Vapaus: Upeaa liikettä

Dreamerhän on ollut maaliskuun puolesta välistä lähtien sairaslomalla (Lue esim. tästä, tästä ja tästä) ja on tarhannut ainoastaan sairastarhassa. Nyt leikkauksen jälkeen sen toipuminen on lähtenyt parempaan suuntaan. Kintereen turvotus on laskenut aika hyvin, pientä turvotusta on, mutta se tulee todennäköisesti jäämään sellaiseksi. Dreamer ei myöskään onnu kävellessä, mikä on todella lupaava merkki. Nyt sitä on siis vain talutettu 10-30 minuuttia päivässä, eikä muuta.

Viime viikolla Dreamer päätti ryhtyä taas hankalaksi, ja aloitti uudestaan taluttaessa riehumiset. Se keksii milloin mistäkin syyn saada sätkyn, jolloin joko a. pinkaisee laukkaan b. hyppää pystyyn c. hyppää tasajalkaloikkia d. alkaa pukkisarjat tai e. peruuttaa esimerkiksi ojaan. On sanomattakin selvää, että sillä on jonossa ihmisiä jotka haluaa sitä taluttaa. Not. Eli itse saan nauttia tästä showsta. Taluttaessa sillä on suitset, liina ja naruviritelmä ja minulla on kypärä, hanskat ja juoksutusraippa. Kyllä, kouluraippa ei tunnu riittävän auktoriteetiksi.

Viimeinen pisara oli, kun olin taluttanut viime torstaina riehakasta heppaa. Kun olin viemässä sitä takaisin talliin, niin tallin edessä Herra Unelma päätti, ettei sinne mene, ja aloitti ihanan ojaanperuutus/pystyynhyppimis- shown. Tarvitsin toisen tallilaisen apua, jotta saimme ajettua hevosen talliin sisälle. Seuraavana päivänä päätin juoksuttaa vähän Dreameriä, että se saisi pahimmat höyryt pois. Periaatteessa sitä ei olisi vielä saanut juoksuttaa, mutta se tuntui ainoalta ratkaisulta ongelmaan. Ja kyllähän se sai höyryjä päästettyä ja muuttui heti levollisemmaksi.

Eilen tallissa pohdin, että mitä tekisin tänään Dreamerin kanssa. Kentällä ja maneesissa oli ratsastajia, joten en halunnut mennä heitä sinne häiritsemään. Tallin lähellä on yksi vähän pienempi laidun, ja tulin siihen tulokseen, että nyt Dreamer saa mennä ensimmäisen kerran sitten tammikuun isoon aitaukseen. Joka tapauksessa se on ensi viikolla menossa laitumelle, joten olisi hyvä, että D olisi vähän päässyt jo olemaan isommassa tilassa.

Hyvin näyttää kinner painoa kestävän

Kyllä jalka ojentuu!

Katsokaa miten pitkälle askel venyy!!

Kyllä oli onnellisen näköinen hevonen! Tuli itselle niin hyvä mieli. Dreamer nautti niin paljon. Ja kyllä se näytti liikkuvan tosi hyvin, oikein lupaavaa! Ehkä hieman epäpuhdas siitä oikeasta takajalasta, muttei paljoa. Sitten sen näkee kun pääsee pariksi kuukaudeksi laitsalle, että miten jalka reagoi siihen. Toivotaan parasta! Parhaimmassa tapauksessa syyskuussa sitä voidaan alkaa kuntouttaa.

Tässä vielä parit videot:

Mitäs mieltä olette Dreamerin liikkumisesta?

Kisarutiinin hakemista

Alkuun meidän poseerauskuva "Game of thrones"-kuvauksista

Viime viikon sunnuntaina oltiin jälleen Viggon kanssa kisoissa. Nämä olivat siis hepan elämän neljännet kilpailut. Nyt kokeilin tehdä taas asioita erilailla, osa toimi hyvin ja osa ei.

Tuolloin perjantaina kävin illalla ratsastamassa Viggon ihan kevyesti. Laitoin sille meidän lampaankarvasatulan ilman jalustimia, sekä suitsiksi meidän hackamoret. Vähän vain taivuttelin kentällä käynnissä ja ravissa. Loppuun käytiin isäni kanssa ottamassa metsässä meistä muutamat hauskat kuvat.

Lauantaina taas suunnittelin ratsastavani Viggon oikein kunnolla läpi, ja että treenaisin rataa. Ajatuksena, että kun sen ratsastaa hyvin edellisenä päivänä, niin on myös parempi ratsastaa seuraavana päivänä kisoissa, kuin että sillä menisi vain kevyesti. Meillä on edelleen ollut suurimpana ongelmana laukat, joten ratsastin paljon laukkaa eteen ja pidempiä pätkiä. Viggo tuntui laukkojen jälkeen todella hyvältä ja olin tyytyväinen ratsastukseen.

Sunnuntaina kisoissa Viggo oli alusta lähtien todella rento. Juuri kun olin kävelemässä veryttelyalueelle, niin eräs toimihenkilö juoksi paikalle ja kysyi olenko Inka, ja että olisin seuraava valmistautuva ratsukko radalle!? Ilmeisesti joku ratsukko oli jäänyt pois kisoista, ja järjestäjä oli vaihtanut meidät tokan ryhmän ensimmäisestä starttaavasta ratsukosta, ensimmäisen ryhmän viimeiseksi starttaajaksi! Siinähän oli huima ero, sillä ryhmien välillä oli tauko, joten olin laskenut ehtiväni verytellä sen tauon aikana, ja nyt olisikin pitänyt ennen taukoa jo mennä radalle. Onneksi sain sittenkin startata alkuperäisen listan mukaan, mutta ehtihän siinä pieni paniikki tulla. Lähtölistat olivat netissä sekä tallin seinällä edelleen alkuperäisen listan mukaiset..

Näitä kisoja ennen olin aiemmissa kisoissa tehnyt vain 15minuutin veryttelyt, joten halusin tällä kertaa kokeilla, olisiko Viggon kanssa parempi tehdä pidempi verkka. Oli mukava huomata, että heppa oli nyt ensimmäistä kertaa heti ihan rento verkassa, ei ihmetellyt ääniä eikä tuijotellut mitään. Sain ratsastettua sen tosi hyvin läpi, ja meno oli varsin reipasta. Mulla oli todella hyvä fiilis lähteä kisaradalle.

Siirtyessämme maneesista kentälle, tunsin samalla miten Viggon jalat muuttuivat askel askeleelta liisterimäisemmiksi. Aurinko paahtoi suoraan siniseltä taivaalta ja oli hiostavan kuuma. Samalla ymmärsin tehneeni liian pitkän ratsastuksen. Viggo oli muuten radalla ns. hyvin avuilla, mutta sillä ei vaan riittänyt kunto eikä voimat tekemään kunnon suoritusta. Nyt myös uutena yllätyksenä Viggo päätti nostaa laukkaa paikoissa joissa ei kuulunut laukata. Ja taas laukkaosuudessa se hyytyi täysin, ja lässähteli raviin. Positiivista oli, että se nosti aina oikean laukan.

Mutta tämmöistä hakemista se on uuden ja kokemattoman hevosen kanssa. Pitää kokeilla erilaisia tapoja, jotta näkee mikä sille on paras. Nyt jos Viggolla olisi ollut hieman parempi kunto, ja se olisi jaksanut liikkua eteen, niin oltaisiin varmasti saatu oikein kelpo rata. Varmasti myös edellisen päivän rankka treeni oli vähän liikaa, saattoi olla siitäkin vähän poikki.

Eli ensi kisoihin treenaan edellisenä päivänä vain kevyesti, ja sitä edellisenä päivänä teen sitten sen kunnon treenin. Ja sään ja hevosen mukaan sitten verkka, että jos tuntuu huonolta ratsastaa, niin pikkaisen pidempi verkka, ja jos taas on hyvä, niin sitten teen lyhyemmän veryttelyn. Kyllä me siitä keksitään mikä on sopivin vaihtoehto meille. Ja tässä välissä lisää kunnonkohotusta.

En harmikseni nyt löytänyt meille vähään aikaan mitään kivoja seurakisoja Etelä-Suomesta, seuraavat on ilmeisesti sitten kun tulen syyskuun alussa takaisin Espanjasta.

<3

Kun ötökät ahdistaa maastossa

Ja niin kun minä toivoin saaneeni hevosen, jota hyönteiset eivät paljoa häiritsisi. Sen sijaan sain hevosen, joka hermostuu maastossa todella paljon niistä. Kentällä ei ole hyönteisistä hirveästi ollut ongelmaa, mutta eihän siellä niitä olekaan kovin paljoa.

Viime viikolla kävimme maastossa kisoja edeltävänä päivänä, lauantaina siis. Ajatuksenamme oli tehdä mukava pitkä ja rento maasto, jossa suurimmaksi osaksi kävelisimme ja pikkaisen laukkaisimme. Lähdimme reitille, joka oli uusi mulle ja Viggolle. Reitin alkupäässä mennään Oittaan urheilupuiston lävitse, jonka jälkeen pääsee metsään hiljaisille ratsastuspoluille. Meidän tallilta lähtee ihanat Pohjois-Espoon ratsastuspolut, niin päästään suoraan tallilta hevosille tehtyjä polkuja pitkin kunnon maastoihin.

Välikuvituskuva eiliseltä.

Alkupään maastossa ylitetään tie.

Sää ei ollut mitenkään super lämmin ja tuuli hieman, joten ajattelin ettei varmaan olisi paljoa hyönteisiä häiritsemässä. Iskin kuitenkin Viggolle päähän korvahupun, joka estäisi hieman hyönteisiä ainakin korviin menemästä. Alkuun meno olikin rentoa, kunnes päästiin ekalle tiheämmälle metsäosuudelle, kun ötökkäparvet päättivät hyökätä meidän kimppuun. Ja siihen loppui rentous. Siitä lähtien aina metsäosuuksilla Viggosta tuli todella levoton ja hermostunut, se meni koko ajan pientä steppiravia, kulki milloin mitenkin sivuttain jne. Ei siis kovinkaan nautinnollista kummallekaan. Viggo tuntui juuri siltä, että jos siltä olisi pyytänyt laukkaa, niin oltaisiin ratsastettu kauniiseen auringonlaskuun saakka. Joten laukat jäi tällä kertaa väliin.

Tässä yritimme hermostuneilla hepoilla vähän ravata, jotta hyönteiset lähtisivät hetkeksi. Viggo jäi jumittamaan, sitten toinen heppa pääsi vähän kauemmaksi, niin V nosti laukan ja kun pyysin sitä takaisin raviin, niin sain reaktioksi 3 pukin sarjan.

Jos ei oteta huomioon ötököistä hermostumista, niin muuten Viggo käyttäytyi todella fiksusti uudella reitillä. Alussa nähtiin läheltä peura, josta hepat ei sanoneet mitään. Alkumatkasta yhteen kohtaan ratsastuspolun ympärille on myöhemmin rakennettu frisbeegolfrata, joka on aiheuttanut monelle ratsukolle päänvaivaa. Siis rata menee suoraan meidän ratsastuspolun "päällä", kuulema rakentajat eivät nähneet tässä mitään ongelmaa, että miten frisbeegolf voisi muka häiritä ratsastajia ja hevosia. Tässä kohtaa Viggo vähän ahdistui pelaajien frisbeen koreihin heittelystä, kun siitä tulee aika kovat kilahdusäänet, mutta onneksi pysyi ihan hanskassa.

Kaatuneiden puunrunkojen ylitys ei tuottanut ongelmia, niin kuin ei myöskään suoraan pusikoiden läpi meneminen

Ja tässä pienet pätkät onnistuneista rennoista ravipätkistä

Olen tyytyväinen siihen, että tällä kertaa onnistuttiin Viggon kanssa ravailemaan myös rennosti pidemmin ohjin. Senhän ongelma on ollut, että ravissa ja laukassa koittaa häippästä hirveää kyytiä menemään. Joten paljon ollaan jo eteenpäin päästy

Tässä muisto viime syksyn raviin siirtymisestä maastossa. Päivämäärä väärä.

Ensi kerralle maastoon haluan kokeilla ötökkäratsastusloimea, jos se vähän rauhoittaisi Viggoa. Samoin joku hyönteishuppu päähän, pitää vain löytää joku kevyempi vaihtoehto, joka sopii ratsastukseen. Niin toivottavasti seuraavalla kerralla päästäisiin myös laukkaamaan.

Hermostuuko muiden hevoset huomattavasti hyönteisistä maastossa? Miten olette ratkaisseet asian?

Kisat: hyvää ja huonoa

Sunnuntaina oli vuorossa Viggon kolmannet kouluratsastuskilpailut. Mulla soi aamulla 5.30 herätys, ja ensimmäinen ajatus oli, että haluanko oikeasti taas alkaa kilpailemaan. Tallikaverini oli juuri sopivasti jakanut facebookissa ratsastuskisoihin liittyvän memen, josta tunnistin kyllä "nuoremman" itseni. Ennen kun oli aikainen kisa-aamu, niin pomppasin suoraan sängystä pirteänä ja heti reippaana valmis lähtemään tallille. Mutta ainakaan eilen aamulla tällaista fiilistä ei ollut, vaan mietin että miten voisin jatkaa vain unia. Kuulin myös hovikuskiltani, isältäni, että hän oli toivonut aamulla että olisin tullut ilmoittamaan minulla olevan migreeni. Eli todella pirteä jengi oli lähtemässä kisoihin.

Tallilla letitin Viggon, ja totesin jälleen, etten onnistu kisapäivinä saamaan letistä yhtä hienoa, mitä normaaleina päivinä teen. Ei voi mitään. Heppa traikkuun ja matka kohti Siuntiota alkaa.

Kisat olivat paikalliset "kesän kyläkilpailut" ja täytyy sanoa, että tallin henkilökunta ja ilmapiiri oli todella ystävällistä! Kaikki toivottivat hyvät huomenet, kysyttiin ollaanko ennen käyty paikalla, ja ohjeistettiin kaikki paikat ja käytännöt. Tuli heti todella hyvä fiilis, suuret plussat siitä.

Viggo oli aluksi ihan rauhallinen, mutta sitten se muuttui levottomaksi ja alkoi huutelemaan kaikille. Veryttely oli maneesissa, ja poni oli suoraan sanottuna ihan kamala ratsastaa. Se ei halunnut minkäänlaista ohjastuntumaa, puri kiinni kuolaimeen ja en saanut sitä ollenkaan keskittymään itseeni. Kun olin mielestäni sillä mennyt vasta ihan lyhyen aikaa, ilmoitti isä, että pitäisi lähteä kävelemään kentälle. Voi helvetti. Mietin mielessäni, että millä verukkeella voisin skipata radan ratsastamisen.

Olin tilannut meille uuden valkoisen silence-korvahupun, mutta se ei valitettavasti näihin kisoihin ehtinyt saapua.

Kentällä katsoin epäilevästi jokaisen koulukirjaimen kohdalle laitettuja valtavia kukkasankoja. Olin aivan varma, että Viggo ei niistä tulisi pitämään, mutta se päätti taas yllättää, eikä reagoinut niihin mitenkään. Koska en ollut saanut verkassa tehtyä mitään järkevää, ajattelin että nyt ehdin laukata kentällä sillä aikaa, kun ensimmäinen ratsastaja suorittaa rataa. Seuraavaksi tuli kuulutus, että kilpailut ovat alkamassa ja ensimmäisenä starttaa Inka ja Välek-Vibulane. MITÄ?? Eka ratsukko olikin perunut, ja oltiin heti ekana. Eli laukat vähän niin kuin jäi ratsastamatta.

Radalla Vibu jatkoi samaa mallia, eli ei halunnut tehdä kanssani yhteistyötä. Sain aika paljon itseäni zempata, jotta sain itseni pyytämään ponia tekemään radan. Loppuen lopuksi rata meni paljon paremmin, mitkä meidän oletukset oli verkan jälkeen. Aikaisemmilla radoilla käynti on ollut iso ongelma, niin nyt saatiin keskikäynnistä 6,5! Ja suurin yllätys oli laukat, sillä ne Viggo suoritti parhaiten! Saimme jopa vasemmanlaukan nostosta 7, joka on siis ponilla tosi hankala ollut! Ja tällä kertaa laukka jopa eteni, eikä tullut rikkoja. Olen siis todella tyytyväinen!

Mutta rataa en ollut lukenut kunnolla, ja tulin lopputervehdykseen väärin, niinpä siitä tuli -2p. Ei voi mitään. Saimme 57,86%, jotka ovat siis Viggon enkkaprossat! Ensi kerralla jos poni suostuisi olemaan yhteistyöhaluinen, niin voidaan jo alkaa saada lähemmäski 60 prosenttia. Kyllä se tästä pikkuhiljaa paranee.

Avoja ja laukkaa

Juhannuskuva

Mulla oli viime viikon puomitunnin jälkeen suunnitelmana treenata kunnolla laukkaa, jotta seuraavalla tunnilla voisin näyttää, kuinka ollaan harjoiteltu. Mutta toisin kävi, tässä välissä en ratsastanut itse ollenkaan Viggolla, joten mentiin sitten "kylmiltään" eilen taas tunnille. Huomaan, että olen itse aina huonoimmillani tunnilla, mikäli en ole päässyt ponilla ratsastamaan edellisinä päivinä. Silloin menee aina alussa enemmän aikaa päästä "rytmiin" ja yhteisymmärrykseen Viggon kanssa.

Eilisen koulutunnin uusi asia oli avojen harjoitteleminen, jota emme ole juurikaan tehneet. Harjoituksessa ratsastimme reilusti uran sisäpuolella. Ensin tehtiin lyhyensivun toiseen kulmaan voltti, josta jatkettiin "samalla taivutuksella" sitten pitkääsivua pitkin. Tärkeää oli pitää linja, katsoa että poni liikkui eteenpäin, ja ulko-ohjalla pidettiin huoli ulkolavasta. Viggo ymmärsi mistä on kysymys tosi nopeasti! Vasen kierros oli selkeästi hankalempi, siinä alkuun pisti vastaan ja lähti kiemurtelemaan, mutta muutaman kerran jälkeen siihenkin suuntaan homma onnistui.

Laukat meni paremmin kuin viimeksi, muttei niin hyvin kun olisin halunnut. Viggo on selvästi nyt jäykempi vasemmalle, mikä näkyi myös laukassa. Vasemmassa suunnassa mielellään nostaisi oikean laukan, tai sitten nosti vasemman, mutta pudotti siitä pian raviin. Oikeaan suuntaan ero oli aivan huomattava, tuli todella hienoja "säpäköitä" nostoja ja laukkasi paremmin eteen.

Kotiläksyksi treenata taivuttelua sekä laukata kunnolla eteen.

Sunnuntaina meillä on taas kisat, tällä kertaa suuntaamme Siuntioon. Luokkana on He C eb special, joka on ratana lyhyt ja helppo. Tavoitteena on saada laukat ilman rikkoja. Nyt torstaina ja perjantaina treenaan rataa, ja lauantaina menen kaverin kanssa maastoon, saadaan siellä laukattua kunnolla eteen, ja muutenkin poni näkee vähän maailmaa, niin ehkei niin jännittäisi kisoissa seuraavana päivänä.

Tähystysleikkaus, hengissä selvittiin!

I´M ALIVE! SELVISIN HENGISSÄ!

Viime torstaina aamulla lähdimme viemään Dreameriä klinikalle. D oli hyvin pirteällä tuulella ja kovin nälkäinen, kun ei ollut saanut syödä 12 tuntiin mitään. Saimme hepan suoraan traikkuun ja sitten alkoi matka kohti klinikkaa. Ja tässä kohtaa jännitys ja ahdistus pääsi valloilleen.

Apua tuolla on meidän traileri!

Nyt sen trailerin takaluukku aukes!

Nyt ne huutaa että pitäis mennä tonne!

Valmiina traikkuun menoon. Hieman ehkä nähtävissä omistajan jännitys..

Klinikalla Dreamer vietiin karsinaan, jossa se jäi odottamaan leikkaukseen pääsyä. Sen leikkaava lääkäri oli erittäin kokenut henkilö, joten siihen olin oikein tyytyväinen. Oli kuitenkin kamala jättää poika sinne yksin. Meille sanottiin, että soittavat aiemmin jos tulee jotain ongelmia, muuten vasta myöhemmin illemmalla, kun Dreamerin voi hakea kotiin.

Sinne se jäi..pakosuunnitelmaa tekemään..

Olisikohan kello ollut noin neljä, kun puhelin soi, että voimme tulla hakemaan Dreamerin kotiin. Leikkaus oli mennyt hyvin, ja kinner oli näyttänyt paljon siistimmältä, mitä kuvat olivat antaneet ymmärtää. Leikkauksessa oltiin siistitty kinnertä mahdollisimman paljon, ja lopputulos oli ollut aika hyvä. Eläinlääkäri sanoi, että voidaan olla varovaisen toiveikkaita siitä, että Dreamer voitaisiin saada vielä ratsastuskäyttöön! Ihan mieletöntä! Tämä vuosi tosin menee nyt todennäköisesti toipuessa, mutta se ei mua haittaa, otetaan ihan rauhassa vain.

Nyt aluksi Dreamer on viikon sairastarhassa, eikä mitään muuta liikkumista. Sen jälkeen sitä aletaan taluttamaan kaksi kertaa päivässä 10min. Viikko tämän jälkeen talutetaan max. 30min päivässä. Ja kun viikko on taas mennyt, niin se saa mennä laitumelle, jolloin ei juuri muuten sitä liikuteta. Ja on 2 kuukautta laitumella. Siinä on tämän hetkinen suunnitelma, sitten katsotaan mikä on tilanne laidunloman jälkeen, että voiko alkaa jollain tapaa kuntouttamaan, vai pitääkö vielä jatkaa lomailua.

Dreamer siirtyy laidunajaksi meidän tutulle pienemmälle tallille toipumaan. Tulee sitten takaisin kotitalliin, kun kuntoutus alkaa.

Fiilikset ovat tällä hetkellä hyvät. Minulla ei ole kiire mihinkään ja haluan hoitaa Dreamerin kuntoon rauhassa. Nyt vain päivä kerrallaan otetaan ja koitetaan nauttia kesästä :)

Kotiin hakemassa. Dreamer vielä hieman lääkepöllyssä.

Ruokinta aloitettiin lesevedellä ja lesemössöllä.

Näin siistit tikit ja haavat.

Yhteensä 4 tikkiä

2 viikkoa paketissa.

Kun laiskottaa

Hepat ovat saaneet olla pari viikkoa laitumella, ja sen kyllä huomaa. Viggo on selvästi ollut väsyneempi, ja ratsastaminen on ollut melko työlästä. Toivon, että se alkaisi pian "tottumaan" laiduntamiseen, ja energiaa riittäisi muuhunkin kuin vain syömiseen.

Viime kisojen jälkeen ei ole tapahtunut mitään sen kummoisempaa. Kävimme yhtenä päivänä taas maastossa ja toisena ollut puomi- ja kavalettitreeniä.

Viimeksihän maastossa en päässyt kunnolla rentoutumaan juuri ollenkaan, kun Viggo oli ihan koko ajan ihme täpinässä ja ottamassa lähtöjä. Nyt lauantaina olimme juuri saanet hepat haettu laitsalta talliin, kun ihmettelimme että mikä ääni alkoi yhtäkkiä kuulumaan. Ja se ääni lähti rankkasateesta. Kuin suoraan olisi joku kaatanut saavista vettä. Ja sitten jyrähti. Ja tuota jatkui noin tunnin verran. Luulimme jo, että täytyy jättää maasto väliin, mutta sitten sää hieman selkeni, ja lähdimme tihkusateessa maastoon. Sekä itse, että maastokaverini oli pukenut kunnon hellesäänvarusteet päälle, mutta onneksi löysin auton takakontista meille molemmille sadetakit. Taas näki että kannattaa jättää tavaroita lojumaan autoon, kuulitko äiti!?

Varusteena edelleen pelhamit, nyt deltaohjalla.

Tällä kertaa oli todella mukava maasto! Viggo oli paljon rennompi, ja ratsastajakin sai nauttia olostaan! Tietenkin vähän piti jotain säätää, mutta sitä ei lasketa. Metsäreitti oli ehtinyt kastua kunnolla sateesta, joten saimme ylittää melkoisia lammikkoja, ja yhden kohdalla Viggo olisi halunnut ottaa kylvyn.

Takaisin kotipihalla. Päivän väriteema oli punainen ja sininen.

Sunnuntaina oli puomi- ja kavalettitunti. Vibu oli vähän väsynyt taas, mutta lopussa ihan ok tuntuinen. Tässä pari lyhyttä videota.

Jännitystä ja kuumotusta

Semmoiset oli fiilikset meidän lauantain kisoista. Kisapaikalla oli ihan hirveän hiostavan kuuma sää. Olimme ajoissa paikalla, ja taluttelin Viggoa kisa-alueella, poni käyttäytyi hyvin. Kävin zekkaamassa kentän pohjan. Alun perin ajatuksenani oli, että verkkaisin kentällä ensin 15min, ja sitten toiset 15min maneesissa ryhmäveryttelyssä, jonka päätyttyä pääsisin suoraan radalle. Kenttä olikin sateen jälkeen todella pehmeä ja upottava, joten tein päätöksen, ettei siinä kannata ratsastaa ollenkaan. Muutenkin jo kuuma ilma joka vie hevosen energiaa, sitten jos vielä ratsastaisi raskaalla pohjalla, lähtisi viimeisetkin energian rippeet hepasta pois. Lyhyessä veryttelyssä ei Viggo pääsisi niin väsähtämään, mutta riskinä oli, ettei se lyhyessä verkassa ehtisi rentoutua ja tulla kunnolla läpi avuille.

Vihdoin meidän veryttely alkoi. Ja Viggo päätti sitten olla paljon jännittyneempi, kuin viime kisoissa. Sitä ahdisti tuomarinpääty, jonne oltiin ajettu kaksi autoa tuomareita varten. Viime kisoissa kouluaidat olivat vain lyhyilläsivuilla, niin nyt oli suuri järkytys kun valkoiset aidat ympäröivätkin koko alueen. Mitään muiden silmille dramaattista ei Viggo tehnyt, mutta sain tehdä töitä sen eteen, että poni pysyi aitojen vierellä ja että se meni tuomaripäätyyn. Jännitys myös lamauttaa Viggon, jolloin se jää vain paikoilleen kipittämään, eikä oikein kykene tekemään mitään. Lisäksi muutamilla toisilla ratsukoilla oli vähän ratsastussäännöt hukassa, sekä käyttivät vähän enemmän raippaa apuvälineenä, niin se lisäsi pienen ponin ahdistusta.

Videosta napatut kuvat radalta

Radalla meno ei muuttunut parempaan. Viggo oli koko radan jännittynyt, eikä sen takia liikkunut kunnolla eteenpäin. Ekassa ravitemponlisäyksessä se yritti koko ajan vain nostaa laukan. Kuukausi sitten Viggo ei osannut peruuttaa, joten olin todella tyytyväinen peruutuksesta saamaamme 5.5! Käynti oli todella lyhyttä ja jännittynyttä, puolessa väliä kokorataleikkaata poni oli sitä mieltä, ettei halua mennä tuomaripäähän enää (sama muuten tapahtui viime kisoissa käyntiosuudella).

Ja laukkaosuushan oli täysi vitsi. Siinä vaiheessa oli kuumuus ja jännitys tehneet tehtävänsä, ja Viggolta loppui voimat. Laukassa se mm. pudotteli raviin, nosti väärää laukkaa, vaihtoi laukan vääräksi jne. Yhtä sähläystä koko homma, vaikka kuinka yritin ratsastaa sitä eteen. Laukasta saimme numeroita 2-4, jotka tietenkin tiputtivat pisteet ihan alas.

"Huh hellettä!" t. Vibulane

Prosentteja tuli huimat 50,34. Huonoimmat prossat mitä ikinä saanut. Ja minä kun viimeksi ärsyynnyin niistä 56 prosentista... Ihan asiallisia numeroita saatiin kaikista kohdista. Toinen tuomari laittoi zemppaavasti loppukommentteihin "Hyviä pätkiä paljon, mutta kiemurtelee ja vastustaa". Toinen tuomari taas laittoi ainoastaan "tie virheitä", joka särähti omaan korvaani kovasti. Siitä lähtien kun olen alkanut kisaamaan omilla hevosilla, olen aina eniten panostanut hyviin ja tarkkoihin teihin. Ekalla tammallani ei ollut mitkään kummoiset liikkeet, joten oli pakko tehdä tarkat tiet, tai muuten ei saanut ollenkaan hyviä prosentteja. No, antaa olla.

Nyt pitää saada vain paljon ratoja alle, jotta Viggolle tulee kokemusta, eikä niin jännittäisi. Ja kotona täytyy oikein panostaa laukkatreeniin. Jos radalla saisi ehjät laukkaosuudet, niin pisteetkin nousisi heti jo paljon miellyttävimmiksi.

Seuraavat kisat onkin sitten 2.7. Ratana on he c eb special, jossa on hyvin niukka määrä laukkaa. Ja rata on kentällä, joka voi myös olla Viggolle parempi vaihtoehto. Kyllä se vielä tästä lähtee ylöspäin menemään ;)

Tämän pienen ok-pätkän radasta voin näyttää teille..

Huonoja uutisia

Eilen lähdimme Dreamerin kanssa käymään toisella klinikalla, toiveena saada parempi selvyys sen kintereen tulevaisuuteen. D meni kiltisti traileriin, mutta tärisi kuin mikäkin siellä. Sanoin isälle, että se varmaan luulee että viemme sen nyt lopetettavaksi. Raukka.

Klinikalla kinnertä eka tutkittiin yleisesti. Eläinlääkäri totesi kintereen nähdessään ensimmäisenä "no nyt on hurjan näköinen". Sitten Dreamer käytiin vähän juoksuttamassa ulkona. Tämän jälkeen se ultrattiin sekä otettiin röntgenkuvat. Eikä tulokset olleet hyviä.

Kintereen osissa näkyi epätasaista uudisluuta ja epätasaisia nivelpintoja, näiden päällä on oltava merkittävää rustovammaa. Diagnoosina kontuusiovamma ja traumaattinen niveltulehdus, kehittyvä nivelrikko ja sivusiteen alakiinnitysalueen vaurio.

Ja sitten hoitoon. Ennuste saada Dreameristä enää käyttöhevosta, on varauksellinen. Mikäli sille ei tehtäisi nyt mitään, olisi siitä vain olohevoseksi. Lääkäri totesi, että mikäli siitä mahdollisesti haluaa saada vielä ratsastuskelpoisen, olisi sille tehtävä tähystysleikkaus. Nivelen tähystysleikkauksessa siivottaisiin vaurioituneita kohtia mahdollisuuksien mukaan. Tämän jälkeen tarvitaan lisäksi todennäköisesti nivelensisäistä lääkitystä.

Mutta leikkauksen jälkeenkään ei ole varmaa, saadaanko Dreameriä enää käyttökuntoon. Mutta on kuitenkin se mahdollisuus, mitä ilman leikkausta ei ole. Leikkaus tehdään nukutuksessa ja hevonen joudutaan kaatamaan. Suurin riski on heräämisessä ja makuulta nousemisessa, että miten pääsee huonolla jalalla ylös.

Päädyimme siihen, että haluamme että Dreamer leikataan. Se viedään ensi viikon torstaina aamulla klinikalle, ja illalla haetaan takaisin. nyt voikin sitten yli viikon stressata sitä.

Tässä oli lyhyesti selitetty meidän reissu ja sen tulos. Paljon jäi varmasti sanomatta, vähän tämmöisessä sumennossa tämän kirjoitin. Ei ihan näin huonoja ennusteita ja uutisia odotettu. Mutta ei voi mitään, nyt vaan toivotaan että leikkaus menee hyvin <3

Koulutreenausta kisoja varten

Huomasin että mun lempikisapaikassa Kumrassa järjestetään kouluratsastuskilpailut 10.6, joten pakkohan sinne oli nyt ilmoittautua. Viggo ei ole nyt ollut ehkä ihan parhain ratsastaa viime aikoina, mutta en viitsi jättää hyvää harjoituspaikkaa väliin. Tiedän että kisapaikka on melko rauhallinen, siellä ei pitäisi olla mitään ylimääräistä "jännää" ja muutenkin kisat ovat aina järjestetty sujuvasti.

Viime lauantaina meillä oli nyt kevään viimeinen lauantain koulutunti, sillä valmentaja tulee olemaan itse kiireinen kisojen parissa. Viggo on nyt mennyt hieman ehkä "taaksepäin" ratsastaessa, lähinnä siis ratsastuksen alussa. Se on taas vähän kovempi ja hitaampi suusta, ja eteenpäin liikkuvuus ollut epätasaista. Niinpä tunnilla keskityimme tasaiseen tuntumaan ja siihen, että poni liikkui kunnolla eteenpäin. Oikeastaan voisi sanoa, että jokainen tunnin aikana tullut ongelma saatiin ratkaistua pyytämällä ratsu kunnolla eteen, ja käyttämään takajalkojaan. Alun perin oli tarkoitus treenata tulevaa rataa, mutta päätimme keskittyä perusratsastukseen, mikä tuli tähän kohtaan tarpeeseen. 

Kuva lauantain tunnilta. Laitappa ne nyrkit vierekkäin, kiitos.

Parempi.

Tässä ollaan jo melko asiallisesti.

Pakko laittaa kuva ensimmäisestä ravista pysäyttämisestä. Kutn näkyy, Viggo ei halunnut pysähtyä.

Lauantain tunnista jäi ihan ok fiilis, mutta vähän jäi hampaan koloon ajatus, etten ihan kaikkeani saanut annettua. Seuraavana päivänä mentiin tallille äitini kanssa. Äiti sai (pakotettiin) aloittamaan ratsastus. Viggo olikin yön aikana sisäistänyt eiliset opit, ja meni oikein mallikkaasti äidin kanssa! Hienoa! 

Kun äiti oli saanut veryteltyä hepan, niin oli hyvä aika vaihtaa ratsastajaa (heh, heh..). Vähän oli Vibulane sitä mieltä, että hänen mielestään ratsastus kyllä oli jo tässä. Mutta siitä lähti kulkemaan kivasti. Aloitin ratsastamaan tulevaa koulurataa, minkä ravi- ja käyntiosuus sujui melko mallikkaasti! Sitten tuli laukannoston aika, ja siihen se ilo loppui. Lopetin siihen ratatreenin, ja keskityin vain laukan työstämiseen. Voi olla että Viggo oli siinä kohtaa jo väsynyt, olihan sillä jo menty reippaasti, edellisenä päivänä takana kova treeni + todella lämmin ilma. Sain kuitenkin laukat ihan hyvin ratsastettua. Laukkojen jälkeen loppuraveissa irtosi tosi hyvää liikettä!

Tyytyväinen ratsukko!

Hiphei me laukataan!

Pieni pätkä ravia väliin taputuksien kera

On se meno vaihtunut siitä syksyn kaahottamisesta!

Pitäisikö tässä jaksaa vielä mennä toiseen suuntaan??

Valmistaudutaan laukkaan

Ylöspäin!

Loppuravia

Hieno poika!

Olin tosi tyytyväinen Vibuun! Vielä parit kerrat ehdin treenata rataa, sitten nähdään miten lauantaina menee!

Hyvät viikonloput kaikille!