Oikeat kuolaimet ja suun hoito

Moni tuntuu pyörivän samojen ongelmien kanssa, ja niiden ongelmien nimi on kuolaimet. Ja hevosen suu. Hyvässä ja laadukkaassa ratsastamisessa tärkeimmässä roolissa on hevosen suu. Hyvän ja rennon kuolaintuntuman löytäminen niin ratsastajalle kuin hevoselle on välttämätöntä. Tähän tietenkin liittyy useat eri asiat, mutta nyt tässä keskityn meillä olleisiin ongelmiin, jotka on johtuneet sekä kuolaimesta että suun terveydestä.

Viggon tullessa meille, se ei kestänyt ollenkaan kuolaintuntumaa, ja oli hyvin epävakaa edestä. Se oli juuri raspattu ennen kuin tuli meille, joten päättelimme, että tämä johtui siitä, ettei sillä ole aiemmin ratsastettu ohjastuntumalla. Tämä varmasti oli yksi osasyy, mutta eläinlääkärin tutkiessa suuta, oli kuolainkuopan takana oleva ien vähän haavaumilla. Eläinlääkäri totesi, että Viggolla on todella matala kitalaki, sekä muutenkin tosi ahdas suu, ja nykyiset kuolaimet (ja aiemmassa paikassa olleet) olivat painaneet sitä suusta ja vaurioittaneet suuta. Olimme jo ennen tätä eläinlääkärin käyntiä menneet yli viikon ilman kuolaimia, joten haavat olivat jo alkaneet parantumaan. Onneksi suun haavat paranevat nopeasti.

Viggon ensimmäiset kuolaimet meillä

Olin alussa käyttänyt Viggolla edellisen hevosemme kuolaimia, jotka olivat muotoiltu mahdollisimman mukaviksi hevosen suuhun. Nämä olivat sopineet meidän herkälle tammalle, mutta eivät tosiaan sitten sopineet tälle uudelle. Alkoi armoton pohdinta ja selvittely oikean kuolaimen löytämiseksi. Pari tallikaveria kuulivat ongelmastamme, ja heti ehdottivat molemmat samaa kuolainta, eli NS Turtle Top with Flex. Googlailin kuolainta, ja se tuntuikin olevan juuri se mitä etsimme: Kuolaimen pitäisi vähentää painetta kitalakeen, hampaisiin sekä kieleen! Saimme testata tallikaverin tätä kuolainta (kuolaimen olisi saanut tilattua myös testiin myyjältä) ja en olisi ikinä voinut uskoa sitä eroa! Ihan kuin olisi toisella hevosella ratsastanut, meni tasaisella rennolla tuntumalla, ja tuntui että kaikki "ongelmat" häipyi kuolaimen ansiosta pois. Sanomattakin selvää, että tilasin heti kuolaimen itselleni, ja sillä ollaan nyt menty tyytyväisenä.

NS Turttle Top with Flex

Viime viikolla tunnilla Viggo oli todella outo ratsastaa. Se painoi todella kovaa ohjalle, ihan rouskutti kuolainta eikä toiminut ollenkaan. Ulkonäöstään huolimatta Viggo on siis normaalisti tosi kevyt ratsastaa, väsyessään voi vähän alkaa painamaan. Meno jatkui koko loppuviikon ja olin ihan ihmeissäni. Äidilläni oli ihan samalla lailla ongelmat, lisänä V ei meinannut suostua ollenkaan ravaamaan jne. Tuntui että vian on pakko olla taas suussa, mutta jälleen kerran edellisestä raspauskerrasta oli tosi vähän aikaa. Mietin jo, että onkohan kyse kuitenkin vaan siitä, ettei nuori heppa jaksa työskennellä, ja pitäisikö vain ratsastaa sitä reippaammin ja käskeä liikkumaan.

Silti mulla oli vahva tunne, että Viggo ei ole oma itsensä, ja tässä on pakko olla joku muu syy, kuin että hevonen ei vaan viitsi liikkua. Nyt maanantaina eläinlääkäri kävi tutkimassa suun, ja piikkejähän sieltä löytyi, jotka olivat myös rikkoneet ikenen. Piikit raspattiin pois ja jännityksellä odotin seuraavaa ratsastuskertaa. Mitä jos se onkin yhtä huono, missä silloin on vika?

Suora omenan makuinen kumikuolain

Taas googailin lisää hevosen suusta ja kuolaimista, ja päädyin ostamaan edulliset kumikuolaimet. Suoran kumikuolaimen pitäisi yleisesti olla ns. mukavin hevosen suussa, sillä siinä paine tulee tasaisesti suuhun, se joustaa eikä mene linkkuun. Hevosen suu tykkää muutenkin hyvää vaihtuvista kuolaimista, joten nämä tulivat nyt kakkoskuolaimiksi, ja voidaan vaihdella tämän, turttle topin sekä kuolaimettoman kanssa. Näin suuhun ei tule joka päivä painetta samaan kohtaan, jolloin pysyvämmät vauriotkin jäävät tulematta. Samoin vaihdoin meidän turpahihnan, jätin nyt alaturpiksen pois ja uusi turpis saa olla ylempänä ja melko löysällä, jottei Viggo vahingoissa puri poskeaan enempää.

Eilen kun laitoin uudet kuolaimet Viggon suuhun, niin se ei alkanut pureskelemaan niitä, niin kuin viime viikolla. Ja heti ratsastuksen alusta se oli oikein hyvä ratsastaa, ja tehtiin tosi hyvä ratsastus! Vähän se aukoi suuta, mutta luulen että enemminkin vähän "maisteli" ja tunnusteli uutta kuolainta. Muuten oli tosi pehmeä ja hyvä suusta. Olin niin tyytyväinen sekä ratsastukseen, että kaikkiin valintoihin mitä olimme tehneet sen kanssa.

Loppuun vielä pienet laserhoidot

Ensi viikolla lähden lomalle Espanjaan, ja Viggo saa myös sen ajan nauttia ansaitusta lomasta myös! Se on tehnyt nyt niin paljon töitä, että tekee sille todella hyvää saada kunnolla levätä. Syyskuussa sitten jatkamme uudella innolla ja menemme vielä ottamaan loppukirin kisoihin!

Dreamer muutti maalle..

..Ainakin kahdeksi kuukaudeksi. Eli 31.7 lähdimme kuskaamaan Dreameriä kohti Karkkilaa, ystäväni pienelle yksityistallille. Olen ollut super tyytyväinen Dreamerin hoitoon nykyisellä tallillamme ja olen saanut kaikkeen aina apua ja hyvän ratkaisun, mutta nyt päätettiin silti, että Dreamer saa mennä hetkeksi muualle. Eläinlääkäri on ohjeistanut että nyt Dreamer pääsee vihdoin isolle laitumelle, ja saa olla siellä 2kk. Tänä aikana sitä ei juuri muuten liikuteta, saa laitsalla liikkua sen mitä haluaa. Tässä sitten nähdään jo, miten kinner reagoi enemmän liikkumiseen. Tällä pienemmällä tallilla Dreamer saa vähän yksilöllisempää hoitoa (mun itse ei tarvitse käydä siellä niin usein) ja paikka on muutenkin paljon rauhallisempi, joten Dreamerkin malttaa paremmin olla liikoja riehumatta.

Päästin tosiaan Dreamerin jo kotitallillamme pienemmälle laitumelle lyhyeksi ajaksi nelisen kertaa, ennen Karkkilaan muuttoa (Lue tästä). Pari päivää meni niin Dreamerin kaikki jalat turposivat kunnolla, kinner mukaan lukien. Tämä oli tietty odotettavissa, eihän se ole liikkunut juuri ollenkaan sitten maaliskuun. Silti myönnän että tuli muutamat kirosanat kun jalat näin. Katsotaan miten ne reagoivat nyt pidemmällä ajanjaksolla. On nyt koko päivän laitumella ja tallissa pitää back on track- tallisuojia.

"Mihin ne tammat meni??"

Kyllä kelpaa kun mustat tammat vieressä

"Mihin ne taas hävis?"

"Äkkiä perään!"

"Käytsä tääl usein?"

Kevätsade ei haitannut menoa

"Onneksi ei tarvii noissa tarhoissa olla"

Poseeraushetki

Ei heti ulkonäön perusteella uskoisi, että on seissyt sairastarhassa puolivuotta?

Nyt tulen pari kertaa viikossa käymään moikkaamassa Dreameriä. Kohta lähden lomalle Espanjaan, mutta tiedän että D on huippuhoidossa. Tässä nyt otetaan ihan rauhassa, sitten syyskuun lopulla katsotaan taas jalkaa, että mikä tilanne on. Mikäli kaikki menee hyvin, niin Dreameriä voidaan alkaa rauhassa kuntouttamaan.

Vapaus: Upeaa liikettä

Dreamerhän on ollut maaliskuun puolesta välistä lähtien sairaslomalla (Lue esim. tästä, tästä ja tästä) ja on tarhannut ainoastaan sairastarhassa. Nyt leikkauksen jälkeen sen toipuminen on lähtenyt parempaan suuntaan. Kintereen turvotus on laskenut aika hyvin, pientä turvotusta on, mutta se tulee todennäköisesti jäämään sellaiseksi. Dreamer ei myöskään onnu kävellessä, mikä on todella lupaava merkki. Nyt sitä on siis vain talutettu 10-30 minuuttia päivässä, eikä muuta.

Viime viikolla Dreamer päätti ryhtyä taas hankalaksi, ja aloitti uudestaan taluttaessa riehumiset. Se keksii milloin mistäkin syyn saada sätkyn, jolloin joko a. pinkaisee laukkaan b. hyppää pystyyn c. hyppää tasajalkaloikkia d. alkaa pukkisarjat tai e. peruuttaa esimerkiksi ojaan. On sanomattakin selvää, että sillä on jonossa ihmisiä jotka haluaa sitä taluttaa. Not. Eli itse saan nauttia tästä showsta. Taluttaessa sillä on suitset, liina ja naruviritelmä ja minulla on kypärä, hanskat ja juoksutusraippa. Kyllä, kouluraippa ei tunnu riittävän auktoriteetiksi.

Viimeinen pisara oli, kun olin taluttanut viime torstaina riehakasta heppaa. Kun olin viemässä sitä takaisin talliin, niin tallin edessä Herra Unelma päätti, ettei sinne mene, ja aloitti ihanan ojaanperuutus/pystyynhyppimis- shown. Tarvitsin toisen tallilaisen apua, jotta saimme ajettua hevosen talliin sisälle. Seuraavana päivänä päätin juoksuttaa vähän Dreameriä, että se saisi pahimmat höyryt pois. Periaatteessa sitä ei olisi vielä saanut juoksuttaa, mutta se tuntui ainoalta ratkaisulta ongelmaan. Ja kyllähän se sai höyryjä päästettyä ja muuttui heti levollisemmaksi.

Eilen tallissa pohdin, että mitä tekisin tänään Dreamerin kanssa. Kentällä ja maneesissa oli ratsastajia, joten en halunnut mennä heitä sinne häiritsemään. Tallin lähellä on yksi vähän pienempi laidun, ja tulin siihen tulokseen, että nyt Dreamer saa mennä ensimmäisen kerran sitten tammikuun isoon aitaukseen. Joka tapauksessa se on ensi viikolla menossa laitumelle, joten olisi hyvä, että D olisi vähän päässyt jo olemaan isommassa tilassa.

Hyvin näyttää kinner painoa kestävän

Kyllä jalka ojentuu!

Katsokaa miten pitkälle askel venyy!!

Kyllä oli onnellisen näköinen hevonen! Tuli itselle niin hyvä mieli. Dreamer nautti niin paljon. Ja kyllä se näytti liikkuvan tosi hyvin, oikein lupaavaa! Ehkä hieman epäpuhdas siitä oikeasta takajalasta, muttei paljoa. Sitten sen näkee kun pääsee pariksi kuukaudeksi laitsalle, että miten jalka reagoi siihen. Toivotaan parasta! Parhaimmassa tapauksessa syyskuussa sitä voidaan alkaa kuntouttaa.

Tässä vielä parit videot:

Mitäs mieltä olette Dreamerin liikkumisesta?

Kisarutiinin hakemista

Alkuun meidän poseerauskuva "Game of thrones"-kuvauksista

Viime viikon sunnuntaina oltiin jälleen Viggon kanssa kisoissa. Nämä olivat siis hepan elämän neljännet kilpailut. Nyt kokeilin tehdä taas asioita erilailla, osa toimi hyvin ja osa ei.

Tuolloin perjantaina kävin illalla ratsastamassa Viggon ihan kevyesti. Laitoin sille meidän lampaankarvasatulan ilman jalustimia, sekä suitsiksi meidän hackamoret. Vähän vain taivuttelin kentällä käynnissä ja ravissa. Loppuun käytiin isäni kanssa ottamassa metsässä meistä muutamat hauskat kuvat.

Lauantaina taas suunnittelin ratsastavani Viggon oikein kunnolla läpi, ja että treenaisin rataa. Ajatuksena, että kun sen ratsastaa hyvin edellisenä päivänä, niin on myös parempi ratsastaa seuraavana päivänä kisoissa, kuin että sillä menisi vain kevyesti. Meillä on edelleen ollut suurimpana ongelmana laukat, joten ratsastin paljon laukkaa eteen ja pidempiä pätkiä. Viggo tuntui laukkojen jälkeen todella hyvältä ja olin tyytyväinen ratsastukseen.

Sunnuntaina kisoissa Viggo oli alusta lähtien todella rento. Juuri kun olin kävelemässä veryttelyalueelle, niin eräs toimihenkilö juoksi paikalle ja kysyi olenko Inka, ja että olisin seuraava valmistautuva ratsukko radalle!? Ilmeisesti joku ratsukko oli jäänyt pois kisoista, ja järjestäjä oli vaihtanut meidät tokan ryhmän ensimmäisestä starttaavasta ratsukosta, ensimmäisen ryhmän viimeiseksi starttaajaksi! Siinähän oli huima ero, sillä ryhmien välillä oli tauko, joten olin laskenut ehtiväni verytellä sen tauon aikana, ja nyt olisikin pitänyt ennen taukoa jo mennä radalle. Onneksi sain sittenkin startata alkuperäisen listan mukaan, mutta ehtihän siinä pieni paniikki tulla. Lähtölistat olivat netissä sekä tallin seinällä edelleen alkuperäisen listan mukaiset..

Näitä kisoja ennen olin aiemmissa kisoissa tehnyt vain 15minuutin veryttelyt, joten halusin tällä kertaa kokeilla, olisiko Viggon kanssa parempi tehdä pidempi verkka. Oli mukava huomata, että heppa oli nyt ensimmäistä kertaa heti ihan rento verkassa, ei ihmetellyt ääniä eikä tuijotellut mitään. Sain ratsastettua sen tosi hyvin läpi, ja meno oli varsin reipasta. Mulla oli todella hyvä fiilis lähteä kisaradalle.

Siirtyessämme maneesista kentälle, tunsin samalla miten Viggon jalat muuttuivat askel askeleelta liisterimäisemmiksi. Aurinko paahtoi suoraan siniseltä taivaalta ja oli hiostavan kuuma. Samalla ymmärsin tehneeni liian pitkän ratsastuksen. Viggo oli muuten radalla ns. hyvin avuilla, mutta sillä ei vaan riittänyt kunto eikä voimat tekemään kunnon suoritusta. Nyt myös uutena yllätyksenä Viggo päätti nostaa laukkaa paikoissa joissa ei kuulunut laukata. Ja taas laukkaosuudessa se hyytyi täysin, ja lässähteli raviin. Positiivista oli, että se nosti aina oikean laukan.

Mutta tämmöistä hakemista se on uuden ja kokemattoman hevosen kanssa. Pitää kokeilla erilaisia tapoja, jotta näkee mikä sille on paras. Nyt jos Viggolla olisi ollut hieman parempi kunto, ja se olisi jaksanut liikkua eteen, niin oltaisiin varmasti saatu oikein kelpo rata. Varmasti myös edellisen päivän rankka treeni oli vähän liikaa, saattoi olla siitäkin vähän poikki.

Eli ensi kisoihin treenaan edellisenä päivänä vain kevyesti, ja sitä edellisenä päivänä teen sitten sen kunnon treenin. Ja sään ja hevosen mukaan sitten verkka, että jos tuntuu huonolta ratsastaa, niin pikkaisen pidempi verkka, ja jos taas on hyvä, niin sitten teen lyhyemmän veryttelyn. Kyllä me siitä keksitään mikä on sopivin vaihtoehto meille. Ja tässä välissä lisää kunnonkohotusta.

En harmikseni nyt löytänyt meille vähään aikaan mitään kivoja seurakisoja Etelä-Suomesta, seuraavat on ilmeisesti sitten kun tulen syyskuun alussa takaisin Espanjasta.

<3

Kun ötökät ahdistaa maastossa

Ja niin kun minä toivoin saaneeni hevosen, jota hyönteiset eivät paljoa häiritsisi. Sen sijaan sain hevosen, joka hermostuu maastossa todella paljon niistä. Kentällä ei ole hyönteisistä hirveästi ollut ongelmaa, mutta eihän siellä niitä olekaan kovin paljoa.

Viime viikolla kävimme maastossa kisoja edeltävänä päivänä, lauantaina siis. Ajatuksenamme oli tehdä mukava pitkä ja rento maasto, jossa suurimmaksi osaksi kävelisimme ja pikkaisen laukkaisimme. Lähdimme reitille, joka oli uusi mulle ja Viggolle. Reitin alkupäässä mennään Oittaan urheilupuiston lävitse, jonka jälkeen pääsee metsään hiljaisille ratsastuspoluille. Meidän tallilta lähtee ihanat Pohjois-Espoon ratsastuspolut, niin päästään suoraan tallilta hevosille tehtyjä polkuja pitkin kunnon maastoihin.

Välikuvituskuva eiliseltä.

Alkupään maastossa ylitetään tie.

Sää ei ollut mitenkään super lämmin ja tuuli hieman, joten ajattelin ettei varmaan olisi paljoa hyönteisiä häiritsemässä. Iskin kuitenkin Viggolle päähän korvahupun, joka estäisi hieman hyönteisiä ainakin korviin menemästä. Alkuun meno olikin rentoa, kunnes päästiin ekalle tiheämmälle metsäosuudelle, kun ötökkäparvet päättivät hyökätä meidän kimppuun. Ja siihen loppui rentous. Siitä lähtien aina metsäosuuksilla Viggosta tuli todella levoton ja hermostunut, se meni koko ajan pientä steppiravia, kulki milloin mitenkin sivuttain jne. Ei siis kovinkaan nautinnollista kummallekaan. Viggo tuntui juuri siltä, että jos siltä olisi pyytänyt laukkaa, niin oltaisiin ratsastettu kauniiseen auringonlaskuun saakka. Joten laukat jäi tällä kertaa väliin.

Tässä yritimme hermostuneilla hepoilla vähän ravata, jotta hyönteiset lähtisivät hetkeksi. Viggo jäi jumittamaan, sitten toinen heppa pääsi vähän kauemmaksi, niin V nosti laukan ja kun pyysin sitä takaisin raviin, niin sain reaktioksi 3 pukin sarjan.

Jos ei oteta huomioon ötököistä hermostumista, niin muuten Viggo käyttäytyi todella fiksusti uudella reitillä. Alussa nähtiin läheltä peura, josta hepat ei sanoneet mitään. Alkumatkasta yhteen kohtaan ratsastuspolun ympärille on myöhemmin rakennettu frisbeegolfrata, joka on aiheuttanut monelle ratsukolle päänvaivaa. Siis rata menee suoraan meidän ratsastuspolun "päällä", kuulema rakentajat eivät nähneet tässä mitään ongelmaa, että miten frisbeegolf voisi muka häiritä ratsastajia ja hevosia. Tässä kohtaa Viggo vähän ahdistui pelaajien frisbeen koreihin heittelystä, kun siitä tulee aika kovat kilahdusäänet, mutta onneksi pysyi ihan hanskassa.

Kaatuneiden puunrunkojen ylitys ei tuottanut ongelmia, niin kuin ei myöskään suoraan pusikoiden läpi meneminen

Ja tässä pienet pätkät onnistuneista rennoista ravipätkistä

Olen tyytyväinen siihen, että tällä kertaa onnistuttiin Viggon kanssa ravailemaan myös rennosti pidemmin ohjin. Senhän ongelma on ollut, että ravissa ja laukassa koittaa häippästä hirveää kyytiä menemään. Joten paljon ollaan jo eteenpäin päästy

Tässä muisto viime syksyn raviin siirtymisestä maastossa. Päivämäärä väärä.

Ensi kerralle maastoon haluan kokeilla ötökkäratsastusloimea, jos se vähän rauhoittaisi Viggoa. Samoin joku hyönteishuppu päähän, pitää vain löytää joku kevyempi vaihtoehto, joka sopii ratsastukseen. Niin toivottavasti seuraavalla kerralla päästäisiin myös laukkaamaan.

Hermostuuko muiden hevoset huomattavasti hyönteisistä maastossa? Miten olette ratkaisseet asian?

Kisat: hyvää ja huonoa

Sunnuntaina oli vuorossa Viggon kolmannet kouluratsastuskilpailut. Mulla soi aamulla 5.30 herätys, ja ensimmäinen ajatus oli, että haluanko oikeasti taas alkaa kilpailemaan. Tallikaverini oli juuri sopivasti jakanut facebookissa ratsastuskisoihin liittyvän memen, josta tunnistin kyllä "nuoremman" itseni. Ennen kun oli aikainen kisa-aamu, niin pomppasin suoraan sängystä pirteänä ja heti reippaana valmis lähtemään tallille. Mutta ainakaan eilen aamulla tällaista fiilistä ei ollut, vaan mietin että miten voisin jatkaa vain unia. Kuulin myös hovikuskiltani, isältäni, että hän oli toivonut aamulla että olisin tullut ilmoittamaan minulla olevan migreeni. Eli todella pirteä jengi oli lähtemässä kisoihin.

Tallilla letitin Viggon, ja totesin jälleen, etten onnistu kisapäivinä saamaan letistä yhtä hienoa, mitä normaaleina päivinä teen. Ei voi mitään. Heppa traikkuun ja matka kohti Siuntiota alkaa.

Kisat olivat paikalliset "kesän kyläkilpailut" ja täytyy sanoa, että tallin henkilökunta ja ilmapiiri oli todella ystävällistä! Kaikki toivottivat hyvät huomenet, kysyttiin ollaanko ennen käyty paikalla, ja ohjeistettiin kaikki paikat ja käytännöt. Tuli heti todella hyvä fiilis, suuret plussat siitä.

Viggo oli aluksi ihan rauhallinen, mutta sitten se muuttui levottomaksi ja alkoi huutelemaan kaikille. Veryttely oli maneesissa, ja poni oli suoraan sanottuna ihan kamala ratsastaa. Se ei halunnut minkäänlaista ohjastuntumaa, puri kiinni kuolaimeen ja en saanut sitä ollenkaan keskittymään itseeni. Kun olin mielestäni sillä mennyt vasta ihan lyhyen aikaa, ilmoitti isä, että pitäisi lähteä kävelemään kentälle. Voi helvetti. Mietin mielessäni, että millä verukkeella voisin skipata radan ratsastamisen.

Olin tilannut meille uuden valkoisen silence-korvahupun, mutta se ei valitettavasti näihin kisoihin ehtinyt saapua.

Kentällä katsoin epäilevästi jokaisen koulukirjaimen kohdalle laitettuja valtavia kukkasankoja. Olin aivan varma, että Viggo ei niistä tulisi pitämään, mutta se päätti taas yllättää, eikä reagoinut niihin mitenkään. Koska en ollut saanut verkassa tehtyä mitään järkevää, ajattelin että nyt ehdin laukata kentällä sillä aikaa, kun ensimmäinen ratsastaja suorittaa rataa. Seuraavaksi tuli kuulutus, että kilpailut ovat alkamassa ja ensimmäisenä starttaa Inka ja Välek-Vibulane. MITÄ?? Eka ratsukko olikin perunut, ja oltiin heti ekana. Eli laukat vähän niin kuin jäi ratsastamatta.

Radalla Vibu jatkoi samaa mallia, eli ei halunnut tehdä kanssani yhteistyötä. Sain aika paljon itseäni zempata, jotta sain itseni pyytämään ponia tekemään radan. Loppuen lopuksi rata meni paljon paremmin, mitkä meidän oletukset oli verkan jälkeen. Aikaisemmilla radoilla käynti on ollut iso ongelma, niin nyt saatiin keskikäynnistä 6,5! Ja suurin yllätys oli laukat, sillä ne Viggo suoritti parhaiten! Saimme jopa vasemmanlaukan nostosta 7, joka on siis ponilla tosi hankala ollut! Ja tällä kertaa laukka jopa eteni, eikä tullut rikkoja. Olen siis todella tyytyväinen!

Mutta rataa en ollut lukenut kunnolla, ja tulin lopputervehdykseen väärin, niinpä siitä tuli -2p. Ei voi mitään. Saimme 57,86%, jotka ovat siis Viggon enkkaprossat! Ensi kerralla jos poni suostuisi olemaan yhteistyöhaluinen, niin voidaan jo alkaa saada lähemmäski 60 prosenttia. Kyllä se tästä pikkuhiljaa paranee.

Avoja ja laukkaa

Juhannuskuva

Mulla oli viime viikon puomitunnin jälkeen suunnitelmana treenata kunnolla laukkaa, jotta seuraavalla tunnilla voisin näyttää, kuinka ollaan harjoiteltu. Mutta toisin kävi, tässä välissä en ratsastanut itse ollenkaan Viggolla, joten mentiin sitten "kylmiltään" eilen taas tunnille. Huomaan, että olen itse aina huonoimmillani tunnilla, mikäli en ole päässyt ponilla ratsastamaan edellisinä päivinä. Silloin menee aina alussa enemmän aikaa päästä "rytmiin" ja yhteisymmärrykseen Viggon kanssa.

Eilisen koulutunnin uusi asia oli avojen harjoitteleminen, jota emme ole juurikaan tehneet. Harjoituksessa ratsastimme reilusti uran sisäpuolella. Ensin tehtiin lyhyensivun toiseen kulmaan voltti, josta jatkettiin "samalla taivutuksella" sitten pitkääsivua pitkin. Tärkeää oli pitää linja, katsoa että poni liikkui eteenpäin, ja ulko-ohjalla pidettiin huoli ulkolavasta. Viggo ymmärsi mistä on kysymys tosi nopeasti! Vasen kierros oli selkeästi hankalempi, siinä alkuun pisti vastaan ja lähti kiemurtelemaan, mutta muutaman kerran jälkeen siihenkin suuntaan homma onnistui.

Laukat meni paremmin kuin viimeksi, muttei niin hyvin kun olisin halunnut. Viggo on selvästi nyt jäykempi vasemmalle, mikä näkyi myös laukassa. Vasemmassa suunnassa mielellään nostaisi oikean laukan, tai sitten nosti vasemman, mutta pudotti siitä pian raviin. Oikeaan suuntaan ero oli aivan huomattava, tuli todella hienoja "säpäköitä" nostoja ja laukkasi paremmin eteen.

Kotiläksyksi treenata taivuttelua sekä laukata kunnolla eteen.

Sunnuntaina meillä on taas kisat, tällä kertaa suuntaamme Siuntioon. Luokkana on He C eb special, joka on ratana lyhyt ja helppo. Tavoitteena on saada laukat ilman rikkoja. Nyt torstaina ja perjantaina treenaan rataa, ja lauantaina menen kaverin kanssa maastoon, saadaan siellä laukattua kunnolla eteen, ja muutenkin poni näkee vähän maailmaa, niin ehkei niin jännittäisi kisoissa seuraavana päivänä.

Tähystysleikkaus, hengissä selvittiin!

I´M ALIVE! SELVISIN HENGISSÄ!

Viime torstaina aamulla lähdimme viemään Dreameriä klinikalle. D oli hyvin pirteällä tuulella ja kovin nälkäinen, kun ei ollut saanut syödä 12 tuntiin mitään. Saimme hepan suoraan traikkuun ja sitten alkoi matka kohti klinikkaa. Ja tässä kohtaa jännitys ja ahdistus pääsi valloilleen.

Apua tuolla on meidän traileri!

Nyt sen trailerin takaluukku aukes!

Nyt ne huutaa että pitäis mennä tonne!

Valmiina traikkuun menoon. Hieman ehkä nähtävissä omistajan jännitys..

Klinikalla Dreamer vietiin karsinaan, jossa se jäi odottamaan leikkaukseen pääsyä. Sen leikkaava lääkäri oli erittäin kokenut henkilö, joten siihen olin oikein tyytyväinen. Oli kuitenkin kamala jättää poika sinne yksin. Meille sanottiin, että soittavat aiemmin jos tulee jotain ongelmia, muuten vasta myöhemmin illemmalla, kun Dreamerin voi hakea kotiin.

Sinne se jäi..pakosuunnitelmaa tekemään..

Olisikohan kello ollut noin neljä, kun puhelin soi, että voimme tulla hakemaan Dreamerin kotiin. Leikkaus oli mennyt hyvin, ja kinner oli näyttänyt paljon siistimmältä, mitä kuvat olivat antaneet ymmärtää. Leikkauksessa oltiin siistitty kinnertä mahdollisimman paljon, ja lopputulos oli ollut aika hyvä. Eläinlääkäri sanoi, että voidaan olla varovaisen toiveikkaita siitä, että Dreamer voitaisiin saada vielä ratsastuskäyttöön! Ihan mieletöntä! Tämä vuosi tosin menee nyt todennäköisesti toipuessa, mutta se ei mua haittaa, otetaan ihan rauhassa vain.

Nyt aluksi Dreamer on viikon sairastarhassa, eikä mitään muuta liikkumista. Sen jälkeen sitä aletaan taluttamaan kaksi kertaa päivässä 10min. Viikko tämän jälkeen talutetaan max. 30min päivässä. Ja kun viikko on taas mennyt, niin se saa mennä laitumelle, jolloin ei juuri muuten sitä liikuteta. Ja on 2 kuukautta laitumella. Siinä on tämän hetkinen suunnitelma, sitten katsotaan mikä on tilanne laidunloman jälkeen, että voiko alkaa jollain tapaa kuntouttamaan, vai pitääkö vielä jatkaa lomailua.

Dreamer siirtyy laidunajaksi meidän tutulle pienemmälle tallille toipumaan. Tulee sitten takaisin kotitalliin, kun kuntoutus alkaa.

Fiilikset ovat tällä hetkellä hyvät. Minulla ei ole kiire mihinkään ja haluan hoitaa Dreamerin kuntoon rauhassa. Nyt vain päivä kerrallaan otetaan ja koitetaan nauttia kesästä :)

Kotiin hakemassa. Dreamer vielä hieman lääkepöllyssä.

Ruokinta aloitettiin lesevedellä ja lesemössöllä.

Näin siistit tikit ja haavat.

Yhteensä 4 tikkiä

2 viikkoa paketissa.