Viime lauantaina oli Dreamerin kanssa ensimmäiset kilpailut sitten sen viime vuoden loukkaantumisen. Ja oli muutenkin meidän edellisestä kilpailusta jo n. 3 vuotta aikaa. Nämä olivat 1-tason koulukilpailut ja luokkana helppo A:1. Harkitsin että olisin aloittanut vähän helpommasta luokasta, kun Dreameristä ei ikinä tiedä miten se radalla käyttäytyy, mutta päätin kuitenkin mennä helppoon a:han.
Edellisen viikon D oli ollut todella haastava ratsastaa. Se oli ihan omituinen, pelkäsi maneesimme lyhyitä sivuja, ei mukamas uskaltanut mennä niistä ohi, ja oli todella jännittynyt. Normaalisti D ei maneesissa pelkää yhtikäs mitään, joten käytös ihmetytti paljon. Ja yritä siinä sitten treenata rataa, kun hevonen menee jännittyneenä kuin viulun kieli lyhyet sivut, ja koittaa vaan karata takavasemmalta pois. Mulla oli todella huono fiilis meidän menosta, ja mietin moneen otteeseen, että pitäisikö perua koko kisat. Onneksi kuitenkin kilpailua edeltävänä päivänä Dreamer meni oikein hienosti, ja pääsin treenaamaan rataa. Kaikki muu sujui harjoituksissa hyvin, paitsi radan ensimmäisessä käyntilaukannostossa D veti aina kilarit, eikä siitä tullut mitään. Mutta mietin, että se on vain yksi kohta radasta.
 |
| Kuiskuttelua |
 |
| Letitetty. Huomatkaa uusi kisa(kuljetus)riimu! |
Mietin mielessäni, että nyt minun on keskityttävä verkassa ainoastaan hevosen hyväksi ratsastamiseen. En halunnut verkassa tehdä mitään radan tehtäviä, koska jos ne eivät olisi siinä sujuneet, niin ne olisivat alkaneet ahdistaa. Samoin jätin kokonaan käyntinostot tekemättä, jottei D keksisi alkaa niissä taas temppuilla. Keskityin vain siihen, että itse ratsastin mahdollisimman kevyesti, hevonen liikkui mielellään eteen ja rentona. Ja tärkeintä oli muistaa hengittää. Muistin viime valmennuksen opettajan sanat, että kunhan muistat hengittää, niin hyvin menee. Ja kuinka olisi noloa, jos unohtaisin hengittää ja pyörtyisin kesken radan, ja joku vieras joutuisi minut tulla sieltä maasta nostamaan ylös.
Dreamer oli verkassa tosi kiva. Se liikkui reippaasti ja oli hyvin avuilla. Ihan en ollut tyytyväinen etupään keveyteen, olisin halunnut sen olevan vähän kohonneena edestä ja paremmin takaa vielä alla, mutten siinä viitsinyt sitä liikaa alkaa säätämään, kun se kuitenkin oli ihan hyvä ratsastaa. Itse rata sujui uskomattoman hyvin, D liikkui letkeästi ja kuunteli tosi hyvin minua. Kun tultiin käyntiosuuteen, alkoi jännitys kohota. Eka takaosakäännös oli ihan ok, välissä teki tosi hyvät keskikäynnit (7.5), toisen takarin ratsastin huomattavasti varovaisemmin, koska en halunnut liikaa painostaa Dreameriä ennen sitä vaikeaa käyntilaukannostoa. Tulimme L-kirjaimen kohdalle, ja jes, sain nostettua käynnistä laukan! Tässä kohtaa oli jo voittajafiilis.
Loppu laukkaosuus sujui hyvin. Viimeisen keskilaukan jälkeen piti tulla ravissa keskihalkaisijalle, nostaa heti oikea laukka, ja laukata tuomarin eteen ja siitä seis. Dreamer ravasi hienosti lyhyen sivun, mutta kun käänsin sen pituushalkaisijalle, niin se päättikin lähteä poikittain vasemmalle.. Koitin sen "potkaista" takaisin suoralle linjalle, mutta D oli vahvasti päättänyt, ettei hän aio suorittaa viimeistä kohtaa. Olin kuitenkin päättänyt että se kyllä saa luvan nostaa laukan vaikka ehdittäisiin mennä sitä vain yksi askel, ja ratkaisin Dn pelleilyn pysäyttämällä sen kokonaan, ja siitä sain sitten nostettua laukan. Saimme sentään viisi laukka-askelta ennen lopputervehdystä!
 |
| Onnellinen ratsastaja, jolla jalassa uudet ihan liian isot housut, jotka lähtee myyntiin tämän jälkeen. |
Loppuun parit pätkät radasta :)
Toinen keskiravi + pohkeenväistö
Laukkaosuutta
Ja keskilaukka sekä loppusählinki :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti