Herra Unelman kintereen tilanne

Vanha kuva Kilon tallilta

Dreamerin kintereen tilanne ei ole kovinkaan paljoa parantunut. Kohta on mennyt sen kaatumisesta kolme kuukautta, ja jalka on edelleen turvonnut ja lämmin, eikä se liiku ihan puhtaasti. Jalalle tehtiin tässä välissä kahden viikon laserhoito, minkä jälkeen turvotus hieman laski. Turvotus on ehkä saattanut siitä vielä vähän laskea, mutta kun vertaa toiseen kintereeseen, näkee selvästi ne turvonneet kohdat. Terve kinner on täysin nesteetön ja "kulmikas", kun taas vammautuneessa kintereessä näkyy kaksi selvää isompaa turvotusta ja muutenkin on kauttaaltaan vähän turvonnut.

Kinner on myös lämmin, ja se tuntuu lämpimältä, vaikka sitä kokeilisi heti kylmäyksen jälkeen. Painoa Dreamer ottaa jalalle ihan kunnolla ja kävelee reippaasti, mutta liike ei ole ihan puhdasta. Olen pari kertaa kokeillut sitä ravauttaa, ja siinä näkyy selkeämmin epäpuhtaus. Kintereeseen voi hellästi koskea, mutta jos vähänkin sitä painaa, niin D vetää jalan pois.

Kävelyllä metsässä mielenvirkistykseksi.

Eläinlääkäri joka Dreamerin tutki, sanoi että magneettikuvalla saataisiin tarkka määritelmä vammasta ja sitä kautta parantumisarvio. Ajattelimme ensin, että katsotaan hetki jos vamma lähtisi paranemaan levolla, ja säästyttäisiin kalliilta magneettikuvilta. Nyt kuitenkin kun mitään edistystä ei ollut tapahtunut, niin päädyimme magneettikuvaamaan kintereen. Soitin hevossairaalaan asiasta, josta suureksi yllätykseksi ilmoitettiin, ettei kinnertä ole mahdollista kuvata magneettikuvauslaitteella. Magneettikuvia saakin ainoastaan kaviosta ja vähän sen yläpuolelta jänteestä. Ulkomailla kintereitä voidaan kuvata kaatamalla hevosen. HUOH.

Juuri kun oltiin saatu tehtyä päätös kuvaamisesta, niin se ei onnistukaan. Kuvasta olisi saanut tarkan diagnoosin ja paranemisajan, nyt taas jäämme epäselvyyteen koko paranemisesta... Kysyin myös skintigrafiasta, mutta sekin kuvaa vain luustoa, ja koska röntgenissä ei näkynyt mitään ihmeellistä, niin ei skinttikään auta saamaan uutta tietoa.

Nyt päädyin lähettämään Dreameristä otetut röntgen ja ultrakuvat toiselle eläinlääkärille arvioitavaksi, että kannattaisiko tuoda hevonen sinne tutkittavaksi. Ajattelin että on hyvä saada toisen eläinlääkärin mielipide meidän tilanteesta. Nyt sitten vain odottelemme vastausta. Ehdottomasti siis viemme Dreamerin jollekin spesialistille vielä tutkittavaksi. Sillä aikaa jatkamme sairastarhailua (muiden hevosten siirtyessä sunnuntaina laitumille..), kävelytystä, kylmäystä jne. 

Dreameriä ei myöskään uskalla laittaa laitumelle, mutta olen käynyt sitä silti syöttelemässä.

Nätti poika

Aina kun haen Dreamerin hoidettavaksi, olen antanut poikien vähän rapsutella toisiaan, kun raukat erotettu.

"Sun suu tuoksuu ruoholta, aivan ihanaa"

"Mulla on sulle juoruja kerrottavana!"

Sileällä työskentely: lähtökohta, kehitys ja tavoitteet

Nyt on ollut taas pieni tauko kirjoittamisesta, sillä ollut vähän pulaa aiheista. En nyt haluaisi aina tehdä montaa saman tyyppistä "peruskirjoitusta" meidän ridauksista. Joten nyt tässä pähkäiltyäni mietin, että voisi vaikka vähän miettiä meidän kouluratsastuksen tavoitteita ja miten toivoisin meidän kehittyvän. Viggon kanssa siis. Dreamer on edelleen saikulla, teen siitä taas oman postauksen, kun saan vähän selkoa sen tilanteesta.

Päälajinahan mulla itsellä on kouluratsastus. Viggo on viime syksystä kun tuli meille, kehittynyt ihan valtavan paljon sileällä työskentelyssä! En olisi ikinä voinut kuvitella, että se voisi niin nopeasti näin paljon kehittyä. Syksyllä kun Viggo tuli meille, se ei oikein sietänyt ollenkaan ohjastuntumaa, vaan juoksi aina tuntumaa karkuun. Poni ei myöskään mennyt muutamaa metriä pidempää suoraan, vaan puikkelehti miten sattuu. Kulmat mentiin vauhdilla, ei se mennyt lähellekään kulmia siis, vaan kaahotti radan poikki jo paljon ennen lyhyttäsivua. Jarrut toimivat ainakin viiden metrin viiveellä. Ja laukassa oli vain yksi vaihde, kovaa. Eikä Viggo siis osannut mitään koulukiemuroita. Osasi käynti-ravi-laukka ja jotenkin pysähtyä.

Videosta napattu kuva syksyltä

Toinen videokuva syksyltä.

Noista lähtökohdista ollaan päästy jo todella mukavaan ratsastamiseen! Viggo on tasoittunut ihan hirmuisen paljon. Nykyään se ymmärtää ohjastuntuman, eikä ahdistu siitä. Ratsastuksen alkuun voi vielä vähän vänkäillä suun kanssa, mutta kun rauhassa vaan jatkaa, niin nopeasti pehmenee ja sitten meneekin jo kivalla pehmeällä, melko tasaisella, tuntumalla. Tässä ollaan siis jo hyvin edetty, mutta tosiaan tavoitteena tietenkin saada vielä rauhallisemmaksi ja tasaisemmaksi ohjastuntuma. Ratsastajan täytyy vain malttaa pysyä rauhallisena ja pitää pehmeä ja rento tuntuma, vaikka välillä Viggo hieman haastaa siinä. Suoraan ratsastaminen onnistuu myös jo hyvin, ei enää poukkoilla niin, ettei kukaan tiedä mihin ollaan menossa. Tätäkin voidaan parantaa, pitämällä huolta että poni liikkuu tarpeeksi reippaasti eteen, jolloin sen on helpompi mennä suoraan.

Kulmat eivät ole enää ongelma, paitsi välillä Viggo saattaa mennä jo vähän liiankin syvälle kulmaan. Tätä treenasimme mm. tekemällä paljon voltteja kulmiin, sekä myös tekemällä pysähdykset juuri ennen kulmaa. Pysähdyksien jälkeen Viggolle tuli itselle halu mennä kulmaan, kun sinne meneminen oltiin "estetty". Jarruttamista harjoittelimme mm.pysähdyksien kautta käynnissä. Kun annoin pysähdysavut, niin ennen kuin Viggo ehti alkaa pysähtymään, annoin sille jo löysät ohjat, jolloin se sai saman tien palkkion hidastamisesta. Ja tietenkin kehut päälle, kun pysähtyi. Näin Viggo alkoi reagoimaan hidastaviin apuihin koko ajan vain nopeammin. Poni reagoi nyt hidastamiseen jo paljon paremmin kuin ennen, mutta saamme jatkaa samojen harjoituksien tekemistä.

Laukka on rauhoittunut paljon, ja Viggo tekee hienoja nostoja - kunhan vain malttaa. Laukka on parantunut pikkuhiljaa "itsestään" vain laukkaamalla. Tässä apuna ollut myös edelleen meidän ohjasajotunnit, jossa laukkaa päästi treenaamaan ympyrällä ilman ratsastajaa. Nyt laukka on muuttunut enemmänkin liian paikalleen jääväksi, mutta se lähtee kyllä etenemään pyynnöstä. Laukka on ehdottomasti edelleen hankalin askellaji, ja siinä saa ratsastaja olla tarkkana apujensa kanssa. Tässä meidän suurin treenauskohta.

Poseerauskuva eiliseltä.

Viggolla on menty nyt siirtymisiä ja pysäytyksiä. Myös erilaiset kiemuraurat menee hyvin, kolmikaarisesta kiemuraurastahan saimme kisoista 7, se onkin Viggon bravuuri. Sille on myös opetettu pohkeenväistö, niin käynnissä kuin ravissa, ja ne alkavat sujumaan melko hienosti. Vaikein asia on ollut varmaan peruutuksen opettaminen, ja se on edelleen vaiheessa. Alun perin Viggo ei ymmärtänyt siitä yhtään mitään. Aloitimme opettamisen maastakäsin, ja sen jälkeen tehtiin niitä valmentajan kanssa niin, että itse olin selässä ja valmentaja avitti maasta käsin. Askel kerrallaan saatiin se ottamaan askel taakse, ja aina paljon kehuja ja tehtiin välissä muuta. Nyt Viggo periaatteessa tietää kun haluan sen taaksepäin, mutta ei se sujuvasti peruuta. Tätä siis saamme treenata. Haluan edetä peruuttamisessa rauhassa ja "oikein", jotta siitä ei tulisi Viggolle mitään ongelmaa. Mutta tuossa on nyt pääasiassa sen osaamat kouluhommat, tietty perus voltit ja ympyrät sujuu.

Kaiken kaikkiaan haluan saada menon vielä tasaisemmaksi ja Viggolle enemmän voimaa taakse. Nyt kun se on alkanut liikkumaan paljon paremmin, täytyy keskittyä siihen että se oikeasti käyttää takajalkojaan ja menee kunnolla eteenpäin. Niin saadaan siihen lisää voimaa, ja voidaan alkaa taas erilaisia uusia juttuja treenaamaan.

Eilen oli tarkoitus ottaa ratsastuskuvia ja videoita, mutta meno oli sellaista ettei sitä tarvitse kenellekään näyttää.

On se ihanin heppa vaikka välillä onkin vähän haastavaa :)

Maastoratsastusta, rentoa tai sitten ei

Aiheena siis maastoilu. Itselläni oli viime vuosina jäänyt maastoilut todella vähälle. Koin, että edellisen tallimme maastot olivat vähän liian "kaupunkimaiset" ja turhan riskialttiit alkaa Dreamerillä sinne menemään. Dreamer on kyllä sinällään maastovarma, mutta voi tylsistyessään keksiä niitä omia "juttujaan", enkä halunnut lukea mistään iltalehdestä otsikkoa "Ratsastaja peruutteli hevosensa kanssa turun tiellä ja aiheutti hämminkiä". Joten Dreamerin kanssa kävin ainoastaan tallin viereisillä poluilla tai pellolla.

En ole muutenkaan välittänyt ikinä puoliverisillä (Lue: isommilla hevosilla) maastoilusta. Mutta sen sijaan olen rakastanut maastoilua vauhdikkailla issikoilla, ja ennen kävinkin paljon niillä leireillä ja vaelluksilla. Paljon varmempi olo itsellä, kun saa jalan kunnolla hepan ympäri, että tuntuu olevan paremmin kontrollissa, vaikka olisikin vähän villimpi tapaus. Niinpä nyt kun etsimme meille uutta hevosta, niin halusimme löytää sellaisen, jolla mun olisi mukava myös käydä maastossa. Mutta eihän se ihan niin yksinkertaista ole.

Viggon myynti-ilmoituksessa oli muutamat maastoiluvideot, joissa meno näytti aika kivalta. Reippaasti se meni ja vähän jotain katseli, mutta kaiken kaikkiaan näytti kivalta. Vähän ihmettelin, että miten toinen pikkuponi meni niissä aina ekana. No, se taisi selvitä sitten täällä Suomessa. Sillä on nimittäin ihan hyvä olla joku stoppaaja edessä.

Videossa väärä päivämäärä.

Lätäköt ei Viggoa haittaa. Edellä olevaa Dreameriä taas haittasivat. väärä pvm.

Kun Viggo tuli meille Suomeen, niin lähdin sen kanssa melko pian tallikaverin mukaan maastoon. Ekalla kerralla Viggo oli mitä parhain maastoheppa, meni tosi kiltisti ja tasaisesti, vähän hyytyi laukassa. Olin oikein tyytyväinen siihen. Sen jälkeen meno onkin sitten koventunut ja vauhti kiihtynyt. Viggolle on tullut maastossa kaksi vaihdetta, käynti ja laukka. Ravissa se nostaa väkisin laukan. Ja kun molemmat hevoset laukkaa, niin se lähtee jyräämään aika kyytiä, puree kiinni kuolaimeen ja voi pukittaa, kun yrittää sitä pidättää. Tähän mennessä olen sen saanut pysähtymään, mutta olisihan se vähän rentouttavampaa jos vähän parempi kontrolli olisi.

Nyt kun ollaan päästy jo paljon eteenpäin kentällä työskentelyssä, sekä kenttälaukassa, niin toivon, että sen myötä maastoilukin alkaa sujua paremmin. Olimme eilen ystäväni kanssa käyntimaastossa, mutta Viggo oli niin täpinöissä että meni melkein koko yli tunnin lenkin semmoista steppiravikäyntiä. Ja muutenkin oli ihmeen hermostunut. Mutta ehkä se johtui vain siitä, että edellisestä maastosta oli aikaa. Nyt pitää alkaa käymään vähintään kerran viikossa maastossa.

Maastossa aluksi menin normi kolmipalalla, mutta jouduin toteamaan, että on pakko saada joku vähän parempi jarru. Jos vaikka tulisi tilanne ja heppa pitäisi saada nopeasti pysähtymään, niin se ei kolmipalalla onnistuisi. Kokeilin waterford kuolainta, mutta en nähnyt siinä suurta eroa. Seuraavaksi päätin kokeilla entisen tammamme kumipelhamia, ja tämä toimikin tosi hyvin Viggolla. Nyt menin sillä kahdella ohjalla, niin sain pidettyä vipuvarren löysänä, ja tarvittaessa voi sillä jarruttaa. Toistaiseksi siis menemme sillä, kunnes tulee maastoilusta enemmän rutiinia.

Tyytyväinen ratsukko. Viggo alkaa muistuttaa Haflingeriä.

Viggo ei ymmärtänyt selästäkäsin syöttämistä.

Tässä näkyy pelhamit kahdella ohjalla. Huomasitteko että Viggo on vaihtanut väriä?

Villiä menoa

Viggo rokotettiin viime viikolla, joten se sai muutamat vapaapäivät. Lisäksi sen jälkeen jatkettiin vielä kevyemmällä käytöllä, että sai tähän väliin pienen "loman" tapaisen viikonjakson. Menin vähän ilmansatulaa, käveltiin metsässä, kevyttä ridausta pidemmin ohjin ja löysin rantein.

Eilen tarkoituksena oli ratsastaa V kunnolla, mutta päivällä sattui vähän kaikenlaista, niin en ollut oikeen ratsastustuulella. Joten päädyin juoksuttamaan hepan pitkästä aikaa. Juoksuttaessa Viggo ylitti kaikki odotukseni, ja liikkui kiltisti ja mallikkaasti. Tein ihan kunnon juoksutuksen, ja heppa vaikuttikin tämän jälkeen aika väsähtäneeltä. Olin yksin kentällä, joten mieleeni tuli ajatus, että millainenkohan Viggo on irtojuoksuttaa? Sehän on kyllä juossut kentällä irti, muttei tarkoituksella, ja liina on roikkunut perässä. Joten päätin testata miten käy.

Näin kävi

Ensiksi Viggo ravasi kiltisti toisen pitkänsivun, ja jäi sitten tuijottamaan yhteen kulmaan metsää. Kävelin lähemmäksi ja vähän maiskutin ja pyysin raviin, niin sittenhän olikin ohjus irti. Viggo lähti semmoista kiitolaukkaa kohti kentän porttia, että mielessäni pyöri vaan "voi helvetti, voi helvetti", olin ihan varma, että jatkaa suljetusta portista läpi. Olin laittanut porttiin roikkumaan meidän kirkkaan turkoosin liinan "pelotteeksi", ja onneksi V kääntyi portin kohdalla kulmaan. Siitä sitten jatkui aavistuksen hitaampi, mutta pörheä laukka, hienojen laukanvaihtojen kanssa. Ja seuraava pitkäsivu taas kiitoa.

Kutsuin Viggoa nimeltä, ja se päätti tulla luokseni, huh! Päätin, että jospa nyt kuitenkin riittää ekaksi kerraksi tämä show. Poni puhkui ja puhisi, mutta rauhoittui nopeaan, kun sitä taluttelin. Tulipa liikutettua ja paikat irroitettua!

Sain kuvia ja videon, olkaa hyvät!

"Kyllä minä poika osaan mennä!"

On sillä ihan hieno laukka :)

"Äiti näetkö miten hienosti menen??!

Ja kurvaus...

"Äiti mä tuun!"

Onkos muiden hepat yhtä villejä irtojuoksuttaessa?

Sairastarhan säätämistä

Hups, jäänyt vähän blogin kirjoittaminen sivuun, kun ollut sen verran kiire oikeassa elämässä, mitä??

Viggon kanssa elämä kisojen jälkeen ei ole ollut ihan ruusuilla tanssimista, muttei siis todellakaan surkeaakaan. Poika on nyt ollut aavistuksen hankalampi ratsastaa, ja ulkokentällä ollut vähän rasittava. Ollaan koko ajan odotettu, että koska oikein päästään ratsastamaan kentällä, kun syksyllä Viggo oli selvästi siinä parempi ratsastaa. Nyt sitten pääsimme viimein aloittamaan kenttäkauden, mutta samalla Viggon jarruihin tuli vähän vikaa, eikä sitä muutenkaan kiinnostaisi kuunnella mitä ratsastaja pyytää. Vähän meno sellaista, mitä se oli, kun Viggo syksyllä tuli meille. Ollut aavistuksen hermoja koettelevaa, mutta eiköhän se siitä tasaannu nopeaan. Toivottavasti.

Minäkö muka juoksentelen ja puren kiinni kuolaimeen? Pois se minusta!

Jokin vaanii tuolla pusikossa, olen aivan varma siitä!

Aloitettiin myös laidunkaudelle treenaaminen.

Eniten meillä on ollut päänvaivaa poikien tarhauksien suhteen. Dreameriä kävi siis eläinlääkäri uudestaan tutkimassa, ja totesi vain, että on tulossa pitkä saikku, arviolta kahdesta kuukaudesta puoleen vuoteen voi joutua olemaan levossa. Dreamer oli tässä aiemmin pienen pienessä sellisairastarhassaan eristyksissä muista. Tässä tarhassa D pystyi juuri vähän kääntyilemään, muttei muuten tehdä muuta kuin seistä. Nyt kun tuli tietoon että sairasloma voi jatkua pidempäänkin, niin juttelin tallinomistajan kanssa, jos olisi mahdollista saada hieman suurempi sairastarha, ettei Herra Dn pää sekoaisi ihan täysin.

Tässä siis eka sairastarha.

Sattumalta yksi iso tarha oli tyhjillään, niin sen aitaa vasten rakennettiin sairastarhan elementeistä hieman suurempi sairastarha testiksi. Kaikkien onneksi Dreamer käyttäytyi siinä nätisti, joten se sai olla siinä. Mutta ei mennyt kauaa, kun tarhaustilanne muuttui, ja tarvittiin yksi tarha toisen hevosen käyttöön. Niinpä laitoimme Viggon siihen tarhaan, jonka sisäpuolelle oli rakennettu Dreamerin tarha. Positiiviset vaikutukset: Pojat pääsevät taas lähekkäin ja aitojen läpi vähän kommunikoimaan keskenään. Mahdolliset negatiiviset vaikutukset: Pojat riehuvat liikaa. Alku näytti lupaavalta, mutta olikohan heti jo seuraavana iltana ruunat riehuneet niin paljon aitojen läpi, että koko sairastarha oli lähtenyt liikkumaan. Voi helvetti.

Mitäs seuraavaksi tehdään? Viggo siirrettiin tallin viereiseen padokkatarhaan, ja D jatkoi sairastarhassaan oloa. Tiesin heti, ettei tämä ole hyvä ratkaisu, sillä Viggo ei varmasti viihtyisi pienemmässä tarhassa, joka on paljon erillään muista. Dreamerkin oli juuri selvästi rentoutuneempi hoitaa ja taluttaa, kun oli päässyt Viggon seuraan tarhaamaan. Tässä kohtaa tuli kyllä pieni epätoivo, että mitä näiden kanssa oikein voi enää tehdä.

Uusi viritelmä

Viggo pystyi nukkumaankin ulkona, kun veli oli vahdissa.

Mitään ei nahisteltu!

Viggo padokkatarhassa

Onnekseni hevosemme on ihanassa tallissa, ja tallinomistaja järjesti, että Dreamerillä tehtiin kunnon aidoista uusi sairastarha Viggon ison tarhan sisälle. Tarha tehtiin sähkölangoista, ja siinä on "tupla-aidat", niin pojat eivät pääse nahistelemaan keskenään. Kivointa tietenkin olisi, että ne pääsisivät kommunikoimaan, mutta nyt se ei ole vain mahdollista, kun alkavat riehumaan niin paljon. Joten olen tähän uuteen järjestelyyn tosi tyytyväinen, pojat saavat olla omassa tarhassaan, vaikkakin eristettynä toisistaan.

Uusin sairastarha.

Tupla-aidat

"Kai tämä menee.." t. Viggo

Ensimmäiset kilpailut

Me selvittiin! Viggon ensimmäiset kilpailut oli siis eilen, ja kaikki sujui paremmin mitä mielessäni olin ajatellut. Kirjotetaanpa siis eilisestä kisapäivänkulusta.

Aamulla kun heräsin, odotti ulkona tosi iloinen, kamala näky: Lumisadetta! Se siitä kauniista kisapäivästä ulkona ja heihei hyvät kisakuvat. Kuulin että kisat on siirretty maneesiin, mutta veryttely on kentällä. Kiva, Viggo näkee siis kouluaidat ekan kerran juuri ennen suoritustaan, vähän lisäjännitystä itselle. Siinä sitten koitin kerätä kaikki tarvittavat kamat autoon, ja lähdin ajamaan tallille.

Hain Viggon tarhasta, sen harja ja kaula olivat ihan märät, ihanaa. Hännän olin edellisenä päivänä pessyt ja laittanut neljälle letille. Purin letit ja häntä oli kauniin kihara ja siisti. Seuraavaksi harjan kimppuun. Olin aiemmin viikolla testannut erilaisia lettityylejä, ja lauantaina meidän tunnilla valmentaja totesi, että jos nyt vain tekisin sen hollantilaisen letin, niin olisi kaikista siistein ja kestävin. Lauantai-iltana sitten opettelin youtubesta kyseisen letin teon ja nyt sitten opit käytäntöön. Huomasi kyllä heti, etten ollut pitkään aikaan letittänyt, sillä kädet kipeytyi välittömästi. Lopputulos oli kuitenkin mielestäni melko siisti mun ekaksi pitkän harjan letiksi.

Kamat vein valmiiksi traikkuun, ja kun kyyti saapui niin heppa vaan suoraan sisään (Viggo käveli hienosti ekalla kerralla sinne) ja matka kohti Kilon tallia!

Ihan vakuuttavan kisahepan näköinen, eikö?

Kultakutri

Kisapaikalla heppa tuli nätisti ulos traikusta. Aluksi vähän "pörheämpänä" katseli paikkoja, mutta hienosti käyttäytyi. Sitten kentälle verkkaamaan. Tässä kohtaa voin mainita, että mua ei ole varmaan ikinä kisoissa jännittänyt näin paljoa kuin nyt. Ei nyt sinällään ollut sen kummempaa syytä jännittää, mutta kuitenkin kyseessä hevosen ekat kisat, etten yhtään tiennyt miten reagoi mihinkin. Kun pääsin aloittamaan veryttelyn, sain ilokseni todeta, että Viggo oli ihan rentona ja kuuliaisena, mitä nyt vähän katseli ympärillä tapahtuvaa menoa. V oli heti todella hyvän tuntuinen ratsastaa, eikä sitä tarvinnut sen enempää verkata. Mulle tultiin sanomaan, että aikataulu on vähän myöhässä, joten mietin jo että tulee liian pitkä odotus ja meidän veryttely tulee menemään pieleen. Mutta sitten kuminkin meidät pyydettiin melkein heti sisälle. Maneesiin päästessä Viggo jännittyi heti. Ei se sinällään tuntunut mitään erityistä pelkäävän, mutta jotenkin se tilanne sai sen ihan varpailleen.

Kun edellinen ratsukko lopetti, pääsimme tutustumaan rataan. Tuomaria Viggo vähän ihmetteli, ei niinkään kouluaitoja, jotka luulin olevan se ongelma. Olin juuri ravannut tuomarin päästä ohi, niin että meidän selkä oli tuomaria kohti, kun sihteeri päätti koko keuhkoillaan puhaltaa pilliin. Viggohan säikähti tuota kunnolla ja säntäsi laukkaan. Vähän voisi ehkä miettiä missä kohtaa sen pillin puhaltaa, ja tarviiko sitä niin kovaa huutaa, kun hiljaisessa maneesissa olimme. Tästä nimittäin seurasi se, että V jännittyi vielä enemmän, ja meidän piti siitä suoraan aloittaa rata.


Olin tosi tyytyväinen Viggoon, miten se selvisi radasta. Poni oli koko radan alusta loppuun tosi jännittynyt, mutta oli siellä monta hyvääkin kohtaa. Jännittyneisyys aiheutti sen, että Viggo jäi vähän paikalleen liikkumaan ja meni tosi lyhyitä askelia, sekä oli epätasaisempi edestä. Siinä kohtaa sitä ei kannattanut alkaa liikaa painostamaan eteenpäin, koska siitä olisi seurannut laukannosto. Kolmikaarinen kiemuraura meni tosi hienosti, ja siitä saimmekin 7. Eka ravin temponlisäys oli hyvin vaatimaton, koska en uskaltanut sitä hirveästi pyytää eteen, jottei rikkoisi laukalle. Toinen oli jo paljon parempi. Kaikki kolme pysähdystä Viggo teki tosi hyvin.

Katsomon päädyn lyhyen sivun aidasta oli jätetty kulmaan avoin kohta, josta radalle pääsi sisään. Kun tulimme käyntiosuuteen, niin Viggo oli tuossa kulmassa sitä mieltä, että hän poistuu kyllä tässä kohtaa radalta tuonne toisen hevosen luokse. Sain kuitenkin sen pysymään radalla, ja jatkoimme matkaa. Seuraavaksi kun piti siirtyä raviin, niin Viggo päätti, että tuomaripää on sittenkin jännä, eikä sinne halua mennä. Tämä aiheutti lisähankaluutta siihen, kun tiesin että meidän pitäisi seuraavaksi nostaa laukka lyhyensivun keskellä, mutta se ei tulisi onnistumaan, kun poni painoi sisälle minkä pystyi. Ja eihän se onnistunut. Mutta sain kulmassa nostettua laukan ja tehtyä pääty-ympyrän. Seuraavassa laukannostossa Viggo oli valmiiksi häsläystäpinässä, eikä tämäkään nosto osunut kohdalleen, taas kulmassa nousi laukka. Mutta tässä laukassa pudotteli raville, teki takapäällä laukanvaihdon ristilaukkaan, nosti uudestaan väärän laukan jne, että kyllä saatiin paljon juttuja tehtyä yhden pääty-ympyrän aikana, heh. Viimeisen raviosuuden Viggo ravasi hyvin eteen ja oli hieno.

Kaiken kaikkiaan olen tosi ylpeä Viggosta, miten hyvin paikalla käyttäytyi! Ja kaikki virheet mitä tuli, johtuen sen jännittämisestä, joten ne on helppo korjata jatkossa. Nyt vain rutiinia ja ratoja alle, niin kyllä tästä hieno kisapeli tulee!

Tässä nyt vielä video, enjoy :D

Mitäs piditti ponin ekasta radasta?

Henkistä valmentautumista tuleviin kisoihin

Taisin jo aiemminkin mainita, että haluaisin mennä edellisen kotitallini kisoihin tulevana sunnuntaina. Ensiksi näytti siltä, ettei tämä tule toteutumaan, sillä kukaan ei meinannut päästä meitä sinne kuskaamaan. Normaalisti siis isäni on meidän hovikuski, mutta hän on tällä hetkellä Espanjassa ja tulee vasta kesäkuussa takaisin. Olin jo luopua toivosta, kun tajusin kysyä meidän entiseltä tallilaiselta, jos hän pystyisi meitä auttamaan. Ja hän pystyy, jee, eli pääsemme kisoihin!

Mutta sehän merkitsee sitä, että oikeasti joudun nyt menemään kisoihin? A P U A! Aiemmin olin stressannut kyytiä, mutta nyt stressaaminen siirtyi itse kisojen ratsastamiseen ja sinne kulkemiseen. Miten Viggo menee traileriin? Emme ole koskaan sitä lastanneet, vaan se tuotiin meille suoraan Virosta kotiovelle. Eikä poni ole koskaan elämässään ollut kisoissa, miten se siellä käyttäytyy? Vaikka Viggo onkin kiltti poni, niin se on kova poika tuijottamaan ja väistämään pelottavia esineitä, kuten takkeja, kiviä, erilaisia puomien kannattimia yms. ja vähän erilaiset äänetkin jännittää. Mitä siis tapahtuu, kun se näkee ekan kerran kouluaidat? Päästäänkö lähellekään niitä? Ja jos tottuu ajatukseen, ettei ne aidat syö sitä, seuraavaksi saa pelätä ettei se astu niiden päälle, koska V ei sitten enää katso yhtään mihin jalkansa pistää. Entä kun Kilon tallilla veryttely ratsastetaan kentän aidan vieressä, jossa on myös katsomo, ahdistaako tämä pientä ponia? Saanko sitä edes nostamaan laukkaa?? Ä Ä!

Olen itse hyvin kilpahenkinen ihminen, ja lähden periaatteessa aina kilpailuun asenteella voitto tai ei mitään. Tässä on hyviä ja huonoja puolia. Hyvänä puolena voitontahdon suuruus saa musta jännityksen pois kisapaikalla, ja yleensä ratsastan paljon rohkeammin kisoissa tämän takia. Kuitenkin olen yleensä arempi ratsastaja, niin kisoissa sitten kuitenkin saan itsestäni irti enemmän, koska haluan oikeasti antaa kaikkeni. Huonona puolena on tietenkin se, että jos kisat ei mene hyvin, niin pettymys on suurempi, ja on vaikeampi nähdä radan hyviä puolia. Kuitenkin jossain vaiheessa myöhemmin ne näen, ja pääsen jatkamaan kohti seuraavia haasteita.

Vaikea päätös: Millaisen letin teen Viggolle? Tällainen vai verkko?

Ennen kisoja mulla on aina tapana päässä ratsastaa ohjelma läpi, useita ja useita kertoja. Silmissäni näen itseni hevosen selässä radalla ja käyn kohta kohdalta läpi, mitä pitää missäkin kohtaa tehdä ja kiinnittää huomiota. Tämä myös helpottaa radan muistamista. Nyt kun mietin rataa, niin kuvittelen että Viggo liikkuu sillä lailla, kun se parhaimpina päivinään menee, ja tuolloin meille varmasti tulisi se 78% saavutus! Täysin realistista, eikö vain? :D Olen nyt koittanut itselleni muistuttaa, että V tuli meille syksyllä, eikä se osannu oikeasti mitään silloin. Ja nyt on tiedossa sen ihan ensimmäiset kilpailut. Eli pitäisi olla tyytyväinen jo siihen, että selvitään hengissä radan alusta loppuun. Eikä pisteillä ole väliä, vaan sillä että ponin kanssa saadaan kokemusta ja treeniä.

Rata on sinänsä tosi helppo, se on aikuisten kouluratsastusohjelma. Siinä ei ole mitään hankalaa ja on todella lyhyt rata, joten pystyn keskittymään täysin Viggon ratsastamiseen. Vaikein kohta tulee olemaan laukkaosuus, siis jos saan laukan nostettua. Mikäli V on jostain syystä väsynyt/kunto ehtinyt loppua, niin ensimmäisenä se päättää, ettei ainakaan enää laukkaa. Eli se on se kohta, mitä eniten jännitän. Toisaalta olen tottunut laukkakohdan "jännittämiseen", sillä se on ollut myös aina Dreamerin kanssa hankalin kohta, se vaan voi pistää stopin päälle ja jäädä paikoilleen. Mutta olen päättänyt nyt keskittyä kunnolla raviohjelmaan, ja laukat menee hyvin tai ei. Esimerkiksi eilen tarkoituksena oli kokeilla ekan kerran mennä rataa, mutta Viggo oli ihan väsy, eikä siitä tullut mitään. Menin sitten vain raviohjelman, joka ei sujunut ollenkaan. Tai kyllä se sen suoritti, mutta kaikki suorat kohdat kiemurteli minkä kerkesi, kolmikaarisessa kiemuraurassa lähti välillä kiihdyttämään, välillä hidasteli, poikitti jne. Ja temponlisäyksissä ei kyllä varmana näkynyt minkäänlaista lisäystä. No, omapa oli vikani, tiesin että sillä olisi pitänyt olla vapaapäivä.

Suunnitelma on, että torstai sillä on vapaa, perjantaina Neiti X menee sillä ja lauantaina menen koulutunnille. Aion pyytää opettajan ensin hieman ratsastamaan Viggoa, ja sen jälkeen menen vain radan tarvittavat kerrat. V on yleensä aina super hyvän tuntuinen seuraavana päivänä, jos valmentaja on käynyt selässä, joten toivon, että tämä auttaisi myös nyt.

Kävimme kaverini kanssa kokeilemassa Viggon lastausta, ja se sujui oikein mallikkaasti! Teimme kuitenkin pitkän treenin siinä, ja se tuntui kyllästyttävän ponia. Näin lopuksi sen katsovan mua että, ettekö te nyt näe, että minä kävelen sinne helvetin traileriin joka kerta! No, toivotaan että sujuu yhtä hyvin sunnuntaina!

Siinä mun ajatuksia tällä hetkellä :D Ja varmasti jännitys pahenee koko ajan, kun tullaan lähemmäksi sunnuntaita. Katsotaan miten meidän käy! Koitan saada sekä videon radasta, että kuvia!

Viggo saa tankata elektrolyyttimössöillä sunnuntaita varten!

Onko muilla kisoja suunnitelmissa?

Kuulumisia ja uusia haavereita

Koittakaa jaksaa lukea

Nyt tulee valitettavasti vähän epämääräisempi postaus, sillä on paljon "vähän" asiaa.

Aloitetaan vaikka Viggosta. Viggo oli aiemmin tässä liikkunut ihan mielettömän hyvin, mutta viime viikon se oli hieman väsyneen oloinen, ja oli vähän hankaluuksia ratsastaessa. Normaalisti meidän puomi/kavalettitunneilla poni herää eloon, mutta nyt sitä sai patistaa koko ajan eteen. Laukkaamisesta ei tullut yhtään mitään, ja sen jälkeen poni päätti ryhtyä hankalaksi: Se alkoi oikeaan suuntaan jumittaa oikein olan takaa, poikittaa takaosaa sisälle, ja siis oli suora mahdottomuus saada se menemään uralla, sillä se vain puski uran sisäpuolelle. Ratsastajaakin alkoi turhauttaa, sillä tämä ei todellakaan ollut Viggolle tyypillistä käytöstä. Selvästi ponilla ei ollut paras päivä, mutta oli silti pakko saada se tottelemaan, muuten jos jättäisi ratsastuksen temppuiluun, se oppisi että sillä pääseekin hyvin työnteosta pois. Lopulta kun keräsin kaikki viimeiset voimani, sain sen menemään jotenkin ok:sti, ja siihen lopetimme. Kummatkin hiestä märkinä. Ei jäänyt hyvä mieli. Oli ollut lämmin päivä ja Viggolla oli ollut loimi päällä ulkona, niin voi olla, että se oli ollut siellä kuumissaan ja siitä vähän veto lähtenyt pois. Tallissa tein sille "päiväkaljan" eli 14L lämmintä lesevettä, johon lisäsin suolaa sekä elektrolyyttejä, kyllä maistui.

Tämä kuva viime viikon maanantaina, jolloin oli myös väsy.

Namnam lesevettä!

Seuraavana päivänä vuokraajamme, joka antoi luvan käyttää hänestä blogissa nimeä "neiti X" liikutti Viggon, poni onneksi oli ollut jo oma itsensä. Lauantaina mun koulutunti oli peruttu, joten lähdin itsekseni treenailemaan. Olen käyttänyt Viggolla välillä entisen tammamme koulusatulaa, mutta se on nyt keikkunut valitettavan paljon selässä, vaikkei se tunnu häiritsevän ponia. Nyt olin ostanut kokeiluun anti-slip geelin satulan alle, jos se vähän korjaisi asiaa. Valmentaja totesi kyllä, että taitavat kaikki satulat tällä keikkua, kun ratsu on muotoa oluttynnyri.. heh. No lauantaina geelin lisäksi päätin testata uudestaan Dreamerin Zaldin koulusatulan. Tämä itseasiassa vaikutti sopivan melko hyvin, enkä ratsastaessa huomannut keikkumista! Eli tätä ehkä voisi sitten aina välillä koulutreeneissä käyttää.

Viggo oli paljon parempi ratsastaa kuin edellisenä kertana. Mulla on ollut vähän haaveena mennä kuun lopussa Kilon tallin harjoituskouluratsastuskilpailuihin, kun siellä olisi yksi helppo luokka, josta me ehkä osaksi saatettaisiin selviytyä. Ongelmana vaan on, että meidän hovikuski on Espanjassa, eikä mulla ole kyytiä. Katsotaan jos saataisiin asia jotenkin järkättyä. Treenasin hieman kyseisen radan juttuja, kuten kolmikaarista kiemurauraa, joka menikin oikein mallikkaasti! Syksyllä kun niitä teki, niin V lähti aina siinä kaahottelemaan, meni ihan vinoon yms, niin kiva huomata kehitystä! Myös ravipysäytykset meni tosi hienosti! Viggo toimii kaikista parhaiten istunnalla, saa vain itse olla tarkkana, ettei tee liikaa. Nämä treenit saivat ponin kuitenkin lopulta kuumenemaan, joka näkyy siten, että se alkaa enemmän kipittää ja pomppimaan paikallaan. Myös se ihana takaosan poikitus tuli mukaan. Mutta kun tähän väliin ratsastin sitä vähän rennommin ja enemmän eteenpäin, rauhoittui tilanne. Tässä vaiheessa olin ehkä jo tehnyt vähän liikaa ponilla hommia ennen laukkaamista, sillä niitä se ei olisi millään jaksanut tehdä. Sain kuitenkin itseni ja ponin zempattua, ja saimme tehtyä jonkinlaiset laukat, ja siihen oli hyvä lopettaa.

Meidän pääsiäislook

Mun kuuma Pura Raza Estoñiola ori

Metsälenkillä, oli jännää.

Viggo on pikku hiljaa alkanut ymmärtämään, että kun otan kameran esiin niin pitää pysyä paikalla ja poseerata.

Seuraavaksi vuorossa potilaan tilanne. Dreamerin jalka ei ole tuntunut olevan ollenkaan paranemaan päin. Se myös onnistui viime viikolla ensiksi yhtenä päivänä saamaan kipeän jalan jänteeseen impparin. Jalka oli ihan tukki, en löytänyt haavaa, mutta joko siellä oli pikkuhaava tai sitten D oli sen kolauttanut esim. tarhan aitaan. Seuraavana aamulla sille haettiin kipulääkettä tähän vaivaan. Tuona päivänä myös sain töihin tallilta soiton Neiti X:ltä, olin ihan kauhuissani, sillä hän ei ikinä ole soittanut mulle. Vastasin salaman nopeasti ja tokasin suoraan, että mitä NYT on tapahtunut. Neiti X nopeasti vastasi, että Viggolla on kaikki hyvin, mutta Herra Unelma oli riehunut tarhassa viereisen tarhakaverin kanssa, ja sillä oli nyt n. 10cm pituinen ja sentin levyinen vertavuotava haava toisessa takajalassa. Huvittavaa kyllä, tässä vaiheessa mielentilani oli melko "aha.". Nyt Dreamerin kanssa tämä on ollut sellaista säätöä, ettei mielessäni enää haitannut yksi haava enempää, "ihan sama" tässä vaiheessa. Onneksi oltiin jo aamulla haettu se kipulääke.

Nyt Dreamer on siirretty ulkoilemaan eristysselliin, josta sillä ei ole minkäänlaista kosketuskontaktia muihin hevosiin. Muutenkin kyseessä oikeasti pieni sairastarha, vähän se säälittää, mutta ei tässä enää muu auta. Ihan tyytyväisen oloisena se näyttää siellä seisovan. Nyt impparijalka on parantunut, yksi vaiva vähemmän. Musta ehkä on tuntunut, että kintereen turvotus saattaisi olla vähän, noin millin, laskenut, mutta se saattaa olla toiveajattelua. Katson nyt tämän viikon jälkeen miltä kinner näyttää, ja jos sen turvotus ei oikeasti ole lähtenyt laskemaan, niin pyydän eläinlääkärin ultraamaan sen uudestaan, ja mahdollisesti piikittämään jalan. Mutta katsotaan.

Uusin haaveri

Vasemmanpuoleinen on impparijalka

Turvonnut kinner näyttää tältä

Hankin kylmäyssuojat. Tässä hieno viritys, saa samalla kylmättyä jänteen impparin + kintereen

Eristysselli

Äiti päästä pois, lupaan olla kiltti poika.

Haava parin päivän jälkeen