Vähän ehkä haikeampi postaus tähän väliin. Nyt viime maanantaina tuli kuluneeksi tasan 2 vuotta siitä, kun jouduimme lopettamaan perheemme ensimmäisen hevosen, Bajadeerin. Baba tuli meille vähän ennen kuin täytin 13-vuotta, ja se kuului perheeseemme yhteensä 12 vuotta. Aika pitkä aika omistaa yksi hevonen, mutta olisimme kaikki toivoneet saavamme viettää vielä monia vuosia yhdessä.
Tullessaan meille Bajadeeri oli 10-vuotias. Se oli todella kokenut ja osaava hevonen, ja luonteeltaan täysi 10, täydellinen opetushevonen siis. Tuolloin myös äitini ja isäni ratsastivat sillä. Myöhemmin myös opetin sen kanssa monta ystävää ratsastamaan. Baba opetti minulle aivan hirveästi, niin ratsastuksesta kuin hevosen omistamisesta. Alkuun treenasimme esteitä, mutta siitä siirryimme kouluratsastukseen, jossa kisasimme aluetasolla helppo a-luokkia. Teknisesti se osasi myös vaativan b:n asiat, paitsi laukanvaihdot tulivat aina pukkien kera. Baban kanssa oli ihana käydä kilpailuissa, se käyttäytyi siellä hienosti ja suoritti tasaisesti.
Bajadeerin kanssa tuli kokeiltua ja tehtyä kaikenlaista. Se asui melkein koko ajan Kilon tallilla Espoossa, kunnes päätimme sen jäävän eläkkeelle ja kevyemmälle ratsastukselle. Siirsimme sen silloin Karkkilaan aivan ihanaan paikkaan viettämään eläkepäiviä, kävimme edelleen sitä viikoittain ratsastamassa. Viimeisenä syksynä sillä oli hiekkaa vatsassa, ja samalla päätettiin ottaa verikokeet, joista ihan tuurilla selvisi sillä olevan todella paha munuaisten vajaatoiminta. Munuaisarvot olivat niin korkeat, ettei eläinlääkärit koskaan olleet nähneet niin pahoja arvoja, eivätkä osanneet sanoa miten jatkossa käy. Bajadeeri jäi tuolloin täyseläkkeelle, ratsastus lopetettiin kokonaan, ja se sai vain nauttia hyvän hevoskaverinsa kanssa tarhaamisesta ja pienistä talutuslenkeistä.
Joulukuussa Bajadeeri alkoi laihtumaan ja lihakset putoamaan. Tuolloin teimme raskaan päätöksen, ja Bajadeeri pääsi rauhallisesti ikivihreille laitumille. Tätä hevosta on kauhea ikävä, mutta muistelemme aina kaikkia niitä hyviä aikoja sen kanssa, ja mitä se meille opetti. Kiitos kaikesta.
 |
| Bajadeerin kanssa oli ihanaa ratsastaa pelloilla |
 |
| Niin talvella.. |
 |
| kesällä... |
 |
| kuin syksyllä.. |
 |
| Baban kanssa ei tarvinnut jännittää kisoissa |
 |
| Mökin rannassa kahlaamassa |
 |
| Mökillä tämäkin |
 |
| Kilon tallin joulujuhlassa |
 |
| Kiitos <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti