Lihasta se vain on

Dreamer on siis ollut nyt viikon saikulla, joten treenit kohdistuneet meidän pieneen Voipullaan. Pulla on nyt ihan muutaman viikon sisällä kehittynyt ihan hirmuisesti ratsastaessa, ja mulla pyörii mielessä jo kilpailut. Viikko sitten lauantaina treenailin itsekseni koulua, ja silloin oli paras ratsastus siihen mennessä. V liikkui alusta asti tasaisella tuntumalla ja reippaasti edeten. Teimme pohkeenväistöjä, jotka sujuivat oikealle jo ihan pienistä painoavuista, vasemmalle piti hieman enemmän avittaa toista. Oikein tyytyväinen olin menoon. Seuraavana päivänä oli ohjasajoa, jossa poika sai kehuja myös Makelta. Ohjeeksi tuli jatkaa samaan malliin ja etenkin juuri pohkeenväistöjä treenata. Ensi kerralla niitä treenattaisiin myös ohjasajossa.

Aika mageesti kulki!

Ohjasajon jälkeen lähdettiin metsäkävelylle.

Me

Seuraavan kerran menin Viggolla torstaina, ja se olikin hyvä pudotus takaisin maanpinnalle. Meidän yhteistyö ei toiminut ollenkaan. V puri kuolaimeen ja vänkyröi päänsä kanssa, lähti kiskomaan sivuille yms. Tulin jopa alas selästä katsomaan onko kuolaimessa vikaa, mutta kaikki oli ok. Koko ratsastus meni päin seinää, menin aika lailla käyntiä koko ajan ja sitten annoin olla. Poni oli myös tallissa nyrpeä, ehkä sitä ärsytti, kun ne oli erotettu Dreamerin kanssa, ja joutui nyt tarhaamaan yksin. Vähemmästäkin laumasielun maailma romahtaa.

Vasemmalla näkyy kuinka iloinen poni oli torstaina. Ilme muuttui tosin, kun sai ruokaa.

Dreamer on aina iloinen

Lauantaina oli vuorossa Sarin koulutunti, jolla normaalisti menen Dreamerillä, mutta otin nyt Viggon tuuraamaan toista. Mielessäni pyöri torstain ratsastus, ja ahdisti etukäteen, että onko poni yhtä hankala myös nyt. En ollut Viggolla mennyt pitkään aikaan Sarin tunnilla, niin tietysti mielessäni olisin halunnut näyttää, että kuinka paljon ollaan tässä jo edetty. Maneesissa Sari ratsasti vielä edellistä hevosta, ja siinä tuumattiin että hän voisikin käydä nyt myös Viggon selässä, kun kerran oli ratsastuskamat valmiina päällä. Niinpä Sari meni aluksi vähän aikaa ihan vain perushommaa, niin sai vähän käsitystä siitä missä vaiheessa poni on, ja millainen se on ratsastaa. Opea nauratti se, kuinka tämä Voipulla ei tuntunut selästä yhtään niin pieneltä kuin olisi voinut kuvitella. Se on niiden lihasten ansiota, tuumaisi Viggo varmasti. Poni sai paljon kehuja, että on todella mukava ratsastaa, kevyt kädelle ja kivat liikkeetkin. Seuraavaksi vahdin vaihto, ja valmennus alkakoon. Vibu oli heti super hyvän tuntuinen ja meno oikein mallikasta! Pysyimme isolla pääty-ympyrällä, ja keskityimme siihen, että poni liikkuisi suoraan. Tähän lisänä ympyrän pienentämistä pieneksi voltiksi, joka auttaa paljon apujen toimimiseen. Lopuksi pienet laukkapätkät, jotka meni tosi hyvin. Viggo on nyt vaihtanut entisen ohjuslaukkaamisen paikallaan laukkaamiseen, eli ääripäästä toiseen. Se nostaa laukan liioitellusti ylöspäin, ja meinaa jäädä siihen sitten paikoilleen. Ei tämäkään ihan se, mitä ollaan haluttu, mutta mukavaa että laukkaan on tullut jarruakin.

Lauantaina tarhalla oli vastassa näin iloinen joukko. Näyttää siltä kuin Viggo olisi ottanut selfien.

Sarin tunnin jälkeen kävelyllä

Lihasta se on

Sunnuntai-iltana oli taas vuorossa Annin puomitunti yhdessä meidän tallikaverin kanssa. Vibu lähti todella hyvin liikkeelle. Alkuun teimme ympyrällä puomitreenejä, mm. että tultiin puomille ravissa, sen jälkeen nopea siirtyminen käyntiin, ja takaisin raviin ennen seuraavaa puomia. Tämän suoritimme oikein mallikkaaksi, ja olin todella tyytyväinen työskentelyyn. Seuraavaksi tehtäväksi tulikin heti jo haastavampi "puomirata", jota oli tarkoitus mennä yhtä aikaa toisen ratsastajan kanssa, kun siinä oli sen verta monta vaihetta. Tiesin jo mielessäni, että ei kyllä tule sujumaan ongelmitta tämä homma meiltä. Eikä sujunutkaan. Kun tultiin siihen kohtaan, että piti jatkaa laukassa, niin Viggon laukka oli vielä hidastunut eilisenkin jälkeen. Oli työn ja tuskan takana, että sain pallon liikkumaan eteenpäin, että sitä jotenkin pystyi kutsumaan laukaksi. Mutta se sitten onnistui lopulta ihan hyvin. Välissä käveltiin ja annettiin toiselle ratsukolle tilaisuus saada opelta neuvoja, sillä meidän laukkaamiset oli tarvinnut kaiken kannustuksen.

Tämän jälkeen sama tehtävä piti suorittaa uudestaan, ja musta tuntuu, että sekä poni, että ratsastaja oli tässä vaiheessa jo antaneet kaikkensa. Viggo kyllä nosti laukan, mutta pompahti aina vieläkin enemmän ylöspäin, eikä meinannut siitä jatkaa millään laukkaa. Kun koitin vähän enemmänkin pohkeella komentaa, niin Viggon ratkaisu siihen oli vaihtaa etupäällä aina ristilaukkaan, ja sitten pomppia ahdistuneena tämän jälkeen. Mitä enemmän yritin, niin sitä enemmän poni hermostui. Kun koitin saada ravia ensin kunnolla eteen, niin V vaan kiemurteli, painoi sivulle eikä ohjautunut mihinkään minne halusin, ja sitten alkoi mieluummin pomppimaan, kuin että olisi enää edes ravannut eteen. Ikuisuuden yritettyäni (siltä se ainakin tuntui), sanoin opelle, että en vain yksinkertaisesti saa poniin enää kontrollia. Ope hyppäsi selkään ja sitten sai poni kyytiä. Kyllä se Annille teki samoja temppuja, mutta Anni myös sai sen menemään eteen. Meni myös laukassa puomeja ja sitten homma lähti sujumaan. Kyllä se on helppoa, kun osaa. Ehkä kymmenen vuoden päästä itsekin handlaan paremmin tällaisen poninraakileen. Mutta silloin voi taas löytyä sitten jo joku toisenlainen heppa, jonka kanssa omat ongelmat. On tämä hauska laji. Mutta hyvä mieli jäi kuitenkin valmennuksesta, sillä vikaa tehtävää lukuun ottamatta meno oli melko mallikasta.

Poni hyvillä mielin lähdössä puomitunnille

Ja tunnin jälkeen. Olipa rankkaa.

Tiistaina tulee eläinlääkäri aamulla kuvaamaan Dreamerin jalan, niin saadaan selvää, mikä sen tuomio on. Toivottavasti ei mitään sen kummempaa, peukut pystyyn.


P.S ulkoasun vaihdoksen jälkeen kuviin tuli taas nuo ärsyttävät reunukset, en saa niitä pois vaikka kuinka yritän, apua?? Entä miten videot saa suuremmiksi postauksiin?