Vaikeita päätöksiä

Nyt kun viimein kaikki lumi ja jää on sulanut ja tarhojen pohjat alkaneet kuivua, niin tuli ajankohtaiseksi taas miettiä Dreamerin & Viggon tarhaamista yhdessä. Ne tarhasivat ennen yhdessä ja tulivat todella hyvin toimeen, eivät ikinä toisilleen tahtoneet mitään pahaa. Kuitenkin pojat tykkäsivät leikkiä ja riehua todella paljon yhdessä, melko rajusti. Tästähän johtuen viime vuoden maaliskuussa kaikista liukkaimmalla kelillä sitten Dreamer kaatui todella pahasti niiden leikkiessä, ja olikin puoli vuotta saikulla ja joutui jopa leikkaukseen. Sanomattakin selvää, etteivät ruunat ole tämän jälkeen voineet tarhata yhdessä, jotta Dreamerin jalka sai rauhassa parantua. Viggolle löytyi onneksi tallista tarhakaveriksi mukava rauhallinen connemaratamma, jonka kanssa se on nyt tarhannut tähän asti.

Kuitenkin nyt kun Dreamer on kuntoutunut hienosti ja jalka vahvistunut, olin alkanut miettiä uudestaan poikien tarhaamista. Yksin tarhatessa Dreamer pääsee ulkoilemaan vain puolipäivää. Muutenkin olisihan se nyt kätevintä ja kivointa jos omat hevoset tarhaisivat yhdessä, varsinkin kun ne tulivat niin hyvin keskenään toimeen. Niinpä tässä kuussa päätin ensin kokeilla laittaa ne yhdessä vapaana kentälle, jossa olisi tilaa tutustua toisiinsa. Virhe.

Ensin haistelivat rauhassa...

Sitten Viggo päätti että nyt mennään, ja Dreameriä ei ollut vaikea provosoida mukaan..

"Ja ei varmana anneta ottaa meitä kiinni.."

Hetken pojat haistelivat toisiaan nätisti, kunnes Viggo tajusi, että hehän ovat vapaana kentällä, ja lähti hirveetä kyytiä laukkaamaan kentän toiseen päähän. Olin kyllä arvellut, että siinä kävisi noin, koska Viggo riehuu vapaana ollessaan tosi paljon. Mutta jotenkin silti mietin, että ehkä ne vaan rauhassa haistelee toisiaan.. Koko aika meni siihen, että Viggo & Dremer laukkasivat rinnatusten toista pitkääsivua edes takaisin, villitsien samalla vieressä tarhaavat hevoset. Ei ne juuri keskittyneet siihen toisiinsa tutustumiseen.. Aikansa kun olivat juosseet, ajattelin että parempi ottaa kiinni ennen kuin sattuu mitään. Mutta eiväthän ne tietenkään antaneet niitä pyydystää, vaan aina juoksivat ohi. Lopulta kun seisoin hetken kentän keskellä, niin Dreamer käveli luokseni, sille riitti. Viggo edelleen juoksi karkuun. Menin Dreamerin kanssa odottelemaan kentän portille, niin hetken päästä Viggo luovutti ja tallusti meidän luo.

Seuraavina kertoina olin fiksumpi, ja laitoin useina iltoina ruunat samaan tarhaan viettämään aikaa. Edelleenkin tuntuivat tulevan juttuun keskenään, mutta se sama vanha leikkiminen jatkui. Dreamerillä on ärsyttävä tapa leikkiessä hyppää pystyyn sekä peruutella, mikä aiheutti minulle heti huolen. D oli nimenomaan pystyyn hypätessä kaatunut, ja siitä takajalan kinner vammautunut. Vaikka jalka leikattiin ja vaikuttaa nyt olevan kunnossa, niin tuollainen pystyyn hyppiminen aiheuttaa turhaa rasitusta siihen jalkaan. Nyt iltaisin nukkumaan mennessä aloin pohtia koko kuviota uudestaan, ja stressaamaan hevosten puolesta. Niin paljon haluaisin, että pojat pääsisivät yhdessä ulkoilemaan, mutta onko järkeä kasvattaa tieten tahtoen riskiä, että Dreamerin jalka rasittuu liikaa, tai peräti loukkaantuu uudestaan.

Eilen juttelin ystäväni sekä äitini kanssa, ja tulin siihen päätökseen, ettei Viggoa ja Dreameriä vielä tarhata yhdessä. Viggo saa jatkaa nykyisen tarhakaverinsa kanssa ulkoilua ja Dreamer joutuu nyt tyytymään viereisten tarhojen hevosten seuraan. Kyllä nämä kaksi joskus pääsevät taas "yhteen", muttei nyt vähään aikaan. Jos vaikka Dreamerinkin tästä taas vanhetessa vähän rauhoittuisi... Sitähän ei oltu ennen meille tuloa tarhattu muiden kanssa, kun sitä oltiin pidetty pitkään orina, ja ruunattiin vasta vähän ennen kuin kävin sitä kokeilemassa. Ja orina oli ollut liian päällekäyvä muiden kanssa tarhaamiseen. Mutta joskus sitten pääsee Viggon seuraan, kenties sitten kun ei enää aktiivisesti kilpailla.

Myönnän että tilanne harmittaa, mutta varmasti järkevämpi näin. Ainahan voi sitten kokeilla uudestaan, jos siltä tuntuu. Loppuun vielä parit hauskat videot viime viikolta :) Äänet päällä voi kuulla Dreamerin neitimäisen vinkumisen.