Laidunkauden avajaiset 4.6, paljon kuvia!

Sunnuntaina 4.6 oli luvassa tallin laidunkauden avajaiset. Alun perin näytti siltä, että Viggo joutuu yksin laitumelle, sillä muilla hevosilla oli jo omat ryhmät, eikä Dreamer valitettavasti pääse laitumelle. Tämä harmitti mua jo paljon, sillä Viggo on tottunut olemaan laumassa ja selvästi kaipaa seuraa. Viime viikolla yhtenä iltana Vn viereiseen tarhaan olikin laitettu ensimmäisen kerran kakkostallista suomenhevostamma Tubuna. Kylmäveriset ihastuivat toisiinsa välittömästi ja rapsuttelivat ja nuuskivat toisiaan hellästi aidanläpi. Juttelin suokin omistajan kanssa, ja päädyimmekin laittamaan tämän kaksikon samalle laitumelle, jes!

Ensikohtaaminen

Sitten jo rapsuteltiin

Eilen kävin aamulla ratsastamassa äidin kanssa, ja illalla tulimme sitten uudestaan tallille. Tallin pihat olivat täynnä autoja ja ihmisiä. Ilmassa oli selkeästi pientä jännitystä ja niin innokkaita ihmisiä kuin hevosiakin. Meidän hevosten laidun sijaitsi tallin pihapiirissä, joten sinne ei ollut pitkä matka. Lähdimme kaikki saman alueen laidunten hevosten omistajat viemään yhtä aikaa hevosia laitumelle. Tarkoituksena siis että kaikki ensin viedään laidunten sisäpuolille, ja sitten yhdessä päästetään hevoset irti, tapaturmien välttämiseksi.

Matkalla laitumelle Viggo muuttuikin aika täpäkäksi, kuin olisi nuorta oripoikaa taluttanut. Tässä kohtaa mietin, että ketjunaru varmaan olisi ollut ihan paikallaan. Sain kuitenkin pojan talutettua meidän portin kohdalle, ja odottelimme Tubunan kanssa, että muut olisivat valmiita. Seuraavaksi vasemmalta kuului möykkää, ja näemme että kaksi heppaa oli päässyt irti matkalla kauemmalla olevalle laitumelle, ja ne nyt laukkasivat riemuissaan viereisellä peltopalalla. Viggo kun huomasi tämän tapahtuman, alkoi se käydä ihan kierroksilla, olihan kyseessä hänen kaverit viereisestä tarhasta! Totesin Tubunan omistajalle, että nyt isketään tämä kaksikko ainakin meidän laitumen sisäpuolelle ja portti kiinni, ennen kuin Viggokin on kirmaamassa pellolla.

Onneksi karkurikaksikko saatiin kiinni, eikä siinä tapahtunut mitään sen "vakavampaa". Kaikki pihalaidunten omistajat olivat valmiita heppojensa kanssa, ja niin päästimme kaikki vapaaksi. Viggo hoiti tämän alueen riehumisen, ja se näytti kaikille (etenkin varmaan Tubunalle) hienoimmat liikkeensä. Muut keskittyivät olennaiseen, eli syömiseen.

Rinta rinnan

Ylämäkeen vauhtia

Ainoa pukki

"Kyllä olen tyytyväinen tähän järjestettyyn kavioliittoon"

Ja vähän töttöröö ravia alamäkeen

Ja uudestaan ylös!

"Katso tubuna, katso!! Näin mä osaan nostella jalkoja!"

"Huups, liian lähelle!"

Hetken paikallaan

Hyvin tulivat nämä meidän naapurimaiden kylmäveriset keskenään toimeen, ei mitään ongelmaa! Ainoa ongelma tuli, kun oli aika hakea hevoset talliin. Viggo oli nimittäin sitä mieltä, että hän jää nyt syksyyn asti laitumelle kokopäiväisesti. Joka kerta kun pääsin Viggon lähelle, lähti se laukaten karkuun... Ainakin muilla oli hauskaa! Poikaa ei haitannut että Tubuna ja muut lähtivät, enemmän vain ruohoa hänelle! Äitini sai sen lopulta kiinni.

Loppuun parit videot :) Eka video kun pääsi laitumelle, 2 vikaa kun yritin saada kiinni talliin.

Onko muiden hepat päässeet jo laitsalle? :)

Herra Unelman kintereen tilanne

Vanha kuva Kilon tallilta

Dreamerin kintereen tilanne ei ole kovinkaan paljoa parantunut. Kohta on mennyt sen kaatumisesta kolme kuukautta, ja jalka on edelleen turvonnut ja lämmin, eikä se liiku ihan puhtaasti. Jalalle tehtiin tässä välissä kahden viikon laserhoito, minkä jälkeen turvotus hieman laski. Turvotus on ehkä saattanut siitä vielä vähän laskea, mutta kun vertaa toiseen kintereeseen, näkee selvästi ne turvonneet kohdat. Terve kinner on täysin nesteetön ja "kulmikas", kun taas vammautuneessa kintereessä näkyy kaksi selvää isompaa turvotusta ja muutenkin on kauttaaltaan vähän turvonnut.

Kinner on myös lämmin, ja se tuntuu lämpimältä, vaikka sitä kokeilisi heti kylmäyksen jälkeen. Painoa Dreamer ottaa jalalle ihan kunnolla ja kävelee reippaasti, mutta liike ei ole ihan puhdasta. Olen pari kertaa kokeillut sitä ravauttaa, ja siinä näkyy selkeämmin epäpuhtaus. Kintereeseen voi hellästi koskea, mutta jos vähänkin sitä painaa, niin D vetää jalan pois.

Kävelyllä metsässä mielenvirkistykseksi.

Eläinlääkäri joka Dreamerin tutki, sanoi että magneettikuvalla saataisiin tarkka määritelmä vammasta ja sitä kautta parantumisarvio. Ajattelimme ensin, että katsotaan hetki jos vamma lähtisi paranemaan levolla, ja säästyttäisiin kalliilta magneettikuvilta. Nyt kuitenkin kun mitään edistystä ei ollut tapahtunut, niin päädyimme magneettikuvaamaan kintereen. Soitin hevossairaalaan asiasta, josta suureksi yllätykseksi ilmoitettiin, ettei kinnertä ole mahdollista kuvata magneettikuvauslaitteella. Magneettikuvia saakin ainoastaan kaviosta ja vähän sen yläpuolelta jänteestä. Ulkomailla kintereitä voidaan kuvata kaatamalla hevosen. HUOH.

Juuri kun oltiin saatu tehtyä päätös kuvaamisesta, niin se ei onnistukaan. Kuvasta olisi saanut tarkan diagnoosin ja paranemisajan, nyt taas jäämme epäselvyyteen koko paranemisesta... Kysyin myös skintigrafiasta, mutta sekin kuvaa vain luustoa, ja koska röntgenissä ei näkynyt mitään ihmeellistä, niin ei skinttikään auta saamaan uutta tietoa.

Nyt päädyin lähettämään Dreameristä otetut röntgen ja ultrakuvat toiselle eläinlääkärille arvioitavaksi, että kannattaisiko tuoda hevonen sinne tutkittavaksi. Ajattelin että on hyvä saada toisen eläinlääkärin mielipide meidän tilanteesta. Nyt sitten vain odottelemme vastausta. Ehdottomasti siis viemme Dreamerin jollekin spesialistille vielä tutkittavaksi. Sillä aikaa jatkamme sairastarhailua (muiden hevosten siirtyessä sunnuntaina laitumille..), kävelytystä, kylmäystä jne. 

Dreameriä ei myöskään uskalla laittaa laitumelle, mutta olen käynyt sitä silti syöttelemässä.

Nätti poika

Aina kun haen Dreamerin hoidettavaksi, olen antanut poikien vähän rapsutella toisiaan, kun raukat erotettu.

"Sun suu tuoksuu ruoholta, aivan ihanaa"

"Mulla on sulle juoruja kerrottavana!"

Sileällä työskentely: lähtökohta, kehitys ja tavoitteet

Nyt on ollut taas pieni tauko kirjoittamisesta, sillä ollut vähän pulaa aiheista. En nyt haluaisi aina tehdä montaa saman tyyppistä "peruskirjoitusta" meidän ridauksista. Joten nyt tässä pähkäiltyäni mietin, että voisi vaikka vähän miettiä meidän kouluratsastuksen tavoitteita ja miten toivoisin meidän kehittyvän. Viggon kanssa siis. Dreamer on edelleen saikulla, teen siitä taas oman postauksen, kun saan vähän selkoa sen tilanteesta.

Päälajinahan mulla itsellä on kouluratsastus. Viggo on viime syksystä kun tuli meille, kehittynyt ihan valtavan paljon sileällä työskentelyssä! En olisi ikinä voinut kuvitella, että se voisi niin nopeasti näin paljon kehittyä. Syksyllä kun Viggo tuli meille, se ei oikein sietänyt ollenkaan ohjastuntumaa, vaan juoksi aina tuntumaa karkuun. Poni ei myöskään mennyt muutamaa metriä pidempää suoraan, vaan puikkelehti miten sattuu. Kulmat mentiin vauhdilla, ei se mennyt lähellekään kulmia siis, vaan kaahotti radan poikki jo paljon ennen lyhyttäsivua. Jarrut toimivat ainakin viiden metrin viiveellä. Ja laukassa oli vain yksi vaihde, kovaa. Eikä Viggo siis osannut mitään koulukiemuroita. Osasi käynti-ravi-laukka ja jotenkin pysähtyä.

Videosta napattu kuva syksyltä

Toinen videokuva syksyltä.

Noista lähtökohdista ollaan päästy jo todella mukavaan ratsastamiseen! Viggo on tasoittunut ihan hirmuisen paljon. Nykyään se ymmärtää ohjastuntuman, eikä ahdistu siitä. Ratsastuksen alkuun voi vielä vähän vänkäillä suun kanssa, mutta kun rauhassa vaan jatkaa, niin nopeasti pehmenee ja sitten meneekin jo kivalla pehmeällä, melko tasaisella, tuntumalla. Tässä ollaan siis jo hyvin edetty, mutta tosiaan tavoitteena tietenkin saada vielä rauhallisemmaksi ja tasaisemmaksi ohjastuntuma. Ratsastajan täytyy vain malttaa pysyä rauhallisena ja pitää pehmeä ja rento tuntuma, vaikka välillä Viggo hieman haastaa siinä. Suoraan ratsastaminen onnistuu myös jo hyvin, ei enää poukkoilla niin, ettei kukaan tiedä mihin ollaan menossa. Tätäkin voidaan parantaa, pitämällä huolta että poni liikkuu tarpeeksi reippaasti eteen, jolloin sen on helpompi mennä suoraan.

Kulmat eivät ole enää ongelma, paitsi välillä Viggo saattaa mennä jo vähän liiankin syvälle kulmaan. Tätä treenasimme mm. tekemällä paljon voltteja kulmiin, sekä myös tekemällä pysähdykset juuri ennen kulmaa. Pysähdyksien jälkeen Viggolle tuli itselle halu mennä kulmaan, kun sinne meneminen oltiin "estetty". Jarruttamista harjoittelimme mm.pysähdyksien kautta käynnissä. Kun annoin pysähdysavut, niin ennen kuin Viggo ehti alkaa pysähtymään, annoin sille jo löysät ohjat, jolloin se sai saman tien palkkion hidastamisesta. Ja tietenkin kehut päälle, kun pysähtyi. Näin Viggo alkoi reagoimaan hidastaviin apuihin koko ajan vain nopeammin. Poni reagoi nyt hidastamiseen jo paljon paremmin kuin ennen, mutta saamme jatkaa samojen harjoituksien tekemistä.

Laukka on rauhoittunut paljon, ja Viggo tekee hienoja nostoja - kunhan vain malttaa. Laukka on parantunut pikkuhiljaa "itsestään" vain laukkaamalla. Tässä apuna ollut myös edelleen meidän ohjasajotunnit, jossa laukkaa päästi treenaamaan ympyrällä ilman ratsastajaa. Nyt laukka on muuttunut enemmänkin liian paikalleen jääväksi, mutta se lähtee kyllä etenemään pyynnöstä. Laukka on ehdottomasti edelleen hankalin askellaji, ja siinä saa ratsastaja olla tarkkana apujensa kanssa. Tässä meidän suurin treenauskohta.

Poseerauskuva eiliseltä.

Viggolla on menty nyt siirtymisiä ja pysäytyksiä. Myös erilaiset kiemuraurat menee hyvin, kolmikaarisesta kiemuraurastahan saimme kisoista 7, se onkin Viggon bravuuri. Sille on myös opetettu pohkeenväistö, niin käynnissä kuin ravissa, ja ne alkavat sujumaan melko hienosti. Vaikein asia on ollut varmaan peruutuksen opettaminen, ja se on edelleen vaiheessa. Alun perin Viggo ei ymmärtänyt siitä yhtään mitään. Aloitimme opettamisen maastakäsin, ja sen jälkeen tehtiin niitä valmentajan kanssa niin, että itse olin selässä ja valmentaja avitti maasta käsin. Askel kerrallaan saatiin se ottamaan askel taakse, ja aina paljon kehuja ja tehtiin välissä muuta. Nyt Viggo periaatteessa tietää kun haluan sen taaksepäin, mutta ei se sujuvasti peruuta. Tätä siis saamme treenata. Haluan edetä peruuttamisessa rauhassa ja "oikein", jotta siitä ei tulisi Viggolle mitään ongelmaa. Mutta tuossa on nyt pääasiassa sen osaamat kouluhommat, tietty perus voltit ja ympyrät sujuu.

Kaiken kaikkiaan haluan saada menon vielä tasaisemmaksi ja Viggolle enemmän voimaa taakse. Nyt kun se on alkanut liikkumaan paljon paremmin, täytyy keskittyä siihen että se oikeasti käyttää takajalkojaan ja menee kunnolla eteenpäin. Niin saadaan siihen lisää voimaa, ja voidaan alkaa taas erilaisia uusia juttuja treenaamaan.

Eilen oli tarkoitus ottaa ratsastuskuvia ja videoita, mutta meno oli sellaista ettei sitä tarvitse kenellekään näyttää.

On se ihanin heppa vaikka välillä onkin vähän haastavaa :)

Maastoratsastusta, rentoa tai sitten ei

Aiheena siis maastoilu. Itselläni oli viime vuosina jäänyt maastoilut todella vähälle. Koin, että edellisen tallimme maastot olivat vähän liian "kaupunkimaiset" ja turhan riskialttiit alkaa Dreamerillä sinne menemään. Dreamer on kyllä sinällään maastovarma, mutta voi tylsistyessään keksiä niitä omia "juttujaan", enkä halunnut lukea mistään iltalehdestä otsikkoa "Ratsastaja peruutteli hevosensa kanssa turun tiellä ja aiheutti hämminkiä". Joten Dreamerin kanssa kävin ainoastaan tallin viereisillä poluilla tai pellolla.

En ole muutenkaan välittänyt ikinä puoliverisillä (Lue: isommilla hevosilla) maastoilusta. Mutta sen sijaan olen rakastanut maastoilua vauhdikkailla issikoilla, ja ennen kävinkin paljon niillä leireillä ja vaelluksilla. Paljon varmempi olo itsellä, kun saa jalan kunnolla hepan ympäri, että tuntuu olevan paremmin kontrollissa, vaikka olisikin vähän villimpi tapaus. Niinpä nyt kun etsimme meille uutta hevosta, niin halusimme löytää sellaisen, jolla mun olisi mukava myös käydä maastossa. Mutta eihän se ihan niin yksinkertaista ole.

Viggon myynti-ilmoituksessa oli muutamat maastoiluvideot, joissa meno näytti aika kivalta. Reippaasti se meni ja vähän jotain katseli, mutta kaiken kaikkiaan näytti kivalta. Vähän ihmettelin, että miten toinen pikkuponi meni niissä aina ekana. No, se taisi selvitä sitten täällä Suomessa. Sillä on nimittäin ihan hyvä olla joku stoppaaja edessä.

Videossa väärä päivämäärä.

Lätäköt ei Viggoa haittaa. Edellä olevaa Dreameriä taas haittasivat. väärä pvm.

Kun Viggo tuli meille Suomeen, niin lähdin sen kanssa melko pian tallikaverin mukaan maastoon. Ekalla kerralla Viggo oli mitä parhain maastoheppa, meni tosi kiltisti ja tasaisesti, vähän hyytyi laukassa. Olin oikein tyytyväinen siihen. Sen jälkeen meno onkin sitten koventunut ja vauhti kiihtynyt. Viggolle on tullut maastossa kaksi vaihdetta, käynti ja laukka. Ravissa se nostaa väkisin laukan. Ja kun molemmat hevoset laukkaa, niin se lähtee jyräämään aika kyytiä, puree kiinni kuolaimeen ja voi pukittaa, kun yrittää sitä pidättää. Tähän mennessä olen sen saanut pysähtymään, mutta olisihan se vähän rentouttavampaa jos vähän parempi kontrolli olisi.

Nyt kun ollaan päästy jo paljon eteenpäin kentällä työskentelyssä, sekä kenttälaukassa, niin toivon, että sen myötä maastoilukin alkaa sujua paremmin. Olimme eilen ystäväni kanssa käyntimaastossa, mutta Viggo oli niin täpinöissä että meni melkein koko yli tunnin lenkin semmoista steppiravikäyntiä. Ja muutenkin oli ihmeen hermostunut. Mutta ehkä se johtui vain siitä, että edellisestä maastosta oli aikaa. Nyt pitää alkaa käymään vähintään kerran viikossa maastossa.

Maastossa aluksi menin normi kolmipalalla, mutta jouduin toteamaan, että on pakko saada joku vähän parempi jarru. Jos vaikka tulisi tilanne ja heppa pitäisi saada nopeasti pysähtymään, niin se ei kolmipalalla onnistuisi. Kokeilin waterford kuolainta, mutta en nähnyt siinä suurta eroa. Seuraavaksi päätin kokeilla entisen tammamme kumipelhamia, ja tämä toimikin tosi hyvin Viggolla. Nyt menin sillä kahdella ohjalla, niin sain pidettyä vipuvarren löysänä, ja tarvittaessa voi sillä jarruttaa. Toistaiseksi siis menemme sillä, kunnes tulee maastoilusta enemmän rutiinia.

Tyytyväinen ratsukko. Viggo alkaa muistuttaa Haflingeriä.

Viggo ei ymmärtänyt selästäkäsin syöttämistä.

Tässä näkyy pelhamit kahdella ohjalla. Huomasitteko että Viggo on vaihtanut väriä?

Villiä menoa

Viggo rokotettiin viime viikolla, joten se sai muutamat vapaapäivät. Lisäksi sen jälkeen jatkettiin vielä kevyemmällä käytöllä, että sai tähän väliin pienen "loman" tapaisen viikonjakson. Menin vähän ilmansatulaa, käveltiin metsässä, kevyttä ridausta pidemmin ohjin ja löysin rantein.

Eilen tarkoituksena oli ratsastaa V kunnolla, mutta päivällä sattui vähän kaikenlaista, niin en ollut oikeen ratsastustuulella. Joten päädyin juoksuttamaan hepan pitkästä aikaa. Juoksuttaessa Viggo ylitti kaikki odotukseni, ja liikkui kiltisti ja mallikkaasti. Tein ihan kunnon juoksutuksen, ja heppa vaikuttikin tämän jälkeen aika väsähtäneeltä. Olin yksin kentällä, joten mieleeni tuli ajatus, että millainenkohan Viggo on irtojuoksuttaa? Sehän on kyllä juossut kentällä irti, muttei tarkoituksella, ja liina on roikkunut perässä. Joten päätin testata miten käy.

Näin kävi

Ensiksi Viggo ravasi kiltisti toisen pitkänsivun, ja jäi sitten tuijottamaan yhteen kulmaan metsää. Kävelin lähemmäksi ja vähän maiskutin ja pyysin raviin, niin sittenhän olikin ohjus irti. Viggo lähti semmoista kiitolaukkaa kohti kentän porttia, että mielessäni pyöri vaan "voi helvetti, voi helvetti", olin ihan varma, että jatkaa suljetusta portista läpi. Olin laittanut porttiin roikkumaan meidän kirkkaan turkoosin liinan "pelotteeksi", ja onneksi V kääntyi portin kohdalla kulmaan. Siitä sitten jatkui aavistuksen hitaampi, mutta pörheä laukka, hienojen laukanvaihtojen kanssa. Ja seuraava pitkäsivu taas kiitoa.

Kutsuin Viggoa nimeltä, ja se päätti tulla luokseni, huh! Päätin, että jospa nyt kuitenkin riittää ekaksi kerraksi tämä show. Poni puhkui ja puhisi, mutta rauhoittui nopeaan, kun sitä taluttelin. Tulipa liikutettua ja paikat irroitettua!

Sain kuvia ja videon, olkaa hyvät!

"Kyllä minä poika osaan mennä!"

On sillä ihan hieno laukka :)

"Äiti näetkö miten hienosti menen??!

Ja kurvaus...

"Äiti mä tuun!"

Onkos muiden hepat yhtä villejä irtojuoksuttaessa?

Sairastarhan säätämistä

Hups, jäänyt vähän blogin kirjoittaminen sivuun, kun ollut sen verran kiire oikeassa elämässä, mitä??

Viggon kanssa elämä kisojen jälkeen ei ole ollut ihan ruusuilla tanssimista, muttei siis todellakaan surkeaakaan. Poika on nyt ollut aavistuksen hankalampi ratsastaa, ja ulkokentällä ollut vähän rasittava. Ollaan koko ajan odotettu, että koska oikein päästään ratsastamaan kentällä, kun syksyllä Viggo oli selvästi siinä parempi ratsastaa. Nyt sitten pääsimme viimein aloittamaan kenttäkauden, mutta samalla Viggon jarruihin tuli vähän vikaa, eikä sitä muutenkaan kiinnostaisi kuunnella mitä ratsastaja pyytää. Vähän meno sellaista, mitä se oli, kun Viggo syksyllä tuli meille. Ollut aavistuksen hermoja koettelevaa, mutta eiköhän se siitä tasaannu nopeaan. Toivottavasti.

Minäkö muka juoksentelen ja puren kiinni kuolaimeen? Pois se minusta!

Jokin vaanii tuolla pusikossa, olen aivan varma siitä!

Aloitettiin myös laidunkaudelle treenaaminen.

Eniten meillä on ollut päänvaivaa poikien tarhauksien suhteen. Dreameriä kävi siis eläinlääkäri uudestaan tutkimassa, ja totesi vain, että on tulossa pitkä saikku, arviolta kahdesta kuukaudesta puoleen vuoteen voi joutua olemaan levossa. Dreamer oli tässä aiemmin pienen pienessä sellisairastarhassaan eristyksissä muista. Tässä tarhassa D pystyi juuri vähän kääntyilemään, muttei muuten tehdä muuta kuin seistä. Nyt kun tuli tietoon että sairasloma voi jatkua pidempäänkin, niin juttelin tallinomistajan kanssa, jos olisi mahdollista saada hieman suurempi sairastarha, ettei Herra Dn pää sekoaisi ihan täysin.

Tässä siis eka sairastarha.

Sattumalta yksi iso tarha oli tyhjillään, niin sen aitaa vasten rakennettiin sairastarhan elementeistä hieman suurempi sairastarha testiksi. Kaikkien onneksi Dreamer käyttäytyi siinä nätisti, joten se sai olla siinä. Mutta ei mennyt kauaa, kun tarhaustilanne muuttui, ja tarvittiin yksi tarha toisen hevosen käyttöön. Niinpä laitoimme Viggon siihen tarhaan, jonka sisäpuolelle oli rakennettu Dreamerin tarha. Positiiviset vaikutukset: Pojat pääsevät taas lähekkäin ja aitojen läpi vähän kommunikoimaan keskenään. Mahdolliset negatiiviset vaikutukset: Pojat riehuvat liikaa. Alku näytti lupaavalta, mutta olikohan heti jo seuraavana iltana ruunat riehuneet niin paljon aitojen läpi, että koko sairastarha oli lähtenyt liikkumaan. Voi helvetti.

Mitäs seuraavaksi tehdään? Viggo siirrettiin tallin viereiseen padokkatarhaan, ja D jatkoi sairastarhassaan oloa. Tiesin heti, ettei tämä ole hyvä ratkaisu, sillä Viggo ei varmasti viihtyisi pienemmässä tarhassa, joka on paljon erillään muista. Dreamerkin oli juuri selvästi rentoutuneempi hoitaa ja taluttaa, kun oli päässyt Viggon seuraan tarhaamaan. Tässä kohtaa tuli kyllä pieni epätoivo, että mitä näiden kanssa oikein voi enää tehdä.

Uusi viritelmä

Viggo pystyi nukkumaankin ulkona, kun veli oli vahdissa.

Mitään ei nahisteltu!

Viggo padokkatarhassa

Onnekseni hevosemme on ihanassa tallissa, ja tallinomistaja järjesti, että Dreamerillä tehtiin kunnon aidoista uusi sairastarha Viggon ison tarhan sisälle. Tarha tehtiin sähkölangoista, ja siinä on "tupla-aidat", niin pojat eivät pääse nahistelemaan keskenään. Kivointa tietenkin olisi, että ne pääsisivät kommunikoimaan, mutta nyt se ei ole vain mahdollista, kun alkavat riehumaan niin paljon. Joten olen tähän uuteen järjestelyyn tosi tyytyväinen, pojat saavat olla omassa tarhassaan, vaikkakin eristettynä toisistaan.

Uusin sairastarha.

Tupla-aidat

"Kai tämä menee.." t. Viggo