Komea, 7 v., sukkajalka ruuna

Kuvaaja Ritva Waris-Wörlin

Myytävänä komea, 7 v., sukkajalka ruuna

"Sk. 160 cm, 4 pitkää sukkaa, hyvät askellajit, reilu hyppääjä. Treenattu säännöllisesti. Hevosella on kisattu esteitä 100-110 cm (myös startannut pari kerta 120-luokkia). Hän on menestynyt hyvin Viron 4-6 v. hevosten kouluratsastuksessa (on ollut sijoittunut kaikissa kisoissa, missä on osallistunut). Taso vaativa B. Helppo ja kevyt ratsastaa. Terve, täysin ongelmaton hevonen - kiltti käsitellä kaikissa tilanteissa, kuljettaa, kengittää. Maastovarma yksin tai porukassa."

 Olin koulussa jollain atk-tunnilla ja tuttuun tapaani selaisin nettiä koulutehtävien sijaan. Katsoin hevosten myynti-ilmoituksia ja katseeni kiinnittyi yllä olevaan ilmoitukseen. Ihan kuin mua varta vasten tehty ilmoitus! Näin silmissäni upean kouluhevosen, joka kiinnittäisi kaikkien katseiden huomion. Saman tien laitoin äidilleni sähköpostilla kyseisen ilmoituksen, ja kysyin mitä mieltä hän on. Äiti käski kyselemään lisätietoja sekä lähettämään kuvia. Vähän alkuun mietin, että onko oikeen hyvä, että hevonen on Virosta, mutta tutuillani oli hyviä kokemuksia sieltä hevosen ostamisesta ja sain hyviä neuvoja mitä tulisi ottaa huomioon.

Juttelin paljon hevosen omistajan kanssa. Hevonen oli hänellä ollut 4 vuotiaasta asti. Dreamerillä oltiin kisattu sekä esteitä että koulua, mutta omistajan mielestä se oli selkeästi koulupainoitteinen, minkä takia hän oli sen myymässä (tähän väliin: Dreamer oli/on selkeästi teknisesti ja muutenkin taitavampi esteillä, koulussa on ollut paljon enemmän treenaamista). Koulukisatulokset Dreamerillä oli todella hyvät: Se oli osallistunut Viron nuorten hevosten mestaruuksiin, jossa se oli 4-vuotiaana 7. , 5- vuotiaana 2. ja 6-vuotiaana 2. 

Kokeilemassa Dreameriä Tallinnassa

Eipä kauaa tarvinnut jutella, sillä jo viikon päästä ensimmäisestä yhteydenotosta olimme isän kanssa matkalla Tallinaan koeratsastamaan Dreameriä. Valmentajani ei valitettavasti päässyt mukaan, mikä toi lisäjännitystä, sillä edellisen hevosen olimme koeratsastaneet yhdessä. Videoita hän oli nähnyt, ja ihastui Dreamerin tahtiin, joka kävi kuin kello. Sillä oli samoin todella upea käynti. Ainoastaan laukasta valmentaja ei oikein tykännyt, melkein vihjaisi ettei tuollaisella laukalla hevosta ostaisi. Mutta samalla totesi, että voihan olla ettei laukan ratsastamiseen olla vain keskitytty, että paranee treenaamalla.

Saavuimme tallilla isän kanssa, ja jännitys kohosi. Talli oli täynnä isoja hevosia, yhdestä karsinasta löytyi pieni Dreameri. En enää muista varustinko sen itse vai en, seuraavaksi siirryimme maneesiin, jossa olikin kunnon härdellit päällä. Hirveästi ihmisiä ratsastamassa, aika tempperamenttisilla hevosilla. Kyllä mietin, että miten tulen siellä pärjäämään ihan uuden hevosen selässä. Kun nousuin Dreamerin selkään ja istuin satulaan, en pysty kunnolla kuvaamaan sitä tunnetta minkä koin: Tiesin että tämä hevonen tulee meille. Sen selässä tuli heti niin turvallinen olo, että olisin sen ollut valmis ostamaan jo sen perusteella. Ratsastus sujui melko hyvin. Kun siirsin Dreamerin raviin, tuntui eka että lennän sieltä, koska sillä oli niin paljon lennokkaammat liikkeet mihin olin tottunut. Laukannosto oli suuri ongelma, en vain löytänyt oikeita nappuloita. Maneesissa samalla oli monia ratsukoita, joista yksi hyppi rataa, toinen hevonen hyppi pystyyn ja pukitteli, taisi joku juoksuttaakin riehuvaa hevosta: Ja Dreamer ei edes korvaansa heilauttanut. Siinä tuli nähtyä kuinka fiksu hevonen oli kyseessä.

Soitin valmentajalle ja sanoin että tämä hevonen tulee meille. Hän vastasi että selvä.

Virossa valmiina matkalle kohti Suomea

Seuraavan kerran matkustimme isän kanssa Tallinnaan, kun Dreamerillä oli ostotarkastus. Eläinlääkärinä oli yksi tunnettu ja kaikkien suosittelema eläinlääkäri, joka puhui myös suomea. Muuten ostotarkastus meni hyvin, mutta Dreamer reagoi taivutuskokeeseen. Jalat oltiin kuvattu eikä niissä näkynyt mitään. Eläinlääkäri uskoi reagoinnin johtuvan mahdollisesta tulehduksesta etujaloissa. Dreamerin tallilla oli tosi huono kenttä, niin eläinlääkäri sanoi että tulehdus on voinut tulla ihan siitäkin. Dreamer ei ontunut paljoa, mutta eläinlääkäri ei suositellut sen ostoa tällä tuloksella. Dreamerille tehtiin kuitenkin hoitosuunnitelma ja sovin omistajan kanssa, että mikäli Dreamer saadaan kuntoon, niin kyllä se meille tulee.

Aikaa meni, ja oli Dreamerin uuden ostotarkastuksen aika. Olimme tällöin itse ulkomailla, mutta luotimme niin eläinlääkäriin että omistajaan, että he hoitivat uuden tarkastuksen. Jännitin koko päivän milloin omistaja laittaa viestiä. Viimein kännykkä piippasi ja kädet täristen avasin viestin: PUHTAAT PAPERIT! Dreamer ei ontunut enää ollenkaan ja kaikin puolin oli asiat kunnossa. Voi sitä onnen tunnetta!

Dreamer juuri Suomeen saapuneena.

Niinpä 15. tammikuuta 2012 lähdimme taas isän kanssa kahdestaan Viroon, ja tällä kertaa auton perässä oli traileri mukana. Haku sujui mallikkaasti ja niin myös lauttamatka. Dreamer söi vaan tyytyväisenä heinää traikussa. Seuraavaksi olimmekin jo Espoossa ja tallissa oli tyytyväisenä uusi hevonen. Ja vieressä tuijottamassa onnellinen omistaja. Siinä oli nyt lyhyt versio siitä, kuinka Dreamer tuli minulle. Meidän yhteinen matka onkin sen jälkeen ollut ylä- ja alamäkeä, mutta edelleen olen super onnellinen tästä upeasta hevosesta ja ystävästäni. Juuri tässä kuussa meille tuli 6 vuotta yhteistä elämää täyteen, toivotaan että on pitkä matka vielä edessä.

Jännä juoma-automaatti

Ensimmäinen päivä ulkona.

Ensimmäinen ratsastuspäivä Suomessa.

Minun Unelma :)