pihassa noustuani selkään, Viggo oli sitä mieltä, ettei uskalla kävellä maneesin vieressä olevien heinäpaalien ohi. Niiden paalien, jotka ovat aina olleet siinä samassa kohtaa. Pitkän neuvottelun jälkeen onnistuimme ohittamaan paalit, ja jatkamaan matkaa n. 10 metriä, jolloin kohtasimme pienen sillan. Sillan, jonka olemme ylittäneet monta kertaa. Tämä myös oli tällä kertaa pelottava, mutta sain melko nopeasti Viggon kävelemään sen yli. Tästä kiertelimme jonkin aikaa lähipolkuja, hyvin jännittyneenä ja jäimme useaa asiaa kauhistelemaan.

"Minäkö muka villi? Pois se minusta!"

Yhtäkkiä Viggo pysähtyi kuin seinään, ja jäi pää pystyssä puhisemaan ja tuijottelemaan metsään. Olin varma, että siellä olisi peura, mutta väärässä olin. Joku oli ripustanut lyhyen matkan päähän metsään sähkönsinisen riippumaton, ja sieltä joku kurkisti meitä niin että vain pää juuri ja juuri pilkahti maton sisäpuolelta, ja pian sujahti takaisin piiloon mattoonsa. Jäimme tätä tuijottelemaan joksikin aikaa - Viggo kauhusta ja minä ällistyksestä. En todellakaan tiedä minkä ihmeen takia joku oli sinne päättäny riipustautua. Välillä pää varovasti kurkkasi, joko olisimme jo matkanneet matkaa.

Samalla kuulin edeltä kauempana olevalta rauniokoiraradalta kovaa haukuntaa, eli siellä oli menossa koirien jotkut kokeet. Meidän tarkoitus oli olla matkana sinne, mutta totesin itselleni sen olevan todella huono idea Viggon ollessa näin pinkeä. Ratsastuspolku menee nimittäin koiraradan vierestä, ja siellä voi tapahtua mitä vain ampumisesta räjäytyksiin saakka. Joten ainoa vaihtoehto oli kääntyä ympäri, eikä sekään vaihtoehto ollut paras. Sanomattakin selvää, että kun lähdin kääntymään ympäri, niin Viggo teki äkkikäännöksen ja ampaisi hirveää kyytiä kotiin kohti. Onneksi sain sen kuitenkin melkein heti hallintaan, ja vähän rauhoitettua. Tämän jälkeen päädyin tulemaan selästä alas, ja siirryimme maneesiin rauhoittumaan. Lopulta sain sen rennoksi, ja jäi hyvä maku tästäkin kerrasta.

Se siitä mukavasta maastosta. Better luck next time.

Maneesissa päätin vähän siedättää Viggoa jänniin asioihin pinoamalla lötköpuomeja sen päälle. Ei haitannut.

Dreamer on käyttäytynyt ihan mallikkaasti. Silläkin vähän kuitenkin "pöllöenergiaa", joka näkyi tällä viikolla kentällä juoksuttaessa. Siitä näki ettei sillä ollut varsinaisesti virtaa liikkua eteen, mutta keksi kyllä tekosyitä temppuiluun. Samana päivänä päätimme juoksuttaa myös Viggon, joka oli selkeästi sen tarpeessa myös. Loppuun Parhaat pätkät videoina, nauttikaa!

"Minäkö vireä?"

Onkos muiden hevosilla havaittavissa syyspirteyttä?

Stressiä ja stressiä

Stressiä. Sitä viimeiset pari viikkoa ovat sisältäneet yllin kyllin. Nyt tulee aika rönsyilevä kirjoitus, enkä tiedä miten kaikesta nyt kirjoittaisi järkevästi.

Tosiaan tässä 2 viikkoa sitten meille ilmoitettiin, ettei Viggo voi enää jatkaa tarhaamista suokkitamman kanssa, koska asuivat eri tallirakennuksissa. Tämä oli meille molemmilla omistajille suuri harmistus, sillä hevoset tulivat toimeen keskenään todella hyvin. Meidän tallilla kaksin tarhaavat saavat ulkoilla koko päivän, kun taas yksin ollessa on puolpäivätarhaus. Viggo on elänyt ennen meille tuloa koko elämänsä 24/7 ulkona, eikä viihdy ollenkaan tallissa, joten sille on täysin ehdotonta olla kokopäivätarhauksessa.

Viime postauksessa oli video, jossa Viggoa kokeiltiin ekan kerran uuden hepan kanssa samaan tarhaan. Tuolloinen kokeilu ei mennyt ihan putkeen, mutta uskoimme sen johtuvan viereisessä tarhassa riehuvasta Dreameristä. Kokeilimme viime viikolla hevosia uudestaan samaan tarhaan (ilman Dn läsnäoloa), mutta ruunat eivät tulleet ollenkaan toimeen keskenään. Joten se siitä. Tallissamme on enää yksi vaihtoehto, jonka kanssa kokeilla Viggon kanssa tarhaamista. Kyseessä on saman kokoinen connemaratamma, nyt toivomme, että ne tulisivat keskenään toimeen, sillä muuten en tiedä mitä tehdä. Dreameriä en halua vielä riskeerata laittamalla yhteen Viggon kanssa. Lauantaina on Viggon ja uuden tamman ensitreffit alttarilla, eli samassa tarhassa.

Tuleeko susta prinssille morsian?

Dreamer tarhaa yksin, joten sekin on nyt joutunut puolpäivätarhaukseen. Sillä on nyt jalat turvotelleet, joka saattaa joko johtua lisätystä liikunnasta, tai siitä että joutuu nyt seisomaan puolpäivää tallissa. Ärsyttää. Olen tähän väliin antanut sille nyt vähän "lomaa" ja käynyt lähinnä kävelyttämässä, nyt loppuviikosta vähän taas enemmän liikutusta, katsotaan jos viikonloppuna uskallan sen selkään kävelemään.

Viggosta huomaa että sille on ollut liikaa viime viikkojen muutokset. Siitä näkee, että se on stressaantunut, eikä oma iloinen ja rauhallinen itsensä. Meidän talliin tuli myös heinäautomaatit käyttöön, joita osa hevosista pelkää, ja se aiheuttaa vähän levottomuutta. Samoin talli on nyt ensimmäisen kerran täysi, ja siitä johtuen tallikaan ei ole niin rauhallinen enää. Niin uskon, että nämä kaikki muutokset lyhyessä ajassa ovat saaneet pienen ponin pään pyörälle.

"Voi kun olisin ulkona"

Koitan nyt keksiä hyviä ratkaisuja Viggon suhteen. Toivotaan että se tulisi toimeen uuden tamman kanssa, ja ne saisivat alkaa yhdessä tarhaamaan koko päivää. Se varmasti jo helpottaisi tilannetta huomattavasti. Mulle tärkeintä on, että kummallakin hepalla on kaikki hyvin.

Loppuun laitan vaan satunnaisia kuvia jotka jäänyt aiemmin laittamatta. Tästä tuli nyt vähän tälläinen "purkaus" postaus, mutten parempaakaan tähän hätään pystynyt kirjoittamaan.

Muutama kaunis syyspäivä on sattunut kohdalle sateiden väliin

Aina niin ihana näkymä

Kävelyllä metsässä.

Jännää

Ihmeitä tapahtuu! Dreamerin eka ratsastus 6kk saikun jälkeen.

"Kyllä mä edelleen tän tallin komein hevonen olen"

Vihdoin se päivä koitti, haimme viime lauantaina Dreamerin kotiin! Karkkilassa nähdessään meidän trailerin, päätti Dreamer ettei hän lähde täältä yhtään mihinkään, enkä sitten meinannut saada sitä kiinni tarhassa. Selvästi siis viihtynyt maalla. Lopulta kuitenkin antoi kiinni. Tämän jälkeen vähän aikaa ohjasajoin sitä, ja sitten lastattiinkin traileriin, johon se mallikkaasti käveli suoraan.

Saavuimme Espooseen ja Dreamerin astuessa ulos traikusta kuului saman tien iloinen hirnunta kaukaa tarhasta; Viggo huomasi heti, että hänen veli on tullut takaisin! Oli niin liikuttavaa katsoa, miten toinen oli niin onnessaan kaverin paluusta. Vein Dreamerin Viggon viereiseen tarhaan, jossa ne heti tervehti toisiaan iloisesti. Kyllä sydän suli.

Tässä kohtaa kokeilimme illalla myös Viggon tarhaamista uuden hevosen kanssa. Tämä oli virhe, sillä Dreamer olikin Viggosta todella mustasukkainen, ja kävi haastamassa koko ajan riitaa tämän uuden ruunan luona. Lopulta Dreamer onnistui villitsemään niin Viggon, tämän kaverin, ja loputkin ulkona olevat hevoset. Koitin mennä hakemaan Dreamerin sisälle häiritsemästä muita, mutta eihän se taaskaan antanut kiinni. Tilanne rauhoittui, kun Viggo ja tarhakaveru otettiin kiinni ja vaihdettiin takaisin eri tarhoihin. Kokeilemme niitä seuraavan kerran yhteen niin, ettei Dreamer ole ulkona samaan aikaan. Dreameriä ja Viggoa emme vielä uskalla laittaa yhteen, jottei Dn jalka vain rasitu liikaa, kun ne riehuvat niin paljon yhdessä.

Dreamerin loukkaantumisesta voit lukea mm. tapaturmasta tästä, ekasta ell käynnistä täältä, välitilanne tästä, tuomio täältä, leikkauksesta täältä.

Nyt Dreameriä on liikutettu ohjasajaen, sekä juoksuttaen suoralla uralla. Se on ollut todella rauhallinen ja kiltti. Eilen torstaina, oli sitten ensimmäinen ratsastus sitten maaliskuun. En itse halunnut olla eka joka sinne selkään menee, sen verran arka ratsastaja olen. Vaikken uskonut, että Dreamer mitään hurjaa tekisikään, mutta se olisi varmana reagoinut omaan jännitykseeni. Niinpä ihana valmentajani lupasi hypätä selkään.

Dreamer oli kuin enkeli. Se lähti tyytyväisenä liikkeelle, eikä tehnyt mitään tuhmuuksia. Sillä ratsastettiin n.20 minuuttia, jossa käyntiä, vähän kevyttäravia ja pätkät laukkaa. Mentiin pelkästään suoraauraa, ei yhtään kokoamista yms, niin kevyesti kuin mahdollista. Se liikkui puhtaasti, ja kuulema tuntui selästä käsin tosi hyvältä, ei ollenkaan jäykkä yms. Vasempaan suuntaan aavistuksen hankalampaa liikkua, siinä se takajalka on ulkojalkana.

Olin niin onnellinen kuin voi olla. Valmentajakin totesi, että nyt hän ymmärtää miksi päätin leikata jalan, niin hyvältä heppa tuntui. Valkku ei siis ollut aiemmin käynyt Dreamerin selässä.

Laitoin estevarusteet kun oli esteratsastaja.

Dreamer kasvatti maalla jo paksun talvikarvan, oli ihan märkä ratsastuksen jälkeen. Silläkin klippaus edessä.

Nyt sitten pitää maltilla jatkaa tästä eteenpäin. Muutamia kevyitä ratsastuskertoja viikossa, sen lisäksi ohjasajoa/juoksutusta, sekä kävelytystä. Ihan pikkuhiljaa etenemme. Toivotaan parasta.

Oikein super mahtavaa viikonloppua kaikille!

Yksi syksyn tavoite saavutettu!

Meidän yksi syksyn tavoite (jonka unohdin listata aiemmin) oli, että saisimme yhestä kilpailusta tänä vuonna yli 60 prosenttia. Nyt eilen sunnuntaina tämä tavoite toteutui, kun osallistuimme Karkkilassa pidettyihin kouluratsastuskilpailuihin. Prosenteiksi tuli 61,932, joihin olin super tyytyväinen! Ja toinen tuomari antoi jopa 62.955%, ihan mieletöntä!

Torstaina tunnilla olimme harjoitelleet etenkin laukassa eteenpäin ratsastamista. Lauantaina mulla oli vielä Sarin koulutunti, jossa sama teema jatkui. Ratsastin tunnilla myös radan pari kertaa läpi, ja poni liikkui todella hienosti! Valmentajakin totesi, että jos tolleen saisin Viggon radalla ratsastettua, niin varmana pisteitä vaan satelisi. Molempien valmentajien ohje kisoihin oli keskittyä vain eteenpäin menemiseen. Jos Viggo liikkuu reippaasti, niin kaikki muut asiat sujuu ihan itsekseen siinä samalla.

Kisojen verkassa Viggo ei ollut ihan parhaimmillaan, siitä oli vähän veto pois (edellisenä päivänä rankka tunti) ja se vähän puri kiinni oikealle kuolaimeen. En ollut siihen ihan tyytyväinen, tosin se laukkasi oikein hienosti.

Verryttelyä

Tomerasti eteen

Radalla annoin sen mennä vähän pidemmällä tuntumalla kuin aiemmin, myös valmentajan ohje. Ja yllättäen tämä auttoi, ja Viggo pysyi rentona kun sai mennä vähän rennommasta muodossa. Se liikkui paljon paremmin eteen kuin aiemmissa kisoissa, ja pystyin ratsastamaan sitä paremmin. Tämä oli ensimmäinen kisa, jossa saimme suoritettua rikkeettömän laukkaohjelman! Fiilis radan jälkeen oli aivan mahtava! Tosin siinä kun ehdimme jonkin aikaa kävellä, kun odotimme tuloksia, aloin jo miettimään kohtia, jotka mun olisi pitänyt ratsastaa paremmin.

Mutta tosiaan hyvät prosentit tuli, ja olen hevoseen enemmän kuin tyytyväinen! Tästä on hyvä jatkaa.

Kuva radalta. Kuvaaja Haije.

Veryttelyssä

Radalla ravia

Loppuposeeraus

Dreamerin ohjasajoa. PS. Viggo ollut vuoden meillä

Herkkä hetki syksyisessä ilta-auringossa.

Nyt lauantaina koittaa se päivä, kun Dreamer palaa takaisin Espooseen! Jännää!

Viimeksi kun maanantaina kävin Karkkilassa Dreameriä katsomassa, mietin että on se hieman päässyt "metsittymään" maalla ollessaan. Sen harja sekä häntä on pitkä ja takkuinen, korvakarvat sojottavat joka suuntaan, ja karvakin muuttunut pörröiseksi. Ei hirveästi muistuta urheiluhevosta. Katsotaan jos lauantaina ehdin sitä vähän puunata ennen muuttoa.

Tein kentällä taas ohjasajoa. Viimeksihän D oli kuin ruutitynnyri, ja sinkoili koko ajan milloin mihinkin. Kentälle oli "harmikseni" tulossa myös ratsastamaan yksi ratsukko, ja pohdin voinko edes mennä sinne nyt samaan aikaan. Ratsastaja kyllä vakuutti, ettei hänen poni välitä jos vähän pompitaan. Lupasin häipyä paikalta, mikäli Herra D ei käyttäydy.

Suureksi yllätykseksi Dreamer käyttäytyi ihan mielettömän hyvin! Se oli sisäistänyt viime kerran ohjasajo-oppeja, ja toimi paljon paremmin kuin viimeksi! Nyt pystyimme työskentelemään uraa pitkin rauhallisesti. Suurimmaksi osaksi mentiin käyntiä, katsoin että käveli reippaasti ja teki hyvin kulmat. Väliin muutamia pysähdyksiä, jotka sujuivat mallikkaasti. Jopa suunnanvaihdot menivät jo kelvollisesti! Hieno poika! Lopussa otin kerran ravia koko kentän ympäri kumpaakin suuntaan uralla, se riitti tällä kertaa.

Olin tosi tyytyväinen Dreameriin ja sen liikkumiseen. Se liikkui todella rennosti ja mielellään, ja vieläpä puhtaasti. Näin on hyvä taas jatkaa seuraavalla kerralla. Aion lauantaina ohjasajaa sen ensin Karkkilassa ennen lähtöä, niin saa siellä rauhassa sen tehdä. Katsotaan jos sunnuntaina löytyy joku rauhallinen hetki Espoossa, niin kokeilen heti myös siellä ohjasajaa, en lupaa että menee siellä yhtä rauhallisesti.

Iloinen poika

Ja loppuun vielä: Viggo on tänään ollut meillä tasan vuoden! Niin se aika kuluu. Facebookiin kirjoitin näin:

Tänään hobittihevonen on ollut vuoden meillä. Tähän vuoteen on mahtunut kaikenlaista:

Viggo on mm. riuhtonut monta kertaa itsensä irti juoksuttaessa, karannut tallista, murtanut 2krt varpaat, mennyt pari kertaa laidunten sähköaitojen läpi..Se on tuhonnut melkein kaikki Dreamerin ulkoloimet tarhassa, ryöstää maastossa, jännittää kisoissa niin että ollaan aina vikoja...

Mutta se on myös maailman paras poni. Se on kiltti ja seurallinen, sen selässä on aina turvallinen olo, se oppii kaiken super nopeasti ja on aina hyvällä asenteella menossa. Sen kanssa on päässyt tekemään asioita, mitä en pitkään aikaan ole uskaltanut tehdä. Viggolla voisin lähteä ratsain viemään sormuksen Mordoriin

Ylemmässä kuvassa olen koeratsastamassa Viggoa Pärnussa, ja alempi kuva viime lauantailta kisoista.

Hups, opettelin väärän kouluohjelman!

Lauantaina 23.9 oli taas vuorossa uudet kilpailut. Torstain koulutunnilla treenasimme radan juttuja, ja ne sujuivat tosi hyvin. Perjantaina aioin vain verkata Viggon nopeasti ja sitten käydä radan pari kertaa läpi. No, heti alkuun V ahdistui kun kentällä juoksutettiin aika pinkeää hevosta samaan aikaan. Tämä "tila" jäi sitten Viggolle päälle, ja oli todella hankala koko ratsastuksen ajan. Kun koitin laukata ihan vain suoraa uraa, niin poni vain hyppi poikittain paikallaan, ja kun käskin menemään eteenpäin, niin vaihteli vain laukkoja...Piti monta kertaa pysähtyä laskemaan hitaasti kymmeneen, jotten menettäisi täysin hermoja. Lopulta sain sen laukkaamaan normaalisti kerran kentän ympäri, niin päätin lopettaa siihen ratsastamisen, ennen kuin se lähtee taas menemään huonosti. Mutta ei kauhean hyvä maku jäänyt ratsastuksesta, enkä ollut hyvillä mielillä lähtemässä seuraavana päivänä kisoihin.

Perjantai-iltana äitini kysyi kisapaikan osoitetta. Menin katsomaan sen kisakutsusta, ja samalla huomasin että kutsun lopussa lukee "huom. Rata A"...Mietin että miksi ihmeessä on pitkärata, kun kouluohjelma on lyhyen B-radan ohjelma. Pian pieni kauhukuva tuli päähäni, ja aloin googlaamaan, ja kyllä, on olemassa kaksi ihan saman nimistä kouluohjelmaa, joista toinen ratsastetaan B-radalla ja toinen A...Voi helvetti. Ja tietenkin olin opetellut sen helpomman ohjelman, ja oikea rata oli paljon vaikeampi kuin se, mitä oltiin harjoiteltu. Siinä sitten perjantaina klo 23.30 aloin opettelemaan täysin uutta kouluohjelmaa, jota en ollut ikinä ratsastanut.

Valmiina lähtöön!

Aamulla lähdettiin matkaan. Tällä kertaa mukana oli myös Viggon tyttöystävä, eli hänen tarhakaverinsa suomenhevostamma Tubuna. Poika oli selvästi tyytyväinen, että oli naisseuraa mukana.

Kisapaikalla Viggo oli normaalia pörheämpi, varmaan piti Tubunalle vähän esittää "hurjempaa" kuin on. Oltiin molemmat heti luokan alussa, niin oli ihana verytellä, kun kisapaikalla ei ollut kuin yksi ratsukko meidän lisäksi. Verkassa Vibu ei ollut ihan parhaimmillaan avuilla, vähän vänkä ja vastahakoinen, mutta ihan ok:sti liikkui silti.

Siirtyessämme radalle, tuli taas pieni jännityksen poikanen voikkoon poniin, ja eteenpäinpyrkivyys katosi samalailla kuin ennenkin. Jälleen sen liike jäi paikoilleen, ja tunsin heti että jos liikaa painostan pohkeella, niin se nostaa vain laukan. Niinpä päätin alkutervehdyksestä liikkeelle lähtiessä antaa sen mennä hetken semmoista poikittaista jumitusravia, jonka jälkeen pikkuhiljaa varovasti pohkeella pyysin eteenpäin. Raviosuus menikin taas ihan kivasti, tuli pari seiskaakin.

Laukkaohjelmassa oli samoja ongelmia mitä nyt on joka kerta ollut. Mutta siinä oli tällä kertaa myös hyviä pidempiä laukkapätkiä, joihin olin jo tosi tyytyväinen. Ja saatiin jopa 6 toisesta keskilaukasta, mikä on jo hienoa, sillä emme ole koskaan kotona varsinaisesti treenannu keskilaukkaa! Vasen laukka meni reippaasti ja jo vähän pyöreänäkin, ja olin varma että saan ratsastettua sen ilman rikkoja loppuun asti. Valitettavasti a-päädyssä lyhyellä sivulla Vibu meinasi että hän lähtee tästä sisääntuloaukosta pois radalta, niin jouduin tekemään korvaajan liikkeen, josta se sitten tipahtikin raviin. Tuon jälkeen olisi pitänyt vielä pitkä sivu laukata, mutta poni nosti aina vain väärän laukan, joten se oli siinä. Lopputervehdykseen se sentään ravasi nätisti ja saatiin siitä 7.

Verkassa

Radalla voltilla

Vaikka emme taaskaan saaneet hyviä pisteitä, olen silti oikein tyytyväinen rataan. Ensinnäkin muistin radal ja selvisimme siitä kuitenkin ihan kelvollisesti, ottaen myös huomioon miten huonosti edellisen päivän ratsastus oli mennyt. Tuomari tuli luokan jälkeen juttelemaan kanssani ja harmitteli Viggon jännittämistä. Kehui, että se aina välillä väläytteli oikein hienoja pätkiä, niin kun sen vaan saa rennoksi radalla, niin alkaa pisteitä sadella. Olin tosi iloinen näistä kommenteista.

Nälkä kasvaa syödessä, ja ilmoittauduin jo seuraaviin kisoihin, jotka ovat nyt sunnuntaina 1.10. Toiveissani on edelleen, että saisimme tänä vuonna yksistä kisoista 60%. Tämä on täysin mahdollista, täytyy vaan nyt oikein panostaa laukkoihin.