Mulla kävi tosi hyvä tuuri, nimittäin The little pink pony -blogin Essi Huida oli meidän kanssa samoissa kilpailuissa, ja ehti kuvata oman ratansa jälkeen meitä! Tosi hyvälaatuisia kuvia oli saanut otettua maneesista, näitä kelpaa esitellä muille! Kiitos Essi!
Verryttelyssä.
Viggon salama näkyy hienosti
Varmaan odotamme omaa vuoroamme
Radalta: Askeleen pidennys 6,5 "lupaava"
Täyskaarto 6,5 "aseta selkeämmin kaarella"
Toinen täyskaarto 7 "sujava"
Ja rata ohi, Viggo selkeästi kaikkensa antanut ja minä tyytyväinen
Tänä vuonna aloitinkin kisakauden jo helmikuun alussa, mikä on ennätys! Olen yleensä aloittanut kisaamisen vasta keväällä kun lumet ja jäät ovat jo sulaneet. Muutenkin olen huono miettimään ja suunnittelemaan mitään kisakalenteria, vaan olen yleenä välillä kurkannut kipan kisakalenteria, ja jos sattunut näkemään jotku kivat kisat niin ilmoittautunut sinne. Nyt kuitenkin olen saanut uuden innostuksen kilpailemiseen. Osaksi into tulee siitä, että nyt on uusi "kisahevonen" eli Viggo, joka on kokematon, niin pääsee hyvin näkemään sen kehitystä koulutuksessa. Ja taas Dreamer näyttää lähtevän kuntoutumaan hyvin, ja se liikkuu hienosti, niin sillä pääsisin mahdollisesti vihdoin kunnolla kisaamaan helppo a-luokkia, ja ehkä vihdoin päästä starttaamaan ensimmäinen vaativa b-luokka, joka on ollut unelmani jo monta vuotta. Ja tietenkin olisi huippua lähteä kisoihin kahden hevosen kanssa
Valmistelut
Ensimmäiset kisat olivat entisessä kotitallissamme Kilossa. Tällä kertaa mukaan lähti vain Viggo, Dreamer ei ihan ole vielä valmis radoille. Luokkana oli c-merkin kouluratsastusohjelma, joka on looginen ja mukava rata. Viggoa oltiin alkuviikolla liikutettu vähän huonosti, eikä silloin myöskään ollut varmaa päästäänkö osallistumaan kisoihin. Kun osallistuminen varmistui, niin perjantaina menin illalla treenaamaan rataa. Tullessani maneesiin sen ulkopuolella aurattiin lumia pois, josta kuului kova meteli sisälle. Olimme maneesissa yksin, ja Viggo oli todella jännittynyt. Kun aura lähti pois, ja ajattelin että nyt ehkä saan Viggon rentoutumaan, niin jotkut tulivat hakemaan maneesin toisesta päästä hevostraileria, joka taas aiheutti erikoista ääntä, joka hermostutti Viggon entisestään.
Minun oli pakko lähteä hakemaan tallista äänieristetty huppu Viggolle, ja samalla otin liinan, ja menin juoksuttamaan Viggoa kentälle hankeen. Hanki antoi hyvää vastusta, ja Viggon energiat väheni melko nopeasti. Siirryin maneesiin, jossa juoksutin vielä laukassa. Tämän jälkeen nousin selkään, ja oli heti rennompi poni. Tein sillä kunnolla töitä, jotta kaikki "pöllöenergiat" lähtisivät pois. Koska kävi hyvä tuuri ja olin yksin maneesissa, menin vielä lopuksi kouluradan 2 kertaa. Tästä tulikin vähän suunniteltua pidempi liikutus, mutta ainakin hevonen tuli hyväksi ratsastaa.
Seuraavana päivänä menin taas ratsastamaan, ja tällä kertaa oli Viggo ensimmäisestä askeleesta lähtien super hyvä ratsastaa! Edellisen päivän "ryöpytys" siis toimi. Tein nopeat alkuravit, ja sitten ratsastin radan taas kaksi kertaa, ja sen jälkeen lopetin ratsastuksen. Kun hevonen liikkui niin hyvin, en halunnut mennä sillä yhtään pidempään, jottei se väsyisi.
Kisapäivä
Viggo letitettynä
Sunnuntaina kilpailuaamuna oli pakkasta -12 astetta. Sulloin itseni täyteen kerroksittain toppavaatteita, koska minähän en aio palella. Tallilla Viggolle laitoin sen paksuimman sisäloimen ja sen päälle vielä paksun villaisen enkkuviltin. Poni oli nopeasti letitetty ja kamat kasassa autossa, heppa vain traikkuun ja matkaan.
Topatut tyypit valmiina matkaan
Alla pitkähihainen, paksu pörröfleece, paksu toppaliivi + toppatakki. Kahdet housut, toppahame + ihanat uudet lämpimät saappaat. Ja pipo tietysti. Näistä on lämmin pukeutuminen tehty. Kisoissa näkyi kauhean vähän vaatteita nuoremmilla tytöillä, teki pahaa katsoa. Näin vanhana sitä on viisastunut, että mieluummin näyttää toppapallolta, kuin palelee koko päivän.
Olisko kuvat jo otettu että päästäis matkaan? t. Viggo
Kisapaikalla verryttely sujui maneesissa hyvin. Vähän alkuun Viggo tuijotti tuomarien tuoleja (aita ei haitannut, tuolit kyllä), mutta nopeasti se lopetti niiden tuijottamisen. Se oli ihan hyvän tuntuinen verkassa, vähän ehkä väsynyt, enkä saanut sitä niin energiseksi kuin olisin halunnut. Niinpä katsoin parhaaksi tehdä lyhyen rennon verkan, ihan vaan askellajit läpi, ettei se väsähtäisi liikaa. Verkan jälkeen jäimme maneesiin pienelle alueelle odottamaan vuoroamme, starttasimme kolmantena. Pelkäsin siinä, että Viggon energiat lähtisi lopullisesti kävellessä. Kun meitä edeltävä ratsukko meni radalle, otin taas ohjia käteen ja vähän herättelin ponia, jotta se tulisi takaisin "ratsastusmoodiin".
Kun edellinen ratsastaja lopetti suorituksensa, siirsin heti Viggon raviin ja siirryin radalle odottamaan vihellystä. Siirtyessämme radan sisäpuolelle tunsin heti, kun Viggosta tuli skarpimpi ja energisempi! Mietin mielessäni jes, nyt se heräsi, meillä on mahdollisuus! Rata sujui todella hyvin, Viggo eteni reippaasti ja oli hyvin avuilla. Pystyin hyvin keskittymään hienosäätöön ja siihen että oikeasti ratsastin kaikki kohdat, enkä vain kiirehtinyt pisteeltä pisteelle. Ekan laukannoston Viggo teki loistavasti, mikä sai minut zemppaamaan vielä enemmän. Viime vuonna suurta päänvaivaa tehneet laukat tuntuivat tällä kertaa radan parhaimmilta kohdilta. Lopputervehdyksen jälkeen oli niin tyytyväinen olo, että oltiin molemmat oikeasti tehty parhaamme.
Kuvakaappaukset radalta
Tyytyväisenä ulkona
Kaunis kuva Viggon valtavasta päästä
Poseeraus toiseltakin puolelta
Ja niin siinä kävi, että saimme 66,7% ja sijoituimme ensimmäiseksi koko luokassa! Uskomatonta! Viime vuonna aloitimme Viggon kanssa kisaamisen, ja tulimme jokaisessa kisassa viimeiseksi, ja prosentit aina vähän päälle 50, ja nyt tällaiset pisteet vuoden ekasta startista.. Voin kertoa, että olo on ihan mieletön. Viggo on ollut tosi haastava hevonen, ja aina välillä mietin, että osaanko sitä viedä eteenpäin, niin on todella hienoa näin nähdä että on se oikeasti kehittynyt paljon. Juuri ne laukat, jotka ei sujunut ollenkaan viime vuonna, niin niistä saimme tällä kertaa radan parhaat pisteet: Molemmat nostot olivat 7 ja laukkaympyröistä tuli myös 7 ja 6.5.
Itse olen aina pitänyt arvostelun lopun yleisvaikutelman kommentteja tärkeimpänä, niissä yleensä tehdään hyvä yhteenveto radasta ja kerrotaan mihin kannattaa kiinnittää huomiota. Olisi myös tärkeää, että tuomari kommentoisi myös jonkin positiivisen asian radasta (oli se sitten mennyt päin seinää tai ei) niin jää aina parempi fiilis jatkoa ajatellen. Nyt meidän loppukommentit olivat todella positiiviset ja tiedän nyt mihin tulee nyt ratsastaessa taas keskittyä.
Hieno Bucasin palkintoriimu! Tuli tarpeeseen, juuri olin katsonut että meidän Bucas-riimu on ihan kulahtanut, että pitäisi ostaa uusi
Näin tällä kertaa. Nyt ei enää viitsi Viggolla mennä Kiloon helpon c:n luokkiin, seuraavan kerran sinne varmaan sitten kun Viggo osaa he b:n asiat. Nyt koitetaan saada vielä c:ssä tasaisia hyviä suorituksia, ja sitten katsotaan, jos syksyllä voidaan siirtyä jo b:n luokkiin. Tämä tietenkin oli melko helppo rata, niin en usko että ne muut c:n radat tulee menemään yhtä hyvin kuin tämä. Mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!
Loppuun pätkä meidän radasta. Seuraavaksi keskitytään suoraan menemiseen sekä pysähdyksiin.
"Sk.
160 cm, 4 pitkää sukkaa, hyvät askellajit, reilu hyppääjä. Treenattu
säännöllisesti. Hevosella on kisattu esteitä 100-110 cm (myös startannut
pari kerta 120-luokkia). Hän on menestynyt hyvin Viron 4-6 v. hevosten
kouluratsastuksessa (on ollut sijoittunut kaikissa kisoissa, missä on
osallistunut). Taso vaativa B. Helppo ja kevyt ratsastaa. Terve, täysin
ongelmaton hevonen - kiltti käsitellä kaikissa tilanteissa, kuljettaa,
kengittää. Maastovarma yksin tai porukassa."
Olin koulussa jollain atk-tunnilla ja tuttuun tapaani selaisin nettiä koulutehtävien sijaan. Katsoin hevosten myynti-ilmoituksia ja katseeni kiinnittyi yllä olevaan ilmoitukseen. Ihan kuin mua varta vasten tehty ilmoitus! Näin silmissäni upean kouluhevosen, joka kiinnittäisi kaikkien katseiden huomion. Saman tien laitoin äidilleni sähköpostilla kyseisen ilmoituksen, ja kysyin mitä mieltä hän on. Äiti käski kyselemään lisätietoja sekä lähettämään kuvia. Vähän alkuun mietin, että onko oikeen hyvä, että hevonen on Virosta, mutta tutuillani oli hyviä kokemuksia sieltä hevosen ostamisesta ja sain hyviä neuvoja mitä tulisi ottaa huomioon.
Juttelin paljon hevosen omistajan kanssa. Hevonen oli hänellä ollut 4 vuotiaasta asti. Dreamerillä oltiin kisattu sekä esteitä että koulua, mutta omistajan mielestä se oli selkeästi koulupainoitteinen, minkä takia hän oli sen myymässä (tähän väliin: Dreamer oli/on selkeästi teknisesti ja muutenkin taitavampi esteillä, koulussa on ollut paljon enemmän treenaamista). Koulukisatulokset Dreamerillä oli todella hyvät: Se oli osallistunut Viron nuorten hevosten mestaruuksiin, jossa se oli 4-vuotiaana 7. , 5- vuotiaana 2. ja 6-vuotiaana 2.
Kokeilemassa Dreameriä Tallinnassa
Eipä kauaa tarvinnut jutella, sillä jo viikon päästä ensimmäisestä yhteydenotosta olimme isän kanssa matkalla Tallinaan koeratsastamaan Dreameriä. Valmentajani ei valitettavasti päässyt mukaan, mikä toi lisäjännitystä, sillä edellisen hevosen olimme koeratsastaneet yhdessä. Videoita hän oli nähnyt, ja ihastui Dreamerin tahtiin, joka kävi kuin kello. Sillä oli samoin todella upea käynti. Ainoastaan laukasta valmentaja ei oikein tykännyt, melkein vihjaisi ettei tuollaisella laukalla hevosta ostaisi. Mutta samalla totesi, että voihan olla ettei laukan ratsastamiseen olla vain keskitytty, että paranee treenaamalla.
Saavuimme tallilla isän kanssa, ja jännitys kohosi. Talli oli täynnä isoja hevosia, yhdestä karsinasta löytyi pieni Dreameri. En enää muista varustinko sen itse vai en, seuraavaksi siirryimme maneesiin, jossa olikin kunnon härdellit päällä. Hirveästi ihmisiä ratsastamassa, aika tempperamenttisilla hevosilla. Kyllä mietin, että miten tulen siellä pärjäämään ihan uuden hevosen selässä. Kun nousuin Dreamerin selkään ja istuin satulaan, en pysty kunnolla kuvaamaan sitä tunnetta minkä koin: Tiesin että tämä hevonen tulee meille. Sen selässä tuli heti niin turvallinen olo, että olisin sen ollut valmis ostamaan jo sen perusteella. Ratsastus sujui melko hyvin. Kun siirsin Dreamerin raviin, tuntui eka että lennän sieltä, koska sillä oli niin paljon lennokkaammat liikkeet mihin olin tottunut. Laukannosto oli suuri ongelma, en vain löytänyt oikeita nappuloita. Maneesissa samalla oli monia ratsukoita, joista yksi hyppi rataa, toinen hevonen hyppi pystyyn ja pukitteli, taisi joku juoksuttaakin riehuvaa hevosta: Ja Dreamer ei edes korvaansa heilauttanut. Siinä tuli nähtyä kuinka fiksu hevonen oli kyseessä.
Soitin valmentajalle ja sanoin että tämä hevonen tulee meille. Hän vastasi että selvä.
Virossa valmiina matkalle kohti Suomea
Seuraavan kerran matkustimme isän kanssa Tallinnaan, kun Dreamerillä oli ostotarkastus. Eläinlääkärinä oli yksi tunnettu ja kaikkien suosittelema eläinlääkäri, joka puhui myös suomea. Muuten ostotarkastus meni hyvin, mutta Dreamer reagoi taivutuskokeeseen. Jalat oltiin kuvattu eikä niissä näkynyt mitään. Eläinlääkäri uskoi reagoinnin johtuvan mahdollisesta tulehduksesta etujaloissa. Dreamerin tallilla oli tosi huono kenttä, niin eläinlääkäri sanoi että tulehdus on voinut tulla ihan siitäkin. Dreamer ei ontunut paljoa, mutta eläinlääkäri ei suositellut sen ostoa tällä tuloksella. Dreamerille tehtiin kuitenkin hoitosuunnitelma ja sovin omistajan kanssa, että mikäli Dreamer saadaan kuntoon, niin kyllä se meille tulee. Aikaa meni, ja oli Dreamerin uuden ostotarkastuksen aika. Olimme tällöin itse ulkomailla, mutta luotimme niin eläinlääkäriin että omistajaan, että he hoitivat uuden tarkastuksen. Jännitin koko päivän milloin omistaja laittaa viestiä. Viimein kännykkä piippasi ja kädet täristen avasin viestin: PUHTAAT PAPERIT! Dreamer ei ontunut enää ollenkaan ja kaikin puolin oli asiat kunnossa. Voi sitä onnen tunnetta!
Dreamer juuri Suomeen saapuneena.
Niinpä 15. tammikuuta 2012 lähdimme taas isän kanssa kahdestaan Viroon, ja tällä kertaa auton perässä oli traileri mukana. Haku sujui mallikkaasti ja niin myös lauttamatka. Dreamer söi vaan tyytyväisenä heinää traikussa. Seuraavaksi olimmekin jo Espoossa ja tallissa oli tyytyväisenä uusi hevonen. Ja vieressä tuijottamassa onnellinen omistaja. Siinä oli nyt lyhyt versio siitä, kuinka Dreamer tuli minulle. Meidän yhteinen matka onkin sen jälkeen ollut ylä- ja alamäkeä, mutta edelleen olen super onnellinen tästä upeasta hevosesta ja ystävästäni. Juuri tässä kuussa meille tuli 6 vuotta yhteistä elämää täyteen, toivotaan että on pitkä matka vielä edessä.
Olen taas ollut todella onnellinen siitä, että pääsen viikottain todella hyvien valmentajien tunneille. Meillä on kaksi aivan huippua ratsastusvalmentajaa, joista toinen kouluratsastaja ja toinen esteratsastaja, joihin molempiin olen ollut tosi tyytyväinen. Näiden lisäksi hevoset käyvät noin joka toinen viikko ohjasajossa ammattilaisen ohjastuksessa. Näiden kaikkien avulla sekä minä itse, että hevoset pääsevät kehittymään hurjasti. Tuntuu, että nyt on hyvä tasapaino kaiken kanssa.
Viggo on taas viime aikoina ollut vähän haastavampi ratsastaa. Äidillä se heittäytyy "tuntiponiksi", oikoo kulmat ja lyhyetsivut, ei mene suoraan pitkälläsivulla tai käänny mihin pyydetään, kaikkea tuollaista typerää. Minun kanssa se on ratsastuksen alussa purrut enemmän kuolainta ja vähän koittanut juosta omia menojaan. Kuitenkin alun jälkeen olen sen saanut kivaksi avuille. Nyt viime viikolla sekä estevalmentaja, että ohjasajovalmentaja antoivat kotiläksyksi tehdä paljon siirtymisiä. Toistoja, toistoja ja toistoja. Siirtymisillä saadaan Viggon huomiota kiinnittymään ratsastajaan, samalla herkemmin kuuntelemaan ratsastajan apuja, ja kantamaan itsensä paremmin takaosan päällä. Ravi-käyntisiirtymisissä Viggo on nyt käyntiin siirtyessä alkanut vetämään päätä ja puree kuolainta vasten. Tässä täytyy nyt yrittää käyttää enemmän istuntaa, sekä irrottavia puolipidätteitä ettei lähde mukaan vetokilpailuun, pohje mukana tukemassa totta kai. Nyt täytyy keskittyä tähän.
Lauantaina valmiina työskentelyyn
Niin lempeä katse
Dreamerille olen nyt pitänyt pari viikkoa vähän kevyempää liikutusta, se on nyt tehnyt sen verran paljon hommia, niin halusin, että se pääsee kunnolla palautumaan. Se on muuten liikkunut todella hyvin, mutta laukannostot ovat tuottaneet kaikille vaikeuksia. Juttelin asiasta eläinlääkärin kanssa, joka totesi että voi olla että leikattuun jalkaan "nippaa" joku siinä nostossa, tai ihan muuten vaan on vähän hankalempi nyt nostaa laukka kun toinen takajalka heikompi. Kuitenkin D on liikkunut tätä lukuunottamatta super hyvin, joten ei pitäisi olla syytä huoleen. *kopkopkop*
Nyt lauantaina uskaltauduin ekan kerran meidän kouluvalmentajan tunnille. Emme ole olleet loukkaantumisen jälkeen hänen tunnillaan, joten edellisestä kerrasta oli kulunut melkein vuosi. Valmentaja on todella tarkka hevosen liikkeestä, ja sanoo todella "pienestä" jos tuntuu ettei hevonen liiku ihan ok. Tämän takia olin pyytänyt, että valmentaja itse käy ensin Dreamerin selässä, jotta kuulen hänen mielipiteensä liikkumiseen. D tosiaan on omasta mielestäni liikkunut hienosti, mutta ammattilainen kuitenkin osaa tarkemmin sen katsoa, vielä kun ei ollut pitkään aikaan ollut Dn selässä, niin vielä helpommin huomaa mahdolliset "viat". Täytyy sanoa, että kyllä jännitti mennä lauantaina maneesiin "kuulemaan tuomio".
Päivän väri oli ruskea
Niinpä valkku kävi Dreamerin selässä, ja oli täysin hämmästynyt: Voiko tämä oikeasti liikkua näin hyvin?? Dreamer oli ensimmäisestä askeleesta lähtien eteenpäinpyrkivä, rento, suora, ei yhtään jäykkä ja liikkui täysin puhtaasti! JES!! Ainoa ongelma oli jälleen kerran ne laukannostot. Ohjeeksi sain nyt ratsastaessa välillä nostaa Dtä pois peräänannosta ylös, jotta etupää saataisiin kevenemään ja ottaisi enemmän takaosaa alle. Ennen laukannostoa hieman koota ravia ja samalla kohottaa sitä etupäätä, ja siitä laukannosto. Tällöin sille on helpompi tehdä nosto, kun ei ole etuosan kanssa raskaana alhaalla. Samalla takajalat joutuvat ponnistamaan vähän enemmän, joka taas vahvistaa niitä lisää. Valkun ratsastuksen jälkeen menin hetkeksi itse selkään, ja harjoiteltiin näitä juttuja. Ja kyllähän ne toimi! Mahtavaa. Nyt tiedän paremmin miten tästä jatkaa ratsastusta.
Näkymä Dreamerin selästä käsin.
N. viikko sitten otettu kuva, jäänyt postaamatta.
Estevarustukset vaihtelun vuoksi.
Dreamer eilen menossa ohjasajoon
Eilen otin Viggosta muutaman taiteellisemman kuvan
Uusi vuosi ja heti päässyt lipsumaan blogiin kirjoittaminen. On tässä ollut vaikka mitä asiaa mistä kertoa, mutta en vain ole saanut itsestäni irti kirjoittaa tänne niistä. Tästä olen saanut huomautuksia ystäviltä, joten pakko se oli tulla tänne takaisin. Päätin, että aloitan vuoden ensimmäisen postauksen tekemällä vähän listaa meidän tämän vuoden tavoitteista.
#1 Jatkaa valmennuksia ja oppia kummankin hevosen kanssa uusia juttuja
Nyt olen päässyt vihdoin taas valmennuksiin myös Dreamerillä. Ennen joulua koin aivan mielettömän upean ratsastuksen sen kanssa, kun pääsimme tekemään pitkästä aikaa vaativampia juttuja, ja Dreamer liikkui niin energisesti ja vaivattomasti! Tämä tunti toi minulle toivoa siitä, että voimme päästä vielä kunnolla treenaamaan Dn kanssa, ja mahdollisesti vielä kisaamaankin. Ihan huippua. Dreamerin kanssa olisi ihanaa päästä harjoittelemaan vaativan tason asioita, jotka jäivät meiltä kesken loukkaantumisen vuoksi.
Viggon kanssa haluaisin saada sen perusratsastuksen vielä vahvemmaksi ja tasaisemmaksi, nyt sillä vielä heittelee meno vähän päivästä riippuen, vaikka onkin jo kehittynyt suuresti. Ja kaikista tärkeintä on saada laukkaan lisää voimaa ja kestävyyttä. Olemme nyt keskittyneet tosi paljon laukkaan, ja koitetaan nyt kohottaa laukkakuntoa tekemällä aina kunnon pidempiä reippaita laukkapätkiä. Viggo jaksaa nyt kantaa itsensä huomattavasti paremmin kuin ennen, joten kehitystä on tapahtunut.
Dreamerin kanssa Kilossa
Kesällä treenaamassa
Tässä videopätkää siitä joulua ennen olleesta valmennuksesta
#2 Päästä kisaamaan
Siinäpä se. Olisi kiva päästä kummallakin hevosella kilpailemaan, vielä hauskempaa että lähteä kummankin kanssa samoihin kisoihin. Viggon kanssa olisi hyvä aloittaa nyt helppo c-luokista, saada niistä muutamia tasaisia 60% suorituksia, ja siitä siirtyä helppo b-luokkiin. Dreamerin kanssa en laita nyt mitään tarkempaa tavoitetta, olisin tyytyväinen raviohjelmastakin jos vain kisoihin pääsisin.
Dreamerin kanssa Ypäjällä, joskus.
Viggon viimekauden viimeiset kilpailut
#3 Päästä nauttimaan rennosta maastoilusta
Tämä pätee kumpaakin hevoseen. Viggo on ollut viime aikoina todella rasittava ja hankala maastossa, niistä on ollut kaukana nauttiminen. Viggo on ollut maastossa säikky, se yrittää lähteä alta, ryöstää jos mennään käyntiä reippaammin, pukittaa jos pidättää jne. Nyt on ollut sen verta huonot pohjat meidän maastoreiteillä, etten oli Vn kanssa viitsinyt mennä sinne riehumaan. Joka tietenkin on huono totutuksen kannalta, mutta ei voi mitään.
Dreamerin kanssa en itse ole vielä kertaakaan ollut maastossa tällä tallilla, kaverini on ollut sillä mukana, kun olen itse ratsastanut Viggolle. Dreamer olisi kyllä rauhallisempi kuin Viggo, mutta se taas saattaa alkaa yhtäkkiä peruuttamaan, eikä sillä ole mitään itsesuojeluvaistoa siitä mihin se peruuttaa. Olen jo nähnyt silmissäni, että päädymme johonkin ojaan tai suohon. Mutta nyt kun D on ollut paljon rauhallisempi ja kiltimpi, niin ajatus maastoilusta on tullut taas mieleeni. Ehkä joku päivä, kun ei tuule/sada, eikä ole liian kylmä, ja pohjat ovat kuivat ja hyvät....ehkä.
Viggolla on ollut nyt pakko pitää pelhameita maastossa.
Kesän maastoretki, pelhamit kahdella ohjalla testissä.
Tämä kuva on meidän ihan ensimmäisen maastoilun jälkeen otettu, se olikin paras kerta, kun Viggo meni tosi kiltisti ja hienosti. Siitä on lähtenyt menemään pikkuhiljaa alamäkeen.
Dreamerin kanssa Kilossa.
Tässä yksi Viggo laukka/pukki ampaisu joka tallentui videolle, päivämäärä väärä.
#4 Pojat taas samaan tarhaan/laitumelle
Dreamerin loukkaantumisen jälkeen pojat eivät ole tarhanneet samassa tarhassa, koska olen ollut varovainen Dreamerin jalan kanssa. Nyt Dreamer näyttäisi kuntoutuvan, niin toivotaan että ne saataisiin keväällä/kesällä samaan aitaukseen. Ehdottomasti vasta sitten kun ei ole enää jäätä/lunta, ja hokit ovat poissa. Mahdollisesti sitten suoraan laitumelle, niin on enemmän tilaa.
Kuva on ekasta kokeilusta samaan tarhaan, ei mitään ongelmaa.
Ihanat parhaat kaverit
Siinä oli nyt ehkä meidän isoimmat tavoitteet. Olisi mulla ollut jo mielessä muitakin tavoitteita, mutta ehkä alkuun tämä lista riittää. Katsotaan jos viikonloppuna saisin vähän videota mun ja Viggon menosta, niin pystyisi katsomaan miten se nykyään liikkuu!
