Huonoja uutisia

Eilen lähdimme Dreamerin kanssa käymään toisella klinikalla, toiveena saada parempi selvyys sen kintereen tulevaisuuteen. D meni kiltisti traileriin, mutta tärisi kuin mikäkin siellä. Sanoin isälle, että se varmaan luulee että viemme sen nyt lopetettavaksi. Raukka.

Klinikalla kinnertä eka tutkittiin yleisesti. Eläinlääkäri totesi kintereen nähdessään ensimmäisenä "no nyt on hurjan näköinen". Sitten Dreamer käytiin vähän juoksuttamassa ulkona. Tämän jälkeen se ultrattiin sekä otettiin röntgenkuvat. Eikä tulokset olleet hyviä.

Kintereen osissa näkyi epätasaista uudisluuta ja epätasaisia nivelpintoja, näiden päällä on oltava merkittävää rustovammaa. Diagnoosina kontuusiovamma ja traumaattinen niveltulehdus, kehittyvä nivelrikko ja sivusiteen alakiinnitysalueen vaurio.

Ja sitten hoitoon. Ennuste saada Dreameristä enää käyttöhevosta, on varauksellinen. Mikäli sille ei tehtäisi nyt mitään, olisi siitä vain olohevoseksi. Lääkäri totesi, että mikäli siitä mahdollisesti haluaa saada vielä ratsastuskelpoisen, olisi sille tehtävä tähystysleikkaus. Nivelen tähystysleikkauksessa siivottaisiin vaurioituneita kohtia mahdollisuuksien mukaan. Tämän jälkeen tarvitaan lisäksi todennäköisesti nivelensisäistä lääkitystä.

Mutta leikkauksen jälkeenkään ei ole varmaa, saadaanko Dreameriä enää käyttökuntoon. Mutta on kuitenkin se mahdollisuus, mitä ilman leikkausta ei ole. Leikkaus tehdään nukutuksessa ja hevonen joudutaan kaatamaan. Suurin riski on heräämisessä ja makuulta nousemisessa, että miten pääsee huonolla jalalla ylös.

Päädyimme siihen, että haluamme että Dreamer leikataan. Se viedään ensi viikon torstaina aamulla klinikalle, ja illalla haetaan takaisin. nyt voikin sitten yli viikon stressata sitä.

Tässä oli lyhyesti selitetty meidän reissu ja sen tulos. Paljon jäi varmasti sanomatta, vähän tämmöisessä sumennossa tämän kirjoitin. Ei ihan näin huonoja ennusteita ja uutisia odotettu. Mutta ei voi mitään, nyt vaan toivotaan että leikkaus menee hyvin <3

Koulutreenausta kisoja varten

Huomasin että mun lempikisapaikassa Kumrassa järjestetään kouluratsastuskilpailut 10.6, joten pakkohan sinne oli nyt ilmoittautua. Viggo ei ole nyt ollut ehkä ihan parhain ratsastaa viime aikoina, mutta en viitsi jättää hyvää harjoituspaikkaa väliin. Tiedän että kisapaikka on melko rauhallinen, siellä ei pitäisi olla mitään ylimääräistä "jännää" ja muutenkin kisat ovat aina järjestetty sujuvasti.

Viime lauantaina meillä oli nyt kevään viimeinen lauantain koulutunti, sillä valmentaja tulee olemaan itse kiireinen kisojen parissa. Viggo on nyt mennyt hieman ehkä "taaksepäin" ratsastaessa, lähinnä siis ratsastuksen alussa. Se on taas vähän kovempi ja hitaampi suusta, ja eteenpäin liikkuvuus ollut epätasaista. Niinpä tunnilla keskityimme tasaiseen tuntumaan ja siihen, että poni liikkui kunnolla eteenpäin. Oikeastaan voisi sanoa, että jokainen tunnin aikana tullut ongelma saatiin ratkaistua pyytämällä ratsu kunnolla eteen, ja käyttämään takajalkojaan. Alun perin oli tarkoitus treenata tulevaa rataa, mutta päätimme keskittyä perusratsastukseen, mikä tuli tähän kohtaan tarpeeseen. 

Kuva lauantain tunnilta. Laitappa ne nyrkit vierekkäin, kiitos.

Parempi.

Tässä ollaan jo melko asiallisesti.

Pakko laittaa kuva ensimmäisestä ravista pysäyttämisestä. Kutn näkyy, Viggo ei halunnut pysähtyä.

Lauantain tunnista jäi ihan ok fiilis, mutta vähän jäi hampaan koloon ajatus, etten ihan kaikkeani saanut annettua. Seuraavana päivänä mentiin tallille äitini kanssa. Äiti sai (pakotettiin) aloittamaan ratsastus. Viggo olikin yön aikana sisäistänyt eiliset opit, ja meni oikein mallikkaasti äidin kanssa! Hienoa! 

Kun äiti oli saanut veryteltyä hepan, niin oli hyvä aika vaihtaa ratsastajaa (heh, heh..). Vähän oli Vibulane sitä mieltä, että hänen mielestään ratsastus kyllä oli jo tässä. Mutta siitä lähti kulkemaan kivasti. Aloitin ratsastamaan tulevaa koulurataa, minkä ravi- ja käyntiosuus sujui melko mallikkaasti! Sitten tuli laukannoston aika, ja siihen se ilo loppui. Lopetin siihen ratatreenin, ja keskityin vain laukan työstämiseen. Voi olla että Viggo oli siinä kohtaa jo väsynyt, olihan sillä jo menty reippaasti, edellisenä päivänä takana kova treeni + todella lämmin ilma. Sain kuitenkin laukat ihan hyvin ratsastettua. Laukkojen jälkeen loppuraveissa irtosi tosi hyvää liikettä!

Tyytyväinen ratsukko!

Hiphei me laukataan!

Pieni pätkä ravia väliin taputuksien kera

On se meno vaihtunut siitä syksyn kaahottamisesta!

Pitäisikö tässä jaksaa vielä mennä toiseen suuntaan??

Valmistaudutaan laukkaan

Ylöspäin!

Loppuravia

Hieno poika!

Olin tosi tyytyväinen Vibuun! Vielä parit kerrat ehdin treenata rataa, sitten nähdään miten lauantaina menee!

Hyvät viikonloput kaikille!

Laidunkauden avajaiset 4.6, paljon kuvia!

Sunnuntaina 4.6 oli luvassa tallin laidunkauden avajaiset. Alun perin näytti siltä, että Viggo joutuu yksin laitumelle, sillä muilla hevosilla oli jo omat ryhmät, eikä Dreamer valitettavasti pääse laitumelle. Tämä harmitti mua jo paljon, sillä Viggo on tottunut olemaan laumassa ja selvästi kaipaa seuraa. Viime viikolla yhtenä iltana Vn viereiseen tarhaan olikin laitettu ensimmäisen kerran kakkostallista suomenhevostamma Tubuna. Kylmäveriset ihastuivat toisiinsa välittömästi ja rapsuttelivat ja nuuskivat toisiaan hellästi aidanläpi. Juttelin suokin omistajan kanssa, ja päädyimmekin laittamaan tämän kaksikon samalle laitumelle, jes!

Ensikohtaaminen

Sitten jo rapsuteltiin

Eilen kävin aamulla ratsastamassa äidin kanssa, ja illalla tulimme sitten uudestaan tallille. Tallin pihat olivat täynnä autoja ja ihmisiä. Ilmassa oli selkeästi pientä jännitystä ja niin innokkaita ihmisiä kuin hevosiakin. Meidän hevosten laidun sijaitsi tallin pihapiirissä, joten sinne ei ollut pitkä matka. Lähdimme kaikki saman alueen laidunten hevosten omistajat viemään yhtä aikaa hevosia laitumelle. Tarkoituksena siis että kaikki ensin viedään laidunten sisäpuolille, ja sitten yhdessä päästetään hevoset irti, tapaturmien välttämiseksi.

Matkalla laitumelle Viggo muuttuikin aika täpäkäksi, kuin olisi nuorta oripoikaa taluttanut. Tässä kohtaa mietin, että ketjunaru varmaan olisi ollut ihan paikallaan. Sain kuitenkin pojan talutettua meidän portin kohdalle, ja odottelimme Tubunan kanssa, että muut olisivat valmiita. Seuraavaksi vasemmalta kuului möykkää, ja näemme että kaksi heppaa oli päässyt irti matkalla kauemmalla olevalle laitumelle, ja ne nyt laukkasivat riemuissaan viereisellä peltopalalla. Viggo kun huomasi tämän tapahtuman, alkoi se käydä ihan kierroksilla, olihan kyseessä hänen kaverit viereisestä tarhasta! Totesin Tubunan omistajalle, että nyt isketään tämä kaksikko ainakin meidän laitumen sisäpuolelle ja portti kiinni, ennen kuin Viggokin on kirmaamassa pellolla.

Onneksi karkurikaksikko saatiin kiinni, eikä siinä tapahtunut mitään sen "vakavampaa". Kaikki pihalaidunten omistajat olivat valmiita heppojensa kanssa, ja niin päästimme kaikki vapaaksi. Viggo hoiti tämän alueen riehumisen, ja se näytti kaikille (etenkin varmaan Tubunalle) hienoimmat liikkeensä. Muut keskittyivät olennaiseen, eli syömiseen.

Rinta rinnan

Ylämäkeen vauhtia

Ainoa pukki

"Kyllä olen tyytyväinen tähän järjestettyyn kavioliittoon"

Ja vähän töttöröö ravia alamäkeen

Ja uudestaan ylös!

"Katso tubuna, katso!! Näin mä osaan nostella jalkoja!"

"Huups, liian lähelle!"

Hetken paikallaan

Hyvin tulivat nämä meidän naapurimaiden kylmäveriset keskenään toimeen, ei mitään ongelmaa! Ainoa ongelma tuli, kun oli aika hakea hevoset talliin. Viggo oli nimittäin sitä mieltä, että hän jää nyt syksyyn asti laitumelle kokopäiväisesti. Joka kerta kun pääsin Viggon lähelle, lähti se laukaten karkuun... Ainakin muilla oli hauskaa! Poikaa ei haitannut että Tubuna ja muut lähtivät, enemmän vain ruohoa hänelle! Äitini sai sen lopulta kiinni.

Loppuun parit videot :) Eka video kun pääsi laitumelle, 2 vikaa kun yritin saada kiinni talliin.

Onko muiden hepat päässeet jo laitsalle? :)

Herra Unelman kintereen tilanne

Vanha kuva Kilon tallilta

Dreamerin kintereen tilanne ei ole kovinkaan paljoa parantunut. Kohta on mennyt sen kaatumisesta kolme kuukautta, ja jalka on edelleen turvonnut ja lämmin, eikä se liiku ihan puhtaasti. Jalalle tehtiin tässä välissä kahden viikon laserhoito, minkä jälkeen turvotus hieman laski. Turvotus on ehkä saattanut siitä vielä vähän laskea, mutta kun vertaa toiseen kintereeseen, näkee selvästi ne turvonneet kohdat. Terve kinner on täysin nesteetön ja "kulmikas", kun taas vammautuneessa kintereessä näkyy kaksi selvää isompaa turvotusta ja muutenkin on kauttaaltaan vähän turvonnut.

Kinner on myös lämmin, ja se tuntuu lämpimältä, vaikka sitä kokeilisi heti kylmäyksen jälkeen. Painoa Dreamer ottaa jalalle ihan kunnolla ja kävelee reippaasti, mutta liike ei ole ihan puhdasta. Olen pari kertaa kokeillut sitä ravauttaa, ja siinä näkyy selkeämmin epäpuhtaus. Kintereeseen voi hellästi koskea, mutta jos vähänkin sitä painaa, niin D vetää jalan pois.

Kävelyllä metsässä mielenvirkistykseksi.

Eläinlääkäri joka Dreamerin tutki, sanoi että magneettikuvalla saataisiin tarkka määritelmä vammasta ja sitä kautta parantumisarvio. Ajattelimme ensin, että katsotaan hetki jos vamma lähtisi paranemaan levolla, ja säästyttäisiin kalliilta magneettikuvilta. Nyt kuitenkin kun mitään edistystä ei ollut tapahtunut, niin päädyimme magneettikuvaamaan kintereen. Soitin hevossairaalaan asiasta, josta suureksi yllätykseksi ilmoitettiin, ettei kinnertä ole mahdollista kuvata magneettikuvauslaitteella. Magneettikuvia saakin ainoastaan kaviosta ja vähän sen yläpuolelta jänteestä. Ulkomailla kintereitä voidaan kuvata kaatamalla hevosen. HUOH.

Juuri kun oltiin saatu tehtyä päätös kuvaamisesta, niin se ei onnistukaan. Kuvasta olisi saanut tarkan diagnoosin ja paranemisajan, nyt taas jäämme epäselvyyteen koko paranemisesta... Kysyin myös skintigrafiasta, mutta sekin kuvaa vain luustoa, ja koska röntgenissä ei näkynyt mitään ihmeellistä, niin ei skinttikään auta saamaan uutta tietoa.

Nyt päädyin lähettämään Dreameristä otetut röntgen ja ultrakuvat toiselle eläinlääkärille arvioitavaksi, että kannattaisiko tuoda hevonen sinne tutkittavaksi. Ajattelin että on hyvä saada toisen eläinlääkärin mielipide meidän tilanteesta. Nyt sitten vain odottelemme vastausta. Ehdottomasti siis viemme Dreamerin jollekin spesialistille vielä tutkittavaksi. Sillä aikaa jatkamme sairastarhailua (muiden hevosten siirtyessä sunnuntaina laitumille..), kävelytystä, kylmäystä jne. 

Dreameriä ei myöskään uskalla laittaa laitumelle, mutta olen käynyt sitä silti syöttelemässä.

Nätti poika

Aina kun haen Dreamerin hoidettavaksi, olen antanut poikien vähän rapsutella toisiaan, kun raukat erotettu.

"Sun suu tuoksuu ruoholta, aivan ihanaa"

"Mulla on sulle juoruja kerrottavana!"

Sileällä työskentely: lähtökohta, kehitys ja tavoitteet

Nyt on ollut taas pieni tauko kirjoittamisesta, sillä ollut vähän pulaa aiheista. En nyt haluaisi aina tehdä montaa saman tyyppistä "peruskirjoitusta" meidän ridauksista. Joten nyt tässä pähkäiltyäni mietin, että voisi vaikka vähän miettiä meidän kouluratsastuksen tavoitteita ja miten toivoisin meidän kehittyvän. Viggon kanssa siis. Dreamer on edelleen saikulla, teen siitä taas oman postauksen, kun saan vähän selkoa sen tilanteesta.

Päälajinahan mulla itsellä on kouluratsastus. Viggo on viime syksystä kun tuli meille, kehittynyt ihan valtavan paljon sileällä työskentelyssä! En olisi ikinä voinut kuvitella, että se voisi niin nopeasti näin paljon kehittyä. Syksyllä kun Viggo tuli meille, se ei oikein sietänyt ollenkaan ohjastuntumaa, vaan juoksi aina tuntumaa karkuun. Poni ei myöskään mennyt muutamaa metriä pidempää suoraan, vaan puikkelehti miten sattuu. Kulmat mentiin vauhdilla, ei se mennyt lähellekään kulmia siis, vaan kaahotti radan poikki jo paljon ennen lyhyttäsivua. Jarrut toimivat ainakin viiden metrin viiveellä. Ja laukassa oli vain yksi vaihde, kovaa. Eikä Viggo siis osannut mitään koulukiemuroita. Osasi käynti-ravi-laukka ja jotenkin pysähtyä.

Videosta napattu kuva syksyltä

Toinen videokuva syksyltä.

Noista lähtökohdista ollaan päästy jo todella mukavaan ratsastamiseen! Viggo on tasoittunut ihan hirmuisen paljon. Nykyään se ymmärtää ohjastuntuman, eikä ahdistu siitä. Ratsastuksen alkuun voi vielä vähän vänkäillä suun kanssa, mutta kun rauhassa vaan jatkaa, niin nopeasti pehmenee ja sitten meneekin jo kivalla pehmeällä, melko tasaisella, tuntumalla. Tässä ollaan siis jo hyvin edetty, mutta tosiaan tavoitteena tietenkin saada vielä rauhallisemmaksi ja tasaisemmaksi ohjastuntuma. Ratsastajan täytyy vain malttaa pysyä rauhallisena ja pitää pehmeä ja rento tuntuma, vaikka välillä Viggo hieman haastaa siinä. Suoraan ratsastaminen onnistuu myös jo hyvin, ei enää poukkoilla niin, ettei kukaan tiedä mihin ollaan menossa. Tätäkin voidaan parantaa, pitämällä huolta että poni liikkuu tarpeeksi reippaasti eteen, jolloin sen on helpompi mennä suoraan.

Kulmat eivät ole enää ongelma, paitsi välillä Viggo saattaa mennä jo vähän liiankin syvälle kulmaan. Tätä treenasimme mm. tekemällä paljon voltteja kulmiin, sekä myös tekemällä pysähdykset juuri ennen kulmaa. Pysähdyksien jälkeen Viggolle tuli itselle halu mennä kulmaan, kun sinne meneminen oltiin "estetty". Jarruttamista harjoittelimme mm.pysähdyksien kautta käynnissä. Kun annoin pysähdysavut, niin ennen kuin Viggo ehti alkaa pysähtymään, annoin sille jo löysät ohjat, jolloin se sai saman tien palkkion hidastamisesta. Ja tietenkin kehut päälle, kun pysähtyi. Näin Viggo alkoi reagoimaan hidastaviin apuihin koko ajan vain nopeammin. Poni reagoi nyt hidastamiseen jo paljon paremmin kuin ennen, mutta saamme jatkaa samojen harjoituksien tekemistä.

Laukka on rauhoittunut paljon, ja Viggo tekee hienoja nostoja - kunhan vain malttaa. Laukka on parantunut pikkuhiljaa "itsestään" vain laukkaamalla. Tässä apuna ollut myös edelleen meidän ohjasajotunnit, jossa laukkaa päästi treenaamaan ympyrällä ilman ratsastajaa. Nyt laukka on muuttunut enemmänkin liian paikalleen jääväksi, mutta se lähtee kyllä etenemään pyynnöstä. Laukka on ehdottomasti edelleen hankalin askellaji, ja siinä saa ratsastaja olla tarkkana apujensa kanssa. Tässä meidän suurin treenauskohta.

Poseerauskuva eiliseltä.

Viggolla on menty nyt siirtymisiä ja pysäytyksiä. Myös erilaiset kiemuraurat menee hyvin, kolmikaarisesta kiemuraurastahan saimme kisoista 7, se onkin Viggon bravuuri. Sille on myös opetettu pohkeenväistö, niin käynnissä kuin ravissa, ja ne alkavat sujumaan melko hienosti. Vaikein asia on ollut varmaan peruutuksen opettaminen, ja se on edelleen vaiheessa. Alun perin Viggo ei ymmärtänyt siitä yhtään mitään. Aloitimme opettamisen maastakäsin, ja sen jälkeen tehtiin niitä valmentajan kanssa niin, että itse olin selässä ja valmentaja avitti maasta käsin. Askel kerrallaan saatiin se ottamaan askel taakse, ja aina paljon kehuja ja tehtiin välissä muuta. Nyt Viggo periaatteessa tietää kun haluan sen taaksepäin, mutta ei se sujuvasti peruuta. Tätä siis saamme treenata. Haluan edetä peruuttamisessa rauhassa ja "oikein", jotta siitä ei tulisi Viggolle mitään ongelmaa. Mutta tuossa on nyt pääasiassa sen osaamat kouluhommat, tietty perus voltit ja ympyrät sujuu.

Kaiken kaikkiaan haluan saada menon vielä tasaisemmaksi ja Viggolle enemmän voimaa taakse. Nyt kun se on alkanut liikkumaan paljon paremmin, täytyy keskittyä siihen että se oikeasti käyttää takajalkojaan ja menee kunnolla eteenpäin. Niin saadaan siihen lisää voimaa, ja voidaan alkaa taas erilaisia uusia juttuja treenaamaan.

Eilen oli tarkoitus ottaa ratsastuskuvia ja videoita, mutta meno oli sellaista ettei sitä tarvitse kenellekään näyttää.

On se ihanin heppa vaikka välillä onkin vähän haastavaa :)