perjantai 24. helmikuuta 2017

Viggo "kalkkunakaula" Vibulane



Noniin tässä tulisi nyt se luvattu postaus Viggon elämän ensimmäisestä klippauksesta. Ensiksi olin päättänyt ettei nyt mitään Eestinhevosta aleta klippailemaan, mutta nyt kun poni on ollut usean liikutuksen jälkeen ihan hiestä märkä, niin totesin, että on parempi tehdä sille pieni "tuuletusaukko". Ajattelin tosiaan klipata vain kaulan alaosan ja hieman lavankohdalta, sillä sen pitäisi jo voida auttaa tilanteeseen, eikä muuten paksua turkkia tarvitsisi lyhentää.

Otin käytävälle ensimmäiseksi Dreamerin ja sillä aikaa äiti laittoi kuntoon Viggoa ratsastusta varten. Ajatuksena oli, että kun klippaan ensin Dn Viggon vieressä, niin V saa ensin hieman totutella klipperin ääneen. Meidän klipperistä lähtee nimittäin ihan h i r v e ä n kova mökä! En yhtään ihmettele, että sitä hepat ihmettelee. Dreamer ei kylläkään niin äänestä välitä, vaan sitä ahdistaa aina sen johto. Kyllä olen moneen otteeseen kironnut, että miksi ihmeessä en hankkinut silloin akullista klipperiä, no seuraavalla kerralla sitten. Dn kanssa saa siis olla tosi tarkkana, ettei johto heilu ollenkaan tai ole missään sen lähellä, muuten saa pikkuinen herra ahdistuksen. Dreamerhän yleisesti pelkää kaikkia naruja yms, ilmeisesti luulee niitä käärmeeksi tai mitälie. Hetken klipattuani huomasin ilokseni, että korjattavana ollut klipperimme oli ihan yhtä hajalla kuin viimeksikin. Sen yksi ruuvi löystyy heti kun alkaa klippaamaan ja tuolloin klipperi lopettaa karvan ajamisen. Eli voitte vain kuvitella millaista jälkeä tuli, kun sain aina vedettyä yhden vedon ja sitten töksähti. Vaihdoin sitten tyyliä niin että oikealla kädellä pidin klipperiä ja vasemmalla kädellä pidin ruuvia paikallaan. Ei ihan helpoin tekniikka, sillä meidän klipperi on kovan äänen lisäksi myös älyttömän painava. Tällä tyylillä sain kuitenkin jotenkin kaulan plus etuosan klipattua melko siististi.


Ainakin heppa näytti tyytyväiseltä!

Dreamerin klippauksen jälkeen äiti kävi välissä ratsastamassa, ja tämän jälkeen oli Viggon vuoro päästä trimmerin uhriksi! Koska arvasin että Viggo tulee pelkäämään klippauskonetta, niin en uskaltanut laittaa Vtä kiinni mihinkään, vaan pidin narua itse kädessä. Aluksi laitoin vain koneen päälle, niin Viggo sai totutella ajatukseen, että minun kädessä on iso suriseva laite, heh. Poni hermostuikin heti ja lähti peruuttamaan karkuun. Olin varautunut tähän, ja taskuni olivatkin täynnä nameja. etenin pikkuhiljaa, pitämällä konetta päällä, sammuttamalla sen, pyytämällä Viggon ottamaan pari askelta eteen ja sitten palkitsin namilla. Samoin silitin sitä koneella, ilman että laite oli päällä, tästä myös palkitsin. Pikkuhiljaa etenimme ja lopulta oli aika koskea koneella ponia. Ja klipperihän ei tosiaan toiminut, joten yritin pitää riimunnarun jalkojeni välissä, ja pitää taas kahdella kädellä klipperistä ja sen ruuvista kiinni. "Ainoa" ongelma oli, etten kädet riittäneet enää palkitsemaan ponia mitenkään. Joten pakotin nurkan takana piileksivän äitini hommiin, hän haki heinää ja syötteli sitä ponille, kun epätoivoisesti yritin saada klipperiä toimimaan, Viggon superpaksu karva ei auttanut asiaa. Tuloksena oli se, että klipperin ruuvi meni lopullisesti jumiin, eikä suostunut enää leikkaamaan lainkaan karvaa. Tässä kohtaa klippaus näytti tältä:


Ihan hirveän näköinen

Taas tilanne, etten tiennyt itkeäkö vai nauraa. Poni oli aivan järkyttävän ruman näköinen. Klipattu alue näytti broilerilta ja heppa siltä, että se olisi käynyt eläinlääkärissä. Mutta ei auttanut muu kuin viedä poni karsinaan. Meidän tallikaveri tuli katsomaan tulosta, ja purskahti saman tien nauruun. Sain häneltä lainaan klipperin, saate sanoilla "en muuten lainaa klipperiä muille, mutta ethän sä voi jättää Viggoa tuollaiseksi, näyttää ihan hirveältä", kiitos! Uusi yritys, kummasti sujui homma paremmin, kun oli toimiva laite, poni oli rauhassa ja sain hienosti klipattua sen loppuun! Kyllä todella hienosti V käyttäytyi, lopuksi oli kuin vanha tekijä! Äiti oli ollut varma, ettei hommasta varmasti tule mitään ja että olen hullu, kun itse sen meidän klipata, heh. Mutta siinä näkee, että on fiksu sekä ahne poni, kyllä tajuaa mitä kannattaa tehdä niin saa nameja! Tässä vielä muutamat videot mitä äiti sai kuvattua.









Mites muiden hevosten klippaamiset sujuu?

2 kommenttia:

  1. Haha ei tuo nyt niin hirveän näköiseksi olisi jäänyt, mutta hyvä että sait klipattua loppuun asti!:D Minuakin vähän huvittaisi klipata oma eestinhevonen, kun se hikoaa aina niin paljon, mutta sitten pitäisi myös loimittaa ja ääh, liian raskasta :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kai se olisi mennyt, mutta parempi kun sai tehtyä loppuun :D Toi ilma-aukko on kyllä nyt auttanut paljon, ei yhtään niin paljoa hikoile enää! :)

      Poista