Viggon kisakauden startti

Nyt tuli sitten viime viikolla startattua Viggonkin kanssa kevään ekat kilpailut. Olimme viime sunnuntaina Gobbackassa koulukilpailuissa, ja Viggo meni elämänsä ensimmäisen helppo b-luokan, K.N. Specialin. Olin suunnitellut valmistautuvani oikein hyvin näihin kilpailuihin, mutta toisin kävi. Viikkoa ennen kisoja ylävatsani kipeytyi pahasti, enkä pystynyt ratsastamaan. Muutamat päivät kärsittyäni pakotin itseni lääkäriin, ja sain sieltä lääkkeet (ja ohjeet levätä..). Torstaina valmentajani hyppi Viggolla ja seuraavana päivänä kokeilin itse ratsastaa, josta ei meinannut tulla mitään, kun oli koko ajan sellainen olo että kohta oksennan (en niin tehnyt). Seuraavana päivänä piti olla vielä kouluvalmennus, laitoin valmentajalle viestin, että voisiko tämä ensin ratsastaa ja sen jälkeen minä menisin vain kerran radan läpi, muuten kipeytyisin liikaa. Lauantaina siis valmentaja ratsasti ensin, sitten kiipesin selkään ja ratsastin kerran radan, joka sujui todella hyvin! Kaikki kohdat meni helposti ja hyvin, ainoastaan pysähdykset tuottivat ongelmia, mutta mietimme, että ne on vain pieni kohta koko radasta.

Tällä kertaa kokeilin tehdä sykeröt pitkään harjaan, tuli kyllä hienon näköiset vaikka itse sanonkin!

Tyytyväisenä traikussa.

Verkkaohjeeksi sain molemmilta valmentajilta ratsastaa vain askellajit reippaasti läpi, ja verkata maksimissaan 20 minuuttia. Viggolla on ollut ongelmana radalla "hyytyminen", niin ajattelimme, että parempi säästää energiaa mahdollisimman paljon. Kentän veryttelyalueella oli tosi paljon ratsastajia, joten menin viereiseen maneesiin, jossa oli enemmän tilaa. Viggo tuntui ekasta askeleesta lähtien todella hyvältä! Se oli reipas sekä tasainen, toimi ihan pienillä avuilla hyvässä yhteistyössä. Itselle tuli oikein hyvä fiilis, ja vahva tunne että rata tulee menemään hyvin.

Siirryin jonkin verran ennen omaa vuoroa kentälle. Heti sain huomata, että Viggo vähän jännittyi, eikä ollut enää niin hyvän tuntuinen. Sain sen kuitenkin ihan hyvin ravaamaan, ja oli taas avuilla, vaikkei niin hyvin kuin maneesissa. Meidät kuulutettiin seuraavaksi, ja astuimme kouluaitojen sisäpuolelle. Ja samalla Viggo muuttui tahmeaksi ja vastahakoiseksi, josta seurasi pieni harmitus itselle. Koitin rauhassa pyytää sitä enemmän eteen, jotta siitä tulisi taas tasaisempi, mutta pohjeavut menivät kuuroille korville. Kun eteenpäinpyrkimys oli kadonnut, tuli mukaan myös kiemurtelu ja epätasaisuus.

Raviosuudella tahti vaihteli ja poni kiemurteli. Mietin siinä samalla, että mitä minun tulisi nyt tehdä, jotta meno muuttuisi paremmaksi. Keskiraviin lähtiessä tuntui, ettei Viggo lisännyt ollenkaan askeleen pituutta, joten päätin kokeilla antaa pohjetta kerran vähän napakammin, jonka seurauksena se tietenkin jännittyneenä nosti laukan. Tyypillistä Viggoa, että kun on jännittynyt niin enemmän "jähmettyy" paikoilleen kuin sinkoaa, ja jos koittaa enemmän pyytää eteen, niin sitten rikkoo laukalle.  Käyntiosuus meni ihan ok, tuli kutoset siitä. Seuraavaksi vuorossa ensimmäinen laukannosto, jotka ovat olleet Viggon parhaimpia kohtia aiemmin. Ja V nosti VÄÄRÄN laukan! Korjasin niin nopeasti kuin pystyin, ja ratsastin eteen. Tästä seurasi hyvin epämääräinen kulma, jonka jälkeen piti kääntää diagonaalille. Tässä Viggo keksi ensin vaihtaa takapään ristilaukalle, koitin pyytää sitä enemmän eteen, jolloin normaalisti korjaa laukan takaisin, niin nyt V sitten vaihtoi myös etupään. Eli saimme sekä laukannostosta että diagonaalista 2.

Kohti seuraavaa laukannostoa, valmistelin oikein huolella. Ja VÄÄRÄ laukka?? Ihan oikeasti?? Ei Viggo ole enää pitkään aikaan nostanut laukkaa väärin. Tuntui, että teki sen ihan vain pottuillakseen. Siitä saimme taas 2. Kun sain vaihdettua laukan oikeaksi, pyysin Viggoa kunnolla eteen laukkaamaan. Nyt se laukkasi kunnolla, ja tulikin 7 pääty-ympyrästä. Myös diagonaali meni sujuvasti, ja V jopa siirtyi SUORAAN käyntiin laukasta! Ekan kerran! Ihme kyllä, onnistui saamaan minut paremmalle mielelle. Lopputervehdys myös 7.

Pahoittelen kuvien laatua, otettu videosta

Loppukäynnit

Radan jälkeen tein vielä loppuravit, niin olisittepa nähneet kuinka lennokkaasti ja kevyesti poni liikkui. Kyllä pitää myöntää, että jupisin siinä ehkä pari kirosanaa itsekseni. Mutta täytyy vain muistaa, että Viggo on vielä niin kokematon, ettei se voi mitään, jos jännittää radalla. Se tarvitsee vain lisää ratoja alle ja kokemusta, niin kyllä se siitä lähtee. Kun katsoin jälkeen päin radan, niin tajusin ettei se niin huonosti edes mennyt, kuin miltä tuntui selästä. Jos ne väärät laukat olisivat menneet hyvin, niin ihan hyvät prosentit olisi tullut. Nyt tuli 54,2%.

Nyt meiltä jää kisat hetkeksi tauolle molempien heppojen kanssa. Lähden itse ensi kuussa lomalle ulkomaille, niin sen jälkeen sitten jatketaan taas treenejä ja kilpailemista.

Tässä pätkä loppuosasta, joka meni vähän paremmin.

Onko muilla radalla jännittyviä heppoja? Miten olette saaneet hepat rentoutumaan?