Mulla oli ollut nyt pari viikkoa ratsastustaukoa, kun tässä on ollut kylmiä pakkaspäiviä, jolloin hevoset saaneet olla vapaalla, ja lisäksi sain influenssan, eli makasin pitkään kotona sängyssä. Nyt pikkuhiljaa alan olla taas kunnossa, mutta edelleen on kova yskä ja voimat ihan loppu. Viime perjantaina kävin juoksuttamassa molemmat hevoset ulkona kentällä (Viggo ollut koko ajan vapaalla ja D oli viimeksi liikutettu maanantaina), ja olin ihan poikki tuosta suorituksesta. D oli todella rauhallinen juoksuttaa, kun taas Viggo veteli taas miljoonaa laukkaa, ja sain kaksin käsin pitää liinan päästä kiinni, jottei se päässyt irti.
Lauantaina menin tallille äidin kanssa aamusta (eli klo 11 jälkeen). Otettiin eka Viggo talliin, ajattelin että olisi kiva mennä kentällä, kun pohja hyvä, ja oli ihan nätti ilma. Koska Viggolla ei oltu ratsastettu 2 viikkoon, ja se oli edellisenä päivänä juoksuttaessa ollut ihan super energinen, päätin että parempi laittaa sille maastokuolaimet päälle, kun ei oltu kentälläkään ratsastettu pitkään aikaan. Juoksutin hetken alkuun sitä (jotta tulisi enemmän liikuntaa, kun en uskonut jaksavani ratsastaa pitkään), oli paljon rauhallisempi kuin edellisenä päivänä. Noustuani selkään sain ilokseni huomata, että Viggo oli oikein hyväntuntuinen ratsastaa. Se oli varsin vetreä ja muutenkin hyvin avuilla, ja liikkui sopivan reippaasti eteen. Hetken ravailin, sitten otin pienet laukat ja sen jälkeen olinkin ihan poikki. Äiti sai hoitaa loppuravit.
Väsynyt mutta super onnellinen!
Viggon ratsastuksen jälkeen ajattelin, etten todellakaan jaksa ratsastaa enää Dreamerillä. Kuitenkin kun vietiin V talliin, niin voimat alkoi vähän palata, ja laitoin Dn kuntoon. Juoksutin myös sitä hetken alkuun, se taas oli paljon pörheämmällä tuulella. Alkuun D hieman tuijotteli, kun kentän viereen tuotiin traikku yms, muttei sen enempään mitään säätänyt. Sillä oli viimeksi ratsastettu ulkokentällä öö... puolitoista vuotta sitten? Vuosi sitten se loukkaantui, ja sitä ennen menty kentällä sitä edeltävän vuoden syksyllä. Huhhuh.
Dreamer oli tosi letkeä ja kiva ratsastaa. Itselläni kävi moka, kun en tajunnut pidentää jalustimia, sillä ne oli äidin jäljiltä 5 reikää liian lyhyet. Vähän aikaa ihmettelin miksi on niin hankala ratsastaa, mutten sitten jaksanut niitä alkaa pidentämään. Olisi ehkä kannattanut, sillä jalkani puristivat lyhyemmillä jalustimilla vähän Dtä, josta se ei tykännyt. Siitä huolimatta ratsastus sujui ihan mukavasti, ja laukattiin kanssa hetken, ennen kuin voimani loppuivat kokonaan.
Olin ihan super tyytyväinen kumpaankin hevoseen! Ihana oli päästä tauon jälkeen ratsastamaan kentällä niin mukavilla hepoilla! Loppuillan olinkin sitten ihan väsynyt, mutta kyllä kannatti.
Viggon ratsastuksen aikana järjestelmäkamera irtisanoutui pakkasesta johtuen, joten Dreamerin kuvat otettu kännykällä. Myös siitä on pieni ravi + laukkavideo lopussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti