Vaativampaa ratsastusta

Hieronnan jälkeen molemmat hevoset ovat nyt liikkuneet hyvin, eli kannatti pyytää hieroja paikalle.

Viime viikolla olin taas menossa Dreamerin kanssa koulutunnille. Opettaja käväsi alkuun sen selässä. Tykkään aina välillä pyytää valmentajan tunnin alkuun käymään itse hevosen selässä, sitten opettajakin tuntee, millainen hevonen sinä päivänä on, ja mitä sen kanssa kannattaisi tehdä. Dreamer oli alkuun ihmeen hidas, eikä meinannut käynnistyä millään. Sitten se muuttui ihan kivaksi, ja tehtiin vaihto. Välissä tein pitkät kävelyt pitkin ohjin. Kun keräsin ohjat, D oli vielä ihan ok käynnissä, mutta kun siirryin raviin, se muuttui "räjähtäväksi pommiksi". En todellakaan tiedä mitä tapahtui, mutta Dreameristä tuli ihan super reaktiivinen, ja se meinasi koko ajan lähteä lentoon. Kun koskin normaalisti sitä pohkeella, se viskoi päätä ja etujalkoja, ja lähti loikkien eteen. Tähän reagoin vaistomaisesti pidätteellä, johon taas D reagoi pysähtymällä ja peruuttamalla.

Minulle tuli todella epävarma olo selässä, ja sanoin sen suoraan myös valmentajalle. Dreamer on aina ollut enemmän pohkeella ratsastettava hevonen, vaikka ihan herkkäkin on. Se myös saattaa kuumua ratsastuksen aikana, mutta sitä ei voinut verrata tähän ollenkaan. Se oli mielentilaltaan "hurjistunut". Siirryimme pääty-ympyrälle, jossa aloimme ratsastaa ravissa siirtymisiä käyntiin. Kevyellä pohkeella ja kädellä raviin, puolikierrosta rennolla kädellä ravia, ja sitten istunnalla käyntiin, ja käynnissä ratsastettiin kunnolla eteen. Tätä tehtävää kun jankutettiin pidemmän aikaa, alkoi sekä hevonen että ratsastaja vähän rentoutua ja tasoittua. Mikäli tulee joku tilanne ratsastaessa, joka aiheuttaa itselleni pahan ahdistumisen selässä, minun on todella hankala enää päästä sen ratsastuksen aikana rentoutumaan. Vaikka ratsastus alkaisikin sujumaan ja tilanteet yms. olisivat ohi, niin minulle yksinkertaisesti jää vaan "päälle" se stressaantunut olo, sille ei vaan voi mitään. Tällä kertaa rauhallinen valmentaja sai minut ihmeen hyvin rentoutumaan, ja ratsastuksesta jäi ihan ok fiilis. Olin saanut suoritettua ratsastuksen, vaikka se oli ollut itselle todella vaikeaa. Jos olisin ollut yksin maneesissa ilman valmentajaa, niin olisin varmaan tullut alas selästä, ja juoksuttanut Dreameriltä pöllöenergiat pois, ja sitten kokeillut mennä uudestaan selkään. Joten tämä, että itse sain ratsastettua hevosen pois vaikeasta tilanteesta, oli suuri voitto.

Tämä otos on otettu juuri ennen kyseistä tuntia.

Lauantain ohjasajo

Lauantaina Dreamer oli taas ohjasajossa, jossa se oli varsin mallikelpoinen. Sunnuntaina kun aamulla menin ratsastamaan, niin sain vetää Dn maneesiin, se oli selvästi edellispäivän ohjasajosta väsynyt. Väsymys näkyikin ratsastaessa, Dreamer vänkäsi pitkään kaikessa vastaan, eli jumitti, pysähteli ja peruutti. Tässä oli erona valmennuskertaan se, ettei hevosella oikeasti ollut energiaa, vaan se pani hanttiin, kun oli väsynyt. Tämmöistä temppuilua on helpompi ratsastaa, ja sainkin käskettyä sen eteenpäin, ja pyysin kunnollista ravia. Vaikka hevonen olikin väsy, niin oli sen silti toteltava ratsastajaa. Kun temppuilut loppui, menin ihan kevyesti eteenalas pitkällä kaulalla rentoa ravia, vähän tein loivia kiemurauria ja avoja, ja se sai olla sitten siinä.

"Olen jo kiltti poika"

Lauantaina minulla oli taas Viggon kanssa kouluvalmennus. Siinäkin tämä opettaja kävi ensin sen selässä. Keskusteltuamme siitä millainen Viggo on viime aikoina ollut, ja kuinka se tuli jumiin lavoistaan, totesi valmentaja, että nyt sillä on alettava ratsastamaan reippaammin. Pieneksi hevoseksi sillä on isot liikkeet, ja se on reipas, niin sillä tulisi ratsastaa oikeasti kunnolla eteen, eikä jäädä pienempään raviin "nypertelemään". Nyt sillä on ehkä menty vähän liian varovaisesti (osasyynä meidän maneesitilanne, ollut nyt melkein aina 8 ratsastajaa samaan aikaan pienessä maneesissa, niin vähän ollut hankala ratsastaa kunnolla) ja tämä "hidastelu" on sitten ärsyttänyt reippaan ponin, ja samalla ehkä jumittanut ne lavat. Niin nyt ohjeeksi tuli, että sillä on oikeasti nyt vaan mentävä kunnolla eteen, ja etenkin tulisi ratsastaa reipasta laukkaa, jossa lavat pääsisivät oikein venymään ja "irtoamaan". Koitetaan nyt sitten noudattaa tätä neuvoa. Itse tunti sujui tosi hyvin, ja sain hyvää fiilistä siitä, miltä sen menon kuuluisi tuntua.

Viggo lauantain tunnin jälkeen. Vähän tuli hiki.

Olemme siirtyneet jouluisiin suojiin ja huopaan.

Sunnuntain poseerauksia